Korvausta voidaan myöntää ainoastaan tahallisten väkivaltarikosten uhreille. Tahalliset väkivaltarikokset ovat rikoksia, jotka rikoksentekijä tekee tahallaan ja jotka kohdistuvat suoraan uhrin henkeen tai terveyteen voimaa käyttäen (henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, kuten murha, tappo ja ruumiinvamman aiheuttaminen) tai tämän seksuaaliseen koskemattomuuteen (seksuaalirikokset).
Toisena ehtona on, että rikoslaissa näistä rikoksista rangaistaan vähintään yhdellä vuodella vankeutta. Korvauksia ei siis voi saada sakolla rangaistavista rikoksista.
Korvausta ei voi saada vähäisistä vammoista (esim. ruhjeet, hankaumat ja mustelmat) tai sellaisista ruumiinvammoista, joilla on ainoastaan väliaikainen ulkoinen vaikutus tai jotka vain väliaikaisesti ja vähäisessä määrin vaikuttavat uhrin terveyteen.
Korvausta sen sijaan voi saada tapauksissa, joissa ruumiinvamman katsotaan olevan vähintään vähäinen (esim. tikkejä vaativat pehmytkudoshaavat, vähäiset murtumat, vähäiset sijoiltaanmenot ja venähdykset, lievä tärykalvon repeämä, aivotärähdys, johon liittyy lyhyt tajunnan menetys, yhden tai kahden hampaan menetys ja yhden sorminivelen menetys).
Kyllä. Vainajan jälkeenjääneille eli henkilöille, joista uhri oli ennen kuolemaansa huolehtinut tai ollut velvollinen huolehtimaan (erityisesti alaikäiset lapset ja täysipäiväisesti opiskelevat alle 26-vuotiaat lapset, avio- tai avopuoliso, jolla ei ole tuloja ja joka on työtön hänestä itsestään riippumattomista syistä, sekä vanhemmat, jos heillä ei ole tai he eivät kykene hankkimaan riittävää toimeentuloa), voidaan myöntää korvausta henkisestä kärsimyksestä.
Et voi.
Et voi. Muodollinen edellytys korvauksen myöntämiselle on, että korvauksen hakija on Slovenian tasavallan tai toisen EU:n jäsenvaltion kansalainen.
Et voi. Korvauksen hakemiseksi rikoksen on täytynyt tapahtua Slovenian tasavallan alueella tai slovenialaisessa laivassa tai lentokoneessa riippumatta siitä, missä kyseinen laiva tai lentokone sijaitsi rikoksen tapahtumahetkellä.
Kyllä. Korvausta voi hakea vasta, kun toimivaltaiselle viranomaiselle (poliisi, syyttäjänvirasto) on tehty rikosilmoitus tai kun viranomainen on kirjannut sen ja käsittelee sitä rikoksena (eikä esimerkiksi vähäisenä rikkomuksena). Lisäksi on oltava kohtuullinen epäilys siitä, että rikos on tapahtunut (asia on edennyt syyttäjälle).
Ei. On kuitenkin oltava kohtuullinen epäilys siitä, että rikos on tapahtunut, mikä pääsääntöisesti tarkoittaa sitä, että vähintäänkin on nostettu rikossyyte, jonka poliisi on välittänyt edelleen syyttäjänvirastolle tutkintansa valmistuttua.
Pääsääntöisesti korvauksen myöntämisen perusteena näissä tapauksissa on lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio, jolla uhrille on myönnetty korvausta ja joka on voitu antaa jo rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä (siviilikannetta rikosoikeudellisessa menettelyssä koskeva päätös) tai siviilikäsittelyssä (kannetta koskeva päätös). Lisäehtona on, että tähän tuomioon perustuva täytäntöönpano (maksun perintä) on epäonnistunut tai ei ole lainkaan mahdollinen (rikoksentekijällä ei ole omaisuutta tai omaisuuteen ei voida kohdistaa täytäntöönpanotoimenpiteitä).
Seuraavissa poikkeustilanteissa ei kuitenkaan ole välttämätöntä hakea ensin korvausta rikoksentekijältä:
– kun rikoksen uhri lukeutuu johonkin erityisen suojelun piiriin kuuluvaan ryhmään – lapset, perheväkivallan uhrit, vammaiset, toisen EU:n jäsenvaltion kansalaiset (valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa)
– kun rikoksentekijän henkilöllisyys on yhä selvittämättä (kolmen kuukauden kuluttua rikosilmoituksen kirjaamisesta tai tekemisestä eikä se selviä ennen vahingonkorvauslautakunnan päätöstä) tai jos rikoksentekijää ei voida asettaa syytteeseen (esim. rikoksentekijä on kuollut tai alle 14-vuotias eikä rikosoikeudellisessa vastuussa).
