Rikoksesta aiheutuneesta vahingosta voi saada pääasiassa kolmenlaista korvausta:
Erityyppisiin korvauksiin sovelletaan erilaisia sääntöjä. Seuraavat tiedot koskevat ainoastaan valtion maksamaa rikosvahinkokorvausta.
Rikosvahinkokorvausta voidaan pääsääntöisesti maksaa kaikentyyppisissä rikoksissa, mutta korvausmahdollisuudet vaihtelevat vahinkotyypin mukaan.
Henkilövahinko voidaan korvata kaikentyyppisissä rikoksissa, jos henkilövahinko on rikoksen luonnollinen seuraus.
Korvausta voidaan maksaa myös vakavasta loukkauksesta aiheutuneesta vahingosta rikoksissa, jotka ovat kohdistuneet toisen henkilöön (esimerkiksi pahoinpitely, raiskaus), vapauteen (esimerkiksi laiton vapaudenriisto) tai rauhaan (esimerkiksi laiton uhkaus).
Esinevahingosta (esimerkiksi varkauden tai vahingonteon yhteydessä) tai puhtaasta varallisuusvahingosta (esimerkiksi petoksen yhteydessä) voidaan maksaa korvausta vain tietyissä tapauksissa.
Myös lapsi voi saada rikosvahinkokorvausta jouduttuaan sellaisen rikoksen todistajaksi, joka on omiaan vahingoittamaan hänen turvallisuuden tunnettaan ja luottamustaan läheiseen henkilöön.
Korvausta voidaan maksaa henkilövahingosta ja loukkauksesta. Myös lapsi, joka on joutunut läheisten henkilöiden välillä tapahtuneen rikoksen todistajaksi, voi saada korvausta. Esinevahingosta tai puhtaasta varallisuusvahingosta voidaan maksaa korvausta eräissä poikkeustapauksissa.
Henkilövahingon kärsineelle voidaan maksaa korvausta
Jos henkilövahinko on johtanut kuolemaan, korvausta voidaan maksaa
Ansionmenetyksestä ja elatuksen menetyksestä maksettavasta korvausmäärästä vähennetään muut etuudet, joihin vahingon kärsineellä on oikeus (esimerkiksi sosiaalietuudet, eläke tai työnantajan maksamat korvaukset).
Loukkauksesta voidaan maksaa korvausta, jos rikos on kohdistunut vahingon kärsineen henkilöön, vapauteen tai rauhaan ja sillä on loukattu vakavasti hänen henkilökohtaista koskemattomuuttaan.
Esinevahingosta, esimerkiksi varastetusta tai vahingoittuneesta omaisuudesta, maksetaan korvausta vain poikkeustapauksissa. Korvausta voidaan maksaa, jos rikoksen tekijä on ollut rikoksen tapahtuessa yhteiskunnan huostassa, esimerkiksi vankilassa, tutkintavankeudessa tai tietyssä pakkohoitolaitoksessa (niin sanotut karkaamistapaukset). Korvaus on mahdollinen myös erityisen vaikeissa tilanteissa, joissa vahingon kärsineen toimeentulomahdollisuudet ovat heikentyneet vakavasti vahingon vuoksi tai joissa korvaus on muutoin erityisen tarpeellinen.
Esimerkiksi petoksen tai kavalluksen yhteydessä syntyneestä puhtaasta varallisuusvahingosta maksetaan korvausta hyvin harvoin. Korvausta voidaan maksaa vain karkaamistapauksissa erityisistä syistä tai erityisen vaikeissa tilanteissa, joissa vahingon kärsineen toimeentulomahdollisuudet ovat heikentyneet vakavasti vahingon vuoksi tai joissa korvaus on muutoin erityisen tarpeellinen.
Lapsi voi saada korvausta jouduttuaan sellaisen rikoksen todistajaksi, joka on omiaan vahingoittamaan hänen turvallisuuden tunnettaan ja luottamustaan läheiseen henkilöön. Korvausta maksetaan yleensä, jos lapsi on nähnyt tai kuullut väkivaltaa tai uhkailua vanhempiensa tai muiden sellaisten läheisten henkilöiden välillä, joihin hänellä on luottavainen suhde.
