Vanhempainvastuu: huoltajuus ja tapaamisoikeus

Slovenia
Sisällön tuottaja:
European Judicial Network
Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto

1 Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Vanhempainvastuussa on kyse oikeudellisista suhteista, jotka kuuluvat perheoikeuden piiriin. Suhde muodostuu, kun lapsi syntyy tai kun isyys ja äitiys vahvistetaan. Slovenian oikeusjärjestyksen mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviolapsilla. Slovenian lainsäädäntöön sisältyy täysadoptiojärjestelmä, jonka mukaan adoptiolapset ja biologiset lapset ovat yhdenvertaisia.

Oikeusperusta on Slovenian perustuslain (Ustava Republike Slovenije)54 §, jonka mukaan vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus elättää, kouluttaa ja kasvattaa lapsiaan. Tämä oikeus ja velvollisuus voidaan ottaa vanhemmilta pois tai sitä voidaan rajoittaa vain laissa säädetyistä syistä lapsen edun suojaamiseksi. Avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla on samat oikeudet kuin aviolapsilla.

Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus varmistaa lapsen suotuisa fyysinen ja henkinen kehitys välittömän hoidon, tekojensa ja toimintansa avulla. Vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus suojella alaikäisen lapsensa henkeä, turvata tämän henkilökohtainen kehitys, oikeudet ja etu siten, että lapsella on mahdollisuus terveeseen kasvuun, tasapainoiseen persoonallisuuden kehitykseen ja valmiudet itsenäiseen elämään ja työntekoon. Lapsen huoltajuus muodostuu näistä oikeuksista ja velvollisuuksista. (avioliitto- ja perhesuhdelain [Zakon o zakonski zvezi in družinskih razmerjih] 4 §)

Vanhempien on suojeltava lapsen etua kaikissa lapseen liittyvissä toimissa ja menettelyissä. Vanhempien katsotaan toimivan lapsen edun mukaisesti, jos he turvaavat lapsen aineelliset, tunne-elämään liittyvät ja psykososiaaliset tarpeet toimimalla asianmukaisesti ja tavalla, jolla varmistetaan lapsen hoito ja vanhempien vastuu lapsesta lapsen persoonallisuus ja toiveet asianmukaisesti huomioon ottaen (avioliitto- ja perhesuhdelain 5a §).

Vanhempien on annettava lapselleen mahdollisuus terveeseen kasvuun, tasapainoiseen persoonallisuuden kehitykseen ja valmiudet itsenäiseen elämään ja työntekoon. Vanhempien on elätettävä lapsiaan, kasvatettava heitä sekä suojeltava heidän henkeään ja terveyttään. Mahdollisuuksiensa mukaan heillä on velvollisuus huolehtia lapsiensa koulunkäynnistä ja ammattikoulutuksesta lapsen kyvyt, taipumukset ja toiveet huomioon ottaen. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, ja vanhemmilla puolestaan on oikeus tavata lastaan (avioliitto- ja perhesuhdelain 102, 103 ja 106 §).

Vanhempien vahingonkorvausvastuusta lastensa aiheuttamien vahinkojen osalta säädetään velvoitelain (Obligacijski zakonik) 142 §:ssä. Vanhemmat ovat vastuussa vahingoista, jotka heidän alle 7-vuotias lapsensa aiheuttaa kolmansille, riippumatta siitä, onko vahinko heidän syytään. Vanhemmat ovat vastuussa vahingoista, jotka heidän 7 vuotta täyttänyt alaikäinen lapsensa aiheuttaa kolmansille, elleivät he pysty osoittamaan, että vahinko ei ole heidän syytään.

Lapsen edustamisesta suhteessa muihin säädetään avioliitto- ja perhesuhdelain 107 §:ssä. Vanhemmat edustavat alaikäisiä lapsiaan. Alaikäiselle lapselle tarkoitettu tiedoksianto tai ilmoitus voidaan luovuttaa jommallekummalle huoltajalle tai, jos vanhemmat eivät asu yhdessä, sille huoltajalle, jonka kanssa lapsi asuu. Jos molemmat vanhemmat hoitavat ja kasvattavat lasta, heidän on sovittava lapsen vakituisesta asuinpaikasta ja siitä, kumpi heistä vastaanottaa lasta koskevia ilmoituksia.

