Suojelutoimenpiteiden vastavuoroinen tunnustaminen

Oikeus saada suojelua, kun muuttaa toiseen jäsenvaltioon

Kansalliset viranomaiset voivat monissa tapauksissa määrätä erityisistä suojelutoimenpiteistä (lähestymiskielto tai vastaava suojelumääräys) uhrin suojelemiseksi väkivallalta ja häirinnältä (erityisesti lähisuhdeväkivallalta ja vainoamiselta). Näiden toimenpiteiden avulla voidaan estää tekijää jatkamasta väkivaltaista käyttäytymistään. Henkilö, jonka hyväksi on annettu suojelumääräys, voi hakea suojelun jatkamista, kun hän muuttaa tai matkustaa toiseen jäsenvaltioon. Tätä varten EU:ssa on käytössä järjestelmä suojelutoimenpiteiden vastavuoroista tunnustamista varten.

Kansalliset suojelutoimenpiteet voivat olla luonteeltaan yksityis-, rikos- tai hallinto-oikeudellisia. Niiden kestossa, laajuudessa ja hyväksymismenettelyissä on jäsenvaltiokohtaisia eroja. Koska EU:n lainsäädännössä säädetään erikseen yksityisoikeudellisten ja rikosoikeudellisten toimenpiteiden tunnustamisesta, kolmen tavallisimman EU:ssa käytössä olevan suojelutoimenpiteen vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi tarvittiin kaksi eri säädöstä. Näissä säädöksissä tarkoitetut suojelumääräykset koskevat tilanteita, joissa uhkaa aiheuttavaa henkilöä kielletään oleskelemasta tietyissä paikoissa sekä ottamasta yhteyttä rikoksen uhriin tai potentiaaliseen uhriin ja lähestymästä häntä tai rajoitetaan tällaista oleskelua tai yhteydenpitoa.

• Eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetulla direktiivillä 2011/99/EU luodaan mekanismi, jonka avulla rikosoikeuden alalla määrätyt suojelutoimenpiteet voidaan tunnustaa eri jäsenvaltioiden välillä.
  Eurooppalaista suojelumääräystä voi hakea henkilö, jonka hyväksi on annettu suojelumääräys rikosasiassa.
  Jäsenvaltion, johon suojeltava henkilö matkustaa tai muuttaa, olisi hyväksyttävä tällainen määräys yksinkertaistetulla ja nopeutetulla menettelyllä.
  Jäsenvaltioiden oli määrä saattaa direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 11. tammikuuta 2015.

• Yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 606/2013 luodaan mekanismi, jonka avulla yksityisoikeuden alalla määrätyt suojelutoimenpiteet voidaan tunnustaa suoraan eri jäsenvaltioiden välillä.
  Henkilö, jonka hyväksi on annettu suojelumääräys hänen asuinjäsenvaltiossaan käsiteltävässä yksityisoikeudellisessa asiassa, voi vedota siihen suoraan muissa jäsenvaltioissa esittämällä niiden toimivaltaisille viranomaisille todistuksen, josta hänen oikeutensa käyvät ilmi.
  Asetusta on sovellettu 11. päivästä tammikuuta 2015.

Euroopan unioni on rahoittanut Daphne-ohjelmasta kahta eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää hanketta, joiden tulokset on julkaistu hiljattain.

1. POEMS-hankkeesta on julkaistu muun muassa loppuraportti, suositukset ja maakohtaisia tietoja. Hankkeessa kartoitettiin suojelumääräystä koskevaa lainsäädäntöä 27:ssä EU:n jäsenvaltiossa ja arvioitiin lainsäädännön tasoa, käytännön vaikutuksia ja merkitystä eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU sekä yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen 606/2013 toimivuuden kannalta.
2. Myös Epogender-hankkeen tiedot ja siihen liittyvät käsikirjat on julkaistu. Lisäksi on julkaistu vertailuanalyysi niistä jäsenvaltioiden säädöksistä ja toimintatavoista, joihin suojelumääräysdirektiivi 2011/99/EU on vaikuttanut sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien hyväksi määrättävien suojelutoimenpiteiden osalta.

Näiden julkaisujen laatimiseen on saatu tukea EU:n Daphne-ohjelmasta. Laatijat ovat yksin vastuussa julkaisujen sisällöstä, eikä sen voida millään tavalla katsoa edustavan Euroopan komission näkemyksiä.

Oikeusalan toimijat voivat kuitenkin saada julkaisuista hyödyllisiä viitteitä siitä, miten direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä toimivalla tavalla. Myös eri maiden lainsäädäntöä koskevista tiedoista voi olla käytännön hyötyä.