Kansallinen lainsäädäntö

Saksa

Tällä sivulla on tietoa Saksan oikeusjärjestelmästä.

Sisällön tuottaja:
Saksa

Saksan liittotasavalta on demokraattinen liittovaltio, jossa on perustuslaki. Perusoikeudet ja demokraattisen perustuslaillisen liittovaltion periaatteet ovat Saksan perustuslain keskeinen ydin. Perustuslain noudattamista valvoo liittovaltion perustuslakituomioistuin (Bundesverfassungsgericht).

Oikeuslähteet

Saksan perustuslaissa (Grundgesetz) määritetään Saksan liittotasavallan oikeus- ja arvojärjestelmän puitteet. Siinä vahvistetaan seuraavat:

  • perusoikeudet ylimpinä ohjaavina periaatteina
  • valtion ja sen ylimpien elinten perusrakenne ja olennaiset rakenteelliset periaatteet
  • periaatteet, joilla Saksan liittopäivien (Bundestag) vaalit käydään
  • vapailla vaaleilla valittujen liittopäivien jäsenten asema ja oikeudet
  • liittopäivien organisaatio ja työskentelytavat.

Oikeudellisten välineiden lajit

Saksan lainsäädännön keskeiset kirjalliset oikeuslähteet ovat perustuslaki, lait, asetukset ja määräykset. Lisäksi on kirjoittamattomia oikeuslähteitä, kuten kansainvälisen oikeuden yleiset säännöt ja tapaoikeus. Oikeuskäytäntö ei periaatteessa ole oikeuslähde, vaikka sillä on käytännössä tärkeä rooli. Vain tietyistä liittovaltion perustuslakituomioistuimen päätöksistä tulee lainvoimaisia.

Saksa on liittovaltio, jossa on 16 osavaltiota (Bundesland). Saksassa sovelletaan siis liittovaltion lainsäädäntöä koko liittovaltion alueella ja osavaltion lainsäädäntöä vain asianomaisessa osavaltiossa. Jokaisella osavaltiolla on oma perustuslakinsa, ja osavaltiolla on myös liittovaltion perustuslailla säädetyissä rajoissa valta antaa lakeja sekä asetuksia ja määräyksiä.

Liittovaltion ja osavaltioiden lainsäädäntövaltuuksista säädetään yksityiskohtaisesti perustuslaissa. Osavaltioilla on lainsäädäntövalta siltä osin kuin sitä ei ole siirretty liittovaltiolle perustuslaissa. Liittovaltion keskeiset lainsäädäntövaltuudet luetellaan perustuslain 71–74 §:ssä. Perustuslain eri osissa säädetään myös muista liittovaltion lainsäädäntövaltuuksista.

Liittovaltion yksinomainen lainsäädäntövalta

Liittovaltion yksinomaisen lainsäädäntövallan piiriin kuuluvilla aloilla osavaltioilla on valta antaa lainsäädäntöä vain, kun ne valtuutetaan liittovaltion lailla nimenomaisesti näin tekemään (perustuslain 71 §).

Perustuslain 73 §:n mukaan liittovaltiolla on yksinomainen lainsäädäntövalta (muun muassa) seuraavilla aloilla: kaikissa ulkopoliittisissa asioissa, puolustusasioissa (myös siviiliväestön suojelemisessa), kansalaisuutta koskevissa asioissa, liikkumisvapaudessa, passiasioissa, osoitteenmuutos- ja henkilöllisyystodistusasioissa, maahanmuuttoasioissa, maastamuutto- ja luovutusasioissa, valuutta- ja raha-asioissa, tulli- ja kauppa-alueen yhtenäisyyttä koskevissa asioissa, ilmaliikenneasioissa, liittovaltion ja osavaltioiden välistä rikospoliisiyhteistyötä koskevissa asioissa sekä ase- ja räjähdelainsäädännössä.

