

Hae tietoja alueittain
Todisteiden vastaanottaminen videoneuvottelutekniikan avulla siviilioikeudellisissa menettelyissä on sallittua hakemuksesta Saksan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 128a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan. Kuuleminen on aina välitettävä samanaikaisella kuva- ja ääniyhteydellä oikeussalista paikkaan, jossa todistajaa, asiantuntijaa tai asianosaista kuullaan. Jos asianosaiselle tai tämän lailliselle edustajalle tai neuvonantajalle on annettu lupa osallistua kuulemiseen toisella paikkakunnalla, kuuleminen on välitettävä samalla lailla myös heidän olinpaikkaansa. Asetuksen (EY) N:o 1206/2001 mukaisesti vastaanotettuun pyyntöön perustuvassa videokuulemisessa siviiliprosessilain 128a §:ää on sovellettava mahdollisesti tietyin muutoksin, sillä todisteet vastaanottava tuomioistuin ei ole sama kuin asiaa käsittelevä tuomioistuin, jonka kannalta todistajasta saadulla välittömällä vaikutelmalla on merkitystä. Kun kyse on passiivisesta todisteiden vastaanottamisesta asetuksen 17 artiklan mukaisesti, kaikkiin pyyntöihin todisteiden välittömästä vastaanottamisesta viestintäteknologian välityksellä on periaatteessa suostuttava, ja myös ZPO:n 128a §:n säännöksiä laajempi todisteiden vastaanotto on mahdollista. Pyyntö voidaan evätä ainoastaan asetuksen 17 artiklan 5 kohdassa mainituista syistä. Keskuselin voi kuitenkin asettaa Saksan lainsäädännön mukaisia edellytyksiä, joita noudattaen passiivinen todisteiden vastaanottaminen on toteutettava.
Videoneuvottelun välityksellä voidaan kuulla todistajia, asiantuntijoita ja asianosaisia (ZPO:n 128a §:n 2 momentin ensimmäinen virke).
Siviiliprosessilain mukaan videoneuvottelun välityksellä voidaan vastaanottaa todisteita kuulemalla todistajia, asiantuntijoita tai asianosaisia (ZPO:n 128a §:n 2 momentti). Muiden todisteiden (asiakirjat, katselmukset) vastaanottaminen videoneuvottelun välityksellä ei ole sallittua.
Laissa ei ole määritetty paikkaa, johon kuultavan henkilön on tultava. Siviiliprosessilain mukaan paikan, josta on videoyhteys oikeussaliin, on kuitenkin sijaittava Saksan alueella.
Siviiliprosessilain 128a §:n 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä kielletään kuva- ja ääniyhteyden kautta suoritetun kuulemisen tallentaminen. Tätä kieltoa sovelletaan myös vastaanotettaessa todisteita asetuksen (EY) N:o 1206/2001 17 artiklan mukaisen passiivisen oikeusavun perusteella, sillä se on Saksan kansallisen prosessioikeuden keskeinen oikeusperiaate.
a) Asetuksen 10–12 artiklan mukaisten pyyntöjen tapauksessa kuuleminen tapahtuu aina saksan kielellä. Jos menettelyyn osallistuu saksaa taitamattomia henkilöitä, on käytettävä tulkkauspalveluja. Tulkin käytöstä voidaan luopua, jos kaikki asianosaiset osaavat kyseistä vierasta kieltä.
b) Passiivisen oikeusavun tapauksessa pyynnön esittänyt tuomioistuin päättää, mitä kieltä kuulemisessa käytetään. Hyväksyessään pyynnön 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti keskuselin voi kuitenkin asettaa välittömälle todisteiden vastaanottamiselle ehtoja, jotka liittyvät esim. menettelyssä tai kuulemisessa käytettävään kieleen.
Aktiivisen oikeusavun tapauksessa oikeusapua antava saksalainen tuomioistuin vastaa menettelystä ja todisteiden vastaanottamisesta. Todisteiden vastaanottamisessa saksalaisessa tuomioistuimessa on käytettävä tulkkia, jos joku asianosaisista ei hallitse saksan kieltä. Asianosaisten riittävä saksan kielen taito varmistetaan viran puolesta. Tuomioistuin voi periaatteessa valita tulkin vapaasti. Kun kyse on asetuksen 17 artiklan mukaisesta passiivisesta todisteiden vastaanottamisesta, pyynnön esittänyt tuomioistuin määrittää tulkkaustarpeen ja valitsee tulkin. Asetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaan keskuselin voi asettaa pyynnön hyväksymiselle eräitä ehtoja, kuten tulkkauksen saatavuuden. Keskuselin voi näiden ehtojen yhteydessä myös määrätä, että kuuleminen tapahtuu saksan kielellä.