Vanhemmat hoitavat lapsen varallisuutta lapsen edun mukaisesti siihen asti, kunnes tämä saavuttaa täysi-ikäisyyden (avioliitto- ja perhesuhdelain 109 §).

2 Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Molemmat vanhemmat (isä ja äiti) ovat lapsen huoltajia (avioliitto- ja perhesuhdelain 4 §).

Vanhemmat toimivat yhdessä lapsen huoltajina lapsen edun mukaisesti. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja. Jos toinen vanhemmista ei pysty vastaamaan lapsen huoltajuudesta, vastaa toinen vanhempi huoltajuudesta yksin (avioliitto- ja perhesuhdelain 113 §).

Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut tai hänestä ei ole tietoa, tai jos jompikumpi on menettänyt huoltajuutensa tai oikeustoimikelpoisuutensa, lapsen huoltajuudesta vastaa toinen vanhempi (avioliitto- ja perhesuhdelain 115 §).

3 Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia toimimaan lapsensa huoltajina?

Myös muut henkilöt tai viranomaiset voivat huolehtia lapsesta. Jos vanhemmat laiminlyövät lasta ja lapsen kasvatusta tai jos se on jostain muusta tärkeästä syystä lapsen edun mukaista, sosiaaliviranomaiset (Center za socialno delo) voivat huostaanottaa lapsen vanhemmiltaan ja antaa hänet muiden henkilöiden tai viranomaisten hoitoon (avioliitto- ja perhesuhdelain 120 §).

Sosiaaliviranomaiset voivat antaa lapsen kasvatiksi, jos hänellä ei ole omaa perhettä tai jos hän ei eri syistä voi asua vanhempiensa kanssa tai jos vanhempien asuinympäristö vaarantaa lapsen fyysisen tai henkisen kehityksen (avioliitto- ja perhesuhdelain 157 §). Kasvattivanhemmuudesta säädetään tarkemmin kasvattivanhemmuudesta annetussa laissa (Zakon o izvajanju rejniške dejavnosti).

Lapsi voidaan myös antaa adoptoitavaksi. Adoptoitavaksi voidaan kuitenkin antaa vain lapsia, joiden vanhemmista ei ole tietoa tai joiden vanhempien olinpaikasta ei ole ollut vuoteen tietoa, ja lapsia, joiden vanhemmat ovat ilmoittaneet toimivaltaiselle viranomaiselle antavansa lapsensa adoptoitavaksi tai joiden vanhemmat eivät ole elossa (avioliitto- ja perhesuhdelain 141 §).

Sosiaaliviranomaiset voivat sijoittaa alaikäisen lapsen myös holhoojan huostaan, jos lapsella ei ole vanhempia tai jos hänen vanhempansa eivät huolehdi hänestä. Alaikäisen lapsen holhoojan on huolehdittava lapsesta kuin vanhemmat (avioliitto- ja perhesuhdelain 201 ja 202 §).

4 Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Vanhempien, jotka eivät asu tai eivät enää tule asumaan yhdessä, on lasten edun mukaisesti sovittava yhteisten lastensa huoltajuudesta. He voivat sopia säilyttävänsä lasten yhteishuoltajuuden, luovuttaa huoltajuuden toiselle vanhemmalle tai sopia, että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Jos vanhemmat eivät edes sosiaaliviranomaisten avulla pysty sopimaan lastensa huoltajuudesta, tuomioistuin voi päättää jommankumman tai molempien vanhempien pyynnöstä, että toinen vanhemmista on kaikkien lasten huoltaja tai että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen. Tuomioistuin voi päättää viran puolesta myös antaa kaikkien tai joidenkin lasten huoltajuuden muille henkilöille. Ennen kuin tuomioistuin tekee ratkaisun, sen on saatava sosiaaliviranomaisilta lapsen etua koskeva lausunto. Tuomioistuin ottaa huomioon myös lapsen mielipiteen, jos lapsi on sen itse ilmaissut tai sen on ilmoittanut henkilö, johon lapsi luottaa ja jonka hän on itse valinnut, ja jos lapsi pystyy ymmärtämään asian merkityksen ja seuraukset (avioliitto- ja perhesuhdelain 105 §).

