When you are involved in a civil dispute and think you may have to litigate, you must be aware that there is certain deadline for taking action.
All modern legal systems including those of the 27 Member States provide for the temporal limitation of civil claims. The laws governing limitation or prescription periods vary greatly with respect to the length of the time limits, when exactly the time limit starts and depending on which act or event suspends or interrupts the time limit. The law applicable to the claim also governs the limitation period affecting the claim.
Please select the relevant country's flag to obtain detailed national information.
This page is maintained by the European Commission. The information on this page does not necessarily reflect the official position of the European Commission. The Commission accepts no responsibility or liability whatsoever with regard to any information or data contained or referred to in this document. Please refer to the legal notice with regard to copyright rules for European pages.
Oikeudenkäyntilaissa (Gerechtelijk Wetboek / Code judiciare) mainitaan koko joukko menettelyllisiä määräaikoja, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: odotusaikoihin ja vanhentumisaikoihin.
Odotusaika on määräaika, jonka on umpeuduttava ennen oikeustoimen toteuttamista.
Yksi esimerkki odotusajasta on haasteen määräaika. Se ulottuu haasteen tiedoksiantopäivästä valmisteluistunnon päivämäärään: kahdeksan päivää tavanomaisessa menettelyssä (siviiliasiat) ja kaksi päivää välitoimimenettelyssä.
Vanhentumisaika on määräaika, jonka kuluessa (viimeistään sen viimeisenä päivänä, dies ad quem) tietty oikeustoimi on toteutettava, muutoin oikeus siihen raukeaa.
Seuraavassa luetellaan esimerkkejä oikeussuojakeinojen vanhentumisajoista:
Haasteen määräajassa on kyse odotusajasta.
Oikeudenkäyntilain 707 §:n mukaan haastamisen määräaika on tavanomaisessa menettelyssä kahdeksan päivää, jos haastetun koti- tai asuinpaikka on Belgiassa.
Sama pätee silloin, kun
1° haaste toimitetaan ilmoitettuun, Belgiassa sijaitsevaan prosessiosoitteeseen;
2° haastettavalla ei ole tiedossa olevaa koti- tai asuinpaikkaa Belgiassa eikä ulkomailla;
3° haaste annetaan tiedoksi Belgiassa asianosaiselle, jonka kotipaikka on ulkomailla.
Välitoimimenettelyssä haasteen määräaika on kaksi päivää (oikeudenkäyntilain 1035 §). Myös pakkokeinotuomioistuimen (beslagrechter / juge des saisies) tapauksessa haasteen määräaika on kaksi päivää silloin, kun on kyse välitoimesta.
Jos haastettavalla ei ole koti- tai asuinpaikkaa eikä ilmoitettua prosessiosoitetta Belgiassa, edellä mainittuja 8 ja 2 päivän ”perusmääräaikoja” jatketaan oikeudenkäyntilain 55 §:n mukaisesti.
Määräajat ovat tällöin (8 tai 2 päivää +):
1° 15 päivää, jos asianosainen asuu Belgian naapurimaassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa;
2° 30 päivää, jos asianosainen asuu jossain muussa Euroopan maassa;
3° 80 päivää, jos asianosainen asuu Euroopan ulkopuolella.
Näistä määräajan pidennyksistä on kuitenkin säädettävä laissa. Haasteen määräajan jatkamisesta tavanomaisessa menettelyssä säädetään oikeudenkäyntilain 709 §:ssä ja välitoimimenettelyssä samaisen lain 1035 §:ssä.
Erityistapauksissa voi olla välttämätöntä, että haaste saadaan toimitetuksi hyvin nopeasti. Tällöin asianajaja tai haastemies voi toimittaa toimivaltaiseen tuomioistuimeen hakemuksen määräajan lyhentämisestä (tavanomainen menettely, oikeudenkäyntilain 708 §; välitoimimenettely, oikeudenkäyntilain 1036 §).
Haastemies toimittaa haastettavalle haasteen lisäksi jäljennöksen päätöksestä, jolla tuomioistuin hyväksyy haasteen määräajan lyhentämisen.
Yksi määräajan tärkeimmistä näkökohdista on sen laskeminen, josta säädetään oikeudenkäyntilain 48–57 §:ssä (eli lain ensimmäisen osan VIII luvussa) (ks. jäljempänä).
Kyseisissä pykälissä käsitellään yleisiä asioita (48 ja 49 §), vanhentumisaikoja (50 §:n ensimmäinen momentti), määräajan laskemista (52 §, 53 §:n ensimmäinen momentti sekä 53bis, 54 ja 57 §), force majeure -tilanteita, määräajan jatkamista (50 §:n toinen momentti, 51 §, 53 §:n toinen momentti ja 55 §) ja keskeyttämistä asianosaisen kuoleman johdosta (56 §).
uudenvuodenpäivä (1.1.)
ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä (ajankohta vaihtelee)
vapunpäivä (1.5.)
helatorstai (kuudes pääsiäisenjälkeinen torstai)
ensimmäinen ja toinen helluntaipäivä (seitsemäs pääsiäisenjälkeinen sunnuntai ja maanantai)
kansallispäivä (21.7.)
Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä (15.8.)
pyhäinmiestenpäivä (1.11.)
vuoden 1918 aselevon muistopäivä (11.11.)
joulupäivä (25.12.)
Tämä luettelo ei sisälly oikeudenkäyntilakiin.
Katso vastaus kysymykseen 1.
Sääntönä on, että dies a quo (= asiakirjan tai tapahtuman päivämäärä, josta määräaika lasketaan alkavaksi) EI SISÄLLY määräaikaan, kun taas dies ad quem (= viimeinen päivä) SISÄLTYY (dies a quo non computatur in termino).
Oikeudenkäyntilain 52 §:n mukaan määräaika lasketaan keskiyöstä keskiyöhön alkaen määräajan käynnistävää asiakirjaa tai tapahtumaa seuraavasta päivästä, ja se kattaa kaikki päivät, myös viikonloput ja viralliset pyhäpäivät.
Määräaika ei siis ala kulua päivästä, jona haaste tai tuomio on annettu tiedoksi (dies a quo), vaan seuraavan vuorokauden alkaessa.
Esimerkki: jos haaste annetaan tiedoksi maanantaina 4. toukokuuta (dies a quo), haasteen määräaika alkaa tiistaina 5. toukokuuta, joka on siis kahdeksanpäiväisen määräajan ensimmäinen päivä.
Jos 4. toukokuuta on perjantai, haasteen määräaika alkaa lauantaina 5. toukokuuta. Haasteen määräajan ensimmäinen päivä voi siis olla lauantai, sunnuntai tai virallinen pyhäpäivä.
A. Tiedoksianto haastemiehen välityksellä
Oikeudenkäyntilain 57 §:n mukaisesti takaisinsaantiin, muutoksenhakuun ja kassaatiotuomioistuimeen vetoamiseen sovellettava määräaika alkaa, ellei laissa toisin säädetä, päätöksen tiedoksiantamisesta henkilölle joko tämän kotipaikassa tai, tapauksen mukaan, jäljennöksen toimittamisesta tai tallettamisesta 38 ja 40 §:n mukaisesti.
Tapauksissa, joissa henkilöllä ei ole koti- tai asuinpaikkaa eikä ilmoitettua prosessiosoitetta Belgiassa ja joissa tiedoksianto ei siis tapahdu henkilökohtaisesti, määräaika alkaa haasteen jäljennöksen toimittamisesta postiin tai, tapauksen mukaan, yleiselle syyttäjälle.
Vajaavaltaisten henkilöiden tapauksessa määräaika alkaa päätöksen tiedoksiannosta henkilön lailliselle edustajalle.
B. Tiedoksianto paperilla (postitse)
Oikeudenkäyntilain 53bis §:n mukaan paperilla toimitetusta tiedoksiannosta alkavat määräajat lasketaan, ellei laissa toisin säädetä, vastaanottajan osalta seuraavasti:
Sääntönä on, että dies a quo (= asiakirjan tai tapahtuman päivämäärä, josta määräaika lasketaan alkavaksi) EI SISÄLLY määräaikaan, kun taas dies ad quem (= viimeinen päivä) SISÄLTYY.
DIES A QUO:
Oikeudenkäyntilain 52 §:n mukaan määräaika lasketaan keskiyöstä keskiyöhön alkaen määräajan käynnistävää asiakirjaa tai tapahtumaa seuraavasta päivästä, ja se kattaa kaikki päivät, myös viikonloput ja viralliset pyhäpäivät.
Määräaika ei siis ala kulua päivästä, jona haaste tai tuomio on annettu tiedoksi (dies a quo), vaan seuraavan vuorokauden alkaessa.
Esimerkki: jos haaste annetaan tiedoksi maanantaina 4. toukokuuta (dies a quo), haasteen määräaika alkaa tiistaina 5. toukokuuta, joka on siis kahdeksanpäiväisen määräajan ensimmäinen päivä.
Jos 4. toukokuuta on perjantai, haasteen määräaika alkaa lauantaina 5. toukokuuta. Haasteen määräajan ensimmäinen päivä voi siis olla lauantai, sunnuntai tai virallinen pyhäpäivä.
DIES AD QUEM:
Oikeudenkäyntilain 53 §:n mukaan määräaika päättyy sen viimeisen päivän päättyessä. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen pyhäpäivä, määräaika päättyy ensimmäisenä sitä seuraavana työpäivänä.
Dies ad quem on päivä, jonka päättyessä määräaika umpeutuu. Se sisältyy määräaikaan eli on määräajan viimeinen päivä.
Jos dies ad quem on lauantai, sunnuntai tai virallinen pyhäpäivä, määräaika päättyy ensimmäisenä sitä seuraavana työpäivänä.
Oikeudenkäyntilain 52 §:n mukaan määräaika lasketaan keskiyöstä keskiyöhön alkaen määräajan käynnistävää asiakirjaa tai tapahtumaa seuraavasta päivästä, ja se kattaa kaikki päivät, myös viikonloput ja viralliset pyhäpäivät.
Asiakirjan voi kuitenkin toimittaa tuomioistuimen kirjaamoon ainoastaan niinä päivinä ja kellonaikoina, jolloin kirjaamo on auki yleisölle, paitsi jos se toimitetaan sähköisesti.
Kyse on siis kalenteripäivistä.
Oikeudenkäyntilain 54 §:n mukaan kuukausissa tai vuosissa ilmoitettu määräaika lasketaan kuukauden tietystä päivästä toisen kuukauden sitä edeltävään päivään.
Tätä pykälää sovelletaan ainoastaan kuukausissa tai vuosissa ilmoitettuihin määräaikoihin (takaisinsaantiin tai muutoksenhakuun sovellettava määräaika: yksi kuukausi). Yhdessä oikeudenkäyntilain 53 §:n kanssa siitä seuraa, että esimerkiksi yhden kuukauden määräaika ei ole välttämättä 30 tai 31 päivää, vaan se voi olla lyhyempi tai pidempi.
’Tietyllä päivällä’ tarkoitetaan määräajan ensimmäistä päivää eli tiedoksiantoa seuraavaa päivää.
Oikeudenkäyntilain 53 §:n ensimmäisen momentin mukaan määräajan viimeinen päivä (dies ad quem) sisältyy määräaikaan.
Oikeudenkäyntilain 53 §:n toisessa momentissa säädetään, että jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen pyhäpäivä, määräaika päättyy ensimmäisenä sitä seuraavana työpäivänä.
a. Määräajat, joihin ei liity oikeuden raukeamista
Oikeudenkäyntilain 49 §:n mukaan määräajoista säädetään laissa ja tuomioistuin saa asettaa määräaikoja vain, jos laki sen sallii.
Oikeudenkäyntilain 51 §:n mukaan tuomioistuin voi ennen määräajan päättymistä lyhentää tai pidentää sellaisia määräaikoja, joihin ei liity minkään oikeuden raukeaminen. Ellei laissa toisin säädetä, pidennys ei saa olla pidempi kuin alkuperäinen määräaika eikä määräaikaa voi jatkaa kuin kerran, paitsi painavista syistä ja perustellulla päätöksellä.
b. Asianosainen, jolla ei ole Belgiassa kotipaikkaa, asuinpaikkaa eikä ilmoitettua prosessiosoitetta
Kun asianosaiselle, jolla ei ole Belgiassa koti- tai asuinpaikkaa eikä ilmoitettua prosessiosoitetta, määrättyjä määräaikoja voidaan lain mukaan jatkaa, pidennykset ovat oikeudenkäyntilain 55 §:n mukaisesti seuraavat:
c. Tuomioistuinlaitoksen loma-aikana
Oikeudenkäyntilain 50 §:n toisen momentin mukaan muutoksenhakuun ja takaisinsaantiin sovellettavaa määräaikaa, joka alkaa ja päättyy tuomioistuinlaitoksen loman aikana ja josta säädetään 1048 ja 1051 §:ssä sekä 1253 quater §:n c ja d kohdassa, jatketaan uuden työvuoden 15. päivään.
Tuomioistuinlaitoksen loma alkaa vuosittain 1. heinäkuuta ja päättyy 31. elokuuta.
Jos takaisinsaantiin tai muutoksenhakuun sovellettava määräaika alkaa ja päättyy tämän loman aikana, sen dies ad quem -päivä siirtyy 15. päivään syyskuuta.
Esimerkki 1: Tuomio annetaan tiedoksi 30. kesäkuuta (dies a quo). Määräajan ensimmäinen päivä on 1. heinäkuuta ja dies ad quem 31. heinäkuuta.
Esimerkki 2: Tuomio annetaan tiedoksi 31. heinäkuuta (dies a quo). Määräajan ensimmäinen päivä on 1. elokuuta ja dies ad quem 31. elokuuta.
Molemmissa esimerkeissä sekä määräajan ensimmäinen päivä että dies ad quem ajoittuu tuomioistuinlaitoksen loma-aikaan, joten määräaikaa jatketaan 15. päivään syyskuuta, joka on viimeinen mahdollinen päivä hakea takaisinsaantia tai muutosta.
Esimerkki 3: Tuomio annetaan tiedoksi 29. kesäkuuta. Määräajan ensimmäinen päivä on 30. kesäkuuta. Dies ad quem on 29. heinäkuuta.
Esimerkki 4: Tuomio annetaan tiedoksi 1. elokuuta. Määräajan ensimmäinen päivä on 2. elokuuta. Dies ad quem on 1. syyskuuta.
Molemmissa esimerkeissä joko määräajan ensimmäinen päivä tai dies ad quem ajoittuu tuomioistuinlaitoksen loma-ajan ulkopuolelle, joten määräaikaa ei jatketa 15. päivään syyskuuta.
