What is cross-border family mediation?

Cross-border family mediation is a process conducted by one (or several) impartial, qualified third person(s), the mediator. The mediator has no power to decide but helps the parties to regain communication and assists them in resolving their problem themselves.

The agreement reached is a tailor-made solution for their dispute that ensures that their parental decisions take account of the best interests of the child, if a child is concerned.

Family matters include: parental responsibility and access rights, child abduction, child protection measures, maintenance of children or ex-partners and other consequences of divorce or separation.

Partners are encouraged to take responsibility for the decisions concerning their family and to first try to resolve conflicts outside of the judicial system.

Mediation can therefore create a constructive atmosphere for discussions and ensure fair dealings between parents which also takes the best interest of the child into account.

Please consult the following pages to get more details on:

- Principles and stages

- How it works

- Costs

- Legislation

Please select the relevant country's flag to obtain detailed national information.

How does it work?

As a party you can apply for mediation in all the Member States. In some Member States the judge may invite the parties in a dispute to try mediation.

If all parties agree to use mediation, the selected mediator sets up the mediation schedule. The way the mediotor is selected depends on the specific country - you can find this information in the respecitve national pages available on the right hand side of this page.

Legal representatives can play an important role by providing the legal information necessary for the parties to make informed decisions.

Mediated agreements can be rendered enforceable if both parties so request. This can be achieved, for example, by way of approval by a court or certification by a public notary.

Legal representatives can review the mediated agreement to ensure that this agreement has legal effect in all legal systems concerned.

Why should you try it?

• You have the opportunity to control the outcome of your own dispute
• Mediation is a user-friendly environment in which the party is boss.
• Mediation allows you to revise and adjust the scope of the conflict.
• You make the decisions and agreements but you are not required to reach an agreement.
• By trying mediation, you do not give up your right to file or pursue a lawsuit in court.
• A win-win situation for every party taking part in mediation
• The mediator is an impartial and trained helper that can assist you to try to work things out yourselves.
• Compared to a trial mediation is relatively inexpensive.
• Mediation is relatively swift. It can be easily scheduled any time at the mutual convenience of the parties and can take place in a variety of locations.
• Mediation allows for flexible solutions (tailor-made) and helps in maintaining or building constructive future relationships and contacts between the parties.
• Support and advice of a legal representative in mediation is possible.
• Mediation can reduce future litigation.

This link will take you to the Mediators page.

Limits of the mediation

Where there are indications that the case is not suitable for mediation or that one (or both) of the parties are not willing to attempt mediation, the intervention of judicial authorities is necessary. In the screening of the suitability of the case, special attention must be given to the identification of possible risks such as domestic violence and its degree, drug or alcohol abuse, child abuse, etc… The suitability of the case must be decided on an individual basis and the standards applied by the mediator and the mediation organisation.

Related link

Practitioners’ Tool: Cross-Border Recognition and Enforcement of Agreements Reached in the Course of Family Matters Involving Children

Sovittelusta (médiation / bemiddeling) säädetään 21. helmikuuta 2005 annetulla lailla. Kuten sovittelu yleensä, myös perheasioiden sovittelu voidaan toteuttaa joko oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä (tuomioistuinsovittelu) tai tuomioistuimen ulkopuolella (vapaaehtoinen sovittelu).

Sovittelun aloittaminen edellyttää molempien osapuolten suostumusta, riippumatta siitä, ehdottaako sitä tuomari vai jompikumpi osapuolista.

Osapuolet valitsevat yhdessä sovittelijan (oikeudenkäyntilain 1734 §:n 1 momentti), joka voi olla liittovaltion sovittelulautakunnan (Commission fédérale de médiation / Federale Bemiddelingscommissie) valtuuttama. Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa lopettaa sovittelun (oikeudenkäyntilain 1729 §). Sovittelussa voidaan käsitellä koko riita-asiaa tai vain osaa siitä (oikeudenkäyntilain 1735 §:n 2 momentti).

Kaikissa perhetuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa tuomioistuimen kirjaaja ilmoittaa osapuolille sovittelun mahdollisuudesta heti kun haaste on nostettu ja antaa sitä varten tarvittavat tiedot (oikeudenkäyntilain 1253 b §:n 1 momentti). Kun avioeroa on haettu yhteiselämän korjaamattoman kariutumisen perusteella (divorce pour désunion irrémédiable), tuomari voi määrätä menettelyn keskeytettäväksi enintään kuukauden ajaksi, jotta osapuolet voivat ottaa selvää sovittelun mahdollisuuksista (oikeudenkäyntilain 1255 §:n 6 momentin 2 kohta). Perhetuomioistuinten yhteydessä toimii ns. sovittelujaostoja (chambre de règlement amiable, oikeudenkäyntilain 731 §), joissa tuomari pyrkii saattamaan osapuolet sovintoon, vaikka ei ratkaisekaan asiaa lopullisesti. Oikeudenkäyntilaissa tarkoitetun sovittelun perusteella tuomari ei nimittäin voi toimia sovittelijana.

Sovittelu on luottamuksellista, ja sovittelijaa sitoo ammatillinen salassapitovelvollisuus (oikeudenkäyntilain 1728 §:n 1 momentti).

Sovittelumenettelyssä on kolme vaihetta:

- tuomari nimittää sovittelijan

- tuomari lykkää asian oikeuskäsittelyä ja vahvistaa sovittelijan palkkion

- sovitteluratkaisu: jos sovittelu on tuottanut tulosta, osapuolet tekevät kirjallisen sovintosopimuksen (accord de médiation), ja tuomari vahvistaa sen. Jos sen sijaan sovittelussa ei ole päästy ratkaisuun, osapuolet voivat aloittaa oikeudenkäyntimenettelyn (tai jatkaa sitä) tai pyytää yhdessä toisen sovittelijan nimeämistä.

Osapuolet ja sovittelija sopivat yhdessä etukäteen sovittelijan palkkiosta ja muista kuluista ja niiden maksamisesta.

Linkki sivustolle, jossa on luettelo Belgiassa toimivista perheasioiden sovittelijoista: http://www.fbc-cfm.be/fr/trouver-un-mediateur

Linkki sivustolle, jossa on tietoa perheasioiden sovittelusta ja sovittelusta Belgiassa yleensä: http://www.fbc-cfm.be/fr/mediation

Perheasioiden sovittelua koskeva Belgian lainsäädäntö: http://www.fbc-cfm.be/fr/content/national-0

Tšekissä sovittelusta säädetään sovittelua koskevassa laissa 202/2012, jäljempänä ’laki’, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2012 ja jolla pannaan täytäntöön direktiivi 2008/52/EY tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Laki tarjoaa oikeudelliset puitteet sovittelulle siviilioikeudellisissa asioissa, mukaan lukien perheoikeudelliset asiat. Jotta sovittelija voidaan kirjata sovittelijoiden rekisteriin ja jotta hän voi toimia sovittelijana lain mukaisesti, hänen on läpäistävä ammatillinen pätevyyskoe.

Tarvittaessa tuomioistuin voi määrätä, että oikeudenkäyntimenettelyn osapuolet tapaavat rekisteröidyn sovittelijan enintään kolmen tunnin ajan, ja samalla keskeyttää menettelyn. Jos osapuoli kieltäytyy osallistumasta tapaamiseen sovittelijan kanssa ilman pätevää syytä, tuomioistuin voi määrätä sanktion jättämällä poikkeuksellisesti korvaamatta osapuolelle menettelyn kulut tai osan niistä siinä tapauksessa, että osapuoli voittaa jutun.

Linkki valtakunnalliseen luetteloon perheoikeudellisia asioita käsittelevistä rekisteröidyistä sovittelijoista:

https://mediatori.justice.cz

Linkki valtakunnalliselle sivustolle, jolta löytyy tietoa sovittelusta yleensä ja erityisesti sovittelusta perheoikeudellisissa asioissa:

Tällaista sivustoa ei ole.

Linkit kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee sovittelua perheoikeudellisissa asioissa:

https://www.psp.cz/sqw/sbirka.sqw?cz=202&r=2012

http://www.cak.cz/assets/zakon-o-mediaci_aj.pdf (lakiteksti englanniksi)

Lyhyt johdatus Saksan perhesovitteluun

Ote avioliittolainsäädäntöä käsittelevästä Saksan oikeus- ja kuluttajasuojaministeriön esitteestä (Eherecht), s. 73:

”6.2.5 Perhesovittelu

Usein asumus- ja avioeron osapuolet haluavat järjestää perhesuhteensa yhteisymmärryksessä. Näissä tapauksissa sovittelumenettely on erinomainen vaihtoehto oikeudenkäynnille.

Sovittelusta säädetään sovittelulaissa (Mediationsgesetz), joka tuli voimaan 26. heinäkuuta 2012.

Sovittelussa puolisot pyrkivät puolueettoman sovittelijan avulla löytämään yhteisymmärryksessä ratkaisun, josta he itse ottavat vastuun.

Toisin kuin oikeudenkäynnissä, osapuolten todelliset edut ja tarpeet voidaan määrittää ja niiden perusteella voidaan päästä räätälöityyn ratkaisuun. Koska sovittelussa otetaan osapuolten edut paremmin huomioon kuin tuomioistuinkäsittelyssä, osapuolten on helpompi hyväksyä ratkaisu, ja se on yleensä kestävämpi. Sovittelussa on mahdollista sopia elatuksesta, omaisuudesta, huoltajuudesta tai lasten tapaamisesta.

Avioero-oikeudenkäynnissä tuomioistuin voi määrätä, että puolisot osallistuvat joko yhdessä tai erikseen maksuttomaan sovittelua tai muuta avioeroon liittyvään riita-asiaan[1] sovellettavaa tuomioistuinten ulkopuolista riidanratkaisumenettelyä koskevaan tiedotustilaisuuteen, jonka tuomioistuimen nimeämä henkilö tai laitos järjestää, ja esittävät tästä todisteen (perheoikeudellisissa ja riidattomissa asioissa noudatettavaa menettelyä koskevan lain 135 § – FamFG). Määräystä ei voida panna pakkokeinoin täytäntöön. Tuomioistuin voi kuitenkin kustannusten jakautumisesta päättäessään ottaa huomioon, että määräystä ei ole noudatettu (FamFG, 150 §:n 4 momentti).”

Sama pätee lapsen elatusta, huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskeviin asioihin (FamFG, 156 §:n 1 momentin 3 ja 5 virke ja 81 §:n 2 momentin 5 kohta). Myös näihin liittyen tuomioistuin voi määrätä, että vanhemmat osallistuvat sovittelua tai muuta tuomioistuinten ulkopuolista riidanratkaisukeinoa koskevaan tiedotustilaisuuteen. Määräystä ei voida panna pakkokeinoin täytäntöön. Tuomioistuin voi kuitenkin myös tässä tapauksessa kustannusten jakautumisesta päättäessään ottaa huomioon, että määräystä ei ole noudatettu.

Linkkejä saksalaisille verkkosivuille, joilta voi löytää perhesovittelijan

Perhekiistoja ja lapsikaappauksia käsittelevä kansainvälinen sovittelukeskus (MiKK e.V.), Fasanenstraße 12, 10623 Berlin, Saksa

http://www.mikk-ev.de/

– Zentrale Anlaufstelle für grenzüberschreitende Kindschaftskonflikte beim Internationalen Sozialdienst im Deutschen Verein (ZAnK), Michaelkirchstraße 17/18, D-10179 Berlin

http://www.zank.de/

Linkkejä saksalaisille verkkosivuille, joilla on tietoa perhesovittelusta tai sovittelusta ylipäänsä

– Bundesverband Mediation e.V. (BM), Wittestr. 30 K, D-13509 Berlin

http://www.bmev.de/

– Bundes-Arbeitsgemeinschaft für Familien-Mediation e.V. (BAFM), Spichernstraße 11, D-10777 Berlin

http://www.bafm-mediation.de/

Linkkejä perhesovittelua koskevaan Saksan lainsäädäntöön

– Bundesministerium der Justiz und für Verbraucherschutz, Mohrenstraße 37, D-10117 Berlin (oikeus- ja kuluttajansuojaministeriö)

http://www.bmjv.de/

– Gesetz zur Förderung der Mediation und anderer Verfahren der außergerichtlichen Konfliktbeilegung (laki sovittelun ja muiden tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisukeinojen edistämisestä) (Saksan virallinen lehti BGBl. 2012, osa I, nro 35, 25.7.2012)

https://www.bmjv.de/SharedDocs/Gesetzgebungsverfahren/Archiv/Gesetz_zur_Foerderung_der_Mediation_und_anderer_Verfahren_der_außergerichtlichen_Konfliktbeilegung.html

[1] Avioeroasiaan liittyvät esim. aviovarallisuutta, eläkehyvitystä, elatusta, yhteistä kotia ja kotitaloutta koskevat riidat.

Perhesovittelupalvelu on tarkoitettu eronneille tai eroaville vanhemmille, joilla on vähintään yksi yhteinen alaikäinen lapsi ja jotka eivät ole onnistuneet sopimaan lasta koskevista järjestelyistä (esim. yhteydenpito, elatusapu). Perheasioiden sovittelija on puolueeton osapuoli, joka auttaa vanhempia keskustelemaan ja pääsemään molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Sovittelussa ei ole tavoitteena niinkään päästä sopuun vaan tehdä toimivia sopimuksia.

Perhesovittelu on nopeampi, edullisempi ja hermoja säästävämpi menetelmä, jossa lapsen hyvinvointi otetaan paremmin huomioon. Sen puitteissa tehdyt vanhempien väliset sopimukset toimivat käytännössä paremmin kuin tuomioistuimessa tehdyt. Perhesovittelua on 1.9.2022 alkaen saanut myös maksuttomana valtion järjestämänä palveluna. Sitä haetaan sosiaalivakuutuslaitoksen kautta. Myös tuomari voi tuomioistuinkäsittelyssä ohjata vanhemmat perhesovittelun piiriin.

Perhesovittelupalvelulaissa tarkoitettu perheasioiden sovittelija on

sosiaalivakuutuslaitokseen sopimussuhteessa oleva sovittelumenettelyä hoitava henkilö, joka auttaa vanhempia ratkaisemaan lapsen asioiden hoidosta syntyneitä kiistoja niin, että lapsen etu on etusijalla.

Perhesovittelijana voi sovittelulain mukaisesti toimia
1) luonnollinen henkilö, jota osapuolet ovat pyytäneet ratkaisemaan riitansa (esim. psykologian, sosiaalialan (mm. lastensuojelun ja sosiaalityön) tai lainopillisen koulutuksen saanut asiantuntija). Sovittelija voi toimia sellaisen oikeushenkilön kautta, johon hän on työsuhteessa tai muussa sopimussuhteessa;
2) valantehnyt asianajaja, jos hän on esittänyt Viron asianajajaliiton hallitukselle asiaa koskevan hakemuksen;
3) notaari, jos hän on esittänyt notaariliitolle asiaa koskevan hakemuksen;
4) laissa säädetyssä tapauksessa valtion ja paikallishallinnon sovitteluelin.

Perhesovittelun järjestämistä Virossa koskevat seuraavat säädökset:

• valtion perhesovittelupalvelua koskeva laki
• sovittelulaki;
• sosiaalihuoltolaki;
• perhelaki ja
• siviiliprosessilaki

Virossa perheasioiden sovittelijoita edustavat Viron sovittelijoiden liitto ja sovitteluinstituutti. Valtion perhesovittelupalvelun toimintaa koordinoi sosiaalivakuutuslaitos.

Vuoden 2017 sovittelulaki (Mediation Act 2017) ei kata erityisesti rajat ylittävää sovittelua, ja kyseisen lain mukaan sovittelu on aina vapaaehtoista.  Jos rajat ylittävää perhesovittelua toteutetaan Irlannissa, sovelletaan kyseisen lain säännöksiä.