Kun tuomioistuin peruuttaa avioliiton, se päättää myös puolisoiden yhteisten lasten huoltajuudesta ja elatuksesta sekä lapsen ja molempien vanhempien tapaamisista (avioliitto- ja perhesuhdelain 78 §).

Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja (avioliitto- ja perhesuhdelain 113 §).

5 Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, on lasten edun mukaisesti sovittava yhteisten lastensa huoltajuudesta. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, he voivat hakea tuomioistuimelta sopimuksen vahvistamista riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Jos vanhemmat eivät edes sosiaaliviranomaisten avulla pääse sopimukseen, tuomioistuin ratkaisee asian jommankumman tai molempien vanhempien pyynnöstä (avioliitto- ja perhesuhdelain 105 §).

Vanhempien, jotka eivät asu yhdessä tai jotka aikovat erota, on sovittava yhteisten lastensa elatuksesta. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Jos vanhemmat eivät edes sosiaaliviranomaisten avulla pääse sopimukseen yhteisten lastensa elatuksesta, tuomioistuin ratkaisee asian jommankumman tai molempien vanhempien pyynnöstä (avioliitto- ja perhesuhdelain 105a §).

Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan, ja vanhemmilla puolestaan on oikeus tavata lastaan. Tapaamiset on järjestettävä ensisijaisesti lapsen etu huomioon ottaen. Vanhemman, jonka kanssa lapsi asuu ja jolla on lapsen huoltajuus, tai kolmannen henkilön, jonka kanssa lapsi asuu, on pidättäydyttävä sellaisesta toiminnasta, joka haittaa tai estää lasta tapaamasta toista vanhempaa tai vanhempiaan, ja pyrittävä rohkaisemaan lasta suhtautumaan asianmukaisesti tapaamisiin toisen vanhemman tai vanhempien kanssa. Vanhemman, jolla on lapsen tapaamisoikeus, on pidättäydyttävä sellaisesta toiminnasta, joka estää lapsen hoidon ja kasvatuksen. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen tapaamisesta, he voivat hakea tuomioistuimelta sopimuksen vahvistamista riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos vanhemmat eivät edes sosiaaliviranomaisten avulla pääse sopimukseen lapsen tapaamisoikeudesta, tuomioistuin ratkaisee asian jommankumman tai molempien vanhempien pyynnöstä (avioliitto- ja perhesuhdelain 106a §).

Lapsella on oikeus tavata muita henkilöitä, joihin hänellä on sukulaisuussuhde tai läheinen suhde, ellei se ole vastoin lapsen etua. Tällaisia henkilöitä ovat erityisesti lapsen isovanhemmat, sisarukset, puolisisarukset, aikaisemmat kasvattivanhemmat, jommankumman vanhemman entiset tai nykyiset puolisot tai asuinkumppanit. Tapaamisoikeutta koskeva sopimus tehdään lapsen vanhempien, lapsen (jos hän kykenee ymmärtämään sopimuksen merkityksen) ja muiden sellaisten henkilöiden kanssa, joihin lapsella on henkilökohtainen suhde. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Sen, missä määrin ja miten tapaamisia toteutetaan, on oltava lapsen edun mukaista. Jos lapsen vanhemmat, lapsi ja henkilöt, joihin lapsella on henkilökohtainen suhde, pääsevät sopimukseen tapaamisista, he voivat hakea tuomioistuimelta sopimuksen vahvistamista riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä. Jos tuomioistuin toteaa, että sopimus ei ole lapsen edun mukainen, hakemus hylätään. Jos yksimielisyyteen ei päästä edes sosiaaliviranomaisten avulla, tuomioistuin päättää tapaamisoikeudesta (avioliitto- ja perhesuhdelain 106a §).