Korvausta voidaan maksaa edellä kuvatun mukaisesti. Jos surmansa saaneen lähiomainen on kärsinyt henkilövahingon, hän saa tavallisesti vakiokorvausta kivusta ja särystä.
Korvauksen henkilövahingosta voivat yleensä saada surmansa saaneen kumppani, vanhemmat ja lapset sekä hänen kanssaan yhdessä asuneet sisarukset. Aikuisilla sisaruksilla, jotka eivät asuneet yhdessä surmansa saaneen kanssa, ei yleensä ole oikeutta korvaukseen.
Jos rikos ei ole johtanut kuolemaan, vahingon kärsineelle erityisen läheinen henkilö voi tietyissä erityistapauksissa saada korvauksen välillisestä henkilövahingosta. Korvaus on mahdollinen, jos vahingon kärsinyt on saanut vaikeita vammoja ja ollut hengenvaarallisessa tilassa huomattavan pitkään tai jos omaiselle on aiheutunut psyykkinen henkilövahinko hänen jouduttuaan vahinkotapahtuman todistajaksi.
Korvauksen saajina voivat tässä tapauksessa olla samat henkilöt kuin silloin, jos rikoksen uhri on kuollut.
Jos rikos on tehty Ruotsissa, korvausta voidaan maksaa riippumatta siitä, mikä on vahingon kärsineen kansalaisuus tai missä maassa hän asuu. Korvausta ei kuitenkaan makseta, jos rikoksella ja vahingon kärsineellä on niin vähäinen yhteys Ruotsiin, että olisi kohtuutonta vaatia valtiolta korvausta vahingosta. Tätä poikkeusta sovelletaan rajoitetusti. Poikkeus ei koske myöskään toisen EU-maan kansalaista, joka on joutunut tahallisen väkivaltarikoksen uhriksi Ruotsissa.
Ruotsissa asuva voi hakea korvausta Ruotsissa, vaikka rikos on tehty toisessa EU-maassa tai EU:n ulkopuolella.
Periaatteena on, että rikosvahinko korvataan ensisijaisesti siinä maassa, jossa rikos on tehty. Jos vahinkoa ei voida korvata lainkaan tai kokonaan kyseisessä maassa ja jos vahingon kärsinyt asuu Ruotsissa, hänellä voi olla oikeus Ruotsin valtion maksamaan rikosvahinkokorvaukseen.
Jos rikos on tehty toisessa EU-maassa ja siitä voidaan maksaa siellä korvausta, Ruotsin rikosuhriviranomainen (Brottsoffermyndigheten) voi auttaa Ruotsissa korvausta hakevaa ottamaan yhteyttä kyseiseen maahan. Tietyin edellytyksin korvausta voidaan maksaa Ruotsissa jo ennen kuin toisessa EU-maassa on tutkittu oikeus korvaukseen.
Jos vahingosta ei voida maksaa korvausta toisessa EU-maassa, oikeus korvaukseen tutkitaan Ruotsin säännösten mukaisesti.
Korvauksen hakemisen edellytyksenä on, että rikoksesta on tehty rikosilmoitus ja vahingon kärsinyt on avustanut poliisitutkinnassa.
Korvauksen saaminen on lähes aina mahdollista vasta, kun poliisitutkinta ja mahdollinen tuomioistuinkäsittely on suoritettu.
Jos rikoksentekijä on tiedossa, valtio voi maksaa korvausta pääsääntöisesti sillä edellytyksellä, että tekijä on tuomittu rikoksesta. Vahingon korvaaminen on ensisijaisesti vahingon aiheuttajan velvollisuus, joten korvausta on vaadittava ensisijaisesti rikoksentekijältä. Jos tehdyn selvityksen perusteella on ilmeistä, ettei rikoksentekijä pysty maksamaan vahingonkorvausta, vahingon kärsinyt voi saada valtiolta korvausta vaatimatta sitä ensin rikoksentekijältä.
Korvaukseen voi olla oikeus, vaikka rikoksentekijää ei ole tunnistettu ja poliisitutkinta on sen vuoksi lopetettu. Rikosta ja oikeutta korvaukseen arvioidaan silloin pääasiassa poliisitutkinnan sisällön perusteella. Vahingon kärsineen on lisäksi esitettävä selvitys, josta ilmenee rikoksesta aiheutunut vahinko.