Vuoden 2017 sovittelulaki http://www.irishstatutebook.ie/eli/2017/act/27/enacted/en/html otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2018.  Sovittelulaki muodostaa kattavan oikeudellisen kehyksen, jolla edistetään riitojen ratkaisua sovittelulla vaihtoehtona tuomioistuinkäsittelylle. Lain perimmäisenä tavoitteena on edistää sovittelua toteuttamiskelpoisena, tuloksellisena ja tehokkaana vaihtoehtona tuomioistuinkäsittelylle ja myös vaihtoehtona, jolla vähennetään oikeudenkäyntikuluja, vauhditetaan riitojen ratkaisua ja vähennetään tuomioistuinmenettelyihin usein liittyvää stressiä ja katkeruutta.

Laissa säädetään seuraavista asioista:

• yleiset periaatteet, jotka koskevat sovittelun toteuttamista pätevien sovittelijoiden johdolla (6–8 §);
• käytännesääntöjen käyttöönotto sovittelun toteuttamiseksi pätevien sovittelijoiden johdolla (9 §);
• osapuolten välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden noudattaminen sovittelun aikana (10 §);
• mahdollisen sovitteluneuvoston perustaminen tulevaisuudessa valvomaan alan kehitystä (12 §);
• sellaisen lakimiehiä ja oikeusasianajajia koskevan velvoitteen käyttöönotto, jonka mukaisesti heillä on velvollisuus neuvoa riita-asioiden osapuolia harkitsemaan sovittelua riita-asian ratkaisemiseksi (14 ja 15 §);
• tuomioistuin voi omasta tai osapuolten aloitteesta pyytää osapuolia harkitsemaan sovittelua riita-asian ratkaisemiseksi (16 §);
• sovittelun vaikutus määrä- ja vanhentumisaikoihin (18 §);
• tuomioistuin voi – määrätessään oikeudenkäyntikuluja lain 16 §:ssä tarkoitetuista menettelyistä ja katsoessaan sen oikeudenmukaiseksi – ottaa huomioon oikeudenkäynnin osapuolen mahdollisen perusteettoman kieltäytymisen sovittelusta, johon tuomioistuin on kehottanut osapuolta osallistumaan 16 §, 20 § ja 21 §:n nojalla, tai siihen osallistumatta jättämisen.

Sovittelulakia sovelletaan kaikkiin siviilioikeudellisiin menettelyihin, jotka voidaan panna vireille tuomioistuimessa, lukuun ottamatta tiettyjä sovittelulain 3 §:ssä säädettyjä poikkeuksia.

Perhesovittelu

Perheasioiden sovittelulla (Οικογενειακή Διαμεσολάβηση) tarkoitetaan perheen sisäisten riita-asioiden sovittelua tuomioistuinten ulkopuolella. Kyseessä voivat olla avio- tai avopuolisoiden raha- tai omaisuusriidat, vanhempien ja lasten väliset riidat sekä muut perheen sisäiset kiistat. Sovittelussa pyritään ohjaamaan osapuolia pääsemään yhdessä kaikkien hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun.

Ι. Sovittelu sisällytettiin Kreikan oikeusjärjestykseen sovittelusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetulla lailla nro 3898/2010 (Kreikan virallinen lehti FEK Α΄ 211/16.10.2010), jolla saatettiin 21 päivänä toukokuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/52/ΕY osaksi Kreikan lainsäädäntöä.

Lain nro 3898/2010 2 §:n mukaisesti sovittelua voidaan käyttää yksityisoikeudellisissa riita-asioissa, jos sen osapuolet niin sopivat ja jos riita on lain mukaan heidän ratkaistavissaan. Saman lain 8 §:ssä säädetään lisäksi seuraavasti: ”1. Osapuolet tai heidän lailliset edustajansa tai tarvittaessa oikeushenkilöiden edustajat osallistuvat sovittelumenettelyyn valtuuttamiensa asianajajien kanssa. 2. Osapuolet tai heidän valitsemansa muu henkilö määrää sovittelijan. 3. Sovittelija päättää sovittelumenettelystä yhteisymmärryksessä osapuolten kanssa. Osapuolet voivat keskeyttää sovittelun milloin tahansa. Sovittelumenettely on luottamuksellinen eikä siitä pidetä pöytäkirjaa. Sovittelija voi sovittelun aikana olla yhteydessä molempiin osapuoliin ja tavata molempia osapuolia.”

Sovittelun päätteeksi sovittelija laatii sovittelupöytäkirjan (lain nro 3898/2010 9 §). Pöytäkirja sisältää muun muassa sopimuksen, jonka ovat allekirjoittaneet sovittelija, osapuolet ja heidän valtuuttamansa asianajajat. Jos yksikin osapuoli sitä pyytää, sovittelija tallettaa sopimuksen toimivaltaisen, yhden tuomarin kokoonpanossa toimivan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, jolloin sopimuksesta tulee täytäntöönpanokelpoinen.

Sovittelijalle maksetaan tuntikorvausta enintään 24 tunnilta, mihin sisältyy myös sovittelumenettelyn valmisteluun käytetty aika. Osapuolet ja sovittelija voivat sopia korvauksen suorittamisesta eri tavalla. Osapuolet maksavat yhtä suuren osan korvauksesta, ellei toisin sovita. Kumpikin osapuoli maksaa valtuuttamansa asianajan korvauksen. Tuntikorvauksen suuruudesta ja mukautuksista on määrätty oikeusministeriön päätöksellä.

(Ks. http://www.diamesolavisi.gov.gr/)

ΙΙ. Lisäksi siviiliprosessilain 214 Β §:n 1 momentissa (joka lisättiin lain nro 4055/2012 7 §:llä) otettiin käyttöön tuomioistuinsovittelu (Δικαστική Μεσολάβηση): ”yksityisoikeudellisia riita-asioita voidaan sovitella myös tuomioistuimessa. Asian vieminen tuomioistuimen käsiteltäväksi on vapaaehtoista, ja se voidaan tehdä ennen kanteen nostamista tai sen vireilläoloaikana.” Saman pykälän 3 momentin viimeisessä kappaleessa todetaan, että ”jokainen asianomainen voi tehdä valtuuttamansa asianajajan välityksellä kirjallisen pyynnön asian viemiseksi sovittelijana toimivan tuomarin käsiteltäväksi”. 4. ”Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, voi milloin tahansa asiasta riippuen ja ottaen huomioon kaikki olosuhteet kehottaa osapuolia käyttämään tuomioistuinsovittelua riita-asian ratkaisemiseksi ja samanaikaisesti, jos osapuolet siihen suostuvat, lykätä asian käsittelyä enintään kuudella kuukaudella.” 5. ”Jos osapuolet pääsevät sopimukseen, laaditaan sovittelupöytäkirja. Pöytäkirjan allekirjoittavat sovittelija, osapuolet ja heidän valtuuttamansa asianajajat, ja alkuperäinen asiakirja talletetaan sen alueen, jolla sovittelu käytiin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon... Sen jälkeen kun sovittelupöytäkirja on toimitettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, se toimii täytäntöönpanomääräyksenä siviiliprosessilain 904 §:n 2 momentin c alamomentin mukaisesti, jos osapuolet ovat yhtä mieltä sen täytäntöönpanokelpoisuudesta.”

Tuomioistuinsovittelun kustannukset kuuluvat oikeusavusta pienituloisille kansalaisille annetun lain (nro 3226/2004) soveltamisalaan.

Lisäksi on tärkeä tietää, että siviiliprosessilakiin lisättiin hiljattain 116A § (lain nro 4335/2015 1 §:n 2 momentilla), jossa todetaan, että ”tuomioistuin kannustaa jokaisen menettelyn kaikissa vaiheissa... valitsemaan sovittelun riita-asian ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella”. Sen lisäksi siviiliprosessilain 214C §:ssä todetaan, että ”tuomioistuin ehdottaa osapuolia turvautumaan sovitteluun, jos asia soveltuu soviteltavaksi. Jos osapuolet hyväksyvät tämän ehdotuksen, asian käsittelyä lykätään kolmella kuukaudella. Asian käsittelyä lykätään myös silloin, kun osapuolet itse päättävät turvautua sovitteluun kesken oikeusmenettelyn...”

Kreikan lainsäädännössä ei säädetä varsinaisesta perhesovittelusta, vaan perheasioiden sovitteluun sovelletaan edellä mainittuja sovittelua ja tuomioistuinsovittelua koskevia yleisiä sääntöjä.

Eri kansallisuuksiin kuuluvat avio- tai avoparit muodostavat monikulttuurisia perheitä. Tällaisen parin erotessa eroon voi liittyä tavallisesti esiin tulevien kiistanaiheiden (kuten vanhempainvastuu, lasten huoltajuus, tapaamisoikeudet, lasten elatus, omaisuuden jako) lisäksi myös rajat ylittäviä mahdollisesti hyvinkin vakavia kiistoja, kuten lapsikaappaukset. Tällöin voidaan soveltaa edellä mainittuja sovittelua ja tuomioistuinsovittelua koskevia yleisiä sääntöjä. Ne vastaavat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (Bryssel IIa -asetus) 55 artiklan 2 kohtaa.

1 Sovittelua koskeva menettely

Espanjassa ei ole erityistä perhesovittelua koskevaa säädöstä, mutta sovittelu on sisällytetty siviiliasiana siviili- ja kauppa-asioiden sovittelusta 6. heinäkuuta annettuun lakiin 5/12, jossa säädetään yleisesti sovittelusta kyseisillä aloilla.

Edellä mainitun lain 5/12 3 ja 27 § sisältävät sääntöjä, jotka koskevat sovittelua rajat ylittävissä tapauksissa.

Tietyillä itsehallintoalueilla, joilla on toimivaltaa tällä alalla, sovittelua säännellään melko samalla tavalla kuin kansallisessa lainsäädännössä. Kaikki sovittelua koskeva itsehallintoalueiden lainsäädäntö on saatavilla osoitteessa http://www.poderjudicial.es/cgpj/es/Temas/Mediacion/Normativa-y-jurisprudencia/Leyes-Autonomicas/

2 Perhesovittelua koskeva menettely

Perhesovittelu on Espanjassa täysin vapaaehtoista, ja siihen sovelletaan muun muassa luottamuksellisuuden, osapuolten yhdenvertaisuuden ja sovittelijoiden puolueettomuuden periaatteita.

Perhesovittelun helpottamiseksi esimerkiksi rajat ylittävissä tapauksissa sovittelua koskevassa yleisessä lainsäädännössä mainitaan nimenomaisesti, että sovittelua voidaan käydä videoneuvottelun tai muiden ääntä ja kuvaa välittävien sähköisten välineiden välityksellä. Osapuolet voivat aloittaa sovittelun ennen oikeudenkäyntiä ja asian käsittelyn aikana. Tämän lisäksi sovittelun tuloksena saatua tuomioistuimen ratkaisua voidaan sovitella sen muuttamiseksi tai täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Sovittelumenettely on suhteellisen yksinkertainen riippumatta siitä, milloin se aloitetaan. Osapuolet ottavat yhteyttä sovittelijaan, jonka he ovat valinneet tai, jos he ovat jo aloittaneet perheoikeudenkäynnin, jonka tuomari on heille nimennyt. Ensin järjestetään tiedotustilaisuus, jossa osapuolet saavat tietoa mekanismista, ja jos kumpikin suostuu sovitteluun, menettely voidaan aloittaa. Sovittelija johtaa sovittelutilaisuuksia, jotta kumpikin osapuoli voi esittää kantansa ja yrittää päästä sopimukseen. Menettelyn päätteeksi osapuolet joko pääsevät tai eivät pääse sopimukseen kaikista tai joistakin kysymyksistä. Tulos kirjataan pöytäkirjaan, ja jos sopimukseen on päästy, se on toimitettava oikeusviranomaisen hyväksyttäväksi. Jos sopimus ei koske alaikäisiä tai vammaisia lapsia, pöytäkirja voidaan toimittaa notaarin vahvistettavaksi, jotta siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen.

Jos sovittelumenettely aloitetaan ennen oikeudellista menettelyä ja osapuolet pääsevät sovintoon, heidän asiaansa voidaan soveltaa nopeampaa yksinkertaistettua menettelyä. Osapuolet esittävät sopimuksen yhdessä perhetuomioistuimelle (Juzgado de Familia), joka vahvistaa sopimuksen, jos se ei ole lainvastainen eikä vastoin pariskunnan alaikäisten tai vammaisten lasten etuja (ks. siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) 777 §)

Jos oikeudenkäynti on alkanut ilman sovittelua, tuomari voi asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen suositella osapuolille sovittelua. Tällöin perhetuomioistuin ohjaa heidät maksuttomaan tiedotustilaisuuteen. Jos osapuolet päättävät aloittaa sovittelun, oikeudenkäyntiä ei keskeytetä paitsi osapuolten pyynnöstä. Jos he päätyvät sovintoon, tuomioistuin vahvistaa sen. Jos he sen sijaan eivät pääse sovintoon tai eivät halua käyttää sovittelua, tuomioistuin ratkaisee tuomiossaan kaikki seikat, joista osapuolet ovat eri mieltä.

Perhesovittelu ei ole vaihtoehto silloin, kun osapuolten välillä on vireillä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi aloitettu oikeudenkäynti.

Perhesovittelua koskeva tiedotustilaisuus on maksuton, mutta varsinainen sovittelu on maksullista, paitsi jos osapuolilla on oikeus oikeusapuun. Tiedot siitä, millaista maksutonta oikeusapua on tarjolla ja millaisin ehdoin, löytyvät oikeusministeriön sivustolta

https://www.mjusticia.gob.es/cs/Satellite/Portal/es/servicios-ciudadano/tramites-gestiones-personales/asistencia-juridica-gratuita

3 Perhesovittelijan ammatti ja sovittelijan löytäminen

Sovittelijalla on oltava yliopistotutkinto tai tutkinto korkeammasta ammatillisesta koulutuksesta sekä erityiskoulutus sovittelijan työn tekemiseen. Tällaista erityiskoulutusta tarjoavat sitä varten akkreditoidut laitokset.

Rekistereitä, joihin sovittelijat voivat kirjautua, on sekä kansallisella tasolla (sovittelijarekisteri ja sovitteluinstituutti, Registro de Mediadores e Instituciones de Mediación, ks. verkko-osoitteet alempana) että itsehallintoalueilla. Sovittelijan ei kuitenkaan tarvitse kirjautua mihinkään rekisteriin voidakseen sovitella perheasioita.

Lähes kaikilla itsehallintoalueilla on julkinen sovittelupalvelu. Lisätietoa löytyy itsehallintoalueiden verkkosivustoilta kohdasta sovittelu (mediación). Sivustoilla selitetään, miten sovittelu toimii, ja annetaan linkkejä sovittelijarekistereihin, jos sellaisia on tarjolla. Sivustoilta löytyy usein myös sovittelupyyntöä koskevia lomakkeita, joissa ohjataan ottamaan yhteyttä sovitteluun erikoistuneisiin tahoihin.

