Asiantuntijahaku

I. Asiantuntijaluettelot ja -rekisterit

Oikeusministeriö ylläpitää rekisteriä oikeusalan asiantuntijoista. Rekisterissä asiantuntijat ryhmitellään 12 erikoisalan mukaan. Rekisteri on eri alojen ammattilaisten ja yleisön saatavilla täällä. Rekisteri on suunniteltu rikos- ja hallintoasioita varten, mutta sitä käytetään myös siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta nimetä pelkästään rekisterissä olevia asiantuntijoita, mutta yleensä ne tekevät niin.

Eri alojen ammattilaiset hakevat asiantuntijaluetteloon merkitsemistä oikeusministeriöltä. Täydellinen asiakirja-aineisto (mukaan lukien kyseisen alan tutkintotodistus, todistus työkokemuksesta, ansioluettelo ja rikosrekisteriote) lähetetään oikeusministeriölle, joka aloittaa sen jälkeen muun muassa asiantuntijan luotettavuutta koskevan todentamismenettelyn. Ministeriö päättää asiantuntijan rekisteröinnistä tarkistamalla ehdokkaan pätevyyden (kuten alan tutkinnot ja jatkokoulutuksen) ja kokemuksen. Jos asiantuntija hyväksytään rekisteriin, hänen on vannottava oikeudessa vala.

Kun oikeusministeriö on nimennyt asiantuntijan ja tuomioistuin on ottanut häneltä vastaan valan, rekisterin sisältö julkaistaan Luxemburgin virallisessa lehdessä. Kun asiantuntijat on otettu luetteloon, heillä ei ole erityisiä velvollisuuksia. Heidän ei tarvitse toimittaa toimintakertomusta ministeriölle. Heillä ei ole velvollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen. Rekisteri päivitetään säännöllisesti.

Asiantuntijan toimilupa voidaan peruuttaa, jos hän rikkoo velvollisuuksiaan tai ammattieettisiä sääntöjä, tai muista vakavista syistä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi se, että asiantuntija ei enää täytä vaadittua pätevyyttä että hänen on todettu laiminlyöneen velvollisuutensa tai että hän ei enää osoita vaadittua luotettavuutta, esimerkiksi jos hänen on todettu syyllistyneen rikokseen. Asiantuntija erotetaan asiantuntijatehtävistä ministerin päätöksellä tämän saatua yleisen syyttäjän lausunnon ja kuultua kyseistä asiantuntijaa. Erottaminen tapahtuu toimiluvan peruuttamisen muodossa ministeriön asetuksella. Toimiluvan peruuttamisen voi riitauttaa hallinto-oikeudessa. Asiantuntijoihin ei sovelleta erityisiä yleisiä menettelysääntöjä tai eettisiä sääntöjä. Asiantuntijan omaan erikoisalaan sovellettavia eettisiä tai muita ammatillisia sääntöjä on kuitenkin noudatettava.

II. Asiantuntijoiden pätevyys

Asiantuntijoiden on hankittava tietty koulutustaso erikoisalallaan, jotta he voivat kutsua itseään asiantuntijoiksi. Tällaiset tutkinnot ovat välttämättömiä, jotta heidät voidaan rekisteröidä oikeusministeriön ylläpitämään asiantuntijarekisteriin. Asiantuntijoiden ei tarvitse olla ammattialajärjestön jäseniä, jotta he voisivat toimia asiantuntijana, eikä heiltä edellytetä osaamisen säännöllistä kehittämistä (oikeusalan täydennyskoulutusjärjestelmää ei ole, mutta asiantuntijat voivat osallistua koulutukseen vapaaehtoisesti).