Korvauksen hakemisen määräaika on kolme vuotta, ja se lasketaan seuraavasti:
Jos rikoksesta on annettu tuomio, korvausta on haettava kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona tuomio sai lainvoiman (tuomiosta ei voinut enää valittaa).
Jos poliisitutkinta on lopetettu, korvausta on haettava kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona tutkinta päätettiin lopettaa.
Jos poliisitutkintaa ei ole aloitettu, korvausta on haettava kolmen vuoden kuluessa rikoksen tekopäivästä.
Rikoksen uhriksi alle 18-vuotiaana joutuneella lapsella on aina oikeus hakea korvausta siihen saakka, kun hän täyttää 21 vuotta.
Hakemus voidaan käsitellä, vaikka se olisi tehty liian myöhään, jos tähän on erityisiä syitä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että hakija ei vakavan sairauden vuoksi ole voinut hakea vahingonkorvausta ajoissa.
Kattaako se esimerkiksi seuraavat:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
Kyllä – siltä osin kuin korvausta ei makseta muualta.
Kyllä – siltä osin kuin korvausta ei makseta muualta.
Kyllä – siltä osin kuin korvausta ei makseta muualta.
Ei – lukuun ottamatta korvausta ansionmenetyksestä tai tulevasta ansionmenetyksestä (elinkorko).
Ei
Vahingon kärsinyt voi saada korvausta vahingoittuneista tai tuhoutuneista vaatteista, silmälaseista ja muusta, mitä hänellä oli yllään vahinkotilanteessa.
Mahdollisuudet saada korvausta esinevahingoista ovat muutoin hyvin rajalliset (ks. edellä kohta 1.2).
– psyykkiset (aineettomat) vahingot:
Kyllä Korvausta voidaan maksaa kivun ja säryn lisäksi myös loukkauksesta, jos vahingon kärsineen henkilöön, vapauteen tai rauhaan kohdistuneella rikoksella on loukattu vakavasti hänen henkilökohtaista koskemattomuuttaan.
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
Kyllä – siltä osin kuin korvausta ei makseta muualta.
Kyllä. Kun rikos on johtanut kuolemaan ja surmansa saaneelle erityisen läheinen henkilö on kärsinyt sen seurauksena henkilövahingon, hänelle voidaan maksaa korvausta, jos korvausta ei saada muualta (ks. kohdat 1.3 ja 1.4).
Elatuksen menetyksestä voidaan maksaa korvausta tietyin edellytyksin.
– psyykkiset vahingot:
Kyllä (ks. edellä kohta 1.3).
Korvaus maksetaan yleensä kertasummana. Mahdollisia pysyviä vahinkoja on usein selviteltävä myöhemmin, kun käy ilmi, että vahinko jää pysyväksi. Pitkäaikaisia ansionmenetyksiä selvitellään yleensä kerran vuodessa jälkikäteen. Jos vahingon kärsineen työkyky on heikentynyt pysyvästi vahingon vuoksi, hänellä voi olla tietyin edellytyksin oikeus elinkorkoon korvauksena tulevasta ansionmenetyksestä. Elinkorko maksetaan kuukausittain.
Jos vahingon kärsinyt on tahallaan tai huolimattomuudesta kasvattanut vahingoittumisriskiä käyttäytymisellään rikostilanteessa tai muulla vastaavalla tavalla, korvausta voidaan pienentää tai se voidaan evätä kokonaan. Korvausta sovitellaan näin yleensä, jos rikos on seurausta vahingon kärsineen omasta rikollisesta toiminnasta, jos rikos liittyy huumausaineisiin tai jos vahingon kärsinyt on käyttäytynyt provosoivasti rikoksen yhteydessä.
Vahingon kärsineen edellytetään myös avustavan poliisia rikoksen tutkinnassa kohtuullisella tavalla. Lisäksi hänen on osallistuttava Rikosuhriviranomaisen korvausmenettelyyn antamalla tietoja ja toimittamalla arviointia varten tarvittavat asiakirjat. Korvausta ei voida maksaa, jos vahingon kärsinyt ei ole avustanut poliisitutkinnassa tai korvausasian käsittelyssä.