Rinnakkainen lainsäädäntövalta

Rinnakkaisen lainsäädäntövallan aloilla osavaltioilla on oikeus antaa lainsäädäntöä edellyttäen, että liittovaltio ei käytä lainsäädäntövaltaansa samalla alalla (perustuslain 72 §). Rinnakkainen lainsäädäntö kattaa muun muassa seuraavat alat: siviilioikeus, rikosoikeus, tieliikenneoikeus, yhdistysoikeus, ulkomaalaisten oleskelu- ja sijoittautumisoikeus, talousoikeus, työoikeus ja kuluttajansuojaan liittyvät tietyt seikat. Perustuslain 74 §:ssä rinnakkaisen lainsäädäntövallan piiriin kuuluviksi luetelluilla tietyillä aloilla liittovaltiolla on oikeus antaa lainsäädäntöä vain, mikäli koko liittovaltion kattava sääntely on kansallisen edun vuoksi välttämätöntä yhtenäisten elinolojen aikaansaamiseksi koko liittovaltion alueella tai oikeudellisen ja taloudellisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi.

Perustuslaissa säädetään myös tilanteesta, jossa liittovaltion ja osavaltioiden lait ovat ristiriidassa. Perustuslain 31 §:ssä säädetään perussäännöstä, jonka mukaan ”liittovaltion laki voittaa osavaltion lain”. Tätä periaatetta sovelletaan ristiriidassa olevien oikeussäännösten hierarkkisesta asemasta riippumatta siten, että esimerkiksi liittovaltion asetus on ensisijainen osavaltion perustuslakiin nähden.

Normihierarkia

Perustuslaki on kansallisen normihierarkian huipulla. Se on kaikkien muiden kansallisten oikeuslähteiden yläpuolella. Perustuslaki muodostaa perustan Saksan koko oikeusjärjestelmälle. Jokaisen Saksassa annetun oikeussäännöksen on oltava sekä muodollisesti että aineellisesti perustuslain mukainen. Perustuslain 20 §:n 3 momentissa säädetäänkin, että perustuslaillinen järjestys velvoittaa lainsäädäntövaltaa, ja laki ja oikeus velvoittavat toimeenpano- ja tuomiovaltaa. Lisäksi lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan käyttäjiä velvoittavat erityisesti perustuslain 1–19 §:ssä säädetyt oikeudet, jotka ovat välittömästi sovellettavaa oikeutta (1 §:n 3 momentti). Perustuslain etusijan varmistaa viime kädessä liittovaltion perustuslakituomioistuin. Ainoastaan liittovaltion perustuslakituomioistuin voi kumota parlamentin perustuslain vastaisen lain.

Perustuslain 79 §:n 2 momentin mukaan perustuslakia voidaan muuttaa vain liittopäivien jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä ja liittoneuvoston (Bundesrat) äänten kahden kolmasosan enemmistöllä. Osavaltiot osallistuvat liittoneuvoston välityksellä liittovaltion lainsäädäntö- ja hallintotyöhön sekä Euroopan unionia koskeviin asioihin. Muutamia perustuslain tärkeimpiä kohtia – esimerkiksi liittovaltion jakamista osavaltioihin, osavaltioiden periaatteellista lainsäädäntöprosessiin osallistumista ja 1–20 §:ssä säädettyjä periaatteita – ei ole mahdollista muuttaa lainkaan (79 §:n 3 momentti).