Oikeudenkäyntilain 50 §:n toisen momentin (määräajan jatkaminen tuomioistuinlaitoksen loman takia) ja 53 §:n toisen momentin (lauantaille, sunnuntaille tai viralliseen pyhäpäivään ajoittuvan määräajan päättymispäivän siirtäminen ensimmäiseen seuraavaan työpäivään) soveltamisessa on oltava tarkkana, jos tuomioistuinlaitoksen loman viimeinen päivä (31. elokuuta) on lauantai tai sunnuntai ja määräajan viimeinen päivä (dies ad quem) osuu 31. päivälle elokuuta.
Tällöin sovelletaan ensin oikeudenkäyntilain 50 §:n toista momenttia ennen 53 §:n toisen momentin mahdollista soveltamista.
Oletetaan seuraavaa:
Asiakirja annetaan tiedoksi 31. heinäkuuta. Takaisinsaantiin tai muutoksenhakuun sovellettava määräaika alkaa 1. elokuuta ja päättyy 31. elokuuta, joka on lauantai tai sunnuntai.
Oikeudenkäyntilain 50 §:n toisen momentin mukaisesti määräaikaa jatketaan 15. päivään syyskuuta, koska sen ensimmäinen ja viimeinen päivä ajoittuu tuomioistuinlaitoksen lomaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että 15. syyskuuta on lauantai tai sunnuntai, voidaan soveltaa oikeudenkäyntilain 53 §:n toista momenttia ja siirtää määräajan viimeinen päivä maanantaihin.
d. Sen asianosaisen kuolema, joka voi hakea tuomioon takaisinsaantia tai muutosta tai vedota kassaatiotuomioistuimeen
Oikeudenkäyntilain 56 §:n mukaan asianosaisen kuolema keskeyttää hänelle takaisinsaantia, muutoksenhakua tai kassaatiotuomioistuimeen vetoamista varten myönnetyn määräajan kulumisen.
Määräaika alkaa kulua uudelleen vasta, kun päätös on annettu uudelleen tiedoksi vainajan kotipaikassa ja omaisuusluettelon laatimiseen ja harkintaan sovellettavat määräajat ovat umpeutuneet, jos päätös on annettu tiedoksi ennen kyseisten määräaikojen umpeutumista.
Tiedoksianto voidaan toimittaa perillisille yhteisesti ilman mainintaa heidän nimistään ja asemastaan. Vanhentumisajan umpeutumisesta johtuvaa oikeudenmenetystä ei kuitenkaan sovelleta asianomaiseen, jos käy ilmi, ettei tiedoksianto ole saavuttanut häntä.
Yleissääntönä ja oikeudenkäyntilain 1050 §:n mukaisesti kaikenlaisiin asioihin voi hakea muutosta heti tuomion julistamisen jälkeen, myös yksipuolisiin tuomioihin. Toimivaltaa koskevaan päätökseen tai, ellei tuomari päätä toisin, välipäätökseen voi hakea muutosta vasta sitten, kun asiassa on annettu lopullinen päätös.
Oikeudenkäyntilain 1051 §:n mukaan muutoksenhakuun sovelletaan kuukauden määräaikaa, joka alkaa siitä kun tuomio on annettu tiedoksi 792 §:n toisen ja kolmannen momentin mukaisesti. Oikeudenkäyntilain 1054 §:n mukaan valittajan vastapuoli voi milloin tahansa tehdä vastavalituksen ketä tahansa muutoksenhakumenettelyn osapuolta vastaan, vaikka hän olisi myöntynyt tuomioon varauksetta tai ennen sen tiedoksiantoa.
Oikeudenkäyntilain 51 §:n mukaan tuomioistuin voi ennen määräajan umpeutumista lyhentää tai pidentää sellaisia määräaikoja, joihin ei liity oikeuden raukeamista. Ellei laissa toisin säädetä, pidennys ei saa olla pidempi kuin alkuperäinen määräaika eikä määräaikaa voi jatkaa kuin kerran, paitsi painavista syistä ja perustellulla päätöksellä.
Oikeudenkäyntilain 55 § on laadittu nimenomaan tällaista osapuolta silmällä pitäen. Jos osapuoli täyttää kyseisessä pykälässä asetetut edellytykset, hän voi päästä osalliseksi säännöksen suomasta edusta.
Oikeudenkäyntilain 50 §:n ensimmäisen momentin mukaan määräaikoja, joihin liittyy oikeuden raukeaminen, ei voida lyhentää tai pidentää edes osapuolten suostumuksella, paitsi jos on kyse jostakin laissa säädetystä olosuhteesta.
Oikeustoimi on siis käynnistettävä määräajan puitteissa, muutoin sitä ei oteta käsiteltäväksi.
Vanhentumisajan umpeutuminen on lopullista. Muutoksenhakukeinon käyttö ei ole mahdollista sen jälkeen, paitsi jos lakia on rikottu.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
A) Oikeutta subjektiivisten aineellisten oikeuksien oikeussuojaan sääntelevät laissa määritellyt vanhentumisajat ja preklusiiviset määräajat (kalenteriin perustuvat määräajat).
Vanhentumisajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana subjektiivisen oikeuden haltija on passiivinen ja jonka päätyttyä hän ei enää voi hakea oikeussuojaa kyseiselle oikeudelle. Vanhentumisajan päätyttyä vanhenee aineellisen oikeuden lisäksi siihen liittyvä kanneoikeus ja täytäntöönpano-oikeus, ja oikeus muuttuu luonnonoikeudeksi (aineelliseksi oikeudeksi ilman oikeussuojaa). Vanhentumisaikaa ei sovelleta automaattisesti vaan ainoastaan sen jälkeen, kun velallinen esittää vastalauseen toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai ulosottomiehelle.
Vanhentumisaikojen kestoa, keskeytymistä ja katkeamista koskevat säännöt vahvistetaan velvoitteita ja sopimuksia koskevassa laissa (Zakon za zadalzheniyata i dogovorite). Jos vaatimuksiin ei sovelleta erityisiä määräaikoja, niitä koskee yleinen viiden vuoden vanhentumisaika (velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 110 §).
Seuraavaan kolmeen vaatimustyyppiin sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa (velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 111 §):
Kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan myös oikeuteen pyytää sopimusten lakisääteistä mitätöintiä, jos sopimus on tehty virheellisesti tai petoksen tai uhan seurauksena tai jos sopimuksen on tehnyt vajaavaltainen henkilö tai hänen edustajansa siten, että tekemisen olennaiset vaatimukset eivät täyty.
Yhden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan oikeuteen pyytää sopimuksen lakisääteistä mitätöintiä, jos sopimus on tehty poikkeuksellisen tarpeen tai selvästi epäedullisten olosuhteiden vuoksi (velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 33 §).
Kuuden kuukauden vanhentumisaikaa sovelletaan vaatimuksiin, jotka koskevat irtaimiston myynnissä havaittua virhettä tai valmistussopimuksen vastaista puutteellista työtä, lukuun ottamatta rakennusurakoita, joissa vaatimus vanhenee yleisen viiden vuoden määräajan päätyttyä (velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 265 §).
Täytäntöönpanomenettelyssä sovelletaan kahden vuoden vanhentumisaikaa. Jos velkoja ei käynnissä olevassa täytäntöönpanoasiassa pyydä täytäntöönpanotoimien toteuttamista kahden vuoden kuluessa, täytäntöönpanomenettely päätetään siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks) 433 §:n 1 momentin 8 kohdan nojalla, ja uusi vanhentumisaika alkaa kulua viimeisimmän asianmukaisen täytäntöönpanotoimen toteuttamisesta.
Vanhentumisaika alkaa sovellettavan kanneoikeuden alkamishetkellä, joka määräytyy asianomaisen aineellisen oikeuden luonteen mukaan. Tämä voi olla esimerkiksi ajankohta, jolloin sopimusvelvoite on tullut maksettavaksi, laiminlyönnin tekoajankohta, rikkomuksen tekijän tunnistamisajankohta tai reklamaatioasiassa tavaran luovutusajankohta.
Vanhentumisaikaa ei voi lyhentää tai pidentää osapuolten suostumuksella.
Sen sijaan vanhentumisaika voi keskeytyä ja katketa.
Vanhentumisajan kuluminen keskeytyy tapauksissa, jotka määritetään tyhjentävästi velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 115 §:ssä:
Näissä tapauksissa osapuoli on lain mukaan väliaikaisesti vailla kanneoikeutta. Vanhentumisaika, joka on kulunut sen keskeytymiseen saakka, pysyy voimassa ja jatkaa kulumistaan sen jälkeen, kun keskeytymisen aiheuttanut olosuhde on päättynyt.
Vanhentumisaika katkeaa seuraavissa tapauksissa:
Näissä tapauksissa ajanjakso, joka on kulunut kanneoikeuden alkamishetkestä vanhentumisen katkeamiseen saakka, menettää oikeudellisen merkityksensä ja uusi vanhentumisaika alkaa kulua. Jos katkeaminen johtuu vaatimuksesta tai vastustuksesta, laissa säädetään myös toisesta tärkeästä seurauksesta: katkeamisen jälkeen alkava uusi vanhentumisaika on aina viisi vuotta.
Preklusiivisilla määräajoilla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka päättyessä itse aineelliset oikeudet raukeavat. Nämä määräajat alkavat kulua subjektiivisen oikeuden alkamishetkestä eikä kanneoikeuden alkamishetkestä.
Preklusiiviset määräajat eivät voi keskeytyä tai katketa vanhentumisaikojen tavoin.
Tuomioistuin tai ulosottomies soveltaa niitä viran puolesta, mikä tarkoittaa, että velallisen ei tarvitse niiden säilyttämiseksi esittää vastalausetta. Kun preklusiivinen määräaika on päättynyt, nostettua kannetta ei voida ottaa käsiteltäväksi, kun taas vanhentumisajan päättyminen (edellyttäen, että vastalause on esitetty) tekee kanteesta perusteettoman.
Preklusiivisia määräaikoja ovat esimerkiksi seuraavat: kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa pantinsaaja tai kiinnityksenhaltija voi vastustaa sitä, että vakuutuskorvaus maksetaan hänen itsensä sijaan tavaran omistajalle; kahden kuukauden määräaika, jonka kuluessa yhteisomistuksessa olevan tavaran omistaja voi nostaa kanteen kyseisen tavaran ostamisesta, jos toinen tavaran omistaja on myynyt osuutensa kolmannelle osapuolelle; yhden vuoden määräaika, jonka kuluessa voidaan nostaa kanne lahjoituksen peruuttamiseksi.
B) Määräajat, joiden kuluessa osapuolten ja tuomioistuimen on suoritettava tiettyjä prosessitoimia kannemenettelyissä ja täytäntöönpanomenettelyissä, vahvistetaan siviiliprosessilaissa. Määräajat, jotka koskevat prosessitoimia maksukyvyttömyysmenettelyssä, vahvistetaan kauppalaissa (Targovski zakon) ja pankkien maksukyvyttömyyden osalta pankkien maksukyvyttömyyttä koskevassa laissa (Zakon za bankovata nesastoyatelnost) ja muissa erityislaeissa.
Jos osapuolet eivät noudata määräaikaa, oikeus asianomaisen prosessitoimen suorittamiseen menetetään. Jos tuomioistuin ei noudata määräaikaa, se voi kuitenkin suorittaa prosessitoimen myöhemmin, koska tuomioistuimella on siihen aina oikeus. Tuomioistuimelle asetetut määräajat ovat pelkästään suuntaa antavia.
Osapuolten suorittamiin prosessitoimiin sovelletaan lainsäädännössä vahvistettuja tai tuomioistuimen vahvistamia määräaikoja.
Lainsäädännössä vahvistetaan muun muassa seuraavat määräajat:
Tuomioistuin voi vahvistaa esimerkiksi seuraavat määräajat:
Määräajat on lisäksi jaettu kahteen ryhmään riippuen siitä, voiko tuomioistuin pidentää niitä vai ei. Kaikkia tuomioistuimen vahvistamia määräaikoja voidaan pidentää. Sen sijaan määräaikoja, jotka koskevat muutoksenhakua ja lainvoimaisen tuomion peruuttamista koskevan pyynnön toimittamista, ei ole mahdollista pidentää (siviiliprosessilain 63 §:n 3 momentti).
Yleisiä vapaapäiviä ovat seuraavat:
1. tammikuuta – uusivuosi
3. maaliskuuta – kansallispäivä (kansallinen vapaapäivä)
1. toukokuuta – työn ja työväen kansainvälisen solidaarisuuden päivä
6. toukokuuta – Pyhän Yrjön päivä, urheuden päivä, Bulgarian armeijan päivä
24. toukokuuta – Bulgarian sivistyksen, kulttuurin ja slaavilaisen kirjallisuuden päivä
6. syyskuuta – yhtenäisyyden päivä
22. syyskuuta – itsenäisyyspäivä
1. marraskuuta – kansallisten johtajien päivä (vapaapäivä kaikissa oppilaitoksissa, mutta työpäivä kaikille muille oikeussubjekteille)
25. ja 26. joulukuuta – joulu
pitkäperjantai, pääsiäislauantai ja pääsiäissunnuntai – vuosittain vahvistettavat kaksi juhlapäivää (sunnuntai ja maanantai).
Ministerineuvosto voi myös julistaa kertaluonteisesti vuoden aikana muita yleisiä vapaapäiviä tai tiettyjen ammattikuntien juhlapäiviä sekä vaihtaa vapaapäivien paikkaa vuoden aikana.
Osapuolten ja tuomioistuimen kannemenettelyssä ja täytäntöönpanomenettelyssä suorittamien prosessitoimien määräaikoja koskevat säännöt vahvistetaan siviiliprosessilaissa. Myös useissa erityislaeissa vahvistetaan preklusiivisia määräaikoja prosessuaalisten oikeuksien käyttämiselle, esimerkiksi kauppalain 74 §:ssä sekä kaupparekisteristä ja voittoa tavoittelemattomien oikeushenkilöiden rekisteristä annetun lain (Zakon za targovskia registar i registara na yuridicheskite litsa s nestopanska tsel) 19 ja 25 §:ssä. Perustietoja siviiliprosessilain 7 lukuun (Määräajat ja määräaikojen uudelleen aloittaminen) sisältyvistä yleisistä säännöistä esitetään vastauksissa kysymyksiin 4, 5 ja 6.
Vanhentumisaikoja koskevat yleiset säännöt sisältyvät velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 110 §:ään ja sitä seuraaviin pykäliin. Katso kohta 1.
Yleiset säännöt, jotka koskevat sopimusvelvoitteiden täyttämisen määräaikoja, sisältyvät velvoitteita ja sopimuksia koskevan lain 69–72 §:ään.