6 Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Jos yksimielisyyteen ei päästä edes sosiaaliviranomaisten avulla, tuomioistuin ratkaisee asian.

7 Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää?

Tuomioistuin voi päättää, että toinen vanhemmista on kaikkien lasten huoltaja tai että osa lapsista on toisen vanhemman huollossa ja osa taas toisen. Tuomioistuin voi päättää viran puolesta myös antaa kaikkien tai joidenkin lasten huoltajuuden muille henkilöille (avioliitto- ja perhesuhdelain 105 §).

Tuomioistuin päättää myös lasten elatuksesta ja tapaamisoikeudesta (avioliitto- ja perhesuhdelain 105a, 106 ja 106a §).

Tuomioistuin tekee tapaamisoikeutta koskevan päätöksen ennen kaikkea lapsen etua ajatellen. Tapaamisoikeuspäätöstä koskevaan pyyntöön tai hakemukseen on liitettävä toimivaltaisen sosiaaliviranomaisen toimittamat todisteet siitä, että vanhemmat ovat yrittäneet sopia tapaamisoikeudesta sen avustamana. Tuomioistuin voi evätä tapaamisoikeuden tai rajoittaa sitä, jos se on tarpeen lapsen edun suojaamiseksi. Tapaaminen ei ole lapsen edun mukaista, jos se merkitsee lapselle psyykkistä rasitusta tai vaarantaa hänen fyysisen tai henkisen kehityksensä. Tuomioistuin voi päättää, että tapaamiset toteutetaan kolmannen henkilön valvonnassa tai että niitä ei toteuta henkilökohtaisina tapaamisina ja kohtaamisina vaan jollakin muulla tavalla, jos se on lapsen edun mukaista (avioliitto- ja perhesuhdelain 106 §).

Elatusapu määritellään elatusta tarvitsevan lapsen tarpeiden mukaan ja maksajan aineellisten mahdollisuuksien ja ansiokyvyn mukaan. Lapselle maksettavaa elatusapua arvioidessaan tuomioistuimen on toimittava lapsen etua ajatellen ja määriteltävä elatusavun määrä sellaiseksi, että sillä varmistetaan lapsen suotuisa fyysinen ja psyykkinen kehitys (avioliitto- ja perhesuhdelain 129 ja 129a §).

8 Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Jos vanhemmat eivät asu yhdessä eikä heillä ole lapsen yhteishuoltajuutta, heidän on päätettävä yhteisymmärryksessä ja lapsen etua ajatellen asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä. Jos he eivät pysty sopimaan asiasta, sosiaaliviranomaiset auttavat heitä sovinnon löytämisessä. Lapsen päivittäiseen elämään kuuluvista asioista päättää se vanhemmista, joka on lapsen huoltaja. Jos vanhemmat eivät edes sosiaaliviranomaisten avulla pysty sopimaan asioista, jotka ovat lapsen kehityksen kannalta merkittäviä, tuomioistuin ratkaisee asiat jommankumman tai molempien vanhempien pyynnöstä riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä (avioliitto- ja perhesuhdelain 113 §).

9 Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla vastuussa lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja että molempien on hoidettava häntä.

10 Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Asiallinen toimivalta kuuluu lapsen huoltajuutta koskevissa asioissa alueellisille tuomioistuimille (okrožna sodišča) (siviiliprosessilain [Zakon o pravdnem postopku] 32 §).

Yleinen alueellinen toimivalta kuuluu tuomioistuimelle, jonka alueella vastaaja vakituisesti asuu. Jos toimivalta kuuluu Slovenian tuomioistuimelle, koska vastaaja asuu tilapäisesti Sloveniassa, yleistä alueellista toimivaltaa käyttää tuomioistuin, jonka alueella vastaaja tilapäisesti asuu. Jos vastaajalla on vakituisen asuinpaikan lisäksi tilapäinen asuinpaikka toisella paikkakunnalla ja voidaan olettaa, että vastaaja olosuhteet huomioon ottaen asuu tilapäisessä asuinpaikassaan pidemmän aikaa, yleistä alueellista toimivaltaa käyttää myös tuomioistuin, jonka alueella vastaaja tilapäisesti asuu (siviiliprosessilain 47 §).