Perheasioiden sovittelijaa etsittäessä on pidettävä erillään kaksi tilannetta sen mukaan, käytetäänkö sovittelua oikeudenkäynnin jo alettua vai oikeudenkäynnistä riippumatta. Jos sovittelupyyntö esitetään oikeudenkäynnin aloittamisen jälkeen, asiaa hoitava perhetuomioistuin ohjaa osapuolet tarjoamaansa perhesovitteluun. Jos taas sovittelupyyntö esitetään ennen oikeudenkäyntiä tai siitä erillään, osapuoli joutuu itse etsimään perhesovittelijan. Lisätietoja sovittelijoista löytyy seuraavilta sivustoilta:

–          kansallinen sovittelijarekisteri ja sovitteluinstituutti

https://www.mjusticia.gob.es/es/ciudadania/registros/mediadores-instituciones

–          oikeusministeriön ehdottamat tahot

https://remediabuscador.mjusticia.gob.es/remediabuscador/RegistroInstitucion

–          sovittelupalvelut itsehallintoalueittain Espanjan yleisen oikeusneuvoston (Consejo General del Poder Judicial) sivustolla

http://www.poderjudicial.es/cgpj/es/Temas/Mediacion/Servicios-de-Mediacion-Intrajudicial/Mediacion-Familiar/

–          itsehallintoalueiden sovittelupalvelut, joista ne antavat tietoa sivustoillaan.

Lisätietoja perhesovittelua koskevasta menettelystä, sovellettavasta lainsäädännöstä ja nykyisistä sovittelupalveluista eri itsehallintoalueilla sekä noudatettavista säännöistä on saatavilla Espanjan yleisen oikeusneuvoston sivustolla

http://www.poderjudicial.es/cgpj/es/Temas/Mediacion

Tämän sivun alkukielistä versiota on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.
Seuraavat kielet ovat jo saatavilla: .

Sovittelu perheasioissa - Ranska

Rajat ylittävästä perhesovittelusta säädetään kansainvälisellä ja EU:n tasolla tehtävää yhteistyötä koskevissa säädöksissä. Ranskan keskushallinnon yhteydessä toimii yksikkö, jonka tehtävänä on edistää rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemista sovinnossa ja ilman aiheetonta viivytystä. Tällä sivulla esitellään myös sovittelua koskeva Ranskan lainsäädäntö, jota sovelletaan myös rajat ylittävissä menettelyissä.

Sovittelua koskeva Ranskan lainsäädäntö:

Tuomioistuinsovittelu otettiin Ranskassa käyttöön 8.2.1995 annetulla lailla nro 95-125 ja 22.7.1996 annetulla asetuksella 2012-66. Riita-asiaa käsittelevä tuomari voi osapuolten suostumuksella nimittää sovittelijan, joka on erityisen koulutuksen saanut puolueeton ja riippumaton henkilö.

Vuoden 1995 lakia muutettiin 16.11.2011 annetulla asetuksella 2011-1540, jolla 21.5.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/52/EY saatetaan osaksi Ranskan lainsäädäntöä. Kyseisen lain määritelmän mukaan sovittelulla tarkoitetaan jäsenneltyä menettelyä, jonka avulla vähintään kaksi osapuolta pyrkii löytämään keskinäiseen riita-asiaansa sovintoratkaisun ulkopuolisen välittäjän avulla. Määritelmä kattaa kaikki sovittelun eri muodot.

Perhesovittelua varten on olemassa valtiollinen tutkinto, josta säädetään 2.12.2003 annetussa asetuksessa (sosiaalitoimesta ja perheistä annetun lain (Code de l'Action Sociale et des Familles) R.451-66 § ja sitä seuraavat pykälät) sekä 12.2.2004 ja 19.3.2012 annetuissa määräyksissä. Perhesovittelijalta ei kuitenkaan tätä nykyä vaadita tämän tutkinnon suorittamista, koska perhesovittelu ei ole säännelty ammatti.

Perhesovitteluun voidaan turvautua

1) ennen asian viemistä tuomioistuimeen (ns. perinteinen sovittelu), jolloin osapuolet ottavat itse yhteyttä sovittelijaan

2) oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä (siviiliprosessilain 1071 § ja siviililain 255 ja 373-2-10 §):

• perheoikeuden tuomari voi ehdottaa osapuolille sovittelua, ja jos nämä suostuvat siihen, tuomari nimittää perhesovittelijan hoitamaan tehtävää.
• perheoikeuden tuomari voi ohjata osapuolet perhesovittelijan luo, joka kertoo heille perhesovittelun tarkoituksesta ja menettelyn kulusta.

Perheoikeuden tuomari voi vahvistaa sovittelun tuloksena aikaan saadun sopimuksen (siviiliprosessilain 1534 ja 1565 § ja niitä seuraavat pykälät). Tuomari vahvistaa sopimuksen, paitsi jos hän katsoo, ettei se turvaa riittävällä tavalla lapsen etua tai etteivät molemmat vanhemmat ole antaneet suostumustaan vapaaehtoisesti (siviililain 373-2-7 §:n 2 momentti) tai että sopimus voi muulla tavoin olla ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa.

• Perhesovittelu on maksutonta, jos se tapahtuu kansainvälisestä perhesovittelusta vastaavan oikeusministeriön yksikön (Cellule de médiation familiale internationale) johdolla. Yksityisen sovittelijan palvelut sen sijaan ovat maksullisia. Perhesovittelusta peritään osapuolilta maksu, joka perustuu sovittelupalvelujen viralliseen hinnastoon. Periaatteena on, että kumpikin osapuoli maksaa kustakin istunnosta tulojensa mukaan määräytyvän summan. Tätä varten voi tarvittaessa saada oikeusapua (aide juridictionnelle) tai avustusta perheavustuskassasta (Caisse d’Allocations Familiales). Linkki asiaa koskeviin siviiliprosessilain säännöksiin on täällä (56 Kb).
• Linkki perhesovittelua koskevalle oikeusministeriön tietosivulle
• Lähintä perhesovittelijaa voi etsiä sovittelijoiden luettelosta sivuston Justice en région välilehdellä ”catégories” hakusanalla ”médiation familiale”.

Rajat ylittävä perhesovittelu:

Rajat ylittävästä perhesovittelusta säädetään perheoikeudellisissa asioissa tehtävää kansainvälistä yhteistyötä koskevissa säädöksissä (25. lokakuuta 1980 tehty Haagin yleissopimus ja Bryssel II a -asetus), jotta voidaan helpottaa sovintoratkaisuun pääsemistä lapsen palauttamiseksi kansainvälisissä lapsikaappaustapauksissa tai toisen vanhemman tapaamisoikeudesta sopimiseksi.

Asianomaiset voivat

1) ottaa yhteyttä sovittelijoihin, jotka harjoittavat ammattia itsenäisesti tai jossakin järjestössä. Luettelo sovittelijoista, jotka voivat toimia rajat ylittävissä perheoikeudellisissa asioissa, on saatavana seuraavalla sivustolla: http://www.justice.gouv.fr/justice-civile-11861/enlevement-parental-12063/sources-listes-des-mediateurs-familiaux-internationaux-26139.html (tai klikkaamalla suoraan tästä).

2) ottaa yhteyttä kansainvälisestä perhesovittelusta vastaavaan Ranskan oikeusministeriön yksikköön, joka toimii Ranskan keskusviranomaisena 25. lokakuuta 1980 ja 19. lokakuuta 1996 tehtyjen Haagin yleissopimusten sekä Bryssel II a -asetusten soveltamista varten. Keskusviranomainen ehdottaa sovittelua sille toimitettujen kansainvälistä yhteistyötä edellyttävien tapausten yhteydessä. Lisäksi se voi tilanteen mukaan ehdottaa sovittelua myös lapsikaappaustapauksissa tai kun kyseessä on tapaamisoikeuksien toteuttaminen tai lasten suojelu rajat ylittävissä tapauksissa.

Sovittelu voidaan aloittaa vanhempien kansalaisuudesta riippumatta, jos ainakin toinen heistä asuu Ranskassa ja toinen ulkomailla. Rajat ylittävä perhesovittelu aloitetaan siten, että jompikumpi vanhemmista esittää sitä koskevan pyynnön kansainvälisestä perhesovittelusta vastaavalle yksikölle, joka välittää pyynnön edelleen toiselle vanhemmalle. Sovittelu on aina vapaaehtoista: ketään ei voi pakottaa osallistumaan rajat ylittävään perhesovitteluun. Sovittelusta vastaavan yksikön työntekijät hoitavat tehtäväänsä puolueettomasti ja huolellisesti luottamuksellisuuden periaatetta noudattaen.

Oikeusministeriön yhteydessä toimivan kansainvälisestä perhesovittelusta vastaavan yksikön sovittelupalvelut ovat maksuttomia. Sovittelua koskeva hakemus, johon on liitettävä Ranskassa tai ulkomailla vireillä olevia tai jo päättyneitä menettelyjä koskevat asiakirjat, lähetetään seuraavaan osoitteeseen:

Ministère de la Justice

Direction des affaires civiles et du Sceau – BDIP

Cellule de médiation familiale internationale

13 place Vendôme

75 042 Paris Cedex 01

Hakemuksen voi toimittaa myös sähköpostitse osoitteeseen entraide-civile-internationale@justice.gouv.fr

Kansainvälisestä perhesovittelusta vastaavan Ranskan oikeusministeriön yksikön internet-sivusto: http://www.justice.gouv.fr/justice-civile-11861/enlevement-parental-12063/la-mediation-21106.html

Tämän sivun alkukielistä versiota on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Sovittelu perheasioissa - Kroatia

SOVITTELU

Kroatiassa tuli 1. marraskuuta 2015 voimaan uusi perhelaki (Obiteljski zakon; Kroatian virallisen lehden (Narodne novine, NN) nrot 103/15 ja 98/19). Laki muodostuu 10 erillisestä osasta, joista seitsemäs koskee pakollista perheneuvontaa ja perheasiain sovittelua.

Pakollisen perheneuvonnan tarkoituksena on auttaa perheenjäseniä sopimaan perheen sisäisistä suhteista, joiden jatkuminen pyritään turvaamaan varsinkin lasten osalta. Neuvonnassa asianosaisille myös kerrotaan oikeudellisista seuraamuksista, mikäli he eivät he pääse sovintoon, sekä siitä, miten pannaan vireille oikeudellinen menettely, jossa päätetään lapsen henkilökohtaisista oikeuksista. Pakollisesta perheneuvonnasta vastaa asiantuntijaryhmä Kroatian sosiaalityön instituutin (Hrvatski zavod za socijalni rad) siinä toimipisteessä, jonka alueella sijaitsee lapsen vakituinen tai tilapäinen kotipaikka tai av(i)opuolisoiden viimeinen yhteinen, vakituinen tai tilapäinen kotipaikka. Perhelain mukaan pakollista perheneuvontaa ei suoriteta ennen täytäntöönpano- tai välitoimimenettelyn vireillepanoa. Perheenjäsenten on osallistuttava pakolliseen neuvontaan henkilökohtaisesti, ei edustajan välityksellä.

Pakollinen perheneuvonta tapahtuu 1) ennen avioeron vireillepanoa, kun puolisoilla on yhteinen alaikäinen lapsi, ja 2) ennen muiden, vanhempainvastuuseen ja henkilökohtaisiin suhteisiin lapsen kanssa liittyvien oikeudellisten menettelyjen vireillepanoa. Pakollista perheneuvontaa ei järjestetä ennen avioeromenettelyä, jos puolisoista toinen tai molemmat 1) ovat oikeustoimikelvottomia eivätkä ymmärrä menettelyn tarkoitusta ja seurauksia edes ammattilaisen avustuksella, 2) ovat harkintakyvyttömiä tai 3) jos heidän vakituinen tai tilapäinen kotipaikkansa ei ole tiedossa.

Pakollinen perheneuvonta toteutetaan jommankumman osapuolen pyynnöstä, joka on toimitettava sosiaaliturvakeskukseen (centar za socijalnu skrb) kirjallisesti tai kirjattavalla suullisella ilmoituksella. Sosiaaliturvakeskuksen on tällaisen pyynnön saatuaan vahvistettava tapaamisen ajankohta ja kutsuttava osapuolet siihen. Sosiaaliturvakeskus voi poikkeuksellisesti järjestää osapuolille erilliset neuvontatilaisuudet, jos se katsoo, että yhteinen neuvonta on hyödytön tai jos osapuolista toinen tai molemmat ovat sitä perustelluista syistä pyytäneet.

Perheasiain sovitteluun osallistuminen on perheenjäsenille vapaaehtoista. Tästä periaatteesta poiketen sovittelun ensimmäinen istunto on pakollinen ennen avioeron vireillepanoa.

Perheasiain sovittelussa osapuolet pyrkivät ratkaisemaan perhesuhteisiin liittyvät erimielisyytensä sovinnollisesti yhden tai useamman sovittelijan avustuksella. Perheasiain sovittelijana voi toimia vain sovittelijarekisteriin kirjattu ja erityiskoulutuksen saanut henkilö, joka pysyy puolueettomana. Sovittelun perimmäisenä tarkoituksena on päästä sopimukseen yhteishuoltajuudesta ja muista lapseen liittyvistä asioista. Sen lisäksi osapuolet voivat sopia muista, esimerkiksi omaisuuteen liittyvistä asioista.

Perheasiain sovittelu ei tule kysymykseen 1) tapauksissa, joissa sosiaaliturvakeskuksen asiantuntijaryhmä tai perheasiain sovittelija katsoo, että puolisoiden tasavertainen osallistuminen sovitteluun ei ole perheväkivallan takia mahdollista, 2) jos puolisoista toinen tai molemmat ovat oikeustoimikelvottomia eivätkä ymmärrä menettelyn tarkoitusta ja seurauksia edes ammattilaisen avustuksella, 3) jos puolisoista toinen tai molemmat ovat harkintakyvyttömiä tai 4) jos toisen puolison vakituinen tai tilapäinen kotipaikka ei ole tiedossa.

Perheasiain sovittelu voidaan toteuttaa muusta oikeudellisesta menettelystä erillään sitä ennen, sen aikana tai sen jälkeen. Perhelain mukaan perheasiain sovittelua ei suoriteta ennen täytäntöönpano- tai välitoimimenettelyn vireillepanoa. Henkilökohtaisia suhteita lapsen kanssa koskevan täytäntöönpanomenettelyn kuluessa tuomioistuin voi kuitenkin poikkeuksellisesti ehdottaa osapuolille perheasiain sovittelua. Tuomioistuin voi osapuolia kuultuaan ja tapauksen olosuhteet huomioon ottaen lykätä täytäntöönpanoa 30 päivällä ja määrätä asiantuntijan kuulemaan lasta asiassa tai ehdottaa osapuolille perheasiain sovittelua riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiantuntijan kanssa järjestettävän kuulemisen tai perheasiain sovittelun aikana yksityiskohtaisemman päätöksen siitä, miten henkilökohtaiset suhteet lapsen kanssa järjestetään. Näin ei kuitenkaan toimita, jos sovittelussa ei ole onnistuttu tai jos tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä.

Perheasiain sovittelija ja muut sovitteluun osallistuvat henkilöt eivät saa luovuttaa sovittelun kuluessa saamiaan tietoja kolmansille. Tämä ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa tietojen luovuttaminen on välttämätöntä 1) sopimuksen täytäntöönpanoa varten tai 2) lapsen suojelemiseksi tilanteessa, jossa hänen hyvinvointinsa on uhattuna, taikka henkilön fyysiseen tai psyykkiseen koskemattomuuteen kohdistuvan vakavan loukkauksen riskin poistamiseksi. Perheasiain sovittelijan on kerrottava osapuolille luottamuksellisuusperiaatteen soveltamisalasta.

Perhelain mukaan yhteishuoltajuussopimus ja mahdolliset muut perheasian sovittelussa tehdyt sopimukset on laadittava kirjallisesti ja kaikkien osapuolten on allekirjoitettava ne. Niistä tulee täytäntöönpanokelpoisia sen jälkeen, kun tuomioistuin on osapuolten pyynnöstä vahvistanut ne tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.

Jos sovittelussa ei päästä sopimukseen yhteishuoltajuudesta tai muusta perhesuhteisiin liittyvästä riita-asiasta, sovittelija kirjaa loppuraporttiin, ovatko molemmat osapuolet osallistuneet sovitteluun aktiivisesti. Loppuraportti toimitetaan sovitteluun osallistuneille. Lisäksi sovittelija toimittaa sen sille tuomioistuimelle, joka keskeytti oikeudellisen menettelyn sovittelun ajaksi.