Eräiden prosessilaissa (siviiliprosessilain 61, 229 ja 432 §) vahvistettujen edellytysten täyttyessä määräaikojen kuluminen keskeytyy alkaen tapahtumasta, joka aiheuttaa asian käsittelyn lykkäämisen. Asian käsittelyä lykätään silloin, kun ilmenee este, jonka takia käsittelyä ei voida jatkaa, eikä prosessitoimia (kanteen turvaamista lukuun ottamatta) voida hyväksyä niin kauan kuin este on olemassa. Esteen poistuttua (esim. osapuoli kuolee, on määrättävä holhooja, käynnissä on muita asiaan liittyviä menettelyjä jne.) menettelyä voidaan jatkaa, ja kaikki ennen keskeytystä toteutetut prosessitoimet ovat edelleen voimassa.
Erityislaeissa vahvistetaan lisäksi muita määräaikoja, jotka ovat yleistä vanhentumisaikaa lyhyempiä.
Tietyn prosessitoimen määräaika alkaa kulua yleensä siitä päivästä, jona osapuolelle ilmoitetaan, että hänen olisi suoritettava kyseinen toimi, tai osapuolelle ilmoitetaan tuomioistuimen antamasta päätöksestä, johon voi hakea muutosta.
Lisäksi on olemassa määräaikoja, jotka alkavat kulua vaatimusmenettelyn aloitushetkestä. Näissä tapauksissa lainsäädännössä vahvistetaan ainoastaan määräaikojen päättymisajankohta.
Esimerkkejä:
Määräaika alkaa kulua siitä hetkestä, kun tiedoksianto on toimitettu osapuolelle. Ajankohta, jolloin osapuolen katsotaan saaneen asianmukaisesti tiedoksiannon, määritetään eri tavoin tiedoksiantotavasta riippuen. Siviiliprosessilain 6 luvussa (Ilmoitukset ja haasteet) vahvistetaan säännöt siitä, miten tiedoksiannot ja haasteet toimitetaan osapuolille ja milloin osapuolten katsotaan saaneen asianmukaisesti tiedoksiannot.
Jos tiedoksianto suoritetaan henkilökohtaisesti vastaanottajalle, hänen edustajalleen tai muulle henkilölle, joka asuu tai työskentelee kyseisessä osoitteessa, haasteessa on ilmoitettava päivämäärä, jolloin henkilö on vastaanottanut tiedoksiannon, riippumatta siitä, toimittiko sen haastemies vai postinkantaja. Kyseessä olevan prosessitoimen määräaika alkaa kulua tästä päivästä.
Tiedoksiantoja voidaan toimittaa myös osapuolen ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Tällöin katsotaan, että vastaanottaja on saanut tiedoksiannon, kun se kirjataan ilmoitettuun tietojärjestelmään.
Jos tilanteeseen liittyy laissa vahvistettuja ennakkoehtoja (esim. jos osapuoli on muuttanut pois osoitteesta, jonka hän on antanut menettelyä varten, eikä ole ilmoittanut uutta osoitettaan), tuomioistuin voi määrätä, että tiedoksianto on toimitettava liittämällä ilmoitus tapauksen asiakirjoihin, jolloin määräaika alkaa kulua liittämispäivästä. Tällaista sovellettua tiedoksiantoa voidaan noudattaa silloin, kun jokin prosessuaalinen velvoite on laiminlyöty.
Jos vastaajaa ei tavoiteta hänen pysyvästä osoitteestaan eikä kukaan voi vastaanottaa tiedoksiantoa, haastemiehen on kiinnitettävä oveen tai postilaatikkoon ilmoitus, jossa todetaan, että asiakirjat on jätetty tuomioistuimen kirjaamoon ja ne voi noutaa kahden viikon kuluessa tiedoksiantopäivästä. Jos vastaaja ei saavu noutamaan asiakirjoja, katsotaan, että tiedoksianto ja siihen liittyvät asiakirjat on toimitettu noutamista koskevan määräajan päätyttyä.
Tällaisessa tapauksessa sovellettu tiedoksianto johtuu siitä, että luonnollinen henkilö on laiminlyönyt hallinnollisen velvoitteensa ilmoittaa pysyvä tai nykyinen osoitteensa, josta hänet voi tavoittaa.
Kun on kyse tiedoksiannosta rekisteriin merkityille elinkeinonharjoittajille ja oikeushenkilöille, tiedoksianto toimitetaan rekisteriin viimeksi merkittyyn osoitteeseen. Jos kyseisestä osoitteesta ei löydy toimistoa eikä yrityksen nimeä eli jos on syytä uskoa, että henkilö on poistunut osoitteesta, kaikki tiedoksiannot liitetään asiakirjakansioon ja katsotaan asianmukaisesti toimitetuiksi (siviiliprosessilain 50 §:n 2 momentti).
Jos elinkeinonharjoittaja toimii rekisteriin merkityssä osoitteessa, mutta haastemies ei pääse sisälle tiloihin tai ei löydä henkilöä, joka suostuisi vastaanottamaan tiedoksiannon, haastemies kiinnittää ilmoituksen tiedoksiannosta näkyvälle paikalle. Mikäli asiakirjoja ei ole noudettu kahden viikon kuluessa ilmoituksen kiinnittämisestä, tiedoksianto katsotaan toimitetuksi (sovellettu tiedoksianto).
Määräaika lasketaan vuosina, viikkoina ja päivinä. Päivinä ilmaistu määräaika lasketaan määräajan alkamista seuraavasta päivästä, ja se päättyy viimeisen päivän lopussa. Esimerkiksi jos osapuolta kehotetaan korjaamaan kanteen sääntöjenvastaisuudet seitsemän päivän kuluessa ja ilmoitus annetaan tiedoksi 1. kesäkuuta, määräaika alkaa kulua tästä päivästä. Määräajan laskenta aloitetaan kuitenkin seuraavasta kalenteripäivästä (2. kesäkuuta), ja se päättyy 8. kesäkuuta.
Määräajat lasketaan kalenteripäivinä. Jos määräaika kuitenkin päättyisi muuna kuin arkipäivänä (viikonloppuna tai juhlapäivänä), sen katsotaan päättyvän seuraavana arkipäivänä.
Viikkoina ilmaistu määräaika päättyy viimeisen viikon vastaavana viikonpäivänä. Esimerkiksi jos osapuolta kehotetaan korjaamaan vaatimuskirjelmän sääntöjenvastaisuudet viikon kuluessa, ja ilmoitus annetaan tiedoksi perjantaina, määräaika päättyy seuraavan viikon perjantaina.
Kuukausina ilmaistu määräaika päättyy viimeisen kuukauden vastaavana päivänä, ja jos kyseisessä kuukaudessa ei ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Vuosina ilmaistu määräaika päättyy viimeisen vuoden vastaavana päivänä, ja jos kyseisenä vuonna ei ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy vuoden viimeisenä päivänä.
Katso vastaus kysymykseen 8.
Jos määräajan viimeinen päivä on vapaapäivä, määräaika päättyy aina seuraavana työpäivänä.
Ainoat määräajat, joita tuomioistuin ei voi pidentää, koskevat tuomioiden ja määräysten muutoksenhakua, täytäntöönpannun tuomion peruuttamispyynnön toimittamista tai maksamismääräyksen vastustamista.
Tuomioistuin voi pidentää kaikkia muita lakisääteisiä ja tuomioistuimen asettamia määräaikoja osapuolen pyynnöstä, joka on toimitettava ennen määräajan päättymistä ja perusteltava asianmukaisesti (siviiliprosessilain 63 §). Uusi määräaika ei voi olla alkuperäistä määräaikaa lyhyempi. Pidennetty määräaika alkaa kulua alkuperäisen määräajan päätyttyä. Määräajan pidentämistä koskevaa päätöstä (ml. päätös olla pidentämättä määräaikaa) ei anneta tiedoksi osapuolelle. Sen sijaan osapuolen on itse aktiivisesti seurattava tuomioistuimen päätöksiä.
Siviiliprosessilaissa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat tuomioiden ja määräysten muutoksenhakua kaikissa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Säännöissä vahvistetaan
Poikkeukset näihin yleisiin sääntöihin vahvistetaan tyhjentävästi lainsäädännössä, ja ne perustuvat kunkin menettelyn erityispiirteisiin. Lainsäädännössä säädetään seuraavista poikkeuksista:
Tuomioistuin ei voi lainsäädännön mukaan lyhentää itse asettamiaan tai laissa vahvistettuja määräaikoja, vaan se voi ainoastaan pidentää määräaikoja osapuolten pyynnöstä. Tuomioistuin ei voi pidentää määräaikoja, jotka koskevat päätösten ja määräysten muutoksenhakua, täytäntöönpannun päätöksen peruuttamispyynnön toimittamista tai maksamismääräyksen vastustamista.
Tuomioistuin voi kuitenkin omasta aloitteestaan tai yhden osapuolen pyynnöstä muuttaa käsittelypäivää siirtämällä sitä aikaisempaan tai myöhempään ajankohtaan, jos olennaiset olosuhteet sitä edellyttävät. Tuomioistuimen olisi tällöin ilmoitettava osapuolille uudesta päivämäärästä, ja ilmoitus olisi annettava tiedoksi viimeistään viikko ennen käsittelypäivää.
Siviiliprosessilain menettelysääntöjä, myös määräajan pidentämiseen liittyviä sääntöjä, sovelletaan kaikkiin menettelyn osapuoliin heidän asuinpaikastaan riippumatta.
Tuomioistuin ei lähtökohtaisesti käsittele määräaikojen päättymisen jälkeen suoritettuja prosessitoimia. Tämän säännön lisäksi siviiliprosessilaissa säädetään nimenomaisesti, että jos vaatimuskirjelmän virheitä ei korjata ajoissa, se palautetaan. Jos muutoksenhaku, peruuttamispyyntö tai täytäntöönpanomääräystä koskeva vastalause toimitetaan määräajan päättymisen jälkeen, ne palautetaan myöhästyneinä. Jos osapuoli ei toimita saatavillaan olevia todisteita ajoissa, niitä ei hyväksytä asian käsittelyssä, ellei laiminlyönti johdu erityisistä odottamattomista olosuhteista. Määräaikojen laiminlyönti johtaa siihen, ettei oikeuksia, joita varten määräajat on vahvistettu, voi käyttää.
Osapuoli, joka ei ole noudattanut laissa vahvistettua tai tuomioistuimen asettamaa määräaikaa, voi pyytää määräajan palauttamista. Tätä varten on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että määräajan noudattamatta jättäminen johtui erityisistä odottamattomista olosuhteista, joihin osapuoli ei voinut vaikuttaa. Määräaikaa ei palauteta, jos määräaikaa olisi voitu pidentää ja kyseessä oleva prosessitoimi suorittaa.
Määräajan palauttamista koskeva pyyntö on toimitettava viikon kuluessa siitä, kun määräajan noudattamatta jättämistä koskeva ilmoitus on annettu tiedoksi. Pyynnössä on ilmoitettava kaikki sen perusteena olevat seikat ja niitä tukevat todisteet. Pyyntö on toimitettava sille tuomioistuimelle, jossa asianomainen prosessitoimi olisi pitänyt suorittaa. Määräajan palauttamista koskevan pyynnön yhteydessä on toimitettava myös asiakirjat, joiden osalta määräajan palauttamista pyydetään. Jos määräaika koskee kulujen maksamista, tuomioistuin asettaa maksulle uuden määräajan.
Pyyntö on käsiteltävä julkisessa istunnossa. Jos pyyntö hyväksytään, menetetyt oikeudet palautetaan.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Siviilioikeudellisissa menettelyissä keskeiset määräajat ovat yleisesti ottaen joko menettelyllisiä tai aineellisoikeudellisia.
Menettelyllisiä määräaikoja on kahdentyyppisiä: lakisääteisiä ja tuomioistuimen asettamia.
Lakisääteiset määräajat vahvistetaan lainsäädännössä. Lakisääteisen menettelyllisen määräajan noudattamatta jättäminen johtaa aina jonkinlaiseen menettelylliseen seuraukseen (esim. menetetään mahdollisuus suorittaa tietty toimi asianmukaisesti tai määrätään kurinpidollinen sakko). Lakisääteisen määräajan noudattamatta jättäminen voidaan kuitenkin hyväksyä (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963 (zákon č. 99/1963 Sb., občanský soudní řád, ve znění pozdějších předpisů), sellaisena kuin se on muutettuna, 58 §), jos osapuoli tai hänen oikeudellinen edustajansa ei voinut noudattaa määräaikaa hyväksyttävästä syystä, jonka vuoksi hän ei voinut suorittaa toimea, johon hänellä on oikeus. Hakemus menetetyn määräajan palauttamiseksi on jätettävä 15 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin este lakkasi olemasta merkityksellinen, ja tekemättä jätetty toimi on suoritettava samanaikaisesti. Tuomioistuin voi osapuolen pyynnöstä myöntää hakemukselle lykkäävän vaikutuksen ja sallia siten määräajan noudattamatta jättämisen.
Jos toimen suorittamisen määräaikaa ei vahvisteta suoraan lainsäädännössä, sen asettaa tuomarikokoonpanon puheenjohtaja (tai tuomari yhden tuomarin kokoonpanossa). Tuomarikokoonpanon puheenjohtaja (tai tuomari yhden tuomarin kokoonpanossa) voi asettaa määräajan paitsi lainsäädännössä määritellyissä tapauksissa myös silloin, kun määräajan avulla varmistetaan menettelyn eteneminen tehokkaasti ja riittävän nopeasti. Tuomioistuin voi pidentää asettamaansa määräaikaa olosuhteiden perusteella (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 55 §). Määräajan noudattamatta jättämistä ei hyväksytä.
Menettelyllisiä määräaikoja ei aseteta tuomioistuimelle esimerkiksi päätöksen antamista varten, vaan tällaiset määräajat ovat ohjeellisia.
Tšekin valtion itsenäisyyden palauttamisen päivä, uusivuosi: 1. tammikuuta
Pääsiäismaanantai: päivä vaihtelee, mutta vapaapäivä on yleensä maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa
Vappu: 1. toukokuuta
Voitonpäivä: 8. toukokuuta
Slaavilaisten lähetyssaarnaajien Kyrilloksen ja Methodioksen päivä: 5. heinäkuuta
Jan Husin roviolla polttamisen muistopäivä: 6. heinäkuuta
Tšekin valtionpäivä: 28. syyskuuta
Itsenäisen Tšekkoslovakian valtion perustamisen päivä: 28. lokakuuta
Vapaustaistelun ja demokratian päivä: 17. marraskuuta
Jouluaatto: 24. joulukuuta
Joulupäivä: 25. joulukuuta
Tapaninpäivä: 26. joulukuuta
Lakisääteiset säännöt määräaikojen laskentamenetelmää varten asetetaan siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 55–58 §:ssä.
Päivinä ilmaistu määräaika alkaa määräajan käynnistävää tapahtumaa seuraavana päivänä.
Puoli kuukautta tarkoittaa 15 päivää.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy päivänä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa sitä päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni. Jos viimeisessä kuukaudessa ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai yleinen vapaapäivä, määräajan viimeinen päivä on seuraava työpäivä.