Kansainvälisen oikeuden yleiset säännöt sijoittuvat perustuslain sekä liittovaltion ja osavaltioiden lainsäädännön väliin. Niihin kuuluvat kansainvälinen tapaoikeus ja kansainvälisen oikeuden yleiset periaatteet, mutta ei kansainvälinen sopimusoikeus. Perustuslaissa säädetään nimenomaisesti, että kansainvälisen oikeuden yleiset säännöt ovat oleellinen osa liittovaltion lainsäädäntöä ja etusijalla liittovaltion lainsäädäntöön nähden ja luovat välittömästi oikeuksia ja velvollisuuksia liittovaltion alueella asuville henkilöille (25 §). Näihin kansainvälisen oikeuden yleisiin sääntöihin, joilla on oikeusvaikutusta yksilöihin (siis yksilöä suojeleviin sääntöihin), kuuluvat erityisesti velvoittavaan kansainväliseen oikeuteen luettavat ihmisoikeudet, asianmukaisen oikeussuojan takaaminen ulkomaalaisille ja erityissääntö, jonka mukaan luovuttavan ulkovallan suostumus henkilön luovuttamiseen rajoittaa rikosoikeudellista menettelyä.

Tavalliset lait ovat perustuslain alapuolella. Liittopäivät hyväksyy ne yhdessä liittoneuvoston kanssa. Lakiehdotuksia liittopäiville voivat antaa liittovaltion hallitus, liittoneuvosto tai liittopäivät (poliittinen ryhmä tai vähintään 5 prosenttia jäsenistä). Perustuslaissa määritetään tapaukset, joissa lain lopullinen hyväksyminen liittopäivillä edellyttää liittoneuvoston hyväksyntää (nykyisin näitä tapauksia on noin 45 prosenttia kaikista laeista liittoneuvoston verkkosivustolla julkaistujen tilastojen mukaan). Muissa liittopäivien hyväksymissä laeissa liittoneuvostolla on oikeus vain vastustaa liittopäivien antamaa lakiehdotusta, ja liittopäivät voi puolestaan hylätä vastalauseen. Jos liittopäivät ja liittoneuvosto ovat erimielisiä, voidaan nimetä yhteinen lakiehdotuksia tarkasteleva valiokunta (niin kutsuttu sovitteluvaliokunta), johon kuuluu yhtä monta jäsentä sekä liittopäiviltä että liittoneuvostosta (nykyisin 16 jäsentä kummastakin). Sovitteluvaliokunnan tehtävänä on laatia ehdotuksia, joilla yksimielisyys saataisiin aikaan, mutta se ei voi tehdä itse päätöksiä liittopäivien ja liittoneuvoston puolesta.

Asetukset (Rechtsverordnung) sijoittuvat lakien alapuolelle, ja niitä voivat antaa liittohallitus (Bundesregierung), liittovaltion ministeri tai osavaltion hallitus (Landesregierung). Määräykset (Satzung) sijoittuvat asetusten alapuolelle, ja niitä voi antaa julkisoikeudellinen elin (esimerkiksi kunta).

Toimielinjärjestelmä

Oikeussääntöjen antamisesta vastaavat toimielimet

Saksan lainsäädäntötyö tehdään maan parlamenteissa. Liittopäivät (Bundestag) on tärkein lainsäädäntöelin. Se tekee päätökset kaikista laeista, jotka kuuluvat liittovaltion toimivaltaan lainsäädäntömenettelyssä, johon myös liittoneuvosto (Bundesrat) osallistuu.

Liittopäivien jäsenet ja poliittiset ryhmät voivat liittoneuvoston ja liittohallituksen tavoin esittää uusia tai tarkistettuja lakeja koskevia lakiehdotuksia liittopäiville. Lakiehdotuksista keskustellaan, ne käsitellään ja niistä äänestetään liittopäivillä laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Saksan liittovaltiojärjestelmässä osavaltioilla on huomattavasti valtion toimivaltaa, ja näin ollen myös liittoneuvosto osallistuu lainsäädännön antamiseen. Kaikki lait annetaan liittoneuvostolle äänestettäviksi, ja liittoneuvosto voi – ehdotetun lain luonteen mukaan – saada jotkin lakiehdotukset jopa hylättyä.

Lisätietoja on saatavissa Saksan liittopäivien verkkosivustolla.