Vahingon kärsineen taloudellinen tilanne ei vaikuta oikeuteen saada korvausta henkilövahingosta tai loukkauksesta eikä tällaisen korvauksen määrään. Esinevahingoissa ja puhtaissa varallisuusvahingoissa taloudellinen tilanne voi tietyissä tapauksissa vaikuttaa vahingon kärsineen oikeuteen saada rikosvahinkokorvausta ja korvauksen määrään.
Valtion rikosvahinkokorvaus on toissijainen kaikkiin muihin vahingosta maksettaviin korvauksiin nähden. Muut korvaukset siis vähennetään rikosvahinkokorvauksesta. Vähennettäviä korvauksia ovat esimerkiksi maksettu tai mahdollisesti maksettava vahingonkorvaus sekä vakuutuskorvaus, johon vahingon kärsineellä on oikeus.
Korvaus määräytyy rikosvahinkolain (brottsskadelagen) ja vahingonkorvauslain (skadeståndslagen) mukaan. Oikeus rikosvahinkokorvaukseen on jossain määrin suppeampi kuin oikeus vahingonkorvaukseen. Periaatteena on, että korvauksella on oltava korjaava vaikutus ja sen on mahdollisuuksien mukaan palautettava vahingon kärsineen taloudellinen tilanne samanlaiseksi kuin ennen vahinkoa.
Välttämättömät ja kohtuulliset kulut sekä vahingosta aiheutunut ansionmenetys korvataan kokonaan. Korvaukselle on yläraja (ks. kohta 1.18).
Korvaus kivusta ja särystä maksetaan taulukoiden mukaan. Tavanomainen määrä hoidon/sairausloman aikana on noin 2 500 kruunua kuukaudessa (2018), mutta korvaus voi olla suurempi esimerkiksi tehohoidon yhteydessä. Kuolemaan johtaneissa rikoksissa (korvaus omaisille) ja raiskauksessa oletuksena on myös henkilövahinko, joten sitä ei tarvitse näyttää toteen. Näissä tapauksissa kivusta ja särystä maksetaan vakiokorvaus, joka on tahallisen surmaamisen osalta 60 000 kruunua, kuolemantuottamuksen osalta 30 000 kruunua ja raiskauksen osalta 15 000 kruunua.
Korvaus pysyvistä toiminnallisista vammoista määräytyy lääkärin tekemän haitta-astearvion ja hakijan iän perusteella taulukoiden mukaan.
Korvaus pysyvistä ulkonäköhaitoista määräytyy taulukoiden mukaan sen perusteella, kuinka näkyvä haitta on, missä se sijaitsee ja minkä ikäinen vahingon kärsinyt on.
Korvaus loukkauksesta määräytyy rikokseen liittyvien objektiivisten olosuhteiden mukaan, riippumatta vahingon kärsineen subjektiivisesta kokemuksesta. Esimerkiksi laittomasta uhkauksesta voidaan käytännön mukaan maksaa korvausta 5 000–20 000 kruunua, pahoinpitelystä 5 000–100 000 kruunua, raiskauksesta 100 000 kruunua ja murhan yrityksestä 100 000–150 000 kruunua.
Yhteenlasketusta korvausmäärästä tehdään 1 500 kruunun perusvähennys (2018).
Pienin mahdollinen korvaus on 100 kruunua (perusvähennyksen jälkeen).
Henkilövahingosta, kipu ja särky mukaan lukien, maksettava korvaus voi olla enintään 910 000 kruunua (2018). Lisäksi tietyissä olosuhteissa voidaan maksaa korvauksena elinkorkoa.
Esinevahingosta ja puhtaasta varallisuusvahingosta maksettava korvaus voi olla enintään 455 000 kruunua (2018).
Loukkauksesta maksettavalle korvaukselle ei ole ylärajaa.
Kun korvausta haetaan taloudellisista menetyksistä, esimerkiksi sairaanhoitokuluista tai ansionmenetyksestä, vaadittu määrä on ilmoitettava tai hakemukseen on liitettävä asiakirjoja, joista ilmenee selvästi vahingon suuruus.
Kun korvausta haetaan aineettomista vahingoista (korvaus kivusta ja särystä, loukkauksesta tai pysyvistä vammoista sekä korvaus rikoksen todistajaksi joutuneelle lapselle), määrää ei tarvitse ilmoittaa.