Elatusriidoissa, joissa kantaja vaatii elatusta, sen tuomioistuimen lisäksi, jolla on yleinen alueellinen toimivalta, toimivalta on myös sillä tuomioistuimella, jonka alueella kantaja asuu vakituisesti tai tilapäisesti. Jos Slovenian tuomioistuimella on kansainvälisiä tekijöitä sisältävässä elatusriidassa toimivalta sillä perusteella, että kantaja on vakituisesti Sloveniassa asuva lapsi, alueellinen toimivalta on sillä tuomioistuimella, jonka alueella kantaja asuu vakituisesti. Jos Slovenian tuomioistuin on toimivaltainen elatusriidassa, koska vastaajalla on Sloveniassa sellaista omaisuutta, jota voitaisiin käyttää elatusavun maksamiseen, alueellista toimivaltaa käyttää tuomioistuin, jonka alueella kantajan omaisuus sijaitsee (siviiliprosessilain 50 §).

Asianosaisten ja muiden menettelyyn osallistuvien tahojen on toimitettava kannehakemukset, muutoshakemukset ja muut hakemukset tuomioistuimelle sloveenin kielellä tai muulla tuomioistuimessa virallisesti käytettävällä kansallisen yhteisön kielellä (siviiliprosessilain 104 §).

Kannehakemuksessa on ilmoitettava pyyntö, jossa yksilöidään pääasiaa koskeva täsmällinen kanteen kohde ja sivukanteet, kantajan vaadetta tukevat tosiseikat, kyseisiä tosiseikkoja tukevat todisteet ja muut pakolliset tiedot, jotka kaikkiin kanteisiin on sisällyttävä (siviiliprosessilain 180 §).

Lain mukaan hakemus on kanne, vastaus kanteeseen, oikeussuojakeino tai muu menettelyn ulkopuolella toimitettu lausuma, hakemus tai ilmoitus. Hakemusten on oltava selkeitä ja niiden on sisällettävä kaikki oikeuskäsittelyn vaatimat tiedot. Niissä on oltava seuraavat tiedot: tuomioistuin, asianosaisten nimet ja vakituiset tai tilapäiset asuinpaikat tai sijoittautumispaikat, oikeudellisten edustajien nimet ja valtakirjat, pääasia ja lausuman sisältö. Hakijan on allekirjoitettava hakemus, jollei hakemuksen muoto sitä estä. Kantajan alkuperäisenä allekirjoituksena pidetään omakätistä allekirjoitusta, kuten myös sähköistä allekirjoitusta, joka on vahvistettu laatuvarmenteella. Jos hakemus sisältää vaatimuksen, asianosaisen on esitettävä hakemuksessa seikat, joihin se perustuu, ja todisteet, jos sellaisia tarvitaan (siviiliprosessilain 105 §).

Oikeudenkäyntikulut on maksettava hakemusta jätettäessä. Oikeudenkäyntikulut on maksettava tuomioistuimelle siinä määräajassa, jonka se asettaa päätöksessään (siviiliprosessilain 105a §).

Hakemukset on tehtävä kirjallisesti. Kirjallisena hakemuksena pidetään käsin kirjoitettua tai tulostettua hakemusta, joka on allekirjoitettu omakätisesti (fyysinen hakemus), tai sähköistä hakemusta, joka on varustettu turvallisella sähköisellä allekirjoituksella, joka on vahvistettu laatuvarmenteella. Kirjallinen hakemus lähetetään postitse, sähköisessä muodossa, viestintäteknologiaa käyttäen, toimitetaan suoraan tai sen toimittaa henkilö, joka toimittaa hakemuksia työkseen (kaupallinen palveluntarjoaja). Sähköiset hakemukset toimitetaan tietojärjestelmään sähköisesti. Tietojärjestelmä ilmoittaa hakijalle automaattisesti hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemukset voidaan toimittaa myös vakiomuotoisella tai muutoin valmiilla lomakkeella (siviiliprosessilain 105b §).