Säätämismenettely

Lainsäätämisprosessi

Liittohallitus laatii valtaosan lakiehdotuksista ja esityksistä. Keskushallinnon toimeenpanovallan käyttäjänä sillä on eniten kokemusta lainsäädännön täytäntöönpanosta ja suoraa tietoa siitä, mitä uusia säädöksiä käytännössä tarvitaan.

Liittohallituksen lisäksi myös liittoneuvostolla ja liittopäivien jäsenillä on oikeus tehdä aloitteita, joista voi syntyä uusia säädöksiä.

Liittohallituksen tai liittoneuvoston tekemät aloitteet

Jos liittohallitus haluaa muuttaa lakia tai antaa uuden lain, liittokanslerin on ohjattava lakiehdotus ensin liittoneuvostolle.

Liittoneuvostolla on tämän jälkeen yleensä kuusi viikkoa aikaa esittää lakiehdotuksesta huomautuksensa, joihin hallitus voi vuorostaan vastata kirjallisesti. Tämän jälkeen liittokansleri vie lakiehdotuksen ja liittoneuvoston esittämät huomautukset liittopäivien käsiteltäviksi. Menettelystä poiketen talousarvioesitystä koskeva laki toimitetaan samanaikaisesti liittoneuvostolle ja liittopäiville.

Vastaavaa menettelyä sovelletaan, kun liittoneuvosto tekee lakialoitteen. Kun liittoneuvoston jäsenten enemmistö on äänestänyt lakiehdotuksen puolesta, lakiehdotus menee ensin liittohallitukselle, joka liittää siihen huomautuksensa tavallisesti kuuden viikon kuluessa. Tämän jälkeen lakiehdotus toimitetaan liittopäiville.

Liittopäivien jäsenten tekemät aloitteet

Myös liittopäivien jäsenet voivat tehdä lakiehdotuksia: tällöin ehdotuksen on saatava taakseen joko vähintään yksi poliittinen ryhmä tai vähintään viisi prosenttia liittopäivien jäsenistä.

Näin tehtyjä lakiehdotuksia ei tarvitse toimittaa ensin liittoneuvostolle. Tästä syystä hallitus esittää erityisen kiireelliset lakiehdotukset liittopäivien poliittisten ryhmien kautta.

Lakiesityksen jakelu

Ennen kuin lakiehdotusta voidaan käsitellä liittopäivillä, se on toimitettava ensin liittopäivien puhemiehelle ja kirjattava hallinnossa.

Tämän jälkeen se jaetaan kaikille liittopäivien ja liittoneuvoston jäsenille ja liittovaltion ministeriöille joko paperimuodossa tai pääsääntöisesti sähköisesti.

Kun lakiehdotus on otettu täysistunnon asialistalle, prosessin ensimmäinen vaihe on ohi. Lakiehdotus voidaan nyt esitellä virallisesti liittopäivillä.

Kolme käsittelyä täysistunnossa

Lakiehdotuksista keskustellaan kolme kertaa liittopäivien täysistunnossa. Keskusteluja kutsutaan käsittelyiksi.

Ensimmäisessä käsittelyssä käydään keskustelua vain, jos tästä on sovittu vanhimpien neuvostossa (Ältestenrad; liittopäivien erityinen toimeenpanoelin) tai jos jokin poliittinen ryhmä on sitä pyytänyt. Useimmiten näin tapahtuu silloin, kun lakihanke on erityisen ristiriitainen tai yleisesti erittäin kiinnostava.

Ensimmäisen käsittelyn päätavoite on nimetä yksi tai useampi valiokunta käsittelemään lakiehdotusta ja valmistelemaan sitä toista käsittelyä varten. Tämä tehdään vanhojen neuvoston antamien suositusten perusteella.

Jos valiokuntia nimetään useampia kuin yksi, yhdelle valiokunnalle annetaan päävastuu asian käsittelystä, ja se on vastuussa lakiehdotuksen käsittelystä parlamentissa. Muilta valiokunnilta pyydetään lausunnot lakiehdotuksesta.

