Valtion maksamaa korvausta voidaan hakea kaikista henkilöön kohdistuvista tahallisista väkivaltarikoksista sekä rikoslain 603 bis §:ssä tarkoitetuista laittomista välitystoimista ja työvoiman hyväksikäytöstä, lukuun ottamatta pahoinpitelyä (percosse) ja ruumiinvamman aiheuttamista (lesioni) rikoslain 581 §:ssä ja 582 §:ssä tarkoitetun mukaisesti, paitsi jos asiaan liittyy 583 §:ssä tarkoitettuja raskauttavia asianhaaroja (eli jos rikoksista aiheutuu hyvin vakavia seurauksia, jotka on erikseen lueteltu).
Korvausta voidaan hakea ainoastaan sairaanhoitokulujen ja avusta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi, paitsi jos kyseessä on seksuaalinen väkivalta tai henkirikos, jolloin uhreille myönnetään ministeriön asetuksen mukainen kiinteä korvaus, vaikka maksettavia sairaanhoitokuluja tai avusta aiheutuneita kustannuksia ei olisikaan.
Korvaukseen ovat oikeutettuja uhri tai, mikäli uhri on kuollut, tämän mahdolliset lapset ja puoliso tai elämänkumppani, jonka kanssa uhri asui samassa taloudessa ja josta tämä ei ollut laillisesti eronnut, perintöoikeuksiaan vastaavissa osuuksissa. Mikäli edellä mainittuja henkilöitä ei ole, korvaukseen ovat oikeutettuja uhrin ylenevää polvea olevat omaiset edellyttäen, että nämä olivat uhrin lainmukaisia huollettavia rikoksen tapahtuma-aikaan.
Tietyissä tapauksissa henkilön oikeutta korvaukseen on rajoitettu:
Rikoksesta hengissä selvinneen uhrin perheenjäsenillä on oikeus nostaa kanne rikoksentekijää vastaan (siviililain 2043 § ja 2059 §) kärsimistään omaisensa vammasta johtuvista epäsuorista (aineettomista) vahingoista. Tässä tapauksessa voimassa olevassa laissa ei kuitenkaan säädetä valtion maksamasta korvauksesta (laki nro 122/2016 sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 167/2017). Väkivaltarikosten uhreja koskevan lainsäädännön nojalla edellä mainitut henkilöt ovat oikeutettuja etuuksiin ainoastaan siinä tapauksessa, että he ovat rikoksen uhrina kuolleen jälkeenjääneitä.
Korvausta voidaan myöntää ainoastaan Italiassa tai toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuville korvauksen hakijoille.
Uhri voi toimittaa korvaushakemuksen Italiassa maan päättäville viranomaisille sillä edellytyksellä, että rikos tapahtui Italiassa.
Ei, mutta korvaushakemus tulee toimittaa 60 päivän kuluessa päätöksestä, jossa todetaan, että rikoksentekijää ei ole tunnistettu (decisione che ha definito il giudizio per essere ignoto l'autore del reato), tai viimeisestä tuloksetta toteutetusta täytäntöönpanotoimesta tai päivästä, jona rikostuomio saa lainvoiman.
Ks. edellä:
Korvaushakemus tulee toimittaa 60 päivän kuluessa päätöksestä, jossa todetaan, että rikoksentekijää ei ole tunnistettu, tai viimeisestä tuloksetta toteutetusta täytäntöönpanotoimesta tai päivästä, jona rikostuomio saa lainvoiman.
Edellä kuvatun mukaisesti korvausvaatimukseen tulee liittää mukaan asiakirjat, jotka osoittavat, että vahingonkorvauksen periminen rikoksentekijältä ei onnistunut tai että rikostuomio on saanut lainvoiman.
Korvaushakemukseen on liitettävä jäljennös tuomiosta, joka on annettu jostakin laissa luetelluista rikoksista, tai jäljennös päätöksestä, jossa todetaan, että rikoksentekijää ei ole tunnistettu.
Edellä mainitun mukaisesti korvaushakemus tulee toimittaa 60 päivän kuluessa päätöksestä, jossa todetaan, että rikoksentekijää ei ole tunnistettu, tai viimeisestä tuloksetta toteutetusta täytäntöönpanotoimesta tai päivästä, jona rikostuomio saa lainvoiman.
Kattaako korvaus esimerkiksi seuraavat:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
– aineelliset (muut kuin psyykkiset) vahingot:
– psyykkiset vahingot:
Ellei tiettyjä rikoksia koskevien muiden säännösten nojalla ole toteutettu suotuisampia toimenpiteitä, korvausta maksetaan terveydenhoitokulujen ja avusta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi, paitsi jos kyseessä on seksuaalinen väkivalta tai henkirikos, jolloin uhrit saavat kiinteän korvaussumman, vaikka maksettavia terveydenhoitokuluja tai avusta aiheutuneita kustannuksia ei olisikaan.
Pääsääntöisesti korvaus maksetaan kertasuorituksena mafiatyyppisten rikosten, kiristyksen, kiskonnan ja tahallisen väkivaltarikoksen uhrien tukemiseksi perustetusta rahastosta (Fondo di rotazione per la solidarieta' alle vittime dei reati di tipo mafioso, delle richieste estorsive, dell'usura e dei reati intenzionali violenti), jota hallinnoi sisäministeriö, kunakin vuonna käytettävissä olevien varojen puitteissa.
Siinä tapauksessa, että rahastossa ei ole tarpeeksi varoja kyseiselle vuodelle, korvaukseen oikeutetut henkilöt voivat saada osan korvauksesta kyseisenä vuonna ja loput seuraavina vuosina ilman lisämaksua, korkoa tai arvonmuutoksia.