Jos osapuolet oikeudellisen menettelyn kuluessa yhdessä ehdottavat riita-asiansa ratkaisemista perheasiain sovittelussa, tuomioistuin voi keskeyttää menettelyn ja asettaa kolmen kuukauden määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat yrittää ratkaista riitansa sovittelemalla. Jos tuomioistuin katsoo oikeudellisen menettelyn aikana, että perheriidasta on mahdollista päästä sovintoratkaisuun, se voi itsekin ehdottaa osapuolille perheasiain sovittelua. Jos osapuolet suostuvat ehdotukseen, tuomioistuin keskeyttää menettelyn ja asettaa kolmen kuukauden määräajan, jonka kuluessa osapuolet voivat yrittää ratkaista riitansa sovittelemalla. Oikeudellista menettelyä jatketaan, jos osapuolet eivät onnistu sovittelemaan riitojaan tuomioistuimen asettamassa kolmen kuukauden määräajassa tai jos ne itse sitä pyytävät ennen kyseisen määräajan umpeutumista. Tuomioistuimen on ennen menettelyn keskeyttämistä arvioitava, onko keskeytys asianmukaista ottaen huomioon, että lapsen oikeuksia ja etua koskevissa asioissa on toimittava nopeasti.

Perheasiain sovittelijan on sovittelun aikana muistutettava velvollisuudesta huolehtia lapsen hyvinvoinnista, ja vanhempien suostumuksella hän voi antaa lapsen esittää oman näkemyksensä asioista.

Sovittelusta vastannut sovittelija ei voi osallistua asiantuntijalausuntojen eikä perhetilannetta koskevien arvioiden laatimiseen eikä osallistua millään tavoin oikeudelliseen menettelyyn, jossa käsitellään sovittelun osapuolten riitoja, paitsi laissa erikseen säädetyissä tapauksissa.

Jos sovittelija on sosiaalihuollon palveluksessa, osapuolten ei tarvitse maksaa sovittelusta. Järjestelmän ulkopuolisten sovittelijoiden tapauksessa osapuolten on maksettava tarjotuista palveluista.

Sovittelua koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös perheasiain sovitteluun.

Lisätietoja:

perhelaki (NN nrot 103/15 ja 98/19)

pakollista perheneuvontaa koskevat säännöt (Pravilnik o obveznom savjetovanju; NN nro 123/15)

perheasiain sovittelua koskevat säännöt (Pravilnik o obiteljskoj medijaciji; NN nrot 123/15, 132/15 ja 132/17)

laki sovittelusta (Zakon o mirenju; NN nro 18/11)

Tämän sivun alkukielistä versiota on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Sovittelu perheasioissa - Italia

Perhesovittelussa (mediazione familiare) avio- tai avopuolisot voivat yrittää ratkaista riitansa vapaaehtoiselta pohjalta yhden tai useamman sovittelijan avulla. Sovittelija toimii välittäjänä, joka ohjaa osapuolia käsittelemään sekä eron emotionaalisia että aineellisia näkökohtia (omaisuuden jakaminen, elatusapu, yhteisen asunnon käyttö) ja kannustaa heitä laatimaan sopimuksen, joka parhaiten vastaa kaikkien perheenjäsenten etua.

Sovittelusta säädetään yleisellä tasolla sovittelusta siviili- ja kauppaoikeuden alan riitojen sopimiseksi 18.6.2009 annetussa laissa nro 69 olevan 60 §:n täytäntöön panemiseksi 4.3.2010 annetulla asetuksella nro 28 (sellaisena kuin se on muutettuna).

Asetuksessa määritellään menettely, jonka mukaan siirrettävissä olevia oikeuksia koskevia riita-asioita voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella. Tietyissä asioissa sovitteluun osallistuminen on asetettu kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi.

Perheoikeuden alalla sovittelun kokeilemista edellytetään ainoastaan silloin kun kyseessä on perheoikeudellinen sopimus (sopimus, jolla yrittäjä siirtää joko koko yrityksensä tai osan siitä yhdelle tai useammalle jälkeläiselleen).

Kaikissa muissa perheoikeudellisissa asioissa sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista.

Lasten huoltajuutta koskevissa menettelyissä tuomari voi lykätä päätöksen antamista niin, että vanhemmat voivat asiantuntijoiden avulla yrittää päästä sovintoratkaisuun erityisesti lasten aineellisten ja muiden etujen huomioon ottamiseksi.

Sovittelu voi tapahtua julkisissa tai yksityisissä organisaatioissa, jotka on rekisteröity oikeusministeriön ylläpitämään sovitteluelinten rekisteriin.

Luettelo on saatavilla seuraavan linkin kautta:

https://mediazione.giustizia.it/ROM/ALBOORGANISMIMEDIAZIONE.ASPX

Italian asianajajaliittoon kuuluvilla asianajajilla on oikeus toimia sovittelijana.

Monissa Italian kunnissa on mahdollista käyttää perhesovittelupalveluja, perheneuvojien, sosiaalipalvelujen ja terveydenhuoltolaitosten välityksellä.

Sovittelun ohella riitoja voi yrittää ratkoa tuomioistuimen ulkopuolella myös ns. avustetun neuvottelun (negoziazione assistita) välityksellä. Tästä menettelystä säädetään 12.9.2014 annetussa asetuksessa nro 132, sellaisena kuin se on muutettuna ja vahvistettuna laiksi 10.11.2014 annetulla lailla nro 162.

Menettelyssä tehdään ns. neuvottelusopimus (convenzionie di negoziazione), jossa osapuolet lupaavat ”tehdä vilpitöntä ja lojaalista yhteistyötä ratkaistakseen riita-asiansa sovinnossa”. Jotta sopimus olisi pätevä, se on tehtävä kirjallisesti yhden tai useamman lakimiehen avustuksella. Sopimus voi koskea ainoastaan siirrettävissä olevia oikeuksia.

Toisin kuin sovittelussa aikaansaatu sopimus, avustetun neuvottelun avulla laadittu sopimus on jo itsessään täytäntöönpanoasiakirja (titolo esecutivo), jonka perusteella voidaan tehdä tuomioistuimen määräämä kiinnitys (ipoteca giudiziale).

Samoin kuin sovitteluun, myös avustettuun neuvotteluun osallistuminen voi olla joko pakollista tai vapaaehtoista.

Perheoikeudellisissa asioissa avustettuun neuvotteluun osallistuminen on aina vapaaehtoista.

Laissa säädetään avustetusta neuvottelusta avio- ja asumuseron yhteydessä, jolloin tavoitteena on saada aikaan asumus- tai avioeroa koskeva sovintoratkaisu tai muuttaa aiemmin vahvistettuja ehtoja.

Kun kyseessä on aviopari, jolla ei ole alaikäisiä lapsia (tai täysi-ikäisiä vajaavaltaiseksi julistettuja lapsia), sopimus toimitetaan tarkastettavaksi toimivaltaisen tuomioistuimen syyttäjälle. Jos sopimuksessa ei ole ongelmia, syyttäjä ilmoittaa asianajajille, että sopimus voidaan hyväksyä.

Jos kyseessä on aviopari, jolla on alaikäisiä lapsia (tai täysi-ikäisiä vajaavaltaiseksi julistettuja lapsia), sopimus on toimitettava 10 päivän kuluessa toimivaltaisen tuomioistuimen syyttäjälle, joka tarkastaa, että sopimus on lasten etujen mukainen. Jos arvio on myönteinen, syyttäjä hyväksyy sopimuksen. Muussa tapauksessa hän toimittaa sopimuksen tuomioistuimen puheenjohtajalle, joka kutsuu osapuolet koolle 30 päivän kuluessa.

Kun sopimus on tällä tavoin tehty ja hyväksytty, sillä on samat oikeusvaikutukset kuin tuomioistuimien päätöksellä, joka koskee avio- tai asumuseroa, ja se korvaa tällaisen päätöksen ja muuttaa siinä asetettuja ehtoja.

Avustettuun neuvotteluun voidaan turvautua 20.5.2016 annetun lain nro 76 voimaantulon jälkeen myös silloin kun kyseessä on samaa sukupuolta olevien henkilöiden rekisteröity parisuhde.

Kyproksella on perheasioita koskeva lakisääteinen sovittelumenettely, josta säädetään sovittelusta perheriidoissa vuonna 2019 annetussa laissa nro 62(Ι)/2019, joka tuli voimaan 25.4.2019. Lain täytäntöönpanon helpottamiseksi annettiin erityissäännöksiä (hallinnollinen määräys 507/2022) 30.12.2022.

Helpottaakseen vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttöä Latvian tasavalta on hyväksynyt sovittelulain (Mediācijas likums). Laki tuli voimaan 18. kesäkuuta 2014).

Tuomioistuimen siviilioikeudellisia menettelyjä varten suosittelema sovittelumalli on ollut voimassa 1. tammikuuta 2015 alkaen. Tuomareilla on velvollisuus tarjota osapuolille mahdollisuus ratkaista riita sovittelulla menettelyn eri vaiheissa (asian vireillepanon jälkeen, asian valmistelun yhteydessä ja alustavassa käsittelyssä sekä oikeudenkäynnin aikana, kunnes perusteiden tutkinta on saatettu päätökseen).

Sovittelun käyttämistä riidanratkaisukeinona on edistetty useilla eri hankkeilla:

1. Maksuton sovittelu perheoikeudellisissa riita-asioissa

Valtuutettujen sovittelijoiden neuvosto (Sertificētu mediatoru padome) jatkaa perheriitojen sovittelua koskevan ohjelman täytäntöönpanoa vuonna 2023, kuten se on tehnyt 1. tammikuuta 2017 lähtien. Valtion talousarviosta rahoitettavan ohjelman puitteissa on mahdollista saada oikeus viiteen maksuttomaan tapaamiseen valtuutetun sovittelijan kanssa vanhempien välisten sellaisten riita-asioiden ratkaisemiseksi, jotka vaikuttavat myös lasten etuihin, ja perheenjäsenten välisten suhteiden parantamiseksi. Valtion tuella kustannetaan viisi ensimmäistä tapaamista valtuutetun sovittelijan kanssa. Kunkin tapaamisen kesto on 60 minuuttia, ja ne ovat asianosaisille maksuttomia. Jos riita ei tule ratkaistuksi viiden tapaamisen aikana ja tarvitaan lisätapaamisia, asianosaiset vastaavat itse seuraavien tapaamisten kustannuksista. Henkilön tukikelpoisuuden arvioimiseksi olisi kuultava valtuutettua sovittelijaa tai valtuutettujen sovittelijoiden neuvostoa (Sertificētu mediatoru padome). Hankkeesta on saatavilla tietoa tuomioistuinten välityksellä, ja tiedot toimitetaan myös paikallisviranomaisille, sosiaaliviranomaisille, perhetuomioistuimille jne.

Perhesovittelupalvelua voi hakea ottamalla yhteyttä ohjelmaan osallistuvaan valtuutettuun sovittelijaan oman valinnan mukaan, tai jos sovittelijan valinnasta ei päästä sopimukseen, ottamalla yhteyttä neuvostoon sähköpostitse osoitteeseen smp@smp.lv tai soittamalla numeroon + 371 28 050 777.

Lisätietoja ohjelmasta on saatavilla täällä.

2. Ohjeet

Ohjeita sovittelusta voi saada ottamalla yhteyttä neuvostoon sähköpostitse smp@smp.lv tai soittamalla numeroon + 371 28 050 777.

Yksityisoikeudellisten riita-asioiden (mukaan lukien perheasioita koskevat riita-asiat) sovittelusta säädetään Liettuan sovittelulaissa, jonka uusi versio tuli voimaan 1. tammikuuta 2019. Sovittelulakia sovelletaan yksityisoikeudellisten riita-asioiden ratkaisussa sekä Liettuan rajojen sisäpuolella että rajat ylittävissä tapauksissa, ja sillä pannaan täytäntöön tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/52/EY.

Sovittelu on riita-asioiden ratkaisemiseen tarkoitettu menettely, jossa yksi tai useampi (puolueeton) sovittelija avustaa osapuolia sovintoratkaisun löytämisessä. Osapuolet voivat käyttää tätä menettelyä sekä ennen mahdollista tuomioistuinkäsittelyä (sovittelu tuomioistuimien ulkopuolella) että jo tuomioistuinkäsittelyyn edenneissä riita-asioissa (tuomioistuinsovittelu).

Sovitteluun hakeudutaan riidan osapuolten kirjallisesta sopimuksesta. Sovittelun käyttämisestä voidaan sopia ainoastaan sellaisissa riita-asioissa, joista voidaan lain mukaan tehdä sovintosopimus. Sovittelijan nimittävät osapuolet yhdessä tai, osapuolten pyynnöstä, valtion oikeusaputoimisto.

Sovittelupalveluja saavat 1. tammikuuta 2019 alkaen tarjota ainoastaan henkilöt, jotka ovat läpäisseet erityisen tutkinnon (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta), täyttävät muut laissa säädetyt vaatimukset (hyvä maine, yliopistotutkinto, sovittelukoulutuksen suorittaminen) ja ovat Liettuan sovittelijaluettelossa. Luettelo sovittelijoista on saatavilla valtion oikeusaputoimiston verkkosivuilla (http://vgtpt.lrv.lt/). Sovittelijoiden on myös täytettävä puolueettomuuteen ja ammattimaisuuteen liittyvät vaatimukset. Saavutetusta sopimuksesta riippuen sovittelijat voivat tarjota palveluitaan maksua vastaan tai ilmaiseksi. Osapuolet ja sovittelijat voivat sopia riita-asian ratkaisemiseen käytettävästä menetelmästä ja menettelystä. Kumpi tahansa osapuoli voi keskeyttää sovittelun ilman perusteluita.

On tärkeää huomata, että sovittelumenettelyn aloittaminen keskeyttää vanhentumisajan. Osapuolilla on siten edelleen oikeus saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi, vaikka riitaan ei löytyisikään sovintoratkaisua. Mikäli osapuolet pääsevät sovintoratkaisuun sovittelijan avulla, asiasta tehdään sovintosopimus. Sopimus on täytäntöönpanokelpoinen, kun tuomioistuin on vahvistanut sen yksinkertaistetussa menettelyssä.

Sovittelulaissa yhdeksi sovittelun perusperiaatteista on vahvistettu luottamuksellisuus. Se tarkoittaa, että elleivät osapuolet ole toisin sopineet, sovittelijoiden ja sovittelumenettelyyn osallistuvien henkilöiden on pidettävä kaikki sovitteluun liittyvät tiedot salaisina. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske sovittelussa syntyneen sovintosopimuksen vahvistamisen tai täytäntöönpanon edellyttämiä tietoja sekä sellaisia tietoja, joiden julkistamatta jättäminen olisi yleisen edun vastaista. Tällä säännöksellä varmistetaan, ettei mitään sovittelun yhteydessä annettuja tietoja (edellä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta) voida käyttää tietoja antanutta osapuolta vastaan.

Sovittelulaissa säädetään pakollisen sovittelun ja tuomioistuinsovittelun yksityiskohdista sekä sovittelijoiden kurinpidollisesta vastuusta.

Perheasioiden sovittelusta tulee pakollista 1. tammikuuta 2020 alkaen. Pakolliset sovittelut ja tuomioistuinsovittelut (kuuteen tuntiin asti) kustannetaan julkisin varoin tapauksissa, joissa sovittelijoiden valinnan on hoitanut valtion oikeusaputoimisto. Osapuolilla on myös oikeus valita itse sovittelija pakolliseen sovitteluun sovittelijaluettelosta, mutta silloin he vastaavat itse sovittelun kustannuksista.