Lainsäädäntötyö valiokunnissa

Yksityiskohtainen lainsäädäntötyö hoidetaan pysyvissä valiokunnissa, joihin kuuluu jäseniä kaikista poliittisista ryhmistä. Valiokunnan jäsenet tutustuvat aineistoon ja keskustelevat siitä kokouksissaan. Myös asiantuntijoita ja eturyhmien edustajia voidaan kutsua julkisiin kuulemisiin.

Valiokunnissa tapahtuvan työn ohella poliittiset ryhmät muodostavat työryhmiä, joissa tarkastellaan asiaan liittyviä kysymyksiä ja määritetään ryhmien kantoja.

On tavallista, että poliittisten ryhmien välille syntyy valiokunnissa kytköksiä. Suurin osa lakiehdotuksista saadaan tarkistettua enemmän tai vähemmän perusteellisesti hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden poliittisten ryhmien yhteistyössä.

Valiokuntakäsittelyn päätyttyä lakiehdotuksesta päävastuussa oleva valiokunta esittää täysistunnolle mietinnön valiokuntakäsittelyn kulusta ja tuloksista. Sen suosittama päätös on seuraavaksi käytävän täysistunnon toisen käsittelyn perusta.

Keskustelu toisessa käsittelyssä

Ennen toista käsittelyä kaikille jäsenille annetaan painetussa muodossa julkaistu päätössuositus. Jäsenet valmistautuvat siis keskusteluun huolellisesti. Poliittiset ryhmät yhtenäistävät kantojaan vielä omissa kokouksissaan ennen keskustelua esiintyäkseen yhtenäisenä rintamana toisessa käsittelyssä, joka on julkinen.

Yleiskeskustelun jälkeen kaikkia lakiehdotukseen sisältyviä säännöksiä voidaan käsitellä yksitellen. Yleensä täysistunto siirtyy kuitenkin suoraan äänestämään lakiehdotuksesta kokonaisuutena.

Kuka tahansa liittopäivien jäsenistä voi esittää muutosehdotuksen, joka käsitellään välittömästi täysistunnossa. Jos täysistunto hyväksyy muutoksia, lakiehdotuksesta on painettava uusi versio, joka on jaettava jäsenille ennen kolmatta käsittelyä. Tätä menettelyä voidaan kuitenkin typistää läsnä olevien jäsenten kahden kolmasosan suostumuksella. Tällöin kolmas käsittely voidaan aloittaa välittömästi.

Äänestäminen kolmannessa käsittelyssä

Kolmannessa käsittelyssä jatketaan keskustelua vain, jos poliittinen ryhmä tai vähintään 5 prosenttia liittopäivien jäsenistä sitä pyytää.

Yksittäiset jäsenet eivät voi enää tässä vaiheessa esittää muutosehdotuksia, mutta sen sijaan poliittinen ryhmä tai ryhmä, johon kuuluu 5 prosenttia liittopäivien jäsenistä, voi sellaisen esittää. Muutosehdotuksia voi tehdä vain toisessa käsittelyssä hyväksytyistä muutoksista.

Lopullinen äänestys pidetään kolmannen käsittelyn päätteeksi. Kun liittopäivien puhemies pyytää äänestämään lakiehdotuksen puolesta, sitä vastaan tai tyhjää, jäsenet äänestävät nousemalla seisomaan.

Kun lakiehdotus on saanut tarvittavan enemmistön liittopäivien täysistunnossa, se toimitetaan liittoneuvostolle lakina.

Liittoneuvoston hyväksyntä

Osavaltiot osallistuvat jokaisen lain laatimiseen liittoneuvoston välityksellä. Niiden oikeudet osallistua lainsäädäntöprosessiin on määritelty tarkasti.

Liittoneuvosto ei voi tehdä muutoksia liittopäivien hyväksymään lakiin. Jos se ei kuitenkaan hyväksy lakia, se voi pyytää sovitteluvaliokunnan koolle kutsumista. Sovitteluvaliokunnassa on yhtä monta jäsentä liittopäiviltä ja liittoneuvostosta.