III. Asiantuntijoiden palkkiot

Asiantuntijoiden palkkiot on vahvistettu asetuksella. Tietyissä tapauksissa, erityisesti jos asiantuntijan tehtävä on erityisen vaativa, tuomioistuin voi päättää olla soveltamatta lakisääteistä tariffia. Käytännössä asiantuntijat yleensä pyytävät asianosaisia maksamaan lakisääteistä tariffia suuremman palkkion. Siviiliasioissa, joissa tuomioistuin on nimennyt asiantuntijan, yhden asianosaisen on maksettava asiantuntijalle etukäteen. Asiantuntijat voivat saada ennakkomaksun lakisääteisen tariffin ylittävistä palkkioistaan. Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomioistuin kuitenkin päättää pääasiassa antamassaan tuomiossa, kenen on viime kädessä vastattava kustannuksista. Kustannukset voidaan myös jakaa asianosaisten kesken. Asianosaiset voivat saada asiantuntijan palkkioon liittyvää oikeusapua määrätyin hinnoin.

Rikosasioissa kuluennakon maksaa aina valtio. Vastaajan on maksettava asiantuntijan palkkio vain, jos vastaaja tuomitaan. Valtio voi maksaa myös syyttäjän pyytämille asiantuntijoille.

IV. Asiantuntijoiden vastuu

Asiantuntijoiden vastuuseen ei sovelleta mitään erityistä sääntöä. Heidän toimintaansa sovelletaan siten yleisiä vahingonkorvaus- ja sopimussääntöjä. Tällaisissa säännöissä ei säädetä vastuun ylärajasta. Asiantuntijoiden ei tarvitse kattaa mahdollista korvausvastuutaan ammatillisella vastuuvakuutuksella.

V. Lisätietoja asiantuntijamenettelyistä

Asiantuntijoiden nimeämistä säännellään 7. heinäkuuta 1971 annetulla erityisellä säädöksellä (Loi du 7 juillet 1971 portant en matière répressive et administrative, institution d’experts, de traducteurs et d’interprètes assermentés et complétant les dispositions légales relatives à l’assermentation des experts, traducteurs et interprètes). Tämä laki koskee ainoastaan rikos- ja hallintoasioita. Siviiliasioissa ei sovelleta mitään erityistä lainsäädäntöä. Tietyt rikos- tai siviilioikeudellisia menettelyjä koskevat säännökset ovat merkityksellisiä, samoin kuin 21. kesäkuuta 1999 annettu hallintomenettelyä koskeva yleinen säädös (Loi du 21 juin 1999 portant règlement de procedure devant les juridictions administratives).

Siviili-, hallinto- ja rikosasioita koskevissa nimeämismenettelyissä ei ole olennaisia eroja. Rikosasioissa vastaajalla on kuitenkin laajemmat oikeudet kuin muissa asioissa. Valtaosa oikeusalan asiantuntijoista nimetään alustavassa menettelyssä ennen oikeudenkäyntiä. Vähintään puolet asiantuntijan nimeämistä koskevista pyynnöistä pannaan vireille alustavassa menettelyssä. Asiantuntijoiden nimeäminen pääkäsittelyn aikana ei ole kovin yleistä.

1. Asiantuntijoiden nimeäminen

Luxemburgissa oikeusalan asiantuntijat ovat joko tuomioistuinten nimeämiä tai asianosaisten palkkaamia. Vain tuomarit voivat nimetä asiantuntijoita, joilla on oikeusalan asiantuntijan asema, joko asianosaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Rikosasioissa tutkintatuomari (juge d’instruction) nimeää usein asiantuntijan joko vastaajan tai syyttäjän pyynnöstä. Tutkintatuomari voi myös nimetä asiantuntijan omasta aloitteestaan. Koska tutkintatuomarin päätös on alustava, kontradiktorisen menettelyn periaatetta ei sovelleta.

Rikosoikeudessa on erityissääntöjä vastaajan käytettävissä oleville yhteisille tai vaihtoehtoisille asiantuntijoille.