Tunteina ilmaistut määräajat päättyvät sen tunnin päättyessä, joka vastaa tuntia, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni.
Menettelyllisen määräajan noudattamiseksi riittää, että toimi suoritetaan tuomioistuimessa tai asiakirja luovutetaan viranomaiselle, jolla on velvoite toimittaa se, eli useimmiten postiluvan haltijalle, määräajan viimeisenä päivänä.
Jos menettely on keskeytynyt, myös menettelyllisen määräajan kuluminen keskeytyy (siviiliprosessilain 111 §:n 1 momentti). Jos menettely aloitetaan uudelleen, myös määräaika alkaa kulua uudelleen.
Päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni, ei oteta määräajan laskennassa huomioon. Tätä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun määräaika ilmaistaan tunteina. Näin ollen määräaika alkaa yleensä kulua määräajan käynnistävää tapahtumaa seuraavana päivänä (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 57 §:n 1 momentti).
Ei.
Päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni, ei oteta määräajan laskennassa huomioon. Tätä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun määräaika ilmaistaan tunteina (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 57 §:n 1 momentti).
Määräaika lasketaan kalenteripäivinä.
Viikkoina ilmaistuja määräaikoja käytetään vain harvoin siviiliprosessilaissa (laki nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna) (esim. 260 §:n 3 momentti, 295 §:n 1 momentti ja 295 §:n 2 momentti). Ne ovat useimmiten tuomioistuimen asettamia määräaikoja.
Kuukausina ilmaistut määräajat ovat siviiliprosessilain mukaan yhden kuukauden (esim. 82 §:n 3 momentti, 336m §:n 2 momentti ja 338za §:n 2 momentti), kahden kuukauden (esim. 240 §:n 1 momentti ja 247 §:n 1 momentti), kolmen kuukauden (esim. 111 §:n 3 momentti, 233 §:n 1 momentti ja 234 §:n 1 momentti) ja kuuden kuukauden pituisia (esim. 77a §:n 2 momentti ja 260g §:n 3 momentti).
Vuosina ilmaistuja määräaikoja on siviiliprosessilaissa kahdenlaisia: yhden vuoden (esim. 111 §:n 3 momentti) ja kolmen vuoden määräaika (esim. 99 §:n 3 momentti, 233 §:n 2 momentti ja 234 §:n 2 momentti).
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistut määräajat päättyvät sen päivän lopussa, joka vastaa päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni. Jos kyseisessä kuukaudessa ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 57 §:n 2 momentti).
Kyllä (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 57 §:n 2 momentti).
Lakisääteisiä menettelyllisiä määräaikoja ei voida muuttaa tuomioistuimen päätöksellä.
Tuomioistuin voi pidentää asettamaansa menettelyllistä määräaikaa olosuhteista riippuen.
Osapuoli voi hakea muutosta ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä annettuun piirituomioistuimen (okresní soud) päätökseen tai alueoikeuden (krajský soud) päätökseen, paitsi jos se kielletään lainsäädännössä (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 201 §). Muutosta on haettava 15 päivän kuluessa kirjallisen päätöksen tiedoksiantamisesta siinä tuomioistuimessa, jonka päätökseen haetaan muutosta. Valituksen toimittamisen määräajassa ei oteta huomioon päivää, jolloin päätös annettiin tiedoksi osapuolelle. Tämän menettelyllisen määräajan noudattamiseksi riittää, että valitus luovutetaan sen perille toimittamisesta vastaavalle viranomaiselle (esim. postiluvan haltijalle, vankilalle, jos henkilö on vangittu tai pidätetty, tai lastenkodille tai lastensuojelulaitokselle, johon henkilö on sijoitettu), tai tuomioistuimelle määräajan viimeisenä päivänä.
Jos päätöksestä on annettu korjaava päätös, määräaika alkaa kulua korjaavan päätöksen voimaantulopäivästä (ks. siviiliprosessilain 204 §:n 1 momentti).
Jos muutosta haetaan 15 päivän määräajan päättymisen jälkeen ainoastaan siitä syystä, että valittaja noudatti tuomioistuimen antamaa virheellistä muutoksenhakuohjetta, katsotaan, että muutosta on haettu ajoissa. Jos päätöksessä ei anneta ohjeita muutoksenhausta, sen määräajasta tai tuomioistuimesta, johon valitus on toimitettava, tai jos siinä annetaan virheellisiä ohjeita, joiden mukaan muutosta ei voi hakea, päätökseen voidaan hakea muutosta kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiannosta.
Jos asiassa on annettu maksumääräys, sen voimaantulo voidaan estää vain siten, että vastaaja antaa siihen vastineen 15 päivän lakisääteisen määräajan kuluessa siitä, kun määräys annettiin tiedoksi, maksumääräyksen antaneessa tuomioistuimessa (ks. siviiliprosessilain 172 §:n 1 momentti). Jos maksumääräystä vastustetaan tällä tavoin, se perutaan, ja tuomioistuin määrää, että asia on käsiteltävä oikeudessa. Muutosta voidaan hakea ainoastaan menettelykustannuksia koskevaan lauselmaan, mutta tämä ei tietenkään johda maksumääräyksen peruuttamiseen.
Siviiliprosessilain (laki nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna) mukaan käsittelyä voidaan lykätä tärkeistä syistä, jos asiaa ei voida käsitellä ja ratkaista yhdessä käsittelyssä (ks. siviiliprosessilain 119 §). Lykkäämisen tärkeä syy voi liittyä esimerkiksi siihen, että yksi menettelyn osapuolista ei ole saapunut tuomioistuimeen eikä käsittelyä voida pitää hänen poissa ollessaan (ks. siviiliprosessilain 101 §:n 3 momentti) tai että yhdellä osapuolista ei ole ollut riittävästi aikaa valmistautua käsittelyyn siksi, että hänelle ei toimitettu haastetta riittävän ajoissa tai muista tärkeistä syistä.
Osapuoli voi pyytää tuomioistuinta lykkäämään käsittelyä. Tuomioistuin päättää osapuolen etukäteen toimittamasta lykkäyspyynnöstä sen perusteella, miten painavia esitetyt syyt ovat. Jos tuomioistuin ei suostu osapuolen pyyntöön, osapuolen on saavuttava käsittelyyn.
Tšekin lainsäädännössä ei nimenomaisesti käsitellä tällaista tilannetta.
Jos menettelyssä on kansainvälinen osa, jonka aikana asiakirja on annettava tiedoksi ulkomailla asuvalle osapuolelle, sovelletaan oikeuspaikan lakia (lex fori) eli sen tuomioistuimen menettelysääntöjä, jonka toimivaltaan asia kuuluu.
Menettelyllisen määräajan noudattamatta jättämisellä on aina menettelyllisiä seurauksia.
Jos siviiliprosessilaissa (laki nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna) asetetaan toimen suorittamiselle (esim. muutoksenhaulle tai ylimääräiselle muutoksenhaulle) tietty määräaika, kyseisen määräajan noudattamatta jättäminen aiheuttaa sen, ettei toimea voida asianmukaisesti suorittaa. Määräajan noudattamatta jättäminen voidaan hyväksyä, jos osapuoli tai hänen edustajansa ei voinut noudattaa määräaikaa hyväksyttävästä syystä (esim. äkillinen sairastuminen tai loukkaantuminen) eikä sen vuoksi voinut suorittaa toimea, johon hänellä on oikeus (ks. siviiliprosessilain 58 §), paitsi jos tietyn määräajan noudattamatta jättämistä ei siviiliprosessilain nojalla voida hyväksyä (esim. lain 235 §:n 1 momentin nojalla määräajan noudattamatta jättämistä ei hyväksytä, jos kyse on menettelyn uusimishakemuksesta tai kumoamiskanteesta (žaloba pro zmatečnost)). Jos tietyn velvoitteen noudattamiselle on asetettu määräaika, sen noudattamatta jättämisestä määrätään tietty seuraamus (esim. kurinpidollinen sakko).
Tuomioistuimen asettaman menettelyllisen määräajan noudattamatta jättäminen johtaa lain mukaan aina tiettyihin seuraamuksiin. Tuomarikokoonpanon puheenjohtaja (tai tuomari yhden tuomarin kokoonpanossa) voi pidentää asettamaansa määräaikaa. Tuomioistuimen asettaman määräajan noudattamatta jättämistä ei hyväksytä.
Maksumääräyksellä, jota ei vastusteta, on sama vaikutus kuin lainvoimaisella ja täytäntöönpanokelpoisella tuomiolla (ks. siviiliprosessilain 174 §:n 1 momentti).
Käsittelystä pois jäämisellä on erilaisia seurauksia kuin määräajan noudattamatta jättämisellä. Jos asianmukaisesti haastettu osapuoli ei saavu käsittelyyn eikä ole pyytänyt lykkäystä ajoissa ja perustellusta syystä, tuomioistuin voi käsitellä asian ja antaa päätöksen osapuolen poissa ollessa (ks. siviiliprosessilain nro 99/1963, sellaisena kuin se on muutettuna, 101 §:n 3 momentti). Jos siviiliprosessilain 153b §:n edellytykset täyttyvät, tuomioistuin voi antaa yksipuolisen tuomion.
Jos vastaajalla oli hyväksyttävä syy jäädä pois asian ensimmäisestä käsittelystä, jossa annettiin yksipuolinen tuomio, tuomioistuin mitätöi tuomion vastaajan pyynnöstä ja määrää asialle uuden käsittelyn. Osapuoli voi toimittaa tällaisen pyynnön siihen saakka, kunnes yksipuolinen tuomio tulee voimaan (ks. siviiliprosessilain 153b §:n 4 momentti).
Yksipuoliseen tuomioon voi myös hakea muutosta. Jos vastaaja on pyytänyt mitätöimään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ja hakenut lisäksi muutosta tuomioon ja jos tuomion mitätöintipyyntö on hyväksytty täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä, muutoksenhaku jätetään huomiotta (ks. siviiliprosessilain 153b §:n 5 momentti).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Riita-asioiden oikeudenkäyntilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ’oikeudenkäyntilaki’) 214–229 §:ssä vahvistetaan Saksassa sovellettavia menettelyllisiä määräaikoja koskevat yleissäännökset. Yksittäisiä määräaikoja koskevat säännökset ovat jakautuneet kyseisen lain eri pykäliin.
Varsinaiset määräajat (eigentliche Frist) erotetaan muista, ei-varsinaisista määräajoista (uneigentliche Frist). Varsinaisissa määräajoissa on kyse ajanjaksosta, jonka kuluessa riita-asian osapuolet voivat suorittaa tai jonka kuluessa heidän on oikeudenmenetysten välttämiseksi suoritettava prosessitoimia. Ei-varsinaisilla määräajoilla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka kuluessa tuomioistuin voi lain mukaan suorittaa tiettyjä toimenpiteitä.
Varsinaisten määräaikojen osalta erotetaan vielä lakiin perustuvat määräajat, joiden pituus määräytyy lainsäädännön perusteella, ja tuomioistuimen asettamat määräajat, joiden pituuden tuomioistuin asettaa harkintansa mukaan. Lakiin perustuviin määräaikoihin kuuluvat myös oikeudenkäyntilain 224 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaiset laissa säädetyt sitovat määräajat (Notfrist), joiden kestoa ei voida lyhentää tai pidentää.
Osapuolet voivat sen sijaan sopia tuomioistuimen asettamien ja lakiin perustuvien määräaikojen lyhentämisestä, lukuun ottamatta edellä mainittuja sitovia määräaikoja ja ei-varsinaisia määräaikoja, mutta eivät niiden pidentämisestä. Tuomioistuin voi periaatteessa muuttaa (eli joko pidentää tai lyhentää) tuomioistuimessa asetettua määräaikaa, mutta lakiin perustuvien määräaikojen osalta muutokset ovat mahdollisia vain laissa säädetyissä tilanteissa. Molemmissa tapauksissa tuomioistuin muuttaa määräaikaa ainoastaan silloin, jos asianosainen on voinut esittää muuttamiselle vakuuttavat perusteet.
Riita-asian osapuolten on otettava huomioon muun muassa seuraavat määräajat:
a) Riidattomien saatavien velkomisprosessissa
Riidattomien saatavien velkomisprosessissa annettua maksusuoritusmääräystä on oikeudenkäyntilain 692 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vastustettava kahden viikon määräajassa; sama määräaika koskee myös täytäntöönpanomääräyksen vastustamista 700 §:n 1 momentin ja 339 §:n 1 momentin mukaan. Jos määräystä ei vastusteta, eikä hakija pyydä täytäntöönpanomääräyksen antamista kuuden kuukauden määräajan kuluessa, maksusuoritusmääräyksen vaikutus raukeaa 701 §:n mukaisesti.
b) Tavallisessa tuomioistuinmenettelyssä
Kun kyseessä on määräajan alkaminen tiedoksiantohetkestä (ks. vastaus kysymykseen 4), on tarkistettava, että tiedoksianto on suoritettu pätevästi. Sijaistiedoksiannon tapauksessa pätevyys ei määräydy yleensä sen perusteella, onko vastaanottaja tosiasiallisesti saanut asiakirjan. Tiedoksiannon pätevyys edellyttää kuitenkin aina, että vastaanottajan asunto tai liiketoimipaikka sijaitsee tosiasiallisesti (yhä) tiedoksianto-osoitteessa.
Jos tiedoksiannon vastaanottaja ei ole saanut tietoa tuomioistuinkäsittelystä eikä ole tämän vuoksi voinut hakea muutosta annettuun päätökseen, hän voi hakea määräajan palauttamista tietyin edellytyksin (ks. vastaus kysymykseen 4). Määräajan alkamisen ratkaisevan ajankohdan osalta katso vastaus kysymykseen 16.
Oikeudenkäyntilain 222 §:n 1 momentissa säädetään, että kaikkien menettelyllisten määräaikojen laskemiseen sovelletaan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) säännöksiä (187–193 §).
Määräaikojen laskemisen osalta ks. vastaukset kysymyksiin 7–9.
Määräajan alkaminen on pääsääntöisesti sidoksissa sen asiakirjan tiedoksiantoon, johon vastine olisi annettava, tai sen päätöksen tiedoksiantoon, johon voidaan hakea muutosta (vrt. esim. oikeudenkäyntilain 276 §:n 1 momentin ensimmäinen virke, 329 §:n 2 momentin toinen virke ja 339 §:n 1 momentti). Lisäksi 517 ja 548 §:ssä sekä 569 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä säädetään, että muutoksenhakua koskeva määräaika alkaa päätöksen tiedoksiannosta. Jos tiedoksiantoa ei ole tapahtunut tai jos se on pätemätön eikä se ole korjaantunut 189 §:n mukaisesti, määräaika alkaa viiden kuukauden kuluttua päätöksen julistamisesta. Kyseinen viiden kuukauden määräaika korvaa tällöin tiedoksiannon. Samanlainen säännös sisältyy ZPO:n 544 §:n 3 momentin ensimmäiseen virkkeeseen muutoksenhakuoikeuden epäämistä koskevan valituksen osalta, mutta tällöin tiedoksiannon korvaava vaikutus alkaa vasta kuuden kuukauden kuluttua.