Siviiliprosessilain mukaan sovittelumenettelyä käyttäneisiin sovelletaan alennettuja oikeudenkäyntikuluja, kun heidän asiansa käsitellään tuomioistuimessa.

Lisätietoa sovittelumenettelystä ja siihen sovellettavasta lainsäädännöstä on saatavilla oikeusministeriön verkkosivuilta (liettuaksi).

http://tm.lrv.lt/lt/veiklos-sritys-1/civiliniu-gincu-taikinamasis-tarpininkavimas-mediacija

Lisätietoa sovittelusta on saatavilla oikeusministeriön verkkosivuilta (englanniksi):

http://tm.lrv.lt/en/fields-of-activity/mediation

Tämän sivun alkukielistä versiota on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Sovittelu perheasioissa - Luxemburg

Sääntely

Perheasioiden sovittelusta säädetään sovittelusta siviilioikeudellisissa asioissa 24. helmikuuta 2012 annetulla lailla ja 25. kesäkuuta 2012 annetulla asetuksella. Niissä säädetään tuomioistuin- ja perhesovittelijan toimilupamenettelystä, sovittelua koskevasta koulutuksesta ja maksuttoman tiedotuskokouksen järjestämisestä.

Uuden siviiliprosessilain (Nouveau Code de procédure civile) 1251-1 §:n 2 momentissa säädetään, että tuomari voi ehdottaa osapuolille sovittelua, kun kyseessä on

• avio- tai asumusero tai rekisteröidyn parisuhteen purkaminen ja siihen liittyvä puolisoiden yhteisen omaisuuden selvittäminen ja jakaminen;
• elatusvelvoitteiden ja avioliitosta aiheutuvien kulujen jakaminen, lasten huolto ja vanhempainvastuu.

Menettely

Osapuolet voivat turvautua joko perinteiseen sovitteluun tai tuomioistuimessa tapahtuvaan perhesovitteluun. Perinteisen sovittelun voi aloittaa kumpi tahansa osapuoli mistä tahansa aiheesta ilman, että asiassa on aloitettu oikeudenkäynti- tai välimiesmenettelyä, ellei uuden siviiliprosessilain 1251-22 §:n 2 momentista muuta johdu. Sovittelumenettelyn yksityiskohdista sovitaan kirjallisesti sopimuksessa, jonka osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat. Perinteisen sovittelun yhteydessä osapuolet voivat kääntyä joko oikeusministeriön valtuuttaman sovittelijan tai muun sovittelijan puoleen.

Kun tuomari saa käsiteltäväkseen jotakin uuden siviiliprosessilain 1251-1 §:n 2 momentissa mainittua aihetta koskevan riita-asian, hän voi ehdottaa osapuolille perhesovittelua. Hän määrää pidettäväksi maksuttoman tiedotuskokouksen, jota johtaa joko valtuutettu sovittelija tai muu sovittelija, joka on vapautettu valtuutusvaatimuksesta Luxemburgissa sillä edellytyksellä, että hän täyttää vastaavat tai olennaisilta osiltaan vertailukelpoiset vaatimukset jossakin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa uuden siviiliprosessilain 1251-3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti. Seuraavista tapaamisista peritään 57 euron maksu (määrä vahvistetaan asetuksella). Tuomari vahvistaa sovittelun keston, joka voi olla enintään kolme kuukautta. Sovittelua voidaan kuitenkin jatkaa osapuolten suostumuksella. Vähävaraiset henkilöt voivat saada tukea tuomioistuimen määräämästä perhesovittelusta aiheutuvien kustannusten maksamiseen.

Sovittelussa aikaan saaduilla sopimuksilla on sama oikeusvoima kuin tuomioistuimen päätöksillä. Sovittelussa tehdyt sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia Euroopan unionissa tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY nojalla riippumatta siitä, onko ne tehty ulkomailla vai kansallisella tasolla. Sopimus tai sen osa on täytäntöönpanokelpoinen sen jälkeen kun piirituomioistuimen presidentti on vahvistanut sen. Silloin kun riita-asia voidaan ratkaista perhesovittelussa, jonka on hoitanut oikeusministeriön valtuuttama sovittelija, tuomari tarkistaa paitsi sen, että sopimus täyttää yleisen järjestyksen asettamat vaatimukset, myös sen, että se on lapsen edun mukainen.

Asiaan liittyviä linkkejä:

Luettelo valtuutetuista sovittelijoista: Relevé des médiateurs agréés

Oikeusministeriö: Ministère de la Justice (tietoa sovittelusta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa)

Tietoa perheasioiden sovittelusta löytyy sivustolta Sovittelu jäsenvaltioissa.

Laki sovittelusta

Perhesovittelussa sovelletaan Maltan lain 474 lukua (Chapter 474, Mediation Act).

Mitä sovittelu tarkoittaa?

Jos parilla on riitaa perheasioissa, apuun voidaan pyytää sovittelija, joka yrittää löytää sovintoratkaisun ilman muodollista menettelyä tuomioistuimessa. Maltan lain mukaan sovittelu on pakollinen vaihe ennen kuin aviopari voi panna asumuseron vireille riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen perheoikeuden jaostossa (Civil Court, Family Section).

Kuka voi toimia sovittelijana ja mikä on hänen asemansa?

Sovittelija yrittää auttaa osapuolia löytämään sovintoratkaisun. Hän on puolueeton ja riippumaton tuomioistuimen nimeämä henkilö. Joissakin tapauksissa osapuolet valitsevat sovittelijan itse maksua vastaan. Kaikki sovittelijat ovat ammatillisesti päteviä. Useimmat heistä toimivat myös perheterapeutteina, sosiaalityöntekijöinä tai asianajajina.

Jos osapuolet vievät asian oikeuteen, sovittelija ei voi missään tapauksessa antaa oikeuden edessä lausumaa siitä, mitä sovittelumenettelyn aikana on sanottu.

Kuka voi hakea sovittelua?

Sovittelua voidaan käyttää, kun

• haetaan asumus- tai avioeroa (avioeroa voi hakea vasta kun puolisot ovat asuneet erillään vähintään neljä vuotta);
• toinen osapuoli vaatii puolisoaan maksamaan elatusapua;
• järjestellään avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta koskevia asioita, esimerkiksi hoitoa ja huoltajuutta, tapaamisoikeutta ja elatusapua;
• muutetaan puolisoiden aiemmin tekemää avioero- tai asumuserosopimusta;
• muutetaan puolisoiden välistä sopimusta lapsen hoidosta ja huoltajuudesta, tapaamisoikeudesta tai elatusavusta.

Perhesovittelua voivat hakea muutkin kuin avioliitossa olevat.

Miten sovittelumenettely alkaa ja mitkä ovat sen vaiheet?

Sovittelua hakevan osapuolen on lähetettävä tuomioistuimen kirjaajalle osoitettu kirje, jossa pyydetään lupaa aloittaa sovittelumenettely. Kirjeessä on ilmoitettava molempien osapuolten nimet ja osoitteet sekä vähintään kirjeen lähettäneen henkilön henkilökortin numero. Kirjeessä ei tarvita asianajajan allekirjoitusta. Kirje rekisteröidään maksutta perheoikeustuomioistuimen kirjaamossa.

Sovittelu voidaan aloittaa myös laatimalla ilmoitus. Tätä menettelyä käytetään kuitenkin vain silloin, kun molemmat osapuolet ovat jo yhtä mieltä useimmista oikeudellisista seikoista. Ilmoituksessa on muuten samat tiedot kuin edellä mainitussa kirjeessä, mutta osapuolet liittävät siihen myös lakimiestensä tai yhteisen notaarinsa laatiman sopimusluonnoksen. Ilmoituksen allekirjoittavat molemmat osapuolet ja heidän notaarinsa, tai osapuolten asianajajat ja notaari yhdessä.

Kirjeen tai ilmoituksen rekisteröinnin jälkeen nimitetään sovittelija tuomioistuimen vahvistamasta luettelosta. Osapuolet voivat myös sopia, että he valitsevat itse sovittelijan. Sovittelija pyytää postitse osapuolia saapumaan tuomioistuimeen kuultaviksi tiettynä päivänä. Sovittelu järjestetään yksityisessä tilassa, ja paikalla ovat osapuolten lisäksi vain sovittelija ja osapuolten niin halutessa heidän asianajajansa. Sovittelu ei edellytä asianajajan läsnäoloa.

Sovittelija selvittää asianosaisten kanssa sovinnon mahdollisuutta. Jos sovittelija pitää puolisoiden avioliiton tai parisuhteen jatkamista mahdollisena, hän voi lähettää osapuolet tapaamaan avioliittoneuvojaa. Tällöin sovittelu keskeytetään väliaikaisesti. Jos osapuolet katsovat, että avioliiton tai parisuhteen jatkaminen ei ole enää mahdollista, sovittelija yrittää auttaa osapuolia pääsemään yhteisymmärrykseen lasten huoltajuudesta ja omaisuuden jaosta.

Jos osapuolet saavuttavat yhteisymmärryksen, sovittelija laatii sopimuksen ja lukee sen osapuolille. Jos osapuolet hyväksyvät sopimuksen sisällön, sovittelija toimittaa sopimuksen virallisesti kirjaamoon tuomarin nähtäväksi. Jos tuomari hyväksyy sopimuksen, sopimuspuolet voivat tämän jälkeen tavata notaarin, joka julkaisee sopimuksen ja vahvistaa sen virallisesti.

Jos sopimuspuolet eivät saavuta yhteisymmärrystä, sovittelu todetaan päättyneeksi, ja osapuolet saavat luvan antaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Osapuolten on pantava asia vireille riita-asioita käsittelevän tuomioistuimen perheoikeuden jaostossa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sovittelu on päättynyt. Jos asiaa ei panna vireille määräajassa, menettely on aloitettava uudelleen alusta sovittelulla.

Mitä tapahtuu, jos toinen osapuoli asuu ulkomailla?

Rajatylittävällä riidalla tarkoitetaan riitaa, jossa vähintään yhden osapuolen kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on Maltassa ja toisen osapuolen kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa sinä päivänä, jona

• osapuolet sopivat sovittelun käytöstä riidan syntymisen jälkeen,
• tuomioistuin päättää sovittelun aloittamisesta,
• sovittelu on kansallisen lainsäädännön mukaan aloitettava, tai
• tuomioistuin antaa päätöksen tai määräyksen, jos tällainen päätös tai määräys annetaan.

Tällaisessa tapauksessa henkilön, jonka kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on toisessa valtiossa, on joko matkustettava Maltaan tai annettava Maltassa asiamiehenään toimivalle asianajajalle valtakirja asian hoitamista varten. Henkilön on kuitenkin menettelyn päätteeksi matkustettava Maltaan allekirjoittamaan asumuseroa koskeva sopimus. Joissakin tapauksissa henkilö, jonka kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on Maltassa, ei tiedä missä kumppaninsa asuu, koska tämä on esimerkiksi poistunut Maltasta tai ei ole muuten tavoitettavissa. Tällöin paikalla olevan osapuolen on esitettävä sovittelukirje, jossa hän toteaa asian valaehtoisesti. Tämän jälkeen sovittelu todetaan päättyneeksi, ja asianomainen henkilö voi panna asian vireille tuomioistuimessa sen nimittämiä poissa olevaa osapuolta edustavia uskottuja miehiä vastaan.

Sovittelun avulla osapuolet voivat ratkaista riitansa yhdessä riippumattoman sovittelijan avulla. Sovittelua käytetään erityisesti yksityis- ja julkisoikeudellisissa asioissa. Tällaiseen tuomioistuimen ulkopuoliseen riidanratkaisuun liittyy monia etuja. Sovittelun avulla riita voidaan ratkaista usein nopeammin kuin tuomioistuimessa. Lisäksi sovittelu on monissa tapauksissa halvempaa. Sovittelu myös tukee osapuolten välisten suhteiden säilyttämistä, kun osapuolet etsivät yhdessä ratkaisua vapaaehtoiselta pohjalta.

Alankomaiden sovittelijoiden liitto

Sovittelijoita voi etsiä Alankomaissa useammasta rekisteristä. Alankomaiden sovittelijoiden liitto Mediatorsfederatie Nederland pitää yllä sovittelijoiden rekisteriä: Register van Mediators (aiemmin ns. NMI-rekisteri). Sovittelijoiden liitossa ovat edustettuina Alankomaiden suurimmat sovittelijayhdistykset. Rekisteriin hyväksytään ainoastaan sovittelijoita, jotka täyttävät tiukat laatukriteerit. Alankomaiden viranomaiset soveltavat liiton kriteereitä myös muiden sovittelijoiden valinnassa (oikeusapulautakunnan rekisteri). Sovittelijoiden liiton sivustolla kerrotaan myös yleensä sovittelusta ja sovittelijoista Alankomaissa.

Vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva kansainvälinen rekisteri

Tietoa sovittelusta voi hakea myös vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevasta kansainvälisestä rekisteristä. Rekisteristä voi hakea sovittelijoita, ja sivustolla on myös tietoa sovittelusta yleensä.

Tietoa sovittelusta

Alankomaissa on käynnistetty hanke Mediation naast rechtspraak, jossa edistetään sovittelua oikeudenkäyntimenettelyjen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että osapuolet saavat tietoa sovittelun mahdollisuudesta siitä alioikeudesta (rechtbank) tai muutoksenhakutuomioistuimesta (gerechtshof), jossa heidän asiaansa käsitellään. Muutoksenhakutuomioistuin voi myös ohjata osapuolet vanhemmille tarkoitettuun neuvontapalveluun (ouderschapsonderzoek), jossa perheoikeudelliset riita-asiat pyritään ratkaisemaan sovittelun avulla.

Lisätietoa sovittelusta antavat myös oikeusaputoimisto (Juridisch loket) ja oikeusapulautakunta (Raad voor de rechtsbijstand).

Sovittelukustannuksiin voi saada tietyin edellytyksin (osittaista) tukea. Lisätietoa sovittelua varten myönnettävästä tuesta on täällä.

Linkkejä

Mediatorsfederatie Nederland

ADR International Register

De Rechtspraak over mediation naast rechtspraak

Oikeusaputoimisto

Rechtsbijstand

Raad voor Rechtsbijstand (oikeusapulautakunta)

Itävallassa tuomioistuimen on perheoikeudellisissa menettelyissä myötävaikutettava siihen, että osapuolet pääsisivät sopimusratkaisuun. Tätä varten se voi myös järjestää alustavan keskustelun sovittelusta tai suositella sovittelua (riidattomia menettelyjä koskevan lain (Außerstreitgesetz) 107 §:n 3 momentin 2 kohta). Kahden eri kansalaisuuden edustajista tapauskohtaisesti – keskusviranomaisena toimivan oikeusministeriön ja yksityisten sovitteluyhdistysten avulla – muodostetut sovittelijatiimit täyttävät Itävallassa perhesovittelun vaatimukset.

Tämän sivun alkukielistä versiota on muutettu äskettäin. Päivitystä suomennetaan parhaillaan.

Sovittelu perheasioissa - Puola

Sovittelu perheoikeudellisissa sekä avio- tai asumuseroa koskevissa asioissa

Sovittelu on vapaaehtoisuuteen perustuva luottamuksellinen riidanratkaisumenetelmä, jossa osapuolet pyrkivät sovintoratkaisuun puolueettoman ulkopuolisen sovittelijan avulla. Osapuolet voivat itse valita, mitä kysymyksiä he haluavat käsitellä sovittelussa. Sovittelua voidaan käyttää esimerkiksi asioissa, jotka koskevat puolisoiden keskinäisiä kiistoja, eroon tai vanhempainvastuuseen liittyviä järjestelyjä, lasten tapaamista, perheen huoltoa, elatusapua sekä omaisuutta ja asumisjärjestelyjä. Sovittelussa voidaan sopia myös passin hankkimisesta lapselle, tämän opiskelua koskevista asioista, yhteydenpidosta muihin sukulaisiin sekä lapsen omaisuuden hallinnasta.

