Euroopan oikeusportaali

Tätä sivua ei ole käännetty valitsemallesi kielelle.
Halutessasi voit tutustua sivun konekäännökseen. Huomaa, että konekäännös on vain suuntaa antava. Sivun ylläpitäjä ei ole vastuussa eikä vahingonkorvausvelvollinen konekäännöksen laadusta.

Johdanto

Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 861/2007 mukaan lainkäyttöasian vireillepanoasiakirjasta käytetään nimitystä ’vaatimus’ (Klage), kuten kansallisessa lainsäädännössä. Oikeudenkäyntimaksuja koskevassa Itävallan lainsäädännössä ei näin ollen ole erillisiä tämän asetuksen mukaista vaatimusta koskevia säännöksiä. Ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyyn vaatimukseen ja siitä seuraavaan menettelyyn sovelletaan kaikkiin kotimaisiin siviilioikeudenkäynteihin sovellettavaa oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain (Gerichtsgebührengesetz, GGG) maksutariffia 1 (TP 1).

Mitä kuluja peritään?

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä esitettyjä vaatimuksia koskevassa ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä sovelletaan oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain maksutariffia 1 kyseisen lain maksutariffia 1 koskevan huomautuksen 1 mukaisesti. Tämä kiinteä maksu on maksettava riippumatta siitä, saatetaanko menettely päätökseen. Maksua voidaan alentaa (neljännekseen normaalimaksusta) vain siinä tapauksessa, että vaatimus vedetään välittömästi takaisin tai hylätään ennen tiedoksiantoa vastapuolelle (oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain maksutariffia 1 koskeva huomautus 3). Itävallan oikeudenkäyntimaksujärjestelmässä maksu peritään ensimmäisen oikeusasteen siviilioikeudenkäynnissä periaatteessa vain menettelyn vireillepanon, tässä tapauksessa siis eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn liittyvän vaatimuksen esittämisen yhteydessä. Ensimmäisessä oikeusasteessa käytävästä menettelystä ei aiheudu muita oikeudenkäyntimaksuja.

Oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 2 §:n 1 kohdan a alakohdan mukaan maksuvelvoite syntyy, kun tuomioistuimelle toimitetaan eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn liittyvä vaatimus. Jos vaatimusta laajennetaan myöhemmin, velvoite syntyy oikeudenkäyntiasiakirjan saapuessa. Käsittelyn yhteydessä maksuvelvoite syntyy kirjattaessa vaatimuksen laajennus tai vaatimuksen kohteen ylittävä sovinto. Maksun on oltava suoritettu kyseisenä ajankohtana. Myös oikeudenkäyntimaksuista vapauttamiseksi myönnettävää oikeusapua (Verfahrenshilfe) koskeva hakemus on esitettävä viimeistään tänä ajankohtana, jos sen edellytykset täyttyvät.

Asetuksen 18 artiklassa tarkoitettu tuomion uudelleen tutkimista koskeva pyyntö on maksuton.

Mikä on kulujen suuruus?

Oikeudenkäyntimaksujen suuruus määräytyy ensimmäisen oikeusasteen osalta riita-asian arvon mukaan (alkuperäinen ja myöhemmin vaatimuksen laajentamisen myötä esitetty arvo) sekä osapuolten lukumäärän mukaan. Seuraavassa esitetään oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain maksutariffin 1 mukaiset maksut (lain 32 §:n mukainen kokonaistilanne 1. lokakuuta 2013 alkaen)

Maksutariffi 1	Riita-asian kohteen arvo			Maksu
	enintään	150 euroa		22 euroa
	yli	150 euroa mutta enintään	300 euroa	43 euroa
	yli	300 euroa mutta enintään	700 euroa	61 euroa
	yli	700 euroa mutta enintään	2 000 euroa	102 euroa
	yli	2 000 euroa mutta enintään	3 500 euroa	163 euroa
	yli	3 500 euroa mutta enintään	7 000 euroa	299 euroa
	yli	7 000 euroa mutta enintään	35 000 euroa	707 euroa
	yli	35 000 euroa mutta enintään	70 000 euroa	1 389 euroa
	yli	70 000 euroa mutta enintään	140 000 euroa	2 779 euroa
	yli	140 000 euroa mutta enintään	210 000 euroa	4 170 euroa
	yli	210 000 euroa mutta enintään	280 000 euroa	5 560 euroa
	yli	280 000 euroa mutta enintään	350 000 euroa	6 949 euroa
	yli	350 000 euroa		1,2 % vaatimuksen arvosta, johon lisätään 2 987 euroa

Jos osapuolia on useampi kuin kaksi, oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 19a §:n mukaan maksua voidaan korottaa (10–50 %).