Jäljempänä mainittuja oikeussuojakeinoja, joilla voidaan poikkeustapauksissa kumota tuomion lainvoimaisuus, koskevan määräajan alkamisajankohta on seuraava:
Jos kysymyksellä tarkoitetaan sitä, milloin määräajassa suoritettavalla toimella on oikeusvaikutuksia määräajan noudattamisen perusteella, vastaus on seuraava:
Menettelyllistä määräaikaa on noudatettu silloin, jos prosessitoimi suoritetaan ennen määräajan viimeisen päivän päättymistä. Tällä tarkoitetaan pääsääntöisesti asiakirjan toimittamista tuomioistuimeen määräajan kuluessa. Näin ollen ratkaisevaa ei yleensä ole asiakirjan lähettämisen ajankohta, vaan asiakirjan saapuminen tuomioistuimeen. Määräaika voidaan kuitenkin käyttää aivan loppuun eli kello 24:ään asti määräajan viimeisenä päivänä, vaikkei kenenkään voida tuolloin katsoa saavan asiakirjasta tietoa tuomioistuimessa.
Jos kysymyksellä sitä vastoin viitataan siihen, mistä ajankohdasta määräajan on katsottava alkavan, vastaus on seuraava:
Jos määräajan alkamiselle on ratkaisevaa jokin tapahtuma tai ajankohta tiettynä päivänä, siviililain 187 §:n 1 momentissa säädetään, ettei kyseistä päivää lasketa mukaan määräaikaan.
Ei. Kun kyseessä on määräajan alkaminen tiedoksiantohetkestä (ks. vastaus kysymykseen 4), tiedoksiantotavalla ei ole merkitystä. Tiedoksiannon oikeusvaikutukset alkavat siitä hetkestä, kun tiedoksi annettava asiakirja annetaan vastaanottajalle (oikeudenkäyntilain 177 §) tai kun tiedoksianto on suoritettu jollakin 178, 180 ja 181 §:ssä mainituista sijaistiedoksiantotavoista (esim. antamalla asiakirja jollekin täysi-ikäisistä perheenjäsenistä tai jättämällä se postilaatikkoon).
Jos määräajan alkamiselle on ratkaisevaa jokin tapahtuma tai ajankohta tiettynä päivänä, siviililain 187 §:n 1 momentissa säädetään, ettei kyseistä päivää lasketa mukaan määräaikaan.
Määräajan kuluminen lasketaan kalenteripäivien, eikä siis työpäivien, perusteella. Jos määräajan päättymispäivä olisi sunnuntai, lauantai tai yleinen juhlapäivä, se siirtyy kuitenkin seuraavalle työpäivälle (ks. oikeudenkäyntilain 222 §:n 1 momentti ja siviililain 193 §).
Jos määräajan alkamiselle on ratkaisevaa jokin tapahtuma tai ajankohta tiettynä päivänä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyseistä päivää lasketa mukaan määräaikaan, viikkoina, kuukausina tai useamman kuukauden jaksona (vuosi, puoli vuotta, neljännesvuosi) annettu määräaika päättyy viimeisen viikon/kuukauden sinä päivänä, joka vastaa nimeltään tai järjestysluvultaan päivää, johon kyseinen tapahtuma tai ajankohta sijoittuu. Jos tietyn päivän alkamishetki on ratkaiseva määräajan alkamiselle, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen päivä lasketaan mukaan määräaikaan, määräaika päättyy sen sijaan viimeisen viikon/kuukauden sen päivän päättyessä, joka edeltää päivää, joka vastaa nimeltään tai järjestysluvultaan määräajan alkamispäivää (ks. oikeudenkäyntilain 222 §:n 1 momentti ja siviililain 188 §:n 2 momentti).
Jos kuukausissa annetun määräajan viimeisestä kuukaudesta puuttuu määräajan päättymisen ratkaiseva päivämäärä, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisen päivän päättyessä (esim. kuukauden määräaika alkaa 30.1. ja päättyy 28.2.), (ks. siviililain 188 §:n 3 momentti).
Katso vastaus kysymykseen 8.
Jos määräajan päättymispäivä on sunnuntai, lauantai tai yleinen juhlapäivä, määräaika päättyy oikeudenkäyntilain 222 §:n 1 momentin ja siviililain 193 §:n mukaan seuraavana työpäivänä.
Tuomari voi päättää pidentää lakisääteisiä määräaikoja. Laissa säädettyjä sitovia määräaikoja ei voi kuitenkaan pidentää. Pidentäminen edellyttää toisen osapuolen hyväksyntää.
Saksan siviili- ja siviiliprosessioikeudessa on säädetty esimerkiksi seuraavista erityismääräajoista:
Asian käsittelyn päivämäärän ja kellonajan vahvistaminen perustuu yleisesti ottaen tuomioistuimen harkintaan, jossa on noudatettava menettelyn nopeuttamisvelvollisuutta ja määräystä siitä, että asia voidaan käsitellä vain hätätapauksessa sunnuntaina, yleisenä juhlapäivänä tai lauantaina.
Asian käsittelyä koskevan haasteen osalta tuomioistuimen on noudatettava vähintään yhden viikon pituista haasteaikaa asianajajien välityksellä käytävässä menettelyssä ja vähintään kolmen päivän haasteaikaa muissa menettelyissä. Kyseisiä haasteaikoja voidaan lyhentää vain osapuolten sopimuksella tai toisen osapuolen hakemuksesta.
Oikeudenkäyntilain 141 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä molemmat osapuolet saapumaan henkilökohtaisesti asian suulliseen käsittelyyn, jos tämä on asian selvittämisen kannalta suotavaa. Tuomioistuin voi kuitenkin poiketa osapuolen henkilökohtaisesta läsnäolovelvollisuudesta, jos sen vaatiminen ei ole asianmukaista ottaen huomioon hänen asuinpaikkansa huomattava etäisyys tuomioistuimesta (ks. kysymys 8) tai muu tärkeä peruste. Tällaisena muuna 141 §:n 1 momentin 2 virkkeessä tarkoitettuna perusteena tulee kyseeseen mikä tahansa asianosaisen kannalta merkittävä syy, kuten sairaus, ennalta suunniteltu loma, työkiireet tai toisen osapuolen tapaamisesta todennäköisesti aiheutuva psyykkinen kuormitus.
Lisäksi oikeudenkäyntilain 227 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että tuomioistuin voi toisen osapuolen hakemuksesta peruuttaa tai keskeyttää asian suullisen käsittelyn tai lykätä sitä tärkeiden syiden perusteella. Kyseisen säännöksen osalta tärkeäksi syyksi ei katsota perusteita, jotka koskevat osapuolesta itsestään johtuvaa poisjääntiä tai tämän perusteettomasti puutteellista valmistautumista. Tällaisena syynä voidaan sen sijaan pitää haasteen toimittamiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämistä, tarpeellista asianajajan vaihdosta sekä todistajan, asianajajan tai asianosaisen sairastumista tai heidän poissaoloaan lähiomaisen kuoleman johdosta. Käsittelyajankohdan muuttamista koskevan hakemuksen perusteena oleva tärkeä syy on näytettävä toteen tuomioistuimen pyynnöstä, ja syyt tutkitaan sitä kriittisemmin, mitä lähempänä käsittelyajankohtaa ne esitetään. Vaikka tuomioistuimen lomasta onkin jo luovuttu, 227 §:n 3 momentissa annetaan edelleen mahdollisuus muuttaa 1. heinäkuuta ja 31. elokuuta väliselle ajanjaksolle ajoittuvaa käsittelyajankohtaa osapuolen hakemuksesta normaalia helpommin.
Koska Saksan maantieteelliseen alueeseen ei kuulu tällaisia erityisalueita, erityissäännöksiä ei ole myöskään annettu. Näin ollen oikeudenkäyntilaissa ei ole säädetty yleisestä määräajan pidentämisestä niiden henkilöiden osalta, joiden asuinpaikka sijaitsee kaukana toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Oikeudenkäyntilain 141 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä säädetään kuitenkin, että tuomioistuin voi poiketa yksittäistapauksessa osapuolen läsnäolovelvollisuudesta, jos sen vaatiminen ei ole asianmukaista ottaen huomioon osapuolen asuinpaikan huomattava etäisyys tuomioistuimesta. Useiden satojen kilometrien etäisyyden ei katsota olevan vielä huomattava, kun otetaan huomioon nykyiset yleisesti ottaen hyvät liikenneyhteydet. Kyse onkin yksittäistapauksen kokonaisolosuhteista, mukaan lukien asianosaisen terveydentila.
Koska Saksan lainsäädännössä ei ole säädetty määräajan pidentämisestä syrjäisellä paikkakunnalla asuvien asianosaisten osalta, siinä ei käsitellä myöskään kysymyksessä mainittuja seikkoja.
Määräajan laiminlyönnillä voi olla erilaisia oikeusvaikutuksia, esimerkiksi seuraavia:
Kun otetaan huomioon kohdassa 15 mainitut seuraamukset, osapuolella on käytettävissään seuraavat oikeussuojakeinot määräajan laiminlyöntitapauksessa:
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Jollei laissa toisin säädetä, menettelyllisiä määräaikoja laskettaessa sovelletaan siviiliprosessilain yleisen osan säännöksiä, jotka koskevat määräaikoja ja määräpäiviä. Siviiliprosessilain yleisen osan 134 §:n 2 momentin mukaan määräaika määritetään vuosina, kuukausina, viikkoina, päivinä, tunteina tai lyhempinä ajanjaksoina tai jonkin varmasti tapahtuvan tapahtuman perusteella. Määräaika alkaa sitä kalenteripäivää tai tapahtumaa seuraavana päivänä, jonka perusteella määräajan alkaminen määriteltiin. Määräaika päättyy määräpäivänä. Jos määräpäivä on määritelty päivinä tai suurempina aikayksiköinä laskettavana määräaikana, määräaika päättyy määräpäivänä kello 24.00, jollei laissa toisin säädetä. Kun kyseessä on tahdonilmaisu, joka on annettava tiedoksi taloudellista tai ammatillista toimintaa harjoittavalle henkilölle tietyssä määräajassa, tahdonilmaisu on annettava tiedoksi tai asianomaista henkilöä koskeva määräajassa tehtävä toimi on toteutettava viimeistään määräpäivänä ennen kuin tavanomainen työaika päättyy siinä paikassa, johon tahdonilmaisu tulee toimittaa tai jossa toimi tulee toteuttaa. Jos prosessitoimi on toteutettava tuomioistuimen tiloissa, määräajan katsotaan päättyvän tuomioistuimen työpäivän päättyessä.
Kansallisista vapaapäivistä säädetään juhlapyhistä ja yleisistä vapaapäivistä annetussa laissa (joka tuli voimaan 23.2.1998). Vapaapäiviä ovat
Siviiliprosessilain 65 §:n 1 momentin mukaan menettelyllisiä määräaikoja laskettaessa sovelletaan siviiliprosessilain yleisen osan säännöksiä, jotka koskevat määräaikoja ja määräpäiviä, jollei laissa toisin säädetä.
Yleissääntö vahvistetaan siviiliprosessilain yleisen osan 135 §:n 1 momentissa. Sen mukaan määräaika alkaa sitä kalenteripäivää tai tapahtumaa seuraavana päivänä, jonka perusteella määräajan alkaminen määriteltiin, jollei laista tai sopimuksesta toisin johdu. Tuomioistuimen määräämä määräaika alkaa menettelyssä määräajan vahvistavan asiakirjan tiedoksiantamista seuraavasta päivästä, jos määräaikaa vahvistettaessa ei ole toisin päätetty. Jos asiakirjaa ei tarvitse antaa tiedoksi, määräaika alkaa, kun määräajan vahvistamisesta on ilmoitettu (siviiliprosessilain 63 §).
Ei. Siviiliprosessilaissa säädetään, että tuomioistuimen määräämä määräaika alkaa menettelyasiakirjan tiedoksiantamista seuraavasta päivästä. Tämä pätee kaikkiin tiedoksiantotapoihin.
Siviiliprosessilain yleisen osan 135 §:n 1 momentin mukaan määräaika alkaa sitä kalenteripäivää tai tapahtumaa seuraavana päivänä, jonka perusteella määräajan alkaminen määriteltiin, jollei laista tai sopimuksesta toisin johdu.
Siviiliprosessilain 136 §:n 9 momentin mukaan määräaikaa vahvistettaessa päiväksi katsotaan ajanjakso keskiyöstä keskiyöhön. Niinpä silloin kun määräaika on ilmaistu päivissä, ilmoitettu päivien lukumäärä tarkoittaa kalenteripäiviä.
Menettelylliset määräajat ilmaistaan yleensä päivissä.
Kuukausissa ilmaistaan esimerkiksi sellainen määräaika, joka päätyttyä muutosta ei voi enää hakea. Siviiliprosessilain 632 §:n mukaan muutosta on haettava 30 päivän kuluessa siitä, kun tuomio on annettu tiedoksi valituksentekijälle, mutta kuitenkin viiden kuukauden kuluessa ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomion julkistamisesta. Kun tuomion julkistamisesta on kulunut viisi kuukautta, muutosta ei voi enää hakea, vaikka tuomion tiedoksiantamisesta ja julkistamisesta laskettavan viiden kuukauden määräajan umpeutumiseen olisi alle 30 päivää. Tämä ehdoton rajoitus on otettu käyttöön oikeusvarmuuden takaamiseksi. Samanlainen viiden kuukauden ehdoton määräaika on vahvistettu esimerkiksi tuomioista tehtävien valitusten ja kassaatiovalitusten esittämiselle.
Määräaika on ilmaistu vuosissa esimerkiksi valtion käsittelymaksun tai vakuuden palauttamista koskevan vaatimuksen raukeamisen osalta: vaatimus raukeaa kahden vuoden kuluttua sen vuoden lopusta, jona vakuus tai valtion käsittelymaksu maksettiin, mutta ei kuitenkaan ennen kuin menettely on päättynyt ja siinä on annettu voimaantullut päätös. Kyseessä on siis vaatimuksen raukeamisen määräaika eikä menettelyyn liittyvä määräaika, jota ei voi pidentää eikä palauttaa.
Lisäksi vuosissa ilmaistaan vaatimusten vanhenemisaikoja. Myöskään vaatimuksen vanhenemisaika ei ole menettelyyn liittyvä määräaika. Siviiliprosessilain yleisen osan 143 §:n mukaan tuomioistuin ottaa vaatimuksen vanhenemisen huomioon vain sen henkilön pyynnöstä, jota velvoite koskee.
