Eurooppalainen maksamismääräys

1 Riidattomien saatavien velkomusprosessin olemassaolo

1.1 Menettelyn soveltamisala

Riita-asioiden oikeudenkäyntilaissa säädetään maksamismääräysmenettelystä (Mahnverfahren), joka on menettely sellaisten vaatimusten täyttämiseksi, joita vastaaja ei välttämättä kiistä (lain 688 § ja sitä seuraavat pykälät).

1.1.1 Minkälaisiin saataviin menettely soveltuu (esim. vain rahasaatavat, vain sopimukseen perustuvat saatavat)?

Menettely soveltuu käytettäväksi periaatteessa kaikkiin sellaisiin saataviin, jotka koskevat euromääräisen rahasumman maksamista.

Menettely ei ole kuitenkaan mahdollinen, jos

• kyseessä on kulutusluottoa koskeva vaatimus, jossa korkovaatimus ylittää peruskoron määrän yli 12 prosenttiyksiköllä
• saatavaan vetoaminen on riippuvainen vastasuorituksesta, jota ei ole vielä toteutettu
• maksamismääräys on annettava tiedoksi kuulutustiedoksiannolla, koska vastaajan olinpaikka ei ole tiedossa.

1.1.2 Onko menettelyssä käsiteltäville vaatimuksille säädetty määrällinen yläraja?

Vaatimusmäärille ei ole säädetty ylärajaa.

1.1.3 Onko menettelyn käyttö vapaaehtoista vai pakollista?

Menettelyn käyttö on velkojalle vapaaehtoista. Velkoja voi päättää, noudattaako hän tätä menettelyä vai käynnistääkö hän tavanomaisen oikeusprosessin.

1.1.4 Voidaanko menettelyä soveltaa, jos vastaaja asuu toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa?

Saksan maksamismääräysmenettely soveltuu periaatteessa myös silloin, kun vastaaja asuu toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. On kuitenkin huomattava, että jos maksamismääräys on annettava tiedoksi ulkomailla, menettely on riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung) 688 §:n 3 momentin mukaan mahdollinen vain, jos tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevassa lainsäädännössä näin määrätään. Tämä koskee nykyisin kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, Islantia, Norjaa ja Sveitsiä sekä Israelia.

1.2 Toimivaltainen tuomioistuin

Maksamismääräysmenettelyssä yksinomaan toimivaltainen tuomioistuin on vaatimuksen suuruudesta riippumatta se käräjäoikeus (Amtsgericht), joka on kantajan yleinen oikeuspaikka. Tämä määräytyy periaatteessa kotipaikan mukaan. Useissa osavaltioissa maksamismääräysmenettelyä koskeva toimivalta on kuitenkin keskitetty (esim. Amtsgericht Wedding Berliinissä) useampaan tai vain yhteen käräjäoikeuteen. Kantajan yleisenä oikeuspaikkana on tällöin se toimivaltainen tuomioistuin, johon maksamismääräysasiat on keskitetty kyseisen kotipaikan osalta.

Jos kantajalla ei ole Saksassa yleistä oikeuspaikkaa, yksinomaan toimivaltaisena tuomioistuimena toimii Amtsgericht Berlin Schöneberg. Jos vastaajalla ei ole Saksassa yleistä oikeuspaikkaa, on se käräjäoikeus toimivaltainen, jolla olisi toimivalta tavanomaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä käräjäoikeuden asiallisesta toimivallasta riippumatta (käräjäoikeudet ovat sinällään toimivaltaisia käsittelemään enintään 5 000 euron suuruisia vaatimuksia). Toimivalta on voitu keskittää myös tässä tapauksessa osavaltiosta riippuen.

1.3 Muotovaatimukset

1.3.1 Onko vakiolomakkeen käyttäminen pakollista (jos on, mistä lomakkeita saa)?

Vakiolomakkeen käyttö on pakollista, jos kyseistä ilmoitusta tai hakemusta varten on olemassa sellainen. Lomakkeilla voi hakea esimerkiksi maksamismääräysten ja täytäntöönpanomääräysten antamista ja uudelleentiedoksiantoa.

Maksamismääräysmenettely käsitellään kaikissa osavaltioissa sähköisesti. Vaatimukset voidaan esittää paperilomakkeilla tai sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän kautta. Osa ohjelmistovalmistajista tarjoaa ohjelmistoja, jotka mahdollistavat sähköisessä muodossa olevan hakemuksen jättämisen automatisoidussa menettelyssä. Joissakin käräjäoikeuksissa hakemus voidaan jättää internetissä.