Mitä tapahtuu, jos kuluja ei maksa ajoissa?

Jos maksu myöhästyy, peritään oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 31 §:n mukaisesti tällä hetkellä 21 euron kiinteä lisämaksu (tilanne 1. lokakuuta 2013). Oikeudenkäyntimaksun myöhästyminen ei kuitenkaan vaikuta oikeudenkäyntiin. Tuomioistuimen toimenpiteet eivät riipu oikeudenkäyntimaksujen maksamisesta, vaan ne ovat täysin riippumattomia maksuista.

Oikeusviranomaisten suorittamasta oikeudenkäyntimaksujen perimisestä säädetään tuomioistuinmaksujen perintää koskevassa laissa (Gerichtliches Einbringungsgesetz (GEG)). Jos oikeusviranomaisen on maksun laiminlyönnin vuoksi annettava tuomioistuinmaksujen perintää koskevan lain 6a §:n mukainen maksumääräys (täytäntöönpanoasiakirja oikeudenkäyntimaksujen perimiseksi), on maksettava lisäksi perintämaksu, jonka suuruus on tällä hetkellä 8 euroa (tilanne 1. tammikuuta 2014).

Kuinka oikeuskulut voi maksaa?

Maksutavoista säädetään oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain (GGG) 4 §:ssä. Sen mukaan maksut voi maksaa pankkikortilla, jossa on Bankomat-toiminto, tai luottokortilla, tilillepanona tai tilisiirtona toimivaltaisen tuomioistuimen tilille taikka käteismaksuna kyseisessä tuomioistuimessa. Tuomioistuimen pankkiyhteystiedot julkaistaan liittovaltion oikeusministeriön verkkosivuilla (http://www.justiz.gv.at/ otsikon ”Gerichte” (tuomioistuimet) alla).

Lisäksi kaikki maksut voi suorittaa myös suoraveloituksella, jos tuomioistuimelle (tai Itävallan oikeuslaitokselle yleisesti) on annettu valtuutus periä maksuvelvollisen ilmoittamalta tililtä oikeudenkäyntimaksuja tuomioistuimen tilille. Tässä tapauksessa pyynnössä (eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn yhteydessä vaatimuksessa) on ilmoitettava tiedot tilistä, jolta maksuja on tarkoitus veloittaa, sekä maksujen perintävaltuutus (esim. merkitsemällä lyhenne ”Gebühreneinzug!” (maksuveloitus) tai ”AEV!” (Abbuchungs- und Einziehungs-Verordnung). Jos valtuutusta halutaan rajoittaa, siinä voi määrittää myös veloituksen enimmäismäärän (suoraveloituksia koskevan asetuksen (Abbuchungs- und Einziehungs-Verordnung) 5 ja 6 §).

Jos eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä esitettävä vaatimus toimitetaan tuomioistuinten sähköisen asioinnin järjestelmän (ERV) kautta, maksut on maksettava suoraveloituksena. Tässä tapauksessa ei ole mahdollista ilmoittaa veloituksen enimmäismäärää.

Mitä maksamisen jälkeen on tehtävä?

Jos liittovaltion viranomaisilla on oikeus periä oikeudenkäyntimaksuja pyynnön (tässä tapauksessa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä esitetyn vaatimuksen) esittämisen johdosta, eikä suoraveloitusvaltuutusta anneta, pyyntöön on liitettävä tosite maksujen suorittamisesta (tilisiirrosta) (oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain 4 §). Jos säädetyt maksut maksetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tilille pankkikortilla, luottokortilla, tilillepanona tai tilisiirtona tai suoraveloituksena osapuolen tililtä, liittovaltion kirjanpitoyksikkö ilmoittaa maksujen suorittamisesta tuomioistuimelle vasta myöhemmin. Oikeudenkäyntimaksuja koskeva menettely päättyy sen jälkeen, kun on esitetty todiste maksujen maksamisesta kokonaan.

Jos oikeudenkäyntimaksuja on maksettu liikaa, liikaa maksettu määrä on oikeus saada takaisin (tuomioistuinmaksujen perintää koskevan lain 6c §:n 1 momentin 1 kohta), jos pyyntö esitetään viiden vuoden kuluessa.

Päivitetty viimeksi: 06/04/2020

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Näiden sivujen kansallisesta sisällöstä vastaavat jäsenvaltiot päivittävät parhaillaan sivuja Britannian EU-erosta johtuvien muutosten vuoksi. Kaikki sivut eivät välttämättä ole vielä ajan tasalla, mutta tiedot korjataan aikanaan.