Sovittelun hyödyt

• Sovittelun avulla on helpompi päästä eroon kielteisistä tunteista ja ymmärtää omia ja toisen osapuolen tarpeita, mikä vähentää ristiriitatilanteeseen liittyvää henkistä painetta.

Miten sovittelu aloitetaan?

• Asiaa voidaan käsitellä sovittelussa ennen kuin se viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi tai vasta sen jälkeen, tuomioistuimen päätöksellä.

• Kummassakin tapauksessa edellytyksenä on, että kumpikin osapuoli suostuu sovitteluun.

• Kumpikin osapuoli voi tehdä hakemuksen asian viemisestä sovitteluun milloin tahansa oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

Kuka valitsee sovittelijan?

• Osapuolet voivat valita sovittelijan yhdessä, tai tuomioistuin voi valita sovittelijan ensisijaisesti vakituisten sovittelijoiden luettelosta.

Kuinka kauan sovittelu voi kestää?

• Tuomioistuimen päätöksellä aloitettu sovittelu ei saisi kestää enempää kuin kolme kuukautta, mutta menettelyä voidaan jatkaa osapuolten yhteisestä hakemuksesta tai muusta perustellusta syystä, jos näin voidaan edistää sovintoratkaisuun pääsyä.

Sovittelun vaiheet

• Tuomioistuimen päätöksen saatuaan sovittelija ottaa yhteyttä osapuoliin ja sopii näiden kanssa tapaamisesta.

• Sovittelija selittää menettelyn periaatteet ja etenemisen ja kysyy osapuolilta, suostuvatko nämä sovitteluun.

• Sovittelussa osapuolet keskustelevat sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelija voi myös tavata osapuolia kahden kesken.

• Osapuolet voivat päättää lopettaa sovittelun.

• Sovittelu on luottamuksellista. Sovittelija ei saa paljastaa sovittelun yhteydessä saamiaan tietoja ulkopuolisille. Sovittelupöytäkirjassa ei arvostella osapuolia eikä näiden mielipiteitä.

• Sovittelija ei voi esiintyä todistajana sovittelun yhteydessä saamiensa tosiseikkojen osalta, paitsi jos osapuolet vapauttavat hänet salassapitovelvollisuudesta.

Millaiseen ratkaisuun sovittelussa voidaan päätyä?

• Sovittelu voi päättyä yhdessä aikaan saatuun sovintoratkaisuun, jonka osapuolet allekirjoittavat.

• Avio- tai asumuseroa koskevissa asioissa sovittelu voi päättyä siihen, että puolisot tekevät sovinnon tai pääsevät muutoin asiassa yhteisymmärrykseen tai laativat oikeudenkäyntiä varten yhtenevät kannat, joiden perusteella tuomioistuin ratkaisee asian.

• Sovittelija antaa osapuolille sovittelusta laaditun pöytäkirjan.

• Sovittelija toimittaa tuomioistuimelle sovittelusta laaditun pöytäkirjan ja sovintoratkaisun, jos sellainen on tehty.

• Tuomioistuimen vahvistama sovintoratkaisu on lainvoimainen samalla tavoin kuin tuomioistuimen antama ratkaisu, ja se päättää menettelyn.

• Tuomioistuin ei vahvista sovintoratkaisua, jos se on lain tai hyvän tavan vastainen tai jos sen tarkoituksena on kiertää lakia tai jos se on sisällöltään epäselvä tai ristiriitainen.

• Jos sovintoratkaisu on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön, sen täytäntöönpano voidaan antaa täytäntöönpanoviranomaisen tehtäväksi.

• Jos osapuolet eivät ole päässeet sovintoratkaisuun, he voivat viedä asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Mitä sovittelu maksaa?

• Osapuolet vastaavat itse sovittelun kustannuksista. Kustannukset yleensä jaetaan, paitsi jos osapuolet sopivat toisin.

• Osapuolet voivat hakea vapautusta sovittelun kustannuksista.

• Asian tuloksesta riippumatta tuomioistuin voi vaatia osapuolta korvaamaan sovittelusta aiheutuneet kustannukset, jos tämä on kieltäytynyt sovittelusta ilman perusteltua syytä.

• Jos asiassa päästään sovintoratkaisuun ennen oikeudenkäyntimenettelyn alkua, osapuoli saa oikeudenkäyntimaksut kokonaan takaisin.

• Jos asiassa päästään sovintoratkaisuun myöhemmässä vaiheessa (oikeudenkäyntimenettelyn jo alettua), oikeudenkäyntimaksusta palautetaan 75 prosenttia.

• Kun asia koskee avio- tai asumuseroa ja osapuolet tekevät sovinnon ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä ja peruuttavat kanteen, kanteen nostamisen yhteydessä suoritettu oikeudenkäyntimaksu palautetaan kokonaan. Jos osapuolet tekevät sovinnon ennen kuin menettely toisessa oikeusasteessa on päättynyt, puolet muutoksenhakua varten suoritetusta oikeudenkäyntimaksusta palautetaan.

• Tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa sovittelijan palkkion määrittää sovittelukeskus tai osapuolet sopivat siitä sovittelijan kanssa ennen sovittelun aloittamista.

PERHESOVITTELU PORTUGALISSA

Sovittelun vapaaehtoisuus ja sopimuksen vahvistaminen

Portugalissa sovittelu on vapaaehtoista. Lapsiin tai puolisoihin liittyvää perheasiaa koskevan oikeusriidan osapuolet voivat sopia yhdessä julkisten tai yksityisten perhesovittelupalvelujen käyttämisestä. Myös tuomioistuin voi siirtää perheasian sovitteluun, mutta vain osapuolten suostuessa siihen.

Perhesovittelua voidaan käyttää joko ennen kuin asia viedään tuomioistuimen tai väestörekisteriviranomaisen (Conservatória do Registo Civil) käsiteltäväksi tai vasta vireillepanon jälkeen. Perheasiaa koskeva sopimus on kuitenkin molemmissa tapauksissa vahvistettava ennen kuin se on täytäntöönpanokelpoinen. Jos osapuolella on oikeudellinen edustaja, myös hän voi osallistua sovittelutapaamisiin. Laissa nro 29/2013 (annettu 19.4.2013) säädetään sovittelun yleisistä periaatteista.

Sovittelu tuomioistuimissa

Jos osapuolet kääntyvät perhesovittelun puoleen ennen asian viemistä tuomioistuimeen ja asiassa päästään sopimukseen, sopimus on toimitettava väestörekisteriviranomaisen (Conservatória do Registo Civil) vahvistettavaksi. Sovittelussa tehtävät sopimukset voivat koskea puolisoiden välisiä oikeusriitoja (esim. avioero, puolisoiden väliset elatusmaksut, perheen kodissa asuminen, entisen puolison sukunimen käyttö) tai lapsiin liittyvä oikeusriitoja (esim. avioerosopimukseen liitettävä vanhempainvastuuta koskeva sopimus tai täysi-ikäiselle lapselle maksettavaa elatusapua koskeva sopimus). Jos asia liittyy alaikäisiä lapsia koskevaan vanhempainvastuuseen, syyttäjäviranomaisen (Ministério Público) on annettava sopimuksesta lausunto ennen kuin väestörekisteriviranomainen voi vahvistaa sopimuksen.

Jos perhesovittelun puoleen käännytään ennen asian viemistä tuomioistuimeen ja sen ainoana tarkoituksena on sopia alaikäisiä lapsia koskevasta vanhempainvastuusta (eikä asia liity avio- ja asumuserosopimukseen), osapuolten on pyydettävä toimivaltaista tuomioistuinta vahvistamaan sopimus.

Jos perhesovittelua käydään samalla kun asia on jo pantu vireille tuomioistuimessa, toimitaan seuraavasti:

• Kun kanne liittyy vanhempainvastuuseen (esim. huoltajuus, tapaamisoikeudet, alaikäisille maksettava elatusapu), asiaa käsitellään erityiskuulemisessa ja sovittelussa. Tuomari kutsuu ensin osapuolet koolle. Jos osapuolet eivät pääse tapaamisessa sopimukseen, tuomari keskeyttää kuulemisen kahdeksi tai kolmeksi viikoksi ja ohjaa osapuolet jompaankumpaan seuraavista menettelyistä: sovitteluun, jos osapuolet suostuvat siihen tai pyytävät sitä, tai erityiskuulemiseen, jonka perheasioihin erikoistunut tuomioistuimen yksikkö järjestää. Käsittelyä jatketaan keskeytysajan päätyttyä. Jos kummalla tahansa edellä mainituista keinoista on päästy sopimukseen asiassa, tuomari käy läpi sopimuksen ja vahvistaa sen. Jos sopimukseen ei ole päästy, asiaa aletaan käsitellä tuomioistuimessa varsinaisena riita-asiana.
• Siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 273 §:n mukaan kaikissa siviilioikeudellisissa asioissa, joihin kuuluvat myös puolisoiden väliset riita-asiat (esim. avio- ja asumusero, puolisoiden ja entisten puolisoiden välinen elatusapu, perheen kodissa asuminen, kun alustavaa sopimusta ei ole), tuomioistuin voi keskeyttää asian käsittelyn ja siirtää sen sovitteluun, elleivät asianosaiset vastusta tätä.
• Siviiliprosessilain 272 §:n 4 momentin mukaan osapuolet voivat myös yhdessä hakea käsittelyn keskeyttämistä kolmeksi kuukaudeksi ja kääntyä tällä välin omasta aloitteestaan perhesovittelun puoleen.

Jos sovittelussa päästään sopimukseen, kun asia on jo käsiteltävänä tuomioistuimessa edellä mainituissa tapauksissa, osapuolten on pyydettävä tuomioistuinta vahvistamaan sopimus.

Väestörekisteriviranomaisen (Conservadores do Registo Civil) toimivaltaan kuuluvissa perheasioissa osapuolten on päästävä sopimukseen jo ennen asian viemistä viranomaisen käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa asia siirtyy tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällaisissa tapauksissa osapuolten omasta aloitteesta tapahtuva sovittelu voi olla hyödyllistä ennen menettelyn aloittamista. Kun asia viedään väestörekisteriviranomaisen käsiteltäväksi, sen on asetuksen nro 272/2001 (annettu 13.10.2001) 14 §:n 3 momentin mukaan tiedotettava avioeroa hakeville puolisoille perhesovittelupalveluista. Kun puolisot ovat hakeneet avioeroa yhteisestä sopimuksesta ja väestörekisteriviranomainen on käynnistänyt menettelyn asiassa, osapuolet voivat kyseisen säännöksen nojalla käyttää perhesovittelua päästäkseen taas sovintoon tai tarkistaakseen avioerosopimukseen liittyvää sopimusta vanhempainvastuusta, jos syyttäjäviranomainen (Ministério Público) tätä edellyttää.

Julkiset ja yksityiset sovittelupalvelut sekä sovittelun kesto ja kustannukset

Siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 272 §:n 4 momentissa säädetään periaatteesta, jonka mukaan perhesovittelun tulisi kestää enintään kolme kuukautta. Perhesovittelu voi kestää tätä pidempään ainoastaan poikkeuksellisissa ja perustelluissa tapauksissa.

Jos osapuolet käyttävät yksityisiä sovittelupalveluja, heidän on maksettava sovittelijan palkkio. Sovittelusta maksettava palkkio, säännöt ja aikataulu vahvistetaan sovittelupöytäkirjassa, jonka osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelun alussa. Oikeusministeriö ylläpitää julkisista ja yksityisistä sovittelijoista luetteloa, josta osapuolet voivat valita haluamansa yksityisen sovittelijan.

Jos osapuolet haluavat käyttää julkisia sovittelupalveluja, heidän on otettava yhteyttä oikeuspolitiikan keskusvirastoon (Direcção Geral da Política de Justiça) kuuluvaan vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaavaan yksikköön (Gabinete de Resolução Alternativa de Conflitos) ja varattava aika sovittelua edeltävään alustavaan tapaamiseen. Ajanvarauspyynnön voi esittää puhelimitse (puh. +351 808 26 2000) tai täyttämällä sähköisen lomakkeen. Sovittelua edeltävässä alustavassa tapaamisessa osapuolet ja sovittelija allekirjoittavat sovittelupöytäkirjan. Siinä vahvistetaan sovittelun kesto, tapaamisaikataulu ja menettelyn säännöt.

Julkisen perhesovittelun kustannukset ovat 50 euroa osapuolta kohden riippumatta sovittelutapaamisten määrästä. Kummankin osapuolen on maksettava tämä 50 euron maksu sovittelun alussa. Osapuolet eivät maksa julkisessa sovittelussa sovittelijoiden palkkioita. Palkkiot maksaa oikeuspolitiikan virasto (Direcção-Geral da Política de Justiça) lakisääteisen taulukon mukaan.

Julkisten sovittelupalvelujen piiriin kuuluvat tapaamiset voidaan järjestää oikeuspolitiikan viraston tiloissa tai osapuolten asuinkunnan tätä varten osoittamissa tiloissa.

Julkisessa sovittelussa osapuolet voivat valita sovittelijan viranomaisten laatimasta sovittelijoiden luettelosta. Jos osapuolet eivät valitse sovittelijaa, oikeuspolitiikan virastoon kuuluva vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta vastaava yksikkö osoittaa heille julkisten sovittelijoiden luettelosta sovittelijan, joka toimii osapuolten asuinpaikan lähellä. Yleensä sovittelijan nimittäminen tapahtuu sähköisesti.

Jos osapuolet saavat oikeusapua, se voi kattaa myös sovittelun kustannukset.

Rajat ylittävä sovittelu ja yhteissovittelu

Kun kyseessä on rajat ylittävä riita, eivätkä osapuolet voi osallistua tapaamisiin samassa paikassa, sovittelun helpottamiseksi voidaan käyttää videoneuvottelua.

Toisissa jäsenvaltioissa toimivat sovittelijat voivat rekisteröityä Portugalissa oikeusministeriön ylläpitämään perhesovittelijoiden luetteloon (joka sisältää julkisia ja yksityisiä sovittelupalveluja tarjoavat sovittelijat). Heidät voidaan myös valita julkisten perhesovittelijoiden luetteloon (julkisen tarjouskilpailun perusteella). Heihin sovelletaan molemmissa tapauksissa samoja ehtoja kuin portugalilaisiin sovittelijoihin.

Portugalissa yhteissovittelu on sallittua niin julkisessa kuin yksityisessäkin sovittelujärjestelmässä. Yhteissovittelua voidaan käyttää osapuolten pyynnöstä tai sovittelijan ehdotuksesta, jos sovittelija pitää yhteissovittelua parhaana keinona löytää sovintoratkaisu.

Hyödyllisiä linkkejä / Sovellettava lainsäädäntö

Oikeuspolitiikan viraston verkkosivuille on koottu asiaa koskevia tietoja:

• Soittelua koskeva Portugalin lainsäädäntö: Laki 29/2013, annettu 19.4.2013 (sovittelulaki);
• Julkisten ja yksityisten perhesovittelijoiden luettelo;
• Yleistä tietoa perhesovittelusta.

Julkisia perhesovittelupalveluja voi hakea soittamalla numeroon + 351 808 26 2000 tai täyttämällä verkkolomakkeen.

Julkisen sovittelun kustannuksista on tietoa osoitteessa

Pedir mediação familiar | Justiça.gov.pt (justica.gov.pt)

Yksityisessä sovittelussa hinnat voivat olla erilaiset kuin julkisessa sovittelussa.