Jos rikoksentekijän henkilöllisyys ei ole tiedossa (kolmen kuukauden kuluttua rikoksen paljastumisesta tai rikosilmoituksen tekemisestä eikä häntä tunnisteta ennen vahingonkorvauslautakunnan päätöstä), uhri voi hakea korvausta.
Pääsääntöisesti korvaus on yhteydessä rikoksentekijän tuomitsemiseen, kun korvausta haetaan (siviili- tai rikosoikeudellisissa menettelyissä) sellaisen täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan eli tuomion perusteella, jolla uhrille on myönnetty korvaus, mutta uhri ei pysty sitä perimään rikoksentekijältä (täytäntöönpano ei onnistu tai on mahdoton).
Mikäli uhrilla on erityisasema (lapset, vammaiset tai perheväkivallan ja valtioiden rajat ylittävien rikosten uhrit – muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset), rikoksentekijän tuomitseminen ei ole ehto korvauksen hakemiselle.
Kyllä. Korvausten hakemiselle on kaksi määräaikaa.
Kun tapaukseen liittyy rikoksentekijä, jonka henkilöllisyys ei ole tiedossa, tai erityisessä asemassa olevia uhreja (lapset, perheväkivallan uhrit, vammaiset ja muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaiset), määräaika korvauksen hakemiselle on kuusi (6) kuukautta rikoksen tapahtumisesta.
Muissa tapauksissa, kun korvausta haetaan ensin rikoksentekijältä, määräaika korvauksen hakemiselle on kolme (3) kuukautta päätöksen vastaanottamisesta tai siitä, kun korvauksen hakija sai tiedon, että täytäntöönpano ei ole onnistunut. Jos täytäntöönpanoa ei ole haettu, määräaika on kolme (3) kuukautta siitä, kun korvauksen hakija sai tiedon, että täytäntöönpano ei ole mahdollinen.
Kattaako se esimerkiksi seuraavat:
a) rikoksen uhrin osalta:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
Korvaus maksetaan pääsääntöisesti kertasummana, paitsi jos on tarpeen tulevaisuudessa myöntää korvausta tietyille ajanjaksoille (esim. lapsen täysipäiväinen opiskelu).
Korvauksen määrää päätettäessä otetaan huomioon korvauksen hakijan toiminta rikoksen tapahtumahetkellä ja sen jälkeen sekä myötävaikutus vahingon syntymiseen ja laajuuteen. Korvauksen määrää voidaan pienentää tai korvaushakemus voidaan hylätä näiden perusteella.
Korvauksen hakijan rikosrekisteriä ei tarkisteta, mutta yhteistyöhaluttomuus korvausprosessissa voi johtaa siihen, että joitakin myönteisen korvauspäätöksen kannalta merkityksellisiä olosuhteita ei voida näyttää toteen, minkä vuoksi vahinkojen tunnustamisen ehdot eivät täyty. Mikäli korvauksen hakija ei vastaa viranomaisten pyyntöihin täydentää korvaushakemustaan, puutteellinen korvaushakemus voidaan hylätä.
Uhrin taloudellista tilannetta ei tarkisteta, ja siksi se ei vaikuta oikeuteen saada korvausta tai maksettavan korvauksen määrään.
Kyllä. Korvauksen määrään vaikuttavat alentavasti kaikki muut korvaukset tai suoritukset, joita korvauksen hakija saa minkä tahansa muun syyn perusteella samantyyppisestä vahingosta.
Fyysisen ja henkisen kärsimyksen osalta otetaan huomioon korkeimmat lakisääteiset korvausmäärät, ja korvauksen määrä määritellään näissä rajoissa ja suhteessa vamman vakavuuteen tai vahingon tyyppiin.
Fyysiseen kipuun liittyen erityissäännöissä määritellään vammojen luokat, ja laissa on säädetty näiden luokkien vähimmäis- ja enimmäismäärät: 50–500 euroa vähäisistä vammoista, 100–1 000 euroa keskivaikeista vammoista, 250–2 500 euroa vakavista vammoista, 500–5 000 euroa hyvin vakavista vammoista ja 1 000–10 000 euroa äärimmäisen vakavista vammoista.