Siviili-, kauppa- ja hallintoasioissa asiantuntija voidaan nimetä ennen oikeudenkäyntiä, jos asia on erityisen kiireellinen.

a) Nimeäminen tuomioistuimen toimesta

Tuomioistuin nimeää pääkäsittelyn aikana oikeusalan asiantuntijan, kun se tarvitsee neuvontaa menettelyn aikana esiin tulevissa teknisissä kysymyksissä. Tuomioistuimet voivat tehdä niin asianosaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Asiantuntijoiden on ilmoitettava mahdollisista asianosaisiin liittyvistä eturistiriidoistaan.

Asiantuntijan nimeäminen ennen oikeudenkäyntiä on mahdollista, jos asia on kiireellinen tai asiantuntemusta tarvitaan tulevassa pääasian ratkaisussa. Asiantuntijan nimeäminen tässä alustavassa vaiheessa on menettelyn ainoa tarkoitus ja edellyttää, että asianosaiset tekevät asiaa koskevan hakemuksen. Yleensä näitä menettelyjä ei voida aloittaa ilman, että vastaajalla on mahdollisuus tulla tuomarin kuultavaksi. Erittäin kiireellisissä tapauksissa oikeusalan asiantuntija voidaan kuitenkin nimetä välittömästi, mutta siinä tapauksessa vastaajalla on oltava mahdollisuus tulla kuulluksi myöhemmin.

Hakiessaan oikeusalan asiantuntijan nimeämistä tai kommentoidessaan tuomioistuimen ehdotusta nimetä asiantuntija asianosaiset voivat ehdottaa nimiä ja sopia tietystä asiantuntijasta. Jos tuomioistuin päättää nimetä oikeusalan asiantuntijan omasta aloitteestaan, sen olisi ilmoitettava tästä asianosaisille ja pyydettävä heitä esittämään huomautuksensa ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta nimetä asiantuntijarekisterissä olevia asiantuntijoita, vaikka se onkin yleensä niiden käytäntö.

b) Nimeäminen asianosaisten toimesta

Vaikka asianosaiset eivät itse nimeä oikeusalan asiantuntijoita, asianosaiset voivat olla mukana, kun tuomioistuin nimeää asiantuntijan. He voivat sopia asiantuntijan tehtävästä, kustannusten jakamisesta ja jopa siitä, kenet tehtävään valitaan. Sen jälkeen he lähettävät yhteisen nimeämiskirjeen valitulle asiantuntijalle. Jos asianosaiset ovat yhtä mieltä, tuomari voi hyväksyä asiantuntijan nimeämisen. Tämä tapahtuu hyvin usein ennen oikeudenkäyntiä.

2. Menettely (siviiliasioissa)

Kun oikeusalan asiantuntija on nimetty, hän kutsuu asianosaiset koolle keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Asiantuntijat viestivät asianosaisten kanssa yleensä asianajajien välityksellä ja ilmoittavat asian etenemisestä myös tuomioistuimelle. Menettelyn hoitamisesta ei ole olemassa erityisiä sääntöjä lukuun ottamatta vaatimusta kontradiktorisen menettelyn periaatteen noudattamisesta kaikissa vaiheissa: jokaisella asianosaisella on milloin tahansa oikeus esittää näkemyksensä asian kaikista näkökohdista.

Tästä periaatteesta on kaksi poikkeusta. Nämä liittyvät asiantuntijan tutkimuksiin puhtaista tosiseikkoihin liittyvistä näkökohdista ja yksityisyyteen kajoaviin tutkimuksiin (eli lääkärintarkastuksiin). Näissä tapauksissa asiantuntijan on kuitenkin esitettävä tutkimusten tulokset muille asianosaisille ennen lausuntonsa viimeistelyä.