Määräaika päättyy määräpäivänä. Jos määräpäivä on määritelty viikkoina laskettavana ajanjaksona, määräpäivänä pidetään kyseisen ajanjakson viimeisen viikon vastaavaa päivää. Jos määräpäivä on määritelty kuukausina laskettavana ajanjaksona, määräpäivänä pidetään viimeisen kuukauden vastaavaa päivää. Jos määräpäivä on määritelty vuosina laskettavana ajanjaksona, määräpäivänä pidetään viimeisen vuoden vastaavaa kuukautta ja päivää. Jos määräpäivä on määritelty kuukausina tai vuosina laskettavana ajanjaksona ja määräpäivä osuu sellaiselle kuukaudelle, jossa ei ole vastaavaa päivää, määräpäivänä pidetään kyseisen kuukauden viimeistä päivää (siviiliprosessilain 136 §:n 2–5 momentti).
Siviiliprosessilain 136 §:n 8 momentissa säädetään, että jos tahdonilmauksen tekemiselle tai velvollisuuden täyttämiselle vahvistettu määräpäivä osuu yleiselle vapaapäivälle tai muulle lomapäivälle, määräpäivänä pidetään ensimmäistä lomapäivän jälkeistä työpäivää.
Siviiliprosessilain 64 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi pidentää vahvistamaansa menettelyllistä määräaikaa perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan perustelluin syin. Määräaikaa voidaan pidentää useamman kerran vain vastapuolen suostumuksella.
Muutosta on haettava 30 päivän kuluessa siitä, kun tuomio on annettu tiedoksi muutoksenhakijalle, mutta kuitenkin viiden kuukauden kuluessa ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomion julkistamisesta. (siviiliprosessilain 632 §:n 1 momentti). Tähän yleissääntöön on kuitenkin poikkeuksia:
Muutoksenhaun määräaikaa voidaan molempien osapuolten suostumuksella lyhentää tai pidentää niin, että se on enintään viisi kuukautta tuomion julkistamisesta.
Siviiliprosessilain mukaan tuomioistuin vahvistaa oikeudenkäynnin ajankohdan heti pyynnön tai hakemuksen ja siihen annetun vastauksen saatuaan tai vastaukselle vahvistetun määräajan päätyttyä. Tuomioistuin voi vahvistaa oikeudenkäynnin ajankohdan myös ennen vastauksen saamista tai vastaukselle vahvistetun määräajan päättymistä, jos voidaan olettaa, että vastauksesta riippumatta asian ratkaisemiseksi tarvitaan oikeudenkäynti tai kun oikeudenkäynnin vahvistaminen on olosuhteiden vuoksi muista syistä järkevää. Jos tuomioistuin ei pyydä vastausta, tuomioistuin vahvistaa oikeudenkäynnin ajankohdan heti pyynnön tai hakemuksen saatuaan. Oikeudenkäynnin ajankohtaa vahvistettaessa kysytään myös osapuolten mielipidettä ja otetaan ne mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Tuomioistuin voi peruuttaa oikeudenkäynnin ajankohdan tai muuttaa tai lykätä sen ajankohtaa ainoastaan perustelluista syistä (siviiliprosessilain 352 §:n 1 momentti).
Jos menettelyyn sovelletaan Viron prosessioikeutta, henkilö ei menetä oikeuttaan määräajan pidennykseen yksinomaan siitä syystä, että asiakirja annetaan hänelle tiedoksi sellaisessa paikassa, jossa asuvilla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen.
Jos prosessitoimea ei toteuteta määräajassa, osapuolella ei ole oikeutta toteuttaa sitä myöhemmin, jollei tuomioistuin palauta laissa säädettyä määräaikaa, pidennä itse vahvistamaansa määräaikaa tai käsittele osapuolen esittämää pyyntöä, hakemusta, todistetta tai vastaväitettä. Tätä sovelletaan riippumatta siitä, onko osapuolta varoitettu tällaisista seuraamuksista etukäteen.
Jos tuomioistuin on antanut yksipuolisen tuomion, koska vastaaja ei ole saapunut oikeudenkäyntiin, vastaaja voi hakea takaisinsaantia (kaja) (siviiliprosessilain 415 §). Vastaaja voi hakea takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon, jos yksipuolisen tuomion perusteena oleva laiminlyönti johtuu perustelluista syistä. Perusteltuja syitä sille, että vastaaja ei ole vastannut kanteeseen tai on jättänyt saapumatta oikeudenkäyntiin eikä ole ilmoittanut poisjäännistä, ovat ennen kaikkea liikennehäiriö, asianosaisen yllättävä sairastuminen tai omaisen yllättävä vaikea sairaus, jonka vuoksi vastaaja ei ole voinut reagoida kanteeseen, saapua oikeudenkäyntiin eikä lähettää tuomioistuimeen edustajaa (422 §:n 1 momentti).
Takaisinsaantihakemuksen voi tehdä riippumatta siitä, onko perusteltuja syitä olemassa, jos
Takaisinsaantihakemus on esitettävä 30 päivän kuluessa yksipuolisen tuomion tiedoksiantamisesta. Jos yksipuolinen tuomio annetaan tiedoksi julkisesti, takaisinsaantihakemuksen voi esittää 30 päivän kuluessa siitä, kun vastaaja on saanut tietää yksipuolisesta tuomiosta tai sen täytäntöönpanemiseksi aloitetusta täytäntöönpanomenettelystä. Jos oikeudenkäynnin uudelleen aloittamisen jälkeen vastaajan vahingoksi annetaan uusi yksipuolinen tuomio, vastaaja voi hakea siihen muutosta vain siihen vedoten, että yksipuolisen tuomion tekemisedellytykset on jätetty tarkistamatta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tärkeimmät määräaikatyypit ovat seuraavat:
Kanteeseen vastaamisen määräaika: Kun vastaajalle on annettu tiedoksi High Court -tuomioistuimessa nostettu kanne, hänellä on kahdeksan päivää aikaa vastata ottaneensa tiedoksiannon vastaan. Vastausta kutsutaan nimellä appearance. Kahdeksan päivän määräaikaa ei kuitenkaan sovelleta haasteeseen (special summons), jota tarkoitetaan ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 12 olevassa 2 kohdassa. Kohdan mukaan appearance-vastaus voidaan esittää milloin tahansa.
Normaaliin kahdeksan päivän määräaikaan ei lasketa mukaan tiedoksiantopäivää, ellei tuomioistuin toisin määrää. Tämän jälkeen vastaajan on esitettävä puolustuksensa 28 päivän kuluessa. Tämä määräaika alkaa kulua kanteen tiedoksiantopäivästä tai siitä päivästä, jona appearance-vastaus on viimeistään esitettävä, sen mukaan, kumpi näistä päivistä on myöhäisempi (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 21 oleva 1 kohta).
Alemman oikeusasteen ylemmän tuomioistuimen (Circuit Court) siviilioikeudellisissa menettelyissä vastaajalla on velvollisuus toimittaa vastineensa kantajalle kymmenen päivän kuluessa appearance-asiakirjan toimittamisesta (Circuit Court -tuomioistuimen vuoden 2001 työjärjestyksen (Circuit Court Rules 2001) määräyksessä 15 oleva 4 kohta). Alemman oikeusasteen tuomioistuimessa (District Court) appearance-asiakirja ja vastine on toimitettava 28 päivän kuluessa kanteen tiedoksiannosta (District Court -tuomioistuimen työjärjestyksen (District Court Rules) määräys 42).
Tuomion täytäntöönpanon määräaika: High Court -tuomioistuimessa tuomion täytäntöönpanoa koskeva menettely voidaan panna vireille kuuden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tuomiosta tuli täytäntöönpanokelpoinen (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 42 oleva 23 kohta). Jos kuusi vuotta on jo kulunut tai jos asianosaiset ovat vaihtuneet esimerkiksi kuoleman tai muun seikan takia, täytäntöönpanomääräystä on haettava tuomioistuimelta. Oikeus tuomion täytäntöönpanoon vanhenee 12 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tuomiosta tuli täytäntöönpanokelpoinen (vanhentumisaikoja koskevien vuoden 1957 sääntöjen (Statute of Limitations 1957) 11 §).
Vanhentumisajat: Sopimusasioissa sopimuspuolen on nostettava kanne kuuden vuoden kuluessa siitä päivämäärästä, jona kanteen peruste syntyi. Vahingonkorvauksia koskevissa asioissa kanne on yleensä nostettava kuuden vuoden kuluessa. Henkilövahinkoja ja kunnianloukkauksia koskevissa asioissa sovelletaan kuitenkin erityissääntöjä.
Henkilövahinkoja koskevissa asioissa kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vahinko on tapahtunut, tai siitä päivästä, jona vahingon syy on tullut tietoon, jos tämä päivä on myöhäisempi (vuoden 2004 siviilioikeudellista vastuuta ja siviilioikeutta koskevan lain (Civil Liability and Courts Act 2004) 7 §).
Kunnianloukkausasioissa kanne on nostettava yhden vuoden kuluessa. Aikaa voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa pidentää kahteen vuoteen.
Kanne kuolinpesää vastaan on nostettava kahden vuoden kuluessa kuolemasta tai tavanomaisen vanhentumisajan kuluessa sen mukaan, kumpi ajankohdista on aikaisempi (vuoden 1961 siviilioikeudellista vastuuta koskevan lain (Civil Liability Act 1961) 9 §:n 2 momentti).
Avopuolisoiden vuoden 2010 rekisteröidystä parisuhteesta ja tietyistä avopuolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista annetun lain (Civil Partnership and Certain Rights and Obligations of Cohabitants Act 2010) 15 osan nojalla nostamat kanteet on nostettava kahden vuoden kuluessa parisuhteen päättymisestä.
Maa-alueiden palauttamiseen liittyvissä asioissa vanhentumisaika on 12 vuotta.
Tavanomaisissa vuokrasopimuksissa vuokrarästien perimisen vanhentumisaika on kuusi vuotta. Kiinnitysten lunastuksen määräaika on 12 vuotta. Meripelastusta koskeviin kanteisiin sovelletaan kahden vuoden vanhentumisaikaa. Viallisesta moottoriajoneuvosta johtuva implisiittisten ehtojen rikkomista koskeva vahingonkorvauskanne on nostettava kahden vuoden kuluessa (vuoden 1980 tavaroiden myyntiä ja palveluiden suorittamista koskevan lain (Sale of Goods and Supply of Services Act 1980) 13 §:n 8 momentti). Viallista tuotetta koskeva vahingonkorvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa (vuoden 1991 tuotevastuulain (Liability for Defective Products Act 1991) 7 §:n 1 momentti).
Tuomioistuinten istuntoja ja lomakausia koskevat säännöt löytyvät tämän asiakirjan lopussa olevan linkin kautta.
Lauantaiden ja sunnuntaiden lisäksi seuraavat päivät ovat vapaapäiviä Irlannissa:
uudenvuodenpäivä (1.1.)
Pyhän Patrickin päivä (17.3.)
toinen pääsiäispäivä
joulupäivä (25.12.)
tapaninpäivä (26.12.)
touko-, kesä- ja elokuun ensimmäinen maanantai
lokakuun viimeinen maanantai.
Jos joulupäivä, tapaninpäivä tai uudenvuodenpäivä osuu viikonloppuun, seuraava arkipäivä on vapaapäivä. Huomioi myös tuomioistuinten lomakaudet, joiden aikana järjestetään vain rajoitettu määrä tuomioistuinten istuntoja, kuten ns. lomakauden istuntoja ja kiireellisiä hakemusasioita koskevia istuntoja. Esimerkiksi elo- ja syyskuun pitkän lomakauden aikana ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa ja Circuit Court -tuomioistuimessa on rajoitettu määrä istuntoja.
Vuoden 1957 vanhentumisaikoja koskevassa laissa (Statute of Limitations 1957), sellaisena kuin se on muutettuna, määritetään aikarajat, joiden kuluessa oikeudenkäynnit on aloitettava. Vanhentumisajan päättymisen jälkeen nostettu kanne suljetaan pois tai hylätään vain, jos vastaaja vetoaa puolustuksessaan vanhentumisaikoja koskevaan lakiin. Näin ollen vanhentumisaikoja koskeva laki ei vaikuta kantajan oikeuteen nostaa kanne, mutta se voi vaikuttaa kanteen menestymiseen. Vaikka kanne olisikin nostettu asiaankuuluvassa määräajassa, High Court -tuomioistuimella on aina toimivalta hylätä kanne oikeudenmukaisuussyistä, jos kanteen perusteen päivämäärän ja oikeudenkäynnin tai kanteen päivämäärän välillä on kulunut niin pitkä aika, että vastaaja joutuisi epäoikeudenmukaiseen asemaan sen vuoksi. Ks. myös edellä vastaus kysymykseen 1.
Ajanjakso alkaa asianomaisen tapahtuman ajankohdasta tai siitä ajankohdasta, jona asianomainen tapahtuma (esim. vamma) on tullut tietoon. Jos tuomioistuin antaa esimerkiksi viikon aikaa jonkin asian hoitamiseen, kyseinen toimi on suoritettava tai asianomainen asiakirja toimitettava viikon kuluessa määräyksen antamisesta. Vastaavasti jos asianosaisen on pantava tuomio täytäntöön kuuden vuoden kuluessa, tämä tarkoittaa kuutta vuotta siitä päivästä lähtien, jona tuomiosta on tullut täytäntöönpanokelpoinen.
Ellei toisin säädetä, yleensä silloin, kun määräajan ilmaistaan alkavan tiettynä päivänä, kyseinen päivä sisältyy määräaikaan (vuoden 2005 laintulkintaa koskevan lain (Interpretation Act 2005) 18 §:n h momentti). Ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 122 olevassa 10 kohdassa määrätään kuitenkin, että jos kyseisessä työjärjestyksessä määrätään tietystä päivien määrästä (pl. ensimmäinen ja viimeinen päivä), ensimmäistä päivää ei lasketa mukaan määräaikaan.
Jos asiakirja on annettava tiedoksi toiselle asianosaiselle tiettyyn päivään mennessä tai ajanjaksona, joka muodostuu tietystä määrästä päiviä, se annetaan yleensä tiedoksi joko tavallisella tai kirjatulla kirjeellä. Jos asiakirja annetaan tiedoksi tavallisella kirjeellä, se katsotaan tiedoksiannetuksi toiselle osapuolelle sinä päivänä, jona asiakirjan sisältävä kirjekuori toimitetaan perille postin normaalilla kulkunopeudella, yleensä seuraavana päivänä postituksen jälkeen. (Siviilioikeudellisen kanteen tiedoksiantoa Circuit Court -tuomioistuimessa koskevat säännöt, vuoden 2001 Circuit Court -tuomioistuimen työjärjestyksen (Circuit Court Rules 2001) määräyksessä 11 oleva 10 kohta ja määräyksessä 14 olevan 3 kohdan vi alakohta; kanteen tiedoksiantoa District Court -tuomioistuimessa koskevat säännöt, District Court -tuomioistuimen työjärjestyksen (District Court Rules) määräys 41; haasteen tiedoksiantoa High Court -tuomioistuimessa koskevat säännöt, ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräys 9.)
Ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräys 122 sisältää yleiset määräaikoja koskevat määräykset, mukaan lukien määräykset siitä, milloin tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 122 oleva 9 kohta).
Kun ilmaistaan, että määräaika alkaa tiettynä päivänä tai lasketaan tietystä päivästä lukien, jos esimerkiksi asiakirja on annettava asianosaiselle tiedoksi ”seitsemän päivän kuluessa”, ensimmäinen päivä (esim. päivä, jona määräys on annettu) lasketaan mukaan kyseiseen määräaikaan, jollei lainsäädännöstä tai tuomioistuimen työjärjestyksestä muuta johdu. Ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 122 olevan 10 kohdan mukaan kuitenkin, jos kyseisessä työjärjestyksessä määrätään tietystä päivien määrästä (pl. ensimmäinen ja viimeinen päivä), ensimmäistä päivää ei lasketa mukaan. Jos määräajan ilmaistaan päättyvän tai lasketaan päättyvän tiettynä päivänä, kyseisen päivän katsotaan sisältyvän määräaikaan. Kun asiakirja on annettava tiedoksi tai menettely on aloitettava alle kuuden päivän kuluessa, määräaikaan ei lasketa mukaan lauantaita, sunnuntaita, joulupäivää eikä pitkäperjantaita. (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräys 122).
Kalenteripäiviä, ellei toisin mainita.
Jos määräaika teon suorittamiseen tai menettelyn aloittamiseen on ilmaistu kuukausissa tai vuosissa, ajanjakso lasketaan kalenterikuukausina, ellei toisin ilmoiteta.
Ellei toisin säädetä, yleensä silloin, kun määräajan ilmaistaan alkavan tiettynä päivänä tai se lasketaan tietystä päivästä lukien, kyseinen päivä sisältyy määräaikaan. Vastaavasti kun määräajan ilmaistaan päättyvän tiettynä päivänä tai sen lasketaan päättyvän tiettynä päivänä, kyseinen päivä sisältyy määräaikaan (vuoden 2005 laintulkintaa koskevan lain (Interpretation Act 2005) 18 §:n h momentti). Ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 122 olevassa 10 kohdassa määrätään kuitenkin, että jos kyseisessä työjärjestyksessä määrätään tietystä päivien määrästä (pl. ensimmäinen ja viimeinen päivä), ensimmäistä päivää ei lasketa mukaan määräaikaan.
Kyllä. Kun teon suorittamisen tai menettelyn aloittamisen määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai muuna päivänä, jona tuomioistuimen kanslia on suljettu, eikä tekoa näin ollen voida suorittaa kyseisenä päivänä, määräaika päättyy seuraavana päivänä, jona tuomioistuimen kanslia on avoinna. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin määräaikoihin.
Jos määräajasta säädetään laissa, tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa pidentää tätä määräaikaa. Tuomioistuimille on kuitenkin annettu harkintavaltaa tuomioistuimen työjärjestyksessä tai tietyissä tapauksissa tuomioistuimen määräyksissä asetettujen määräaikojen pidentämisen tai lyhentämisen osalta. Jos kantaja katsoo, että näin on perusteltua menetellä poikkeuksellisten olosuhteiden takia, hän voi pyytää tuomioistuinta käsittelemään hakemuksen välittömästi, odottamatta sitä, että asiakirjoja annetaan tiedoksi vastaajalle. Tämä tunnetaan ex parte -hakemuksena eli menettelynä, jossa vastapuolta ei kuulla. Jos ex parte -määräys annetaan, toiselle asianosaiselle ilmoitetaan määräyksen antamisesta, ja hänelle annetaan sen jälkeen tilaisuus tulla tuomioistuimeen ja hakea määräykseen muutosta tai purkua. Yleensä määräaikaa asiakirjojen jättämiselle tuomioistuimeen voidaan jatkaa asianosaisten suostumuksella. Jos asianosainen pyrkii pidentämään muutoksenhaun määräaikaa, hänen on osoitettava, että hänellä oli aikomus hakea muutosta määräajassa, että valitusta ei tehty ajoissa virheen takia ja että hänellä on perusteita muutoksenhaulle. Jos toiselle asianosaiselle on aiheutunut vahinkoa ajan kulumisen takia, tämä voi olla merkityksellinen tekijä. Tällöin tuomioistuin voi käyttää harkintavaltaansa ja kieltäytyä pidentämästä määräaikaa.
High Court -tuomioistuimen ratkaisuun on haettava muutosta 28 päivän kuluessa siitä päivästä, jona muutoksenhaun kohteena oleva määräys on allekirjoitettu.
Jos henkilö haluaa hakea muutosta Circuit Court -tuomioistuimen ratkaisuun, hänen on tehtävä valitus kymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona muutoksenhaun kohteena oleva tuomio tai määräys on annettu (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 61 oleva 3 kohta).
District Court -tuomioistuimen ratkaisuun on haettava muutosta 14 päivän kuluessa siitä, kun District Court -tuomioistuimen ratkaisu annettiin (District Court -tuomioistuimen työjärjestyksen (District Court Rules) määräyksessä 101 oleva 1 kohta).
Tuomarin tai hallintoelimen päätöksen laillisuuden valvonta edellyttää, että hakemus on tehtävä viipymättä ja kolmen kuukauden kuluessa päivämäärästä, jona hakemuksen peruste ensimmäisen kerran syntyi, tai kuuden kuukauden kuluessa, jos haettu oikeussuoja on valituslupa, ellei tuomioistuin katso, että hakemuksen jättämisen määräajan pidentämiselle on hyviä perusteita (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) määräyksessä 84 olevan 21 kohdan 1 alakohta).
Jos määräajasta säädetään lainsäädännössä, tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa pidentää tai lyhentää tätä määräaikaa. Jollei lainsäädännöstä muuta johdu, tuomioistuimella on kuitenkin harkintavaltaa pidentää tai lyhentää tiettyjen tekojen suorittamisaikaa. Sekä ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten työjärjestyksessä (Rules of the Superior Courts) että Circuit Court -tuomioistuimen työjärjestyksessä (Circuit Court Rules) määrätään, että tuomioistuimella on toimivalta pidentää tai lyhentää kyseisissä työjärjestyksissä määrättyä tai tuomioistuimen asettamaa määräaikaa.
Ei menetä.
Tuomioistuin voi poistaa asian käsiteltävien asioiden luettelosta, jos asianosainen jättää noudattamatta tuomioistuimen asettamia tai tuomioistuimen sääntöjen tai lainsäädännön mukaisia määräaikoja. Jos vastaaja ei esimerkiksi toimita kannetta koskevaa appearance-asiakirjaa tai vastinetta, kantaja voi vaatia yksipuolisen tuomion antamista vastaamatta jättämisen perusteella.
Jos vastaajaa vastaan annetaan yksipuolinen tuomio, hän voi hakea tuomion kumoamista tai hakea muutosta ylemmän oikeusasteen tuomioistuimessa. Jos kantaja ei toimita kanteeseensa liittyviä tietoja ajoissa, vastaaja voi hakea asian käsittelemättä jättämistä. Kantaja voi hakea käsittelemättä jättämistä koskevaan päätökseen muutosta ylemmän oikeusasteen tuomioistuimessa. Tuomioistuin voi myös käyttää harkintavaltaa asian oikeudenkäyntikulujen suhteen rankaisemalla asianosaista, joka on syyllistynyt kohtuuttomaan viivyttelyyn tai joka ei ole noudattanut asiaankuuluvia määräaikoja.
Määräaikaa noudattamatta jättänyt asianosainen voi hakea tuomioistuimelta määräystä määräajan pidentämisestä. Jos määräajan ylittäminen on johtanut yksipuolisen tuomion antamiseen, asianosainen voi hakea tuomion kumoamista. Jos tuomiota ei kumota, asianomainen voi hakea muutosta ylemmältä tuomioistuimelta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Määräajat ovat ajanjaksoja, joiden puitteissa jokin toimi on suoritettava tai joiden on päätyttävä, ennen kuin asia voidaan käsitellä tai toimi suorittaa. Määräaikojen asettamisella pyritään varmistamaan oikeuskäsittelyjen sujuvuus ja oikeus tulla kuulluksi. Menettelyllisten määräaikojen noudattamisella tai noudattamatta jättämisellä on menettelyllisiä seurauksia. Määräajat jaetaan kahteen pääryhmään: 1) lakisääteinen määräaika TOIMEN suorittamiseksi on määräaika, jonka puitteissa prosessitoimi, kuten muutoksenhaku, on suoritettava (ks. siviiliprosessilain 318 §:n 1 momentti), ja 2) VALMISTELUA koskeva määräaika on ajanjakso, jonka päätyttyä prosessitoimi on suoritettava. Nämä määräajat, kuten vastaajan haastamista koskeva määräaika (ks. siviiliprosessilain 228 §), hyödyttävät yleensä vastaajaa, sillä ne antavat aikaa valmistautua. Tämä määräaikojen välinen ero on merkittävä, sillä määräaikoja toimien suorittamiseksi voidaan pidentää osapuolten yhteisellä sopimuksella, kun taas valmistelua koskevia määräaikoja ei voida pidentää. Määräaika toimen suorittamiseksi päättyy seuraavana työpäivänä, jos päättymispäivä on lakisääteinen vapaapäivä, kun taas valmistelua koskeva määräaika päättyy päättymispäivänä riippumatta siitä, onko kyseessä yleinen vapaapäivä. Siviiliprosessilain mukaiset keskeiset menettelylliset määräajat ovat seuraavat:
Siviiliprosessilaissa vahvistetaan määräajat myös muita menettelyjä varten. Näitä ovat esimerkiksi avioliittoa koskevat asiat (avioero, avioliiton mitätöinti), maksamismääräyshakemus ja tällaisen hakemuksen vastustaminen (ks. siviiliprosessilain 632 §), vuokrariidat, työsuhderiidat, väliaikaiset toimenpiteet, täytäntöönpanomenettelyt ja niiden vastustaminen.
Kreikan laissa nro 1157/1981 vahvistetaan luettelo yleisistä vapaapäivistä, mutta luettelo ei ole tyhjentävä. Vapaapäivällä tarkoitetaan päivää, jona ei yleensä suoriteta liiketoimia. Tiettyjen ammattikuntien tai palvelujen vapaapäivillä ei ole merkitystä. Vapaapäivät voivat olla kansallisia, uskonnollisia tai muita vapaapäiviä, myös paikallisia tai tilapäisiä vapaapäiviä. Julkisten palvelujen lomapäivät ovat vapaapäiviä. Seuraavat päivät määritellään vapaapäiviksi: 25. maaliskuuta (kansallinen vapaapäivä), 28. lokakuuta (kansallinen vapaapäivä), uudenvuodenpäivä, loppiainen (6. tammikuuta), pitkäperjantai, pääsiäislauantai, 1. toukokuuta, 15. elokuuta, joulupäivä ja tapaninpäivä, helluntain jälkeinen maanantai, tuhkamaanantai (paaston ensimmäinen päivä), pääsiäismaanantai ja kaikki sunnuntait.
Menettelyihin liittyvät määräajat mainitaan siviiliprosessilain 144–151 §:ssä. Riippuen siitä, minkä perusteella määräaikojen kesto määräytyy, erotetaan seuraavantyyppiset määräajat: lakisääteiset määräajat (joista säädetään laissa, kuten kanteen nostamisen määräaika), oikeudelliset määräajat (jotka vahvistaa asian käsittelevä tuomioistuin, kuten osapuolten henkilökohtaisen läsnäolon määräaika – ks. siviiliprosessilain 245 §), lykkäävät määräajat (joiden noudattamatta jättämisestä rangaistaan lykkäämällä asian käsittelyä) ja pakolliset määräajat (joiden noudattamatta jättämisestä rangaistaan oikeuden menetyksellä). Määräaikojen alkamisajankohtaa ja päättymispäivää käsitellään jäljempänä. Määräaika keskeytyy, jos joku osapuolista kuolee ennen määräajan päättymistä. Jos keskeytetty määräaika alkoi asiakirjan tiedoksiannosta, uusi määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jolloin asiakirja annetaan tiedoksi vainajan laillisille perijöille. Jos määräaika alkoi jostain muusta tapahtumasta, uusi määräaika alkaa kulua siitä päivästä, jolloin asiaa koskeva ilmoitus annetaan tiedoksi edellä mainituille henkilöille. Jos oikeudenkäynti keskeytyy ennen määräajan päättymistä, myös määräaika keskeytyy ja uusi määräaika alkaa kulua uuden oikeudenkäynnin päivämäärästä. Elokuun 1. ja 31. päivän välistä aikaa ei lasketa siviiliprosessilain 147 §:n 7 momentissa tarkoitettuihin toimen suorittamisen määräaikoihin. Näitä ovat muun muassa kanteen nostamisen ja vastustamisen määräajat.
Lain mukaan määräaikaa voidaan pidentää osapuolten yhteisellä sopimuksella ja lisäksi tuomarin suostumuksella. Sekä lakisääteisiä että oikeudellisia määräaikoja voidaan pidentää edellyttäen, että se ei rajoita kolmansien osapuolten oikeuksia. Tuomarin ei tarvitse hyväksyä määräajan pidentämistä koskevaa hakemusta. Hän voi hyväksyä määräajan pidentämisen osittain tai hylätä sen arvioituaan kunkin tapauksen erikseen. Tämä tarkoittaa, että osapuolten on esitettävä pidentämiselle perustelut. Määräaikaa voidaan lyhentää tuomioistuimen päätöksellä ja osapuolten suostumuksella. Kaikkia lakisääteisiä määräaikoja voidaan lyhentää, paitsi kanteen nostamisen määräaikoja.
Määräaika alkaa kulua määräajan käynnistävää tapahtumaa seuraavana päivänä.
Siviiliprosessilaissa ei säädetä määräajan pidentämisestä tai lyhentämisestä, jos asiakirjat toimitetaan tai lähetetään postitse tai muun kuljetuspalvelun kautta.
Päivä, jolloin määräajan kulumisen käynnistänyt tapahtuma ilmeni, voidaan laskea mukaan vain silloin, jos siitä nimenomaisesti säädetään lainsäädännössä tai määrätään tuomiossa tai sopimuksessa. Tämä ei tarkoita, että tietty määräaika alkaa kulua tiedoksiantopäivästä. Näin ollen kriittiset oikeussuojakeinojen määräajat, jotka koskevat muutoksenhakua, muutoksenhakua ylimmässä oikeusasteessa tai vastustamista, alkavat kulua tuomion tiedoksianto- tai julkaisupäivää seuraavana päivänä. Jos kuitenkin säädetään, että määräaika alkaa kulua tietystä päivästä, kyseinen päivä lasketaan mukaan määräaikaan. Kun määräajan käynnistävä tapahtuma on tiedoksianto, tiedoksi annettavan asiakirjan sisältöä koskevan ilmoituksen vastaanottotavalla ei ole määräajan laskennan kannalta merkitystä.