Huomautus

Tämän tietosivun tiedot ovat luonteeltaan yleisiä. Ne eivät sido Portugalin yhteysviranomaista, Euroopan siviili- ja kauppaoikeudellista verkostoa, tuomioistuimia tai muita asianomaisia tahoja. Tässä esitettyjen tietojen lisäksi on aina perehdyttävä sovellettavaan lainsäädäntöön.

Sovittelun järjestämistä ja sovittelijan ammattia säännellään lailla nro 192/2006. Se sisältää yleisiä säännöksiä, säännöksiä sovittelijan toimesta (sovittelijan pätevyydestä, sovittelijan aseman keskeyttämisestä ja lopettamisesta, sovittelulautakunnasta, sovittelijoiden toiminnan järjestämisestä ja harjoittamisesta, sovittelijan oikeuksista, velvollisuuksista ja vastuusta) ja sovittelumenettelystä (sovittelusopimusta edeltävästä menettelystä, sovittelusopimuksesta, sovittelun etenemisestä ja sovittelumenettelyn saattamisesta päätökseen) sekä erityissäännöksiä perhe- ja rikosoikeudellisista riita-asioista.

Osapuolet voivat osallistua istuntoon, jossa tiedotetaan sovittelun eduista esimerkiksi toimivaltaiseen tuomioistuimeen viedyssä riita-asiassa. Tiedotusistunnon pitänyt sovittelija antaa osallistumisesta todistuksen. Sovittelun etuja käsittelevän istunnon voi pitää myös tuomari, syyttäjä, oikeudellinen neuvonantaja, asianajaja tai notaari.

Sovittelussa ei käsitellä oikeuksia, jotka ovat luonteeltaan yksinomaan henkilökohtaisia, kuten henkilön asemaan liittyviä tai muita sellaisia osapuolten oikeuksia, jotka eivät perustu sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen.

Sovittelu on kaikkien henkilöiden saatavilla tasavertaisesti rodusta, ihonväristä, kansallisuudesta, etnisestä taustasta, kielestä, uskonnosta, sukupuolesta, mielipiteistä, poliittisesta vakaumuksesta, varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Sovittelu on yleishyödyllistä toimintaa. Sovittelijalla ei ole tehtäväänsä suorittaessaan päätösvaltaa osapuolten saavuttaman sovinnon sisältöön, mutta hän voi auttaa osapuolia tarkistamaan sopimuksen lainmukaisuuden. Sovittelussa voi olla kaksi tai useampia osapuolia. Osapuolilla on oikeus valita sovittelija vapaasti. Sovittelijoita voi olla mukana yksi tai useampia. Oikeusviranomainen, välimiesoikeus tai muu lainkäyttötehtävää hoitava viranomainen tiedottaa osapuolille sovittelumenettelyn mahdollisuuksista ja eduista ja kehottaa osapuolia käyttämään sitä hyväkseen riita-asiansa ratkaisemisessa.

Osapuolet voivat pyytää julkista notaaria vahvistamaan aikaansaadun sopimuksen. Tällainen sovittelun tuloksena tehdyn sopimuksen vahvistava asiakirja on täytäntöönpanokelpoinen.

Sovittelusopimuksen osapuolet voivat pyytää tuomioistuimelta sopimuksen vahvistamista koskevaa päätöstä. Toimivalta kuuluu tällöin tuomioistuimelle, jonka tuomiopiiriin kuuluu kumman tahansa osapuolen koti- tai asuinpaikka tai paikka, jonka alueella sovittelusopimus on tehty. Päätös, jolla tuomioistuin vahvistaa osapuolten sopimuksen, tehdään suljetuin ovin. Se on täytäntöönpanokelpoinen.

Perheoikeudellisia riita-asioita koskevat erityissäännökset Sovittelulla voidaan ratkaista puolisoiden väliset erimielisyydet, jotka koskevat avioliiton jatkumista, yhteisten varojen jakamista, lasten huoltajuutta, lasten kotipaikan määrittämistä ja lapsille maksettavaa elatusapua. Sen avulla voidaan ratkaista myös muita puolisoiden välisiä erimielisyyksiä, jotka koskevat heidän lakisääteisiä oikeuksiaan. Osapuolten saavuttama sovittelusopimus asiassa tai riita-asiassa, joka koskee huoltajuutta, lapsille maksettavaa elatusapua ja lasten kotipaikan määrittämistä, on muodoltaan sovintoon perustuva tuomio (hotărâre de expedient).

Puolisot esittävät yhteisymmärryksensä avioliiton purkamisesta ja avioeroon liittyvistä seikoista tuomioistuimelle, jolla on toimivalta määrätä avioero.

Sovittelija valvoo, ettei sovittelun tulos ole lasten edun vastainen ja kannustaa vanhempia keskittymään ensisijaisesti lasten tarpeiden ja vanhempainvastuun täyttämiseen sen varmistamiseksi, ettei asumus- tai avioero haittaa lasten kasvua ja kehitystä.

Ennen sovittelusopimuksen tekemistä tai jo menettelyn aikana sovittelija pyrkii saamaan tietoonsa, onko osapuolten välinen suhde väkivaltainen ja onko tällä vaikutusta sovitteluun. Sovittelija päättää sen jälkeen, onko sovitteluratkaisu tällaisissa olosuhteissa tarkoituksenmukainen. Jos sovittelija saa sovittelun aikana tietoonsa tosiseikkoja, jotka vaarantavat lapsen normaalin kasvun ja kehityksen tai ovat vakavasti lasten edun vastaisia, hänen on käännyttävä toimivaltaisen viranomaisen puoleen.

Perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetussa asetuksessa nro 217/2003 on säännöksiä laitoksista, joiden tehtävänä on perheväkivallan ehkäiseminen ja torjunta ja riita-asian osapuolten ohjaaminen sovitteluun. Siinä säädetään myös perheväkivallan ehkäisemiseen ja torjuntaan erikoistuneista yksiköistä (esimerkiksi pahoinpitelijöille tarkoitetut tukikeskukset, joissa annetaan neuvonta- ja perhesovittelupalveluja ja joissa perheväkivaltatapaukset voidaan ottaa sovitteluun osapuolten pyynnöstä) sekä suojelujärjestyksestä ja rahoituksesta perheväkivallan ehkäisemisen ja torjunnan alalla.

Siviiliprosesseissa tuomari suosittelee osapuolille sovintoratkaisua ja pyrkii koko oikeudenkäynnin ajan saavuttamaan sellaisen.

Jos riita-asiassa on mahdollista käyttää sovittelumenettelyä, tuomari voi pyytää osapuolia osallistumaan tiedotusistuntoon, jossa käsitellään sovittelun etuja. Tuomari ottaa asian olosuhteet huomioon ja suosittelee osapuolille sovittelua missä tahansa vaiheessa oikeuskäsittelyä katsoessaan tämän tarpeelliseksi. Sovittelu ei ole osapuolille pakollinen.

Jos tuomari suosittelee sovittelua, osapuolet – mikäli ne eivät ole jo pyrkineet ratkaisemaan riita-asiaansa sovittelulla ennen asian viemistä oikeuteen – tapaavat sovittelijan saadakseen tietoa sovittelun eduista. Tämän jälkeen osapuolet päättävät, hyväksyvätkö ne riita-asian ratkaisemisen sovittelulla.

Jos osapuolet ovat asiasta samaa mieltä, tuomari vahvistaa niiden saavuttaman yhteisymmärryksen antamassaan tuomiossa.

Avioerohakemukseen voidaan liittää avioliiton purkamista ja tarvittaessa muita avioeroon liittyviä seikkoja koskeva yhteisymmärrys, jonka puolisot ovat saavuttaneet sovittelumenettelyssä.

Lapsen oikeuksien suojelusta ja edistämisestä annettu laki nro 272/2004 sisältää lapsen oikeuksiin liittyviä säännöksiä (jotka koskevat kansalaisoikeuksia ja -vapauksia, vaihtoehtoisia perhe- ja kasvuympäristöjä, lapsen terveyttä ja hyvinvointia, koulutusta ja virkistys- ja kulttuuritoimintaa), väliaikaisesti tai lopullisesti muualla kuin vanhempiensa hoidossa oleviin lapsiin liittyviä erityissäännöksiä (jotka koskevat sijoittamista, kiireellistä sijoittamista, erityisvalvontaa ja erityissuojelutoimenpiteiden toteuttamisen seurantaa), lastensuojeluun liittyviä säännöksiä (jotka koskevat pakolaisia ja aseellisen konfliktin uhreja, rikoksentekijöitä, jotka eivät ole teoistaan rikosoikeudellisessa vastuussa, lastensuojelua tapauksissa, joihin liittyy väkivaltaa, heitteillejättöä ja hyväksikäyttöä taloudellinen hyväksikäyttö mukaan luettuna, huumeidenkäyttöä ja pahoinpitelyä, lapsia, joiden vanhemmat ovat ulkomailla töissä, sieppauksia ja ihmiskaupan eri muotoja), sekä säännöksiä keskus- ja paikallistason lastensuojelulaitoksista ja -palveluista, yksityisistä organisaatioista ja lastensuojelujärjestelmän rahoittamisesta.

Julkisella sosiaalihuollolla on velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sellaisten riskitilanteiden havaitsemiseksi ajoissa, jotta voitaisiin estää lapsen ja hänen vanhempiensa erottaminen tai estää vanhempien väkivaltaista käytöstä ja perheväkivaltaa. Ennen kuin lapsi otetaan huostaan tai vanhempainoikeuksia rajoitetaan, laissa säädetyt palvelut ja etuudet on toteutettava järjestelmällisesti siten, että erityisesti korostetaan vanhemmille tiedottamista, neuvontaa, terapiaa tai sovittelua palvelusuunnitelman pohjalta.

Sloveniassa sovittelusta säädetään laissa sovittelusta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (Zakon o mediaciji v civilnih in gospodarskih zadevah, ZMCGZ, Slovenian virallinen lehti 56/08), jota lain 2 §:n ensimmäisen momentin mukaan sovelletaan myös perheasioiden sovitteluun, kun on kyse vaatimuksista, joista osapuolet voivat vapaasti sopia ja päättää. Perhesuhteisiin sovelletaan myös lakia vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (Zakon o alternativnem reševanju sodnih sporov, ZARSS, Slovenian virallinen lehti 97/09 ja 40/12 – ZUJF). Sen mukaan tuomioistuimen on sallittava sovittelu osapuolten välillä.

Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetun lain 22 §:n ensimmäisessä momentissa säädetään, että lasten ja vanhempien suhteita koskevissa riidoissa sovittelu on maksutonta, sillä sovittelijan matka- ym. kustannuksista vastaa tuomioistuin eivätkä osapuolet. Tämä koskee myös sovittelua tapauksissa, joissa lasten ja vanhempien suhteita koskevan riidan yhteydessä ratkaistaan myös puolisoiden välisiä aviovarallisuussuhteita.

Tuomioistuinten sovitteluohjelmissa toimivia sovittelijoita koskevien sääntöjen (Pravilnika o mediatorjih v programih sodišč, Slovenian virallinen lehti 22/10 ja 35/13) 2 §:n mukaan tuomioistuin, joka vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetun lain nojalla pitää luetteloa sovittelijoista, päättää sovitteluohjelman tarpeiden perusteella, mikä on kullakin alueella luetteloon merkittävien sovittelijoiden enimmäismäärä. Perheasioiden sovittelussa tuomioistuimen on otettava luettelossa olevien sovittelijoiden määrästä päättäessään huomioon, että vanhempien ja lasten välisiä suhteita koskevassa sovittelussa voi olla kaksi sovittelijaa, joista toisella on valtion oikeudellinen tutkinto ja toisella psykologian tai muun vastaavan alan asiantuntemusta ja kokemusta.

Slovenian lainsäädäntö ei sisällä muita perheasioiden sovittelua koskevia säännöksiä. Siitä tullaan säätämään tarkemmin uudessa perhelaissa.

Luettelo eri alueilla ja yksittäisissä tuomioistuimissa toimivista sovittelijoista on saatavilla yksittäisten tuomioistuinten ja oikeusministeriön verkkosivuilla. Oikeusministeriö pitää vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annetun lain nojalla keskusrekisteriä tuomioistuinten sovitteluohjelmiin osallistuvista sovittelijoista.

Linkkejä:

Yleistä tietoa sovittelusta (ei pelkästään perhesovittelusta)

Sovittelijoiden keskusrekisteri

1. Yleistietoa sovittelusta

Sovittelu perheoikeudellisissa asioissa perustuu Slovakiassa menettelyyn osallistuvien vapaaehtoisuuteen. Sovittelusta huolehtivat sovittelijat eivät ole perehtyneet erityisesti perheoikeuteen. Tuomioistuin ei ole velvollinen määräämään tai suosittelemaan sovittelua käsiteltävän asian ratkaisemiseksi, mutta se voi kehottaa osapuolia yrittämään sovittelua asiassa.

2. Slovakian sovittelijoiden rekisteri

Sivustolta http://www.komoramediatorov.sk/ löytyy Slovakian sovittelijoiden rekisteri, johon on koottu tiedot Slovakian sovittelijaliiton (Slovenská komora mediátorov) jäsenistä. Sivustolla https://www.najpravo.sk/ sovittelijat luetellaan heidän toimipaikkansa mukaan piireittäin tai alueittain. Täydellinen rekisteri sovittelijoista, jotka ovat läpäisseet ammatillisen koulutuksen voidakseen toimia sovittelijana, löytyy Slovakian oikeusministeriön sivustolta https://www.justice.gov.sk.

3. Tietoa sovittelusta yleensä ja erityisesti sovittelusta perheoikeudellisissa asioissa

Yleistä tietoa sovittelusta saa Slovakian sovittelijaliiton sivuilta http://www.komoramediatorov.sk/ sekä sivustolta https://www.najpravo.sk/ .

4. Tietoa Slovakian lainsäädännöstä

Sovittelusta perheoikeudellisissa asioissa ei ole vielä annettu erityistä lainsäädäntöä. Sovittelussa noudatetaan tällä alalla – samoin kuin kaikilla muillakin aloilla, joilla sovittelu on sallittu tuomioistuimen ulkopuolisena riidanratkaisukeinona – lakia 420/2004 sovittelusta ja tiettyjen lakien muuttamisesta.

Suomessa on käytössä kolmenlaista sovitteluprosessia; 1) tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu, 2) tuomioistuimessa tapahtuva sovittelu itsenäisenä prosessina, ja 3) sovittelu osana lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoprosessia.

1. Tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu

Avioliittolain (234/1929) mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensi sijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella. Mikäli perhe tarvitsee ulkopuolista apua ristiriitojen selvittämisessä, he voivat kääntyä kuntien sosiaalilautakuntien järjestämän perheasiain sovittelun puoleen. Tavallisimmin perheasiainsovittelijoina toimivat tehtävään nimetyt kasvatus- ja perheneuvoloiden sekä muun sosiaalitoimen työntekijät. Perheasiainsovittelu on muusta sosiaali- ja perheneuvontatyöstä erillinen menettely, jonka tavoitteena on osapuolten välisillä keskusteluilla ja neuvotteluilla löytää ratkaisu heidän välisiinsä ristiriitoihin. Kuntien lisäksi sovittelua tarjoavat myös kirkon perheasioiden neuvottelukeskukset ja muut yhteisöt ja henkilöt, jotka ovat saaneet luvan harjoittaa sovittelutoimintaa.