Joissakin lakiehdotuksissa liittoneuvoston hyväksyntä on pakollinen. Näitä ovat esimerkiksi osavaltioiden varainhoitoon ja hallintovaltaan vaikuttavat lait.

Kun on kyse lakiehdotuksesta, josta liittoneuvosto voi esittää vain vastalauseen, liittopäivät voi saattaa lain voimaan, vaikkei sovitteluvaliokunnassa päästäisi sovintoon asiasta. Tämä edellyttää kuitenkin uutta äänestystä, jossa liittopäivien on hyväksyttävä lakiehdotus ehdottomalla enemmistöllä.

Voimaantulo

Kun liittopäivät ja liittoneuvosto ovat hyväksyneet lakiehdotuksen, ehdotuksen on käytävä läpi vielä muutamia vaiheita ennen voimaantuloa.

Hyväksytty laki painetaan ja toimitetaan liittokanslerille ja asiasta vastaavalle ministerille, jotka allekirjoittavat sen.

Tämän jälkeen laki toimitetaan liittopresidentille allekirjoitettavaksi. Liittopresidentti tutkii, onko laki annettu perustuslain mukaisesti ja ettei siinä ole perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa olevia kohtia. Kun nämä tarkistukset on tehty, liittopresidentti allekirjoittaa lain ja määrää sen julkaistavaksi liittovaltion virallisessa lehdessä (Bundesgesetzblatt).

Tällöin laki on varsinaisesti annettu. Jos laissa ei mainita erityistä voimaantulopäivää, laki tulee voimaan 14. päivänä siitä päivästä, jona sen sisältävä liittovaltion virallinen lehti julkaistaan.

Lisätietoja on saatavissa Saksan liittopäivien verkkosivustolla.

Oikeudelliset tietokannat

Liittovaltion oikeus- ja kuluttajansuojaministeriö ja liittovaltion oikeusvirasto julkaisevat lähes kaiken voimassa olevan liittovaltion lainsäädännön internetissä sivustolla Gesetze im Internet. Kaikki asiasta kiinnostuneet kansalaiset voivat käyttää sivustoa maksutta. Lakeja ja asetuksia on mahdollista tarkastella sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa. Liittovaltion oikeusministeriön dokumentointikeskus konsolidoi niitä jatkuvasti. Monet tärkeät lait ovat saatavilla myös englanniksi.

Lisäksi liittohallitus ylläpitää liittovaltion sisäasiainministeriön johdolla internetissä sivustolla Verwaltungsvorschriften im Internet laajaa tietokantaa, josta liittovaltion korkeimpien viranomaisten ajankohtaiset hallinnolliset määräykset ovat saatavilla maksutta.

Koska Saksan liittotasavalta on liittovaltio, osavaltiot järjestävät itse oman lainsäädäntönsä julkaisemisen. Osavaltioilla on tätä varten omia internetportaaleja, joille on linkit liittovaltion ja osavaltioiden oikeusportaalissa (Justizportal des Bundes und der Länder).

Linkkejä

Liittovaltion virallinen lehti (Bundesgesetzblatt)

Gesetze im Internet -sivusto

Englanninkieliset lakikäännökset Gesetze im Internet -sivustolla

Verwaltungsvorschriften im Internet -sivusto

Liittovaltion ja osavaltioiden oikeusportaali (Justizportal des Bundes und der Länder)

Liittopäivät (Bundestag)

Liittohallitus (Bundesregierung)

Päivitetty viimeksi: 16/07/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Näiden sivujen kansallisesta sisällöstä vastaavat jäsenvaltiot päivittävät parhaillaan sivuja Britannian EU-erosta johtuvien muutosten vuoksi. Kaikki sivut eivät välttämättä ole vielä ajan tasalla, mutta tiedot korjataan aikanaan.