Määräaikaan sisältyviä vapaapäiviä ei oteta huomioon. Työpäivät otetaan huomioon laskelmissa vain silloin, jos siitä säädetään nimenomaisesti (esim. jos on kyse maksamismääräystä koskevan muutoksenhaun määräajasta).
Vastaavasti jos määräaika ilmaistaan kuukausissa tai vuosissa, määräaikaan sisältyviä vapaapäiviä ei oteta huomioon, ellei lainsäädännössä nimenomaisesti säädetä, että määräaika koskee työpäiviä.
Jos määräaika ilmaistaan vuosissa, se päättyy viimeisen vuoden vastaavan päivän lopussa. On huomattava, että laskemisen kannalta ei ole merkitystä sillä, sisältyykö määräaikaan karkausvuosi.
Jos määräaika ilmaistaan kuukausissa, se päättyy viimeisen kuukauden, aloituspäivää vastaavan päivän lopussa. Jos tällaista päivää ei ole, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä. On huomattava, että kuukauden päivien lukumäärällä ei ole merkitystä.
Puolen vuoden määräaika tarkoittaa 6 kuukauden määräaikaa, ja puolen kuukauden määräaika tarkoittaa 15 päivän määräaikaa.
Jos määräaika ilmaistaan viikoissa, se päättyy viimeisen viikon, aloituspäivää vastaavan viikonpäivän lopussa. Toisin sanoen jos tapahtuma ilmeni maanantaina, yhden viikon määräaika päättyy seuraavana maanantaina.
Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, sitä pidennetään seuraavaan työpäivään.
Lain mukaan määräaikaa voidaan pidentää osapuolten yhteisellä sopimuksella ja lisäksi tuomarin suostumuksella. Sekä lakisääteisiä että oikeudellisia määräaikoja voidaan pidentää edellyttäen, että se ei rajoita kolmansien osapuolten oikeuksia. Tuomarin ei tarvitse hyväksyä määräajan pidentämistä koskevaa hakemusta. Hän voi hyväksyä määräajan pidentämisen osittain tai hylätä sen arvioituaan kunkin tapauksen erikseen.
Kreikan lainsäädännön mukaan oikeussuojavaatimus kattaa riidan luonteesta riippumatta sekä pysyvän että väliaikaisen oikeussuojan. Tapaukset, joissa tuomioistuin voi asian kiireellisyyden vuoksi tai estääkseen välittömän vaaran määrätä toimenpiteitä, joilla turvataan oikeus tai säännellään tilannetta, tai muuttaa tai peruuttaa tällaisia toimenpiteitä, käsitellään välitoimimenettelyssä (siviiliprosessilain 682–738 §:n nojalla). Tapauksen kiireellisyyden vuoksi tuomarilla on toimivalta vahvistaa aika ja paikka, jossa välitoimia koskevaa hakemusta käsitellään, ja tuomari pyrkii nopeaan ratkaisuun ottaen huomioon osapuolten oikeuden tulla kuulluksi. Näin ollen tuomari voi harkintansa mukaan valita, miten haasteet toimitetaan ja mitä määräaikaa sovelletaan paikalletuloon, vaikka henkilöt asuisivat ulkomailla tai heidän asuinpaikkaansa ei tiedettäisi. Käsittely voidaan sopia pidettäväksi myös sunnuntaina tai vapaapäivänä. Edellä mainittuja määräaikoja sovelletaan kaikkiin siviilimenettelyihin, lukuun ottamatta väliaikaisia toimenpiteitä, eikä niitä voida pidentää.
Kreikan lainsäädännössä ei ole tällaista säännöstä.
Oikeustoimeen liittyvien määräaikojen noudattamatta jättämisellä ei ole menettelyllisiä seurauksia. Jos osapuolet eivät ryhdy toimiin annetussa määräajassa vaan ylittävät sen, he menettävät oikeutensa. Valmistelua koskevien määräaikojen ylittäminen johtaa toisenlaisiin seurauksiin, kuten asian käsittelemättä jättämiseen (ks. siviiliprosessilain 271 §:n 1 momentti).
Edeltävän asiaintilan palauttaminen on perustuslaissa säädetty oikeussuojakeino. Sen ansiosta osapuolella, joka ei noudattanut määräaikaa ylivoimaisen esteen tai toisen osapuolen petollisen toiminnan vuoksi, on oikeus hakea määräajan päättymistä edeltävän asiaintilan palauttamista.
Edeltävän asiaintilan palauttamista koskevaa hakemusta ei kuitenkaan voida tehdä, jos se perustuu a) hakijan valtuuttaman asianajajan tai laillisen edustajan virheeseen tai b) tosiseikkoihin, joiden perusteella tuomari oli päättänyt määräajan pidentämisestä tai lykkäämisestä sitä koskevan hakemuksen käsittelyssä. Hakemuksessa on esitettävä perusteet, joiden vuoksi määräaikaa ei noudatettu, todisteet, joilla tosiseikat osoitetaan todeksi, sekä suorittamatta jätetty toimi tai ilmoitus siitä, että toimi on suoritettu. Hakemus edeltävän asiaintilan palauttamiseksi on käsiteltävä 30 päivän kuluessa siitä päivästä, kun ylivoimainen este poistettiin tai petollinen toiminta havaittiin. Uutta määräaikaa ei kuitenkaan saa vahvistaa, jos edellä mainittua määräaikaa ei jostain syystä noudatettu (ks. siviiliprosessilain 152–158 §).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Menettelylliset toimet on suoritettava lainsäädännössä vahvistettuun määräpäivään (término) mennessä tai annetussa määräajassa (plazo).
Määräpäivällä (término) tarkoitetaan sitä ajankohtaa, johon mennessä tietty menettelyllinen toimi on suoritettava.
Määräajalla (plazo) tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jossa tietty menettelyllinen toimi on suoritettava. Määräaika voidaan ilmaista päivinä, viikkoina, kuukausina tai vuosina.
Jos lainsäädännössä ei säädetä määräpäivästä tai -ajasta, on tulkittava, että toimi on suoritettava viipymättä.
Perustuslakituomioistuimen (Tribunal Constitucional) oikeuskäytännön mukaan tuomioistuinkäsittelyn viive voi johtaa tilanteeseen, jossa rikotaan Espanjan perustuslain 24 §:n 2 momentissa vahvistettua oikeutta oikeudenkäyntiin ilman aiheetonta viivytystä. Tässä yhteydessä on kuitenkin sovellettava oikeasuhteisuuskriteeriä. Roomassa 4. marraskuuta 1950 tehdyn ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tuodaan esiin kohtuullisen ajan käsite (jonka määrittämisessä otetaan huomioon esimerkiksi asian monitahoisuus, kyseessä olevan asiatyypin tavanomainen käsittelyaika, osapuolen edut ja menettelyllinen toiminta, viranomaisten toiminta tai saatavilla olevat resurssit). Jos tuomioistuin ei noudata kohtuullisen ajan vaatimusta, se vaikuttaa kyseisen oikeuden toteutumiseen.
Jos tuomioistuin ja sen henkilöstö jättävät noudattamatta määräpäivää tai -aikaa ilman perusteltua syytä, määrätään oikeuslaitoslain (Ley Orgánica del Poder Judicial) mukainen kurinpitotoimi. Tämä ei rajoita vahinkoa kärsineen osapuolen oikeutta vaatia mahdollisia vahingonkorvauksia.
Menettelyllisten määräaikojen lisäksi aineellisten oikeuksien käyttöön sovelletaan erillisiä vanhentumista koskevia määräaikoja.
Asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 säännökset hallinnollisista menettelyistä on pantu täytäntöön Espanjassa julkishallinnon oikeudellista sääntelyä ja yleisesti sovellettavaa hallinnollista menettelyä koskevan lain (Ley de Régimen Jurídico de las Administraciones Públicas y del Procedimiento Administrativo Común) 48 §:llä seuraavasti:
Kalenteri on julkaistava ennen kunkin vuoden alkua alueen virallisessa lehdessä ja muussa tiedotusvälineessä, jotta varmistetaan sen tiedoksianto yleisölle.
LINKKI vuoden 2022 vapaapäiväkalenteriin.
Tuomioistuinmenettelyn kannalta oikeuslaitoslain 182 §:ssä säädetään seuraavaa:
Oikeuslaitoslain 183 §:n nojalla elokuun päivät ovat vapaapäiviä kaikkien tuomioistuinmenettelyjen kannalta, lukuun ottamatta menettelyjä, jotka ovat prosessilainsäädännön nojalla kiireellisiä.
Säännöt vahvistetaan siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) nro 1/2000, sellaisena kuin se on muutettuna 5. lokakuuta 2015 annetulla lailla nro 42/2015, I kirjan V osaston II luvun 130–136 §:ssä.
Voimassa olevien sääntöjen keskeiset periaatteet ovat seuraavat:
a) Kaikki tuomioistuinmenettelyt on järjestettävä työpäivinä ja työaikana:
Työpäiviä ovat kaikki vuoden päivät paitsi lauantai, sunnuntai, kansalliset vapaapäivät sekä kunkin itsehallintoalueen omat alueelliset tai paikalliset vapaapäivät. Lisäksi elokuun päivät ovat vapaapäiviä, jolloin tuomioistuimet eivät lähetä oikeusalan ammattilaisille sähköisiä ilmoituksia, ellei niitä katsota työpäiviksi kyseessä olevien muodollisuuksien osalta.
Työaika on klo 8–20, ellei jostakin menettelystä säädetä toisin. Ilmoitusten ja täytäntöönpanotoimien osalta myös klo 20–22 välisen ajan katsotaan sisältyvän työaikaan.
Joissain menettelyissä määräaika määritellään poikkeuksellisesti kalenteripäivinä eikä työaikaa oteta huomioon. Tämä koskee esimerkiksi tarjouksen toimittamista sähköiseen huutokauppaan (subasta electrónica). Siviiliprosessilain 649 §:ssä vahvistetaan 20 kalenteripäivän määräaika, joka alkaa huutokaupan käynnistymisestä. Huutokauppa sulkeutuu tunnin viimeisimmän tarjouksen jälkeen edellyttäen, että tarjous on edellistä korkeinta tarjousta korkeampi, vaikka tämä tarkoittaisi, että alkuperäistä 20 päivän määräaikaa pidennetään enintään 24 tuntia.
b) Päiviä ja aikoja voidaan pitää työpäivinä ja työaikoina kiireellisiksi määritellyissä menettelyissä, joissa viive voisi aiheuttaa vakavaa haittaa osapuolille tai asianmukaiselle oikeudenkäytölle tai mitätöidä tuomioistuimen päätöksen vaikutuksen (esimerkkeinä voidaan mainita tahdosta riippumaton määrääminen psykiatriseen hoitoon ja alaikäisen edun mukaiset oikeudelliset toimenpiteet riita-asioissa). Tämä voidaan tehdä tuomioistuimen aloitteesta tai osapuolen pyynnöstä, ja sitä voi pyytää joko tuomioistuimen oikeussihteeri (Letrado de la Administración de Justicia) tai itse tuomioistuin tapauksen mukaan.
Joka tapauksessa kiireellisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa elokuussa ilman nimenomaista lupaa. Lupaa ei tarvita myöskään silloin, kun työaikana aloitettuja kiireellisiä toimenpiteitä joudutaan jatkamaan työajan päättymisen jälkeen.
c) Määräajan kuluminen alkaa sitä päivää seuraavasta päivästä, jona määräajan alkamisesta annetaan lakisääteinen ilmoitus. Määräajan kuluminen päättyy sen viimeisen päivän päättyessä keskiyöllä.
Jos lainsäädännössä kuitenkin säädetään, että määräaika alkaa kulua heti toisen määräajan päätyttyä, se alkaa kulua aiemman määräajan päättymistä seuraavasta päivästä, jolloin uutta ilmoitusta ei tarvita.
d) Vaatimusasiakirjojen toimittamiseen (siviiliprosessilain 135 §) on olemassa kaksi tuomioistuimen ja osapuolten välistä viestintäkeinoa:
Toimitusmenetelmästä riippumatta asiakirjat, joilla on määräaika, voidaan toimittaa viimeistään määräajan päättymistä seuraavana työpäivänä klo 15.
Siviilioikeudellisissa menettelyissä vaatimusasiakirjoja ei voida toimittaa päivystävään tuomioistuimeen.
e) Määräaikoja ei voida pidentää: jos osapuoli ei noudata määräaikaa, hän menettää mahdollisuuden asianomaisen menettelytoimen suorittamiseen.
VERKKOSIVUSTO:
SIVIILIPROSESSILAKI (LEY DE ENJUICIAIENTO CIVIL)
Siviiliprosessilain 151 §:n yleissäännön mukaan kaikki tuomioistuimen tai sen oikeussihteerin päätökset on annettava tiedoksi kolmen päivän kuluessa päätöksen tai julkaisun päivämäärästä.
Lain 151 §:n 2 momentissa todetaan, että jos ilmoitus annetaan tiedoksi yleiselle syyttäjälle, hallituksen oikeudelliselle yksikölle, parlamentin (Cortes Generales) tai alueparlamentin (Asamblea Legislativa) oikeussihteerille tai sosiaaliturvahallinnon oikeudellisen yksikön tai muun itsehallintoalueen elimen tai paikallishallinnon oikeussihteerille ja jos tiedoksianto tapahtuu oikeudenkäyntiavustajien ammatillisten elinten kautta, tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen viralliseen rekisteriin tai (jos asia annetaan tiedoksi sähköisesti tai verkossa) vastaanottokuittaukseen kirjattua vastaanottopäivää seuraavana työpäivänä. Jos ilmoitus lähetetään klo 15:n jälkeen, se katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä.
Lain 151 §:n 3 momentissa lisätään, että jos jonkin tiedoksiantoon liitettävän asiakirjan toimittaminen tapahtuu tiedoksiannon vastaanottamisen jälkeen, tiedoksianto katsotaan vastaanotetuksi silloin, kun myös kyseinen asiakirja on toimitettu, jos tiedoksiannon vaikutukset ovat sidoksissa asiakirjaan.
Jos päätös annetaan tiedoksi haastemiehen tai postin välityksellä, määräaika alkaa kulua sinä päivänä, jona haastemies tai posti toimittaa asiakirjan ja se kuitataan vastaanotetuksi.
Jos ilmoitus annetaan tiedoksi siviiliprosessilain 164 §