Asiantuntijan tutkimusten etenemistä valvoo toimivaltainen tuomioistuin. Tuomioistuin voi pyydettäessä todeta, että asiantuntijalla ei ole riittävää pätevyyttä, ja nimetä toisen asiantuntijan. Koska useimmissa tapauksissa nimetään vain yksi asiantuntija, ei ole olemassa menettelyä, jossa asiantuntija tapaisi toiset ennen oikeudenkäyntiä kysymysten rajaamiseksi.

a) Asiantuntijalausunto

Asiantuntija toimittaa lausuntonsa kirjallisesti. Asiantuntijan ei tarvitse noudattaa lausunnossaan erityisiä muotovaatimuksia. Asiantuntijalla on velvollisuus hoitaa tehtävänsä luotettavasti ja kontradiktorisen menettelyn periaatteen mukaisesti. Hänen on käsiteltävä kaikkia tehtäväänsä kuuluvia tosiseikkoihin liittyviä kysymyksiä, mutta hän ei saa vastata oikeudellisiin kysymyksiin. Tuomioistuin rajaa asiantuntijan toimeksiannon lukuun ottamatta menettelyjä, joissa asianosaiset ovat nimenneet asiantuntijan ilman tuomarin osallistumista ja joissa asiantuntija käsittelee asianosaisten huolenaiheita.

Alustava lausunto ei ole pakollinen, mutta se voidaan laatia, jos tapauksen olosuhteet sitä edellyttävät. Näin on erityisesti silloin, kun tehtävän hoitamisen aikana tulee esiin uusia kysymyksiä tai kun asianosaiset eivät tee yhteistyötä asiantuntijan kanssa.

Tapaukset, joissa asiantuntijan on mahdollisesti toimitettava täydentävä lausunto, ovat harvinaisia. Näin voi käydä, jos asiantuntija ei ole vastannut kaikkiin hänen tehtäväänsä sisältyviin kysymyksiin tai jos myöhemmin tulee esiin lisäkysymyksiä. Tuomioistuin antaa uuden määräyksen, jossa todetaan lisätoimien tarve ja täsmennetään kysymykset, joihin tarvitaan vastaus. Asianosaiset voivat esittää tuomarille lisäselvityspyynnön. Käytännössä on kuitenkin todennäköisempää, että nimetään toinen asiantuntija, riippuen siitä, olivatko asianosaiset tyytyväisiä ensimmäiseen lausuntoon.

Asiantuntijalausunnot voidaan riitauttaa sekä asianomaisten antamien lausumien että toisen asiantuntijan lausunnon avulla. Asiantuntijalausunnoissa esitetty kanta ei sido tuomioistuimia. Oikeuskäytännön mukaan tuomioistuin voi poiketa asiantuntijan lausunnosta, jos siihen on hyviä syitä, eli jos toinen tai molemmat osapuolet osoittavat asiantuntijan olevan väärässä. Toisten asiantuntijoiden lausunnoilla on sama todistusarvo riippumatta siitä, onko asiantuntija tuomioistuimen vai asianosaisten nimeämä. Yhden osapuolen pyytämiä lausuntoja tai toisten asiantuntijoiden lausuntoja sekä lausuntoja, joissa asiantuntija ei ole noudattanut kontradiktorisen menettelyn periaatetta, voidaan laatia ja niistä voidaan keskustella oikeudenkäynnissä, mutta niillä ei ole samaa todistusarvoa kuin lausunnoilla, jotka on toimitettu tätä periaatetta noudattaen.

b) Tuomioistuinkäsittely

Asiantuntijoiden ei tarvitse osallistua alustaviin käsittelyihin. Heidän olisi osallistuttava käsittelyyn vastatakseen tuomioistuimen kysymyksiin lausuntonsa antamisen jälkeen. Heitä ei ristikuulustella tuomioistuimessa.

 

Tässä esitetyt tiedot on kerätty maakohtaisilta yhteyshenkilöiltä, jotka European Expertise Experts Institute EEEI oli valinnut asiantuntijahakuja käsittelevän hankkeen aikana.

Päivitetty viimeksi: 22/01/2021

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Palaute

Anna tällä lomakkeella palautetta uudesta sivustostamme