Valtio maksaa rikosvahinkokorvausta vain siltä osin kuin vahingon kärsinyt ei saa korvausta vahingosta muualta.
Korvausta ei ole mahdollista maksaa ennakkoon.
Lisäkorvaus on mahdollinen, jos vaatimus ei ole vanhentunut. Vaatimus vanhentuu yleensä kymmenen vuoden kuluttua edellisestä päätöksestä.
Hakemukseen on liitettävä alkuperäinen valtakirja, jos hakijaa edustaa asiamies. Kulut on yleensä todistettava alkuperäisillä kuiteilla. Hakijan on hyvä toimittaa myös muu edellä lueteltu aineisto, jolla on merkitystä vahingon kannalta.
Jos vaadittuja asiakirjoja ei toimiteta, Rikosuhriviranomainen hankkii itse asiakirjat, jotka se tarvitsee voidakseen arvioida oikeuden korvaukseen ja korvausmäärän. Asiakirjat hankitaan hakijan hakemuksensa yhteydessä antaman valtakirjan nojalla. Jos viranomainen ei pysty itse hankkimaan tarvittavia tietoja ja asiakirjoja, hakija saa mahdollisuuden toimittaa ne viranomaiselle.
Ei.
Rikosuhriviranomainen (Brottsoffermyndigheten).
Osoitteeseen Brottsoffermyndigheten, Box 470, 901 09 Umeå.
Huomaa, että hakemus on tehtävä erillisellä lomakkeella, joka on saatavilla Rikosuhriviranomaisen verkkosivustolla osoitteessa www.brottsoffermyndigheten.se.
Hakemuksen voi tehdä myös sähköisesti osoitteessa www.brottsoffermyndigheten.se, jos hakijalla on ruotsalainen sähköinen pankkitunnus (BankID).
Ei ole.
Hakemuksen käsittelyaika vaihtelee viranomaisen työkuorman mukaan. Aika voi vaihdella myös sen mukaan, kuinka monimutkaisesta asiasta on kysymys. Keskimääräinen käsittelyaika on nyt noin kolme kuukautta (2018).
Rikosuhriviranomaisen päätöksestä ei voi valittaa, mutta viranomainen voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa päätöstä, jos esiin on tullut uusia seikkoja tai jos siihen on muuten aihetta. Päätöstä ei voi muuttaa hakijan vahingoksi.
Päätökseen tyytymättömän on lähetettävä kirjallinen oikaisupyyntö viranomaiselle. Pyynnössä on ilmoitettava haluttu muutos ja sen perustelut. Mahdollinen täydentävä aineisto on toimitettava pyynnön mukana.
Hakijalla on aina oikeus siihen, että vahingonkorvauslautakunta (Nämnden för brottsskadeersättning) käsittelee hänelle annetun päätöksen.
Tietoa ja hakemuslomakkeita on Rikosuhriviranomaisen verkkosivustolla osoitteessa https://www.brottsoffermyndigheten.se/. Tietoa korvauksesta ja sen hakemisesta on useilla eri kielillä, ja saatavilla on myös englanninkielinen hakemuslomake.
Tietoa saa myös Rikosuhriviranomaisen palvelunumerosta (+46-90) 708 200, joka toimii arkisin klo 9–15. Palvelua annetaan ruotsiksi ja englanniksi.
Edellä esitetyn lisäksi saatavilla on tietoa oikeudenkäynnin kulusta, osoitteessa http://www.rattegangsskolan.se/ ruotsiksi ja osoitteessa http://www.courtintroduction.se/ englanniksi.
Alle 18-vuotiaille lapsille suunnattua tietoa on saatavilla osoitteessa https://www.jagvillveta.se/. Tietoa löytyy useilla eri kielillä.
Hakemus on helppo täyttää, ja Rikosuhriviranomaiselta saa tarvittaessa apua sen täyttämisessä. Asiamieskuluista maksetaan korvausta vain erityisistä syistä.
Paikalliset rikosuhripäivystykset voivat yleensä auttaa hakemuksen tekemisessä. Rikosuhripäivystykset löytyvät osoitteesta https://www.brottsofferjouren.se/english/. Apua saa myös numerosta 0200 21 20 19.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.