Kun kyse on aktiivisesta oikeusavusta, pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen kanslia kutsuu todistajat ja asiantuntijat kuultaviksi vapaamuotoisella kutsulla, ellei tuomioistuin päätä turvautua haasteeseen. Jos tuomioistuin päättää kuulemisen toteuttamisesta videoneuvottelun välityksellä, henkilöt, joiden lausunnot lähetetään videoneuvottelussa, on kutsuttava paikkaan, josta lähetys tapahtuu. Kutsussa on täsmennettävä asianosaiset, kuulemisen aihe, kuulemisajankohta ja seuraamukset, joita kutsun laiminlyönnistä aiheutuu. Lisäksi kutsussa on oltava täsmälliset tiedot kuulemispaikasta ja ajankohdasta. Laissa ei säädetä erityistä määräaikaa kutsun esittämiselle.
Vastaanotettaessa todisteita asetuksen 17 artiklan mukaisesti pyynnön esittänyt tuomioistuin ilmoittaa kuultavalle henkilölle kuulemisen paikan ja ajankohdan. Ne määräytyvät tosin yleensä Saksan tuomioistuinten tilanteen mukaan (missä laitteet ovat saatavilla ja milloin niitä voidaan käyttää). Tästä syystä tarvitaan periaatteessa keskuselimen hyväksyntä kuulemispaikan ja ajankohdan lukkoon lyömiseksi. Vaikka varsinaista määräaikaa ei ole, valtioiden rajat ylittävissä asioissa on otettava huomioon hitaampi postinkulku.
Videoneuvottelujen järjestämiseen ei sovelleta mitään erityistä menettelyä. Yleensä keskuselin nimeää yhteyshenkilön tuomioistuimessa, jossa videoneuvottelu on tarkoitus järjestää. Yhteyshenkilö voi vastata käytännön kysymyksiin.
Videoneuvottelutekniikan käytöstä aiheutuu laitteiden hankinta-, ylläpito- ja käyttökuluja. Näitä kuluja ei voida veloittaa siviiliprosessin asianosaisilta. Lisäksi videoneuvottelutekniikan käyttö aiheuttaa televiestintäkuluja. Pyynnön vastaanottanut tuomioistuin voi kuitenkin vaatia korvausta televiestintäkuluista asetuksen 10 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 2 kohdan nojalla.
Pyynnön esittäneen tuomioistuimen on yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeusapuasetuksen (Rechtshilfeordnung für Zivilsachen, ZRHO) 63 §:n 2 momentin mukaisesti ilmoitettava kuultavalle henkilölle, että kuuleminen toteutetaan vapaaehtoiselta pohjalta.
Jos kuultavan henkilön henkilöllisyydestä on epäilyjä, tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa kuultavan henkilöllisyys menettelyn kaikissa vaiheissa.
Jos saksalaista tuomioistuinta pyydetään käyttämään videoyhteyttä todisteiden passiivisen vastaanottamisen tapauksessa, todistajanlausunnon antaminen – samoin kuin todistajanvalan vannominen – tapahtuu pyynnön esittäneen tuomioistuimen prosessilainsäädännön mukaisesti. Koska kuultavana olevan henkilön yhteistyö todistajanlausunnon antamisessa samoin kuin todistajanvalan vannominen perustuu vapaaehtoisuuteen (mistä on kerrottava hänelle), pyynnön vastaanottanut valtio ei voi asettaa valan vannomiselle lisäedellytyksiä. Keskuselimen on joka tapauksessa varmistettava, että jos kuultavaa henkilöä on Saksan lain nojalla kielletty todistamasta tai tulemasta kuulluksi, tätä kieltoa noudatetaan. Tämä koskee mm. saksalaisen virkamiehen kuulemista ilman hänen työnantajanaan olevalta viranomaiselta ennakkoon saatua lupaa tai lääkärin kuulemista ilman vapautusta vaitiolovelvollisuudesta.
Asianomainen keskuselin määrittää, onko valan vannominen mahdollista ja mitä tietoja pyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta edellytetään. Hyväksyessään pyynnön keskuselimen on varmistettava, että kuultava henkilö ei ole lausuntokiellossa. Tästä syystä keskuselintä voidaan mm. pyytää ilmoittamaan, missä olosuhteissa kyseinen henkilö on saanut tietonsa. Saksan lainsäädännössä säädetään esimerkiksi, että saksalaista valtion virkamiestä voidaan kuulla vain hänen työnantajanaan olevan viranomaisen ennakolta antamalla luvalla.
Tuomioistuinjärjestelmä on organisoitu osavaltioittain ja kuuluu kunkin osavaltion oikeushallintoviranomaisten vastuun piiriin. Tämä merkitsee, että tähän kysymykseen ei ole koko liittovaltiossa sovellettavia vakiosääntöjä. Kunkin osavaltion oikeushallintoviranomaiset vastaavat todisteiden vastaanottamiseen sovellettavan menettelyn hallinnoinnista ja toteutuksesta, ja menettely voi vaihdella tuntuvasti osavaltioittain. Käytännössä menettelyä koskevat säännöt laatii sen osavaltion ylioikeus (Oberlandesgericht), jonka tuomiopiiriin pyynnön vastaanottanut tuomioistuin kuuluu.
Ulkomailta esitetyt todisteiden vastaanottamista koskevat pyynnöt ja asetuksen (EY) N:o 1206/2001 mukaiset ilmoitukset on laadittava saksan kielellä tai niiden liitteenä on toimitettava saksankieliset käännökset (ZPO 1075 §).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.