Maksamismääräysmenettelyssä käytettäviä paperilomakkeita voi ostaa paperikaupoista.

1.3.2 Täytyykö minun käyttää lakimiestä?

Lakimiehen käyttö ei ole välttämätöntä.

1.3.3 Kuinka yksityiskohtaisesti minun täytyy kuvailla vaatimuksen peruste?

Vaatimuksen perusteita ei tarvitse esittää yksityiskohtaisesti. Vaatimus on esitettävä siten, että siitä ilmenee tietyt tiedot vaaditusta suorituksesta. Tätä varten lomakkeista on täytettävä maksamismääräysmenettelyä koskevat kentät. Pää- ja sivuvaatimukset on erotettava ja esitettävä yksitellen.

1.3.4 Täytyykö minun esittää kirjallista näyttöä saatavasta? Jos täytyy, mitkä asiakirjat ovat hyväksyttäviä todisteita?

Vaatimuksien perusteeksi ei tarvitse esittää kirjallista näyttöä.

1.4 Hakemuksen hylkääminen

Hakemus maksamismääräyksen antamisesta hylätään, jos menettely ei ole mahdollinen tai jos se tuomioistuin, johon hakemus on jätetty, ei ole toimivaltainen tai jos hakemus ei täytä muotovaatimuksia. Hakemus hylätään myös silloin, kun maksamismääräystä ei voida antaa vaatimuksen jonkin osan vuoksi. Kantajaa on kuultava ennen hakemuksen hylkäämistä.

Tuomioistuin ei tutki ennen maksamismääräyksen antamista sitä, onko kantajan vaatimus perusteltu.

1.5 Muutoksenhaku

Maksamismääräyksen antamista koskevan hakemuksen hylkäämiseen ei voi periaatteessa hakea muutosta. Lain mukaan muutoksenhaku on mahdollinen vain silloin, kun hakemus on toimitettu vain koneellisesti luettavassa muodossa ja hylätty sillä perusteella, ettei tuomioistuin ole voinut käsitellä sitä koneellisesti. Tällä säännöksellä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä käytännössä.

1.6 Kantajan vaatimuksen vastustaminen

Jos maksamismääräys on annettu ja toimitettu vastaajalle tiedoksi, vastaaja voi vastustaa sitä kahden viikon kuluessa. Myös tämän määräajan jälkeen tapahtuva vastustaminen on otettava huomioon, jos täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu.

Maksamismääräystä tiedoksiannettaessa vastaaja saa lomakkeen, jolla hän voi vastustaa määräystä. Kyseisen lomakkeen käyttö on kuitenkin säädetty valinnaiseksi eikä pakolliseksi. Vastustaminen voidaan esittää myös muussa muodossa; kirjallinen muoto on säädetty sen ainoaksi edellytykseksi.

1.7 Vastustamisen vaikutus

Jos vastaaja riitauttaa vaateen määräajassa, täytäntöönpanomääräystä ei voida enää antaa maksamismääräyksessä vahvistettujen saatavien suorittamiseksi. Riita-asiaa ei kuitenkaan siirretä automaattisesti käsiteltäväksi tavanomaiseen eli niin sanottuun kontradiktoriseen menettelyyn. Kyseisen menettelyn aloittamista on nimenomaisesti vaadittava, ja vaatimuksen voi esittää sekä maksamismääräysmenettelyn kantaja että vastaaja. Kantaja voi myös esittää vaatimuksen heti, kun hän on saanut tiedon vastustamisesta. Hän voi myös liittää vaatimuksen varmuuden vuoksi maksamismääräykseen.

1.8 Seuraus siitä, ettei vastaaja vastusta kannetta

1.8.1 Mitä on tehtävä, jotta tuomiosta tulisi täytäntöönpanokelpoinen?

Tuomioistuin antaa hakemuksesta täytäntöönpanomääräyksen. Hakemusta ei voida esittää ennen vastustamiselle varatun määräajan päättymistä. Hakemukseen on sisällytettävä ilmoitus siitä, onko maksamismääräysmenettelyn perusteella suoritettu maksuja, jotka on myös yksilöitävä. Jos maksuja on suoritettu, kantajan on vähennettävä ne vastaavasti hakemuksestaan.

1.8.2 Onko tämä tuomio lopullinen vai voiko vastaaja edelleen valittaa siitä?

Täytäntöönpanomääräys vastaa yksipuolista tuomiota, joka on julistettu väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi. Sitä voidaan vastustaa kahden viikon määräajassa tiedoksiannosta.