Muuntyyppisten vammojen osalta laissa viitataan muuhun lainsäädäntöön. Hoitokuluja korvataan pakollisen sairausvakuutuksen kattamien terveyspalveluiden, joihin vakuutetulla henkilöllä on olosuhteet huomioon ottaen Slovenian lainsäädännön nojalla oikeus, kuluja vastaava määrä. Uhrin jälkeenjääneet voivat saada elatusavun menettämisen perusteella korvausta siinä laajuudessa kuin eläke- ja työkyvyttömyysvakuutuksia koskevassa Slovenian lainsäädännössä on säädetty.
Kyllä. Fyysisestä kivusta vähimmäismäärä on 50 euroa ja enimmäismäärä 10 000 euroa. Henkisestä kärsimyksestä enimmäismäärä on 10 000 euroa.
Korvausta läheisen menettämisestä aiheutuvasta henkisestä kärsimyksestä voidaan myöntää kaikille vainajan omaisille aina 10 000 euroon saakka.
Ei. Hakemuslomakkeella on mahdollista ilmoittaa korvauksen määrä, mutta laki ei vaadi sitä.
Kyllä. Lain mukaan korvauksen määrään vaikuttavat alentavasti kaikki muut korvaukset tai suoritukset, joita korvauksen hakija saa minkä tahansa muun syyn perusteella samantyyppisestä vahingosta.
Ei voi.
Laissa ei ole mainintaa tällaisesta olosuhteiden muutoksesta.
Lain mukaan hakemuksen tueksi on esitettävä seuraavat asiakirjat:
Mikäli korvauksen hakija hakee korvausta, koska hän ei ole voinut saada sitä rikoksentekijältä, seuraavat asiakirjat tulee liittää mukaan hakemukseen:
Viranomainen voi pyytää lisätodisteita varmistaakseen korvauksen myöntämisen edellytysten täyttymisen.
Ei. Lain mukaan korvausmenettelyihin liittyvistä hakemuksista, toimenpiteistä ja päätöksistä ei peritä maksua.
Rikoksen uhreille maksettavien korvauksista päättävä lautakunta (Komisija Vlade Republike Slovenije za odločanje o odškodnini žrtvam kaznivih dejanj, jäljempänä ’vahingonkorvauslautakunta’).
Oikeusministeriölle (Ministrstvo za pravosodje) osoitteeseen Župančičeva 3, 1000 Ljubljana.
Ei.
Lainmukainen määräaika päätöksen antamiselle on kolme (3) kuukautta täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta. Pääsääntöisesti menettely kestää alle vuoli vuotta tapauksesta riippuen.
Vahingonkorvauslautakunnan päätös voidaan riitauttaa Slovenian hallintotuomioistuimeen toimitettavalla kanteella.
Oikeusministeriön verkkosivustolta osoitteesta:
Sivuston englanninkielinen versio:
Tietoa voi pyytää myös kirjallisesti tai puhelimitse:
Ministrstvo za pravosodje
Direktorat za kaznovalno pravo in človekove pravice
Sektor za popravo krivic in podporo žrtvam kaznivih dejanj
Župančičeva 3, 1000 Ljubljana
Puhelin: +386 1 369 5442
S-posti: gp.mp@gov.si
Lain mukaan poliisin tulee tarjota perustiedot siitä, miten kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan. Myös muut uhrien asioita käsittelevät elimet ovat yleensä ajan tasalla näistä oikeuksista ja voivat antaa tietoa (sosiaalityön keskus, uhrien auttamiseen keskittyvät kansalaisjärjestöt).
Ks. edellä.
Maksutonta oikeusapua ei ole mahdollista saada näissä tapauksissa.
Yleistä hallintomenettelyä koskevien sääntöjen mukaan virkamiehen on kuitenkin noudatettava asianosaisen oikeuksien suojaamisen periaatetta, mikä merkitsee sitä, että korvauksen hakijan on voitava käyttää oikeuksiaan, oikeudet on saatettava hakijan tietoon, hakijaa on pyydettävä täydentämään hakemuksensa ja annettava tarvittavaa tietoa. Tässä yhteydessä on huolehdittava, että hakijan tietämättömyys tai puutteelliset tiedot eivät loukkaa heidän oikeuksiaan.
Kyllä. Eräät kansalaisjärjestöt (kuten väkivallattoman viestinnän järjestö, Društvo za nenasilno komunikacijo) tarjoavat apuaan.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.