Sovittelijan erityisenä tehtävänä on pyrkiä turvaamaan lapsen asema erossa. Sovittelija auttaa vanhempia järjestämään lapsen asiat sovinnollisesti. Se tarkoittaa sopimista muun muassa siitä, jääkö lapsi vanhempiensa yhteiseen huoltoon, kumman luona lapsi asuu ja miten lapsi tapaa sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, sekä siitä miten vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen, sovittelija auttaa heitä sopimuksen tekemisessä. Jotta sopimuksesta tulisi täytäntöönpanokelpoinen, sovittelija ohjaa vanhempia vahvistuttamaan sopimuksensa lastenvalvojan luona. Vahvistettu sopimus rinnastuu oikeuden päätökseen.

Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoista, luottamuksellista ja maksutonta. Perheasioiden sovitteluun voi hakeutua koko perhe, puolisot yhdessä tai puolisot erikseen.

2. Tuomioistuinsovittelu

Tuomioistuimessa voidaan sovitella lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia asioita. (Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa, 394/2011, 10 §) Sovittelu on oikeudenkäynnistä erillinen menettely. Se on vapaaehtoista ja sen aloittaminen edellyttää kummankin vanhemman suostumusta. Sovittelu on oikeudenkäyntiä nopeampi ja edullisempi menettely.

Sovittelu tulee vireille, kun osapuolet pyytävät sovittelua tuomioistuimelta. Asia voidaan myös siirtää jo alkaneesta oikeudenkäynnistä sovitteluun. Sovittelun voi lopettaa missä vaiheessa tahansa. Sovittelijana toimii tuomari ja häntä avustaa asiantuntija, joka yleensä on psykologi tai sosiaalityöntekijä. Sovittelun osapuoli voi käyttää sovittelussa apuna omaa asianajajaa tai muuta avustajaa. Tuomioistuinsovitteluun voi saada myös valtion varoista maksettavaa oikeusapua avustajan palkkioihin. Tuomioistuinsovittelu on toteutettava siten, että lapsen etu turvataan. Harkitessaan, voidaanko sovinto vahvistaa, tuomioistuimen on otettava huomioon lait lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) sekä lapsen elatuksesta (704/1975). Vahvistettu sovinto rinnastuu tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon. Jos asiaa ei saada sovittua, asian käsittely päättyy tuomioistuimessa. Mikäli asia on siirretty sovitteluun oikeudenkäynnistä, sovittelun päätyttyä tuloksettomasti asia palautuu oikeudenkäyntiin.

3. Sovittelu täytäntöönpanoprosessissa

Tämä sovittelumuoto on käytettävissä ainoastaan silloin, kun toinen vanhempi on laittanut käräjäoikeudessa vireille täytäntöönpanoprosessin. Tällöin on siis jo olemassa oikeuden päätös, jota toinen vanhemmista ei ole noudattanut.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (619/1996) mukaan tuomioistuin pääsääntöisesti määrää sovittelijan, kun huollon tai tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta on tehty hakemus tuomioistuimelle. Sovittelijana toimii tavallisesti lasten psykologiaan perehtynyt psykologi, lastensuojeluun perehtynyt sosiaalityöntekijä tai lastenvalvoja. Sovittelun tarkoituksena on edistää lapsen vanhempien tai muiden asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Sovittelija järjestää neuvottelun lapsen vanhempien kesken sekä keskustelee henkilökohtaisesti lapsen kanssa selvittääkseen tämän toivomukset ja mielipide, mikäli se on ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista. Sovittelija laatii sovittelusta kertomuksen tuomioistuimelle. Jos sovittelu ei ole johtanut vanhempien välillä sopimukseen, antaa tuomioistuin asiassa ratkaisun mm. sovittelijan kertomuksen perusteella.

Tietoa sovittelijoista

Perheasiainsovittelun järjestäminen on kunnan sosiaalilautakunnan tehtävä. Kuntien yhteystietoja löytyy esimerkiksi: http://www.kunnat.net/fi/Yhteystiedot/kunta-alan-yhteystiedot/kunnat/Sivut/default.aspx

Suomen Asianajajaliitto on kouluttanut asianajajia sovittelijoiksi perheoikeudellisissa riita-asioissa:

https://asianajajaliitto.fi/

Tuomioistuinsovittelu kuuluu käräjäoikeuksille. Käräjäoikeuksien yhteystiedot löytyvät oikeushallinnon internet-sivuilta: http://oikeus.fi/tuomioistuimet/karajaoikeudet/fi/index/yhteystiedot.html

Tietoa sovittelusta

Oikeushallinnon internetsivuilla olevaa tietoa perheasiainsovittelusta:

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/perheasioidensovittelu.html

Oikeusminis­teriön esite huoltoriitojen sovittelusta tuomio­istuimessa:

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojensovittelu.html

Linkki englanninkieliseen esitteeseen:

https://oikeus.fi/en/index/esitteet/expert-assistedmediationofcustodydisputes_2.html

Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Lastensuojelun käsikirja, perhe-asioiden sovittelu:

https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/lapsen-asema-erotilanteessa/perheasioiden-sovittelu

Suomen Asianajajaliiton sovintomenettely perheoikeudellisissa asioissa:

https://asianajajaliitto.fi/

Suomen sovittelufoorumi:

http://www.ssf-ffm.com/index.php

Kansallinen lainsäädäntö

Erityistä perheasioiden sovittelua koskevaa lainsäädäntöä Suomessa on seuraavissa laeissa:

Avioliittolaki (234/1929):

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=avioliittolaki#O1L5

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983):

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361

Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta (619/1996):

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960619

Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110394

Sovittelu perheasioissa

Ruotsin lainsäädännössä on yleisenä lähtökohtana, että lapsen kannalta sopuratkaisu on paras. Säännöstö onkin siksi laadittu niin, että vanhemmat yritetään ensisijaisesti saada sopimaan lapsia koskevista kysymyksistä.

Keneen otetaan yhteyttä?

Sosiaalitoimella on erityisvastuu, ja se mm. kutsuu vanhemmat yhteistyökeskusteluun (samarbetssamtal). Näiden keskustelujen tarkoituksena on, että vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen. Ks. lisätietoja yhteistyökeskustelusta. Jos vanhemmat pääsevät sopuratkaisuun, se voidaan kirjata sopimukseen, jonka sosiaalitoimi hyväksyy. Myös tuomioistuimilla on vastuu siitä, että ensisijaisesti pyritään pääsemään vanhempien väliseen sopuratkaisuun. Jos se ei onnistu, tuomioistuin voi päättää yhteistyökeskustelusta tai sovittelusta.

Milloin sovittelua voidaan käyttää ja missä asioissa sen käyttö on yleisintä?

Tuomioistuimissa tapahtuvaa perhesovittelua on ajateltu käytettävän esim. tapauksissa, joissa yhteistyökeskustelu ei ole tuottanut tulosta, mutta pidetään edelleen mahdollisena, että vanhemmat voivat päästä sopuun lapsia koskevista kysymyksistä.

Onko sovittelussa noudatettava erityisiä sääntöjä?

Tuomioistuin päättää, kuka sovittelijaksi määrätään. Päätös sovittelun aloittamisesta ei sinänsä edellytä vanhempien suostumusta, mutta sovittelijan voi olla vaikea hoitaa tehtäväänsä, jos jompikumpi vanhemmista suoranaisesti vastustaa sovittelijan määräämistä. Sovittelija päättää tuomioistuimen kanssa yhteistyössä, miten sovittelu järjestetään. Sovittelijoille ei ole mitään erityisiä menettelysääntöjä.

Tiedotus ja koulutus

Sovittelijoille ei ole mitään valtakunnallista koulutuselintä.

Paljonko sovittelu maksaa?

Sovittelijalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen työstään, ajastaan ja kuluistaan. Korvauksen maksaa valtio.

Perhesovittelu

Perhesovittelu on vapaaehtoinen prosessi. Huhtikuusta 2014 alkaen Englannissa ja Walesissa jokaisen, joka harkitsee kanteen nostamista tuomioistuimessa perheoikeutta koskevassa asiassa (riippumatta siitä, onko hän oikeutettu maksuttomaan oikeusapuun), on pohdittava ensin sovittelun mahdollisuutta osallistumalla tätä koskevaan tiedotustilaisuuteen (Mediation Information and Assessment Meeting, MIAM) lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten perheväkivaltatilannetta. Myös mahdollisen vastaajan odotetaan pyydettäessä osallistuvan tilaisuuteen. Jos kantaja päättää kuitenkin viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, hakemuksessa on täytettävä asiaa koskeva osio todisteeksi siitä, että hänet on joko vapautettu tiedotustilaisuuteen osallistumisesta tai että hän on osallistunut tilaisuuteen, mutta sovittelua ei pidetty mahdollisena kyseisessä tapauksessa, tai että sovittelua yritettiin, mutta se ei johtanut tuloksiin tai sen avulla ei onnituttu ratkaisemaan kaikkia ongelmia.

Lisätietoa perheasioiden sovittelusta on saatavilla Yhdistyneen kuningaskunnan virallisella verkkosivustolla kansalaisille .

Perhesovitteluun ja perhesovittelun tueksi annettavaan oikeudelliseen neuvontaan on mahdollista saada oikeusapua. Lisätietoa maksuttomasta oikeusavusta ja sen myöntämisedellytyksistä on saatavilla verkkosivulla.

Tietoa sovittelijoista

Perhesovittelu on itsesäänneltyä toimintaa. Sitä järjestävät tietyt jäsenjärjestöt, joihin sovittelijat kuuluvat. Jäsenjärjestöjä edustaa kattojärjestö Family Mediation Council (FMC). FMC:n tarkoitus on yhdenmukaistaa perhesovittelua koskevia vaatimuksia Englannissa ja Walesissa, ja se edustaa jäsenjärjestöjään ja perheasioiden sovittelijoita suhteessa julkisyhteisöihin.

Perheasioiden sovittelijoilla voi olla erilaisia taustoja, esimerkiksi oikeudelliselta, terapeuttiselta tai sosiaalispalvelujen alalta. Jäsenjärjestöillä ja akkreditoineilla järjestöillä on omat koulutusohjelmansa ja ammatilliset norminsa, joihin sisältyy koulutusvaatimuksia. FMC:n jäsenjärjestöjen perhesovittelua koskevia normeja valvoo ja sääntelee Family Mediation Standards Board (FMSB).

FMC on valtiosta riippumaton elin, jolla on keskeinen asema jäsenjärjestöjensä joukossa. Ne ovat kaikki valtiosta riippumattomia järjestöjä/yhdistyksiä ja FMC:n perustajajäseniä. Niistä tunnetuimpia ovat:

• ADR Group

• Family Mediators Association

• National Family Mediation

• College of Mediators

• Resolution

• The Law Society

Akkreditoitua perhesovittelijaa voi hakea FMC:n verkkosivulta.

Sovittelijaa voi etsiä omalta lähialueelta hakutoiminnolla Find a Local Mediator.

Perhesovittelu

Perhesovittelu on täysin vapaaehtoinen menettely, eikä Pohjois-Irlannissa tällä hetkellä edellytetä sovittelun harkitsemista ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa. Tuomioistuimet kuitenkin tukevat sitä ja kannustavat käyttämään sitä soveltuvissa tapauksissa. Vaikka menettelyä ei ole määritelty laissa, tuomioistuimet sallivat todennäköisesti lykkäyksen tapauksissa, jotka vaikuttavat siltä, että ongelma voitaisiin ratkaista sovittelun avulla. Osapuolet voivat myös pyytää tuomioistuinta tekemään sovittelulla aikaansaadun sopimuksen täytäntöönpanokelpoiseksi tuomioistuimen määräyksen tapaan.

Joissakin tapauksissa on saatavilla julkista rahoitusta. Legal Services Agency Northern Ireland on antanut oikeusapua joidenkin sovittelutapausten kustannuksiin, ja Department of Health, Social Services and Public Safety rahoittaa tällä hetkellä ennen oikeudenkäyntiä tapahtuvaa sovittelua perheoikeudellisissa riita-asioissa. Lisätietoja on saatavilla verkkosivustolla Family Support Northern Ireland.

Tietoa sovittelijoista

Viranomaiset eivät sääntele alan koulutusta ja akkreditointia. Ammatti on itsesäännelty, ja pätevyys- ja kokemusvaatimukset vaihtelevat eri ammattialajärjestöissä. Lisätietoa on saatavilla palveluntarjoajien verkkosivuilta ja esitteestä Alternatives to Court in Northern Ireland, joka on saatavilla NI Direct -verkkosivustolla.

Tietoa perhesovittelijoista

Skotlannin hallitus kannustaa käyttämään perheoikeudellisten riitojen ratkaisemiseen vaihtoehtoista riidanratkaisua (Alternative Dispute Resolution, ADR), johon kuuluu myös sovittelu. Sovittelu ei ole kuitenkaan asianmukaista silloin, kun on kyse perheväkivallasta. Perhesovittelu on yleensä vapaaehtoinen menettely. Skotlannissa ei ole velvollisuutta käyttää vaihtoehtoista riidanratkaisua tai sovittelua, joskin tuomari voi pyytää sovittelua perheasian ollessa vireillä tuomioistuimessa.

Sovittelulla aikaansaadun sopimuksen täytäntöönpanoa Skotlannissa haetaan seuraavasti:

• Pyydetään Court of Session- tai Sheriff Court ‑tuomioistuinta ottamaan sopimus käsiteltäväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuin käyttää toimivaltaansa ja muuttaa sovittelusopimuksen tuomioistuimen päätökseksi.

• Vaihtoehtoisesti kirjallinen self-proving -sopimus (skotlantilainen asiakirja, jonka todistusvoimaisuutta ei tarvitse erikseen todistaa) voidaan kirjata täytäntöönpanoa varten julkiseen Books of Council and Session‑ tai Sheriff court -rekisteriin. Self-proving -asiakirja on asiakirja, joka täyttää allekirjoitukselle asetetut muodollisuudet ilman, että siitä tarvitsee esittää todisteita. Self proving -asiakirjoja koskevat säännöt sisältyvät säädökseen Requirements of Writing (Scotland) Act 1995. Asiakirjan kirjaamista Books of Council and Session ‑rekisteriin on pyydettävä Skotlannin rekisterinpitäjältä Keeper of the Registers of Scotland.

Kun sopimus rekisteröidään täytäntöönpanoa varten, siitä tulee virallisesti oikeaksi vahvistettu asiakirja.

Tuomioistuimen hyväksymät sopimukset tai kumpaan tahansa edellä mainittuun rekisteriin kirjatut sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia EU:n muissa jäsenvaltioissa.

Tietoa sovittelusta Skotlannissa on saatavilla Scottish Mediation Network -verkkosivustolla.

Perhesovittelua koskeva kansallinen lainsäädäntö

Koska perheoikeudellisissa riita-asioissa ei ole pakko käyttää sovittelua, kansallista lainsäädäntöä on suhteellisen vähän.

Vuoden 1995 Civil Evidence (Family Mediation) (Scotland) Act -laissa säädetään kuitenkin, ettei Skotlannin siviilioikeudellisissa menettelyissä voida käyttää todisteena perhesovittelun aikana esiin tulleita seikkoja.

Perhesovittelu on vapaaehtoista. Gibraltarin tuomioistuimet kannustavat sovitteluun tapauksissa, joissa sovittelu voi todella auttaa osapuolia ratkaisemaan erimielisyytensä tai osan niistä. Monet oikeusalan ammattilaiset ovat päteviä sovittelijoita. Heitä voidaan pyytää sovittelijoiksi perheoikeudellisissa riita-asioissa. Lisäksi sosiaalipalveluissa toimiva perhe- ja lapsiasioiden ryhmä toimii sovittelijana tapauksissa, jotka tuomioistuimet ovat siirtäneet sen käsiteltäväksi. Perhesovittelusta ei ole lainsäädäntöä.

Saatavilla ei ole verkkosivuja, joilta löytyisi perhesovittelijoiden luetteloa tai tietoa perhesovittelusta tai sovittelusta yleensä.