Korvaus maksetaan sillä ehdolla, että uhri ei ole ollut tahallisesti tai tuottamuksellisesti osallisena kyseisen rikoksen tai muiden siihen liittyvien rikosten toteuttamisessa ja että uhria ei ole tuomittu lainvoimaisella tuomiolla mistään rikosprosessilain 407 §:n 2 momentin a alakohdassa mainitusta rikoksesta (mielivaltainen tuhoaminen, ryöstely ja massamurha, osallistuminen sisällissotaan tai mafiatyyppiseen rikolliseen ryhmittymään, yleisen turvallisuuden vaarantaminen, henkirikos, ryöstö, kiristys, ihmisryöstö, terrorismi, osallistuminen haitalliseen salaliittoon, osallistuminen aseelliseen salaliittoon, räjähteiden hallussapito, ryöstöntapainen kiristys, huumausaineet, orjuutus, lapsiprostituutio ja ‑pornografia, ihmiskauppa, orjuus, seksuaalinen väkivalta, alaikäisiin sekaantuminen, joukkoraiskaus) tai tulo- tai arvonlisäveron kiertämistä koskevan lainsäädännön rikkomisesta, ja että uhri ei ole korvaushakemuksen toimittamisen aikaan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena jonkin edellä mainitun rikoksen vuoksi.
Uhrin tulot eivät vaikuta oikeuteen saada korvausta.
Korvaus maksetaan sillä ehdolla, että uhri ei ole saanut samasta rikoksesta yli 5 000 euron korvausta mistään julkisesta tai yksityisestä lähteestä.
Korvauksen määrä vastaa aiheutuneita kuluja ja rajoittuu sovellettavassa laissa ja sen täytäntöönpanoa koskevassa ministeriön asetuksessa säädettyihin määriin.
Sisäministeriön 31. elokuuta 2017 antamassa asetuksessa (sellaisena kuin siitä säädetään 7. heinäkuuta 2016 annetun lain nro 122 11 §:n 3 momentissa) säädetään seuraavaa:
Terveydenhoitokulujen ja avusta aiheutuneiden kustannusten kokonaismäärä on täsmennettävä, ja niistä on esitettävä todistusasiakirjat.
Korvaus maksetaan sillä ehdolla, että uhri ei ole saanut samasta rikoksesta yli 5 000 euron korvausta mistään julkisesta tai yksityisestä lähteestä.
Ei.
Et. Täydentäviä hakemuksia voi kuitenkin olla mahdollista toimittaa siinä tapauksessa, että ilmenee uusia terveydenhoitokuluja; päättävän viranomaisen tulee arvioida tämä.
Asianosaisen, tai mikäli rikoksen uhri on kuollut, muun korvaukseen oikeutetun henkilön on toimitettava korvaushakemus henkilökohtaisesti tai erikseen valtuutetun henkilön välityksellä (a mezzo di procuratore speciale). Jotta hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, siihen on liitettävä seuraavat asiakirjat:
a) jäljennös tuomiosta, jolla rikoksentekijä tuomitaan jostakin 11 §:ssä luetellusta rikoksesta, tai jäljennös päätöksestä, jossa todetaan, että rikoksentekijää ei ole tunnistettu
b) asiakirjat, joilla osoitetaan, että vahingonkorvausta koskevat täytäntöönpanomenettelyt rikoksentekijää vastaan eivät ole tuottaneet tulosta; tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä silloin, kun rikoksentekijää ei ole tunnistettu tai kun rikoksentekijä on anonut tai hänelle on myönnetty valtion puolesta oikeusapua rikos- tai siviilioikeudellisiin menettelyihin asiassa, jossa hänet on todettu syylliseksi
c) valaehtoisen todistuksen korvaava ilmoitus (dichiarazione sostitutiva dell'atto di notorietà) esteiden puuttumisesta
d) lääkärintodistus, jossa mainitaan lääketieteellisestä hoidosta aiheutuneet kustannukset, tai rikoksen uhrin kuolintodistus.
Ei.
Sisäministeriö.
Ministero dell’Interno
Ufficio del Commissario di solidarietà per le vittime dei reati di tipo mafioso
Via Cavour, 6
Roma
Ei.
Italiassa päättävän viranomaisen on korvaushakemuksen vastaanotettuaan tehtävä päätös ”viipymättä”.
Erityisiä mekanismeja ei ole. Koska päätös on hallinnollinen, se voidaan riitauttaa saman viranomaisen kansallisiin hallintomenettelyihin sovellettavien yleissääntöjen mukaisesti.
Avustava viranomainen antaa kaikki tarvittavat tiedot. Italiassa avustava viranomainen on korvauksen hakijan asuinpaikan muutoksenhakutuomioistuimen (corte d’appello) yleinen syyttäjänvirasto (procura generale). Lomakkeet ovat 23. joulukuuta 2008 annetun ministeriön asetuksen nro 222 liitteenä. Asetuksessa vahvistetaan rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY täytäntöönpanosta 9. marraskuuta 2007 annetun lakiasetuksen nro 204 7 §:n mukaiset säännöt (Decreto 23 dicembre 2008, n. 222, Regolamento ai sensi dell'articolo 7 del decreto legislativo 9 novembre 2007, n. 204, recante attuazione della direttiva 2004/80/CE relativa all'indennizzo delle vittime di reato).
Tällaista palvelunumeroa tai verkkosivustoa ei ole.
Ei. Tätä tehtävää hoitaa avustava viranomainen.
Nämä tiedot toimittaneen tahon tietojen mukaan tällaista ei ole.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.