Vastapuolelle toimitettavat asiakirjat on toimitettava tuomioistuimelle niin monena kappaleena kuin tuomioistuin ja vastapuoli vaativat ja sellaisessa muodossa, että tuomioistuin voi toimittaa ne eteenpäin. Tämä koskee myös liitteitä. Sähköisesti toimitettavat hakemukset ja liitteet, jotka on toimitettava vastapuolelle, lähetetään yhtenä kappaleena. Tuomioistuin tekee niistä niin monta sähköistä kopiota tai valokopiota kuin vastapuoli vaatii (siviiliprosessilain 106 §). Hakemuksen liitteenä olevat asiakirjat voivat olla alkuperäisiä tai jäljennöksiä (siviiliprosessilain 107 §).

11 Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

Alueellinen tuomioistuin ratkaisee riita-asiat, ellei laissa säädetä, että tuomioistuimen on ratkaistava asiat riidattomiin asioihin sovellettavassa menettelyssä. Tuomioistuimet ratkaisevat avioliitto- ja perhesuhdelain piiriin kuuluvat asiat kiireellisinä (avioliitto- ja perhesuhdelain 10a §).

Tuomioistuin voi antaa vanhempien ja lasten välisiä suhteita koskevissa riita-asioissa menettelyn kuluessa asianosaisten pyynnöstä tai viran puolesta väliaikaisia päätöksiä (väliaikaisia kieltotuomioita) lasten hoidosta ja elatuksesta sekä myös tapaamisoikeuden epäämisestä tai rajoittamisesta tai tapaamisten järjestämisestä. Väliaikaiset päätökset tehdään päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain (Zakon o izvršbi in zavarovanju) säännösten mukaisesti (siviiliprosessilain 411 §).

12 Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Kyllä, oikeudenkäyntikuluihin voidaan myöntää oikeusapua. Alueellisen tuomioistuimen tuomari päättää oikeusavun myöntämisestä (oikeusapulain [Zakon o brezplačni pravni pomoči] 2 §).

Oikeusapua voidaan myöntää oikeudelliseen neuvontaan, oikeusapuun ja muihin laissa määriteltyihin oikeudellisiin palveluihin, kaikenlaisiin oikeussuojakeinoihin kaikissa Slovenian yleisissä tuomioistuimissa ja erityistuomioistuimissa, Slovenian perustuslakituomioistuimessa (Ustavno sodišče Republike Slovenije) ja kaikissa niissä Slovenian elimissä, laitoksissa ja viranomaisissa, joilla on toimivalta vahvistaa sovinto riita-asiassa tuomioistuimen ulkopuolella. Maksuton oikeusapu tarkoittaa myös vapautusta oikeudenkäyntimaksuista (oikeusapulain 7 §).

Kyseisen lain mukaan oikeusapuun ovat oikeutettuja seuraavat: 1. Slovenian kansalaiset; 2. muiden valtioiden kansalaiset, joilla on vakituinen tai tilapäinen asuinpaikka Sloveniassa, sekä Sloveniassa laillisesti oleskelevat kansalaisuudettomat henkilöt; 3. muut ulkomaalaiset, joita koskee kahdenvälinen sopimus tai Sloveniaa sitova kansainvälinen sopimus silloin, kun sopimuksessa niin määrätään; 4. kansalaisjärjestöt ja voittoa tavoittelemattomat ja yleisen edun nimissä toimivat yhdistykset, jotka on rekisteröity vastaavaan rekisteriin asiaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, sellaisissa riita-asioissa, jotka liittyvät yleisen edun nimissä toteutettuihin toimiin tai tarkoitukseen, jonka takia kyseiset yhdistykset on perustettu; 5. muut henkilöt, jotka ovat lain tai Sloveniaa sitovien kansainvälisten sopimusten perusteella oikeutettuja samaan oikeusapua (oikeusapulain 10 §).

Oikeusapuun oikeutettu henkilö voi pyytää oikeusapua missä tahansa käsittelyn vaiheessa. Ennen kuin oikeusavun myöntämisestä tehdään päätös, hakijan taloudellinen tilanne sekä muut laissa määritellyt olosuhteet arvioidaan (oikeusapulain 11 §).

13 Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

Kyllä, alueellisen tuomioistuimen päätökseen vanhempainvastuusta voi hakea muutosta ylemmältä tuomioistuimelta (višje sodišče) (siviiliprosessilain 35 §). Muutoshakemus esitetään tuomioistuimessa, joka on antanut tuomion ensimmäisenä oikeusasteena, niin monena kappaleena kuin tuomioistuin ja vastapuoli tarvitsevat (siviiliprosessilain 342 §).

14 Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Täytäntöönpanomenettelystä säädetään päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevassa laissa. Täytäntöönpanon mahdollistava asiallinen toimivalta kuuluu paikallistuomioistuimille (okrajno sodišče), ellei laissa muuta säädetä (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 5 §).

Tuomioistuin, jonka alueella huoltajuuden saaneella henkilöllä on vakituinen tai tilapäinen asuinpaikka, tai tuomioistuin, jonka alueella henkilö, joka on täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen kohteena, asuu vakituisesti tai tilapäisesti, on alueellisesti toimivaltainen päättämään tuomioistuimen antaman huoltajuuspäätöksen täytäntöönpanoa koskevasta hakemuksesta tai itse täytäntöönpanosta. Tuomioistuin, jonka alueella lapsi on, on alueellisesti toimivaltainen myös kun on kyse suorasta täytäntöönpanosta (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238a §).

Täytäntöönpanomääräyksen nojalla lapsen luovuttamista koskeva velvoite asetetaan henkilölle, jota täytäntöönpanoväline koskee, henkilölle, jonka tahdosta lapsen luovuttaminen riippuu, ja henkilölle, jonka huostassa lapsi määräyksen antamishetkellä on. Tuomioistuin ilmoittaa täytäntöönpanomääräyksessä, että lapsen luovuttamista koskevaa velvoitetta sovelletaan myös kehen tahansa muuhun henkilöön, jonka huostassa lapsi täytäntöönpanon hetkellä on (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238c §).

Tuomioistuin päättää kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen ja lapsen etua suojellakseen siitä, paneeko se täytäntöön lapsen huoltajuutta koskevan päätöksen langettamalla sakon henkilölle, jota täytäntöönpanomääräys koskee, vai viekö se lapsen henkilölle, jolle tämän huoltajuus on uskottu (päätösten täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskevan lain 238č §).

15 Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön tässä jäsenvaltiossa?

Vanhempainvastuuta koskevat tuomioistuimen päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti. Tuomioistuin soveltaa riidattomiin asioihin sovellettavaa menettelyä riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain (Zakon o nepravdnem postopku) säännösten mukaisesti.

16 Minkä tuomioistuimen puoleen tulee tässä jäsenvaltiossa kääntyä, jos halutaan vastustaa sitä, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kaikki alueelliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia.

Tuomioistuin, joka on julistanut oikeuden päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi, on myös toimivaltainen käsittelemään muutoshakemuksia, jotka koskevat täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia oikeuden päätöksiä.

Tuomioistuin soveltaa riidattomiin asioihin sovellettavaa menettelyä riidattomiin asioihin sovellettavasta menettelystä annetun lain mukaisesti.

Luettelo alueellisista tuomioistuimista(244 kt)  PDF (244 Kb) sl

17 Mitä lakia tuomioistuin soveltaa lapsen huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu tässä jäsenvaltiossa tai kun he ovat eri maiden kansalaisia?

Kansainvälisestä yksityisoikeudesta annetun lain (Zakon o mednarodnem zasebnem pravu in postopku) mukaisesti vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia he ovat. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia, sovelletaan sen maan lakia, jossa heillä kaikilla on vakituinen asuinpaikka. Jos vanhemmat ja lapset ovat eri maiden kansalaisia eikä heidän vakituinen asuinpaikkansa ole samassa maassa, sovelletaan sen maan lakia, jossa lapsi asuu (42 §).

Päivitetty viimeksi: 09/08/2019

Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.

Palaute

Anna tällä lomakkeella palautetta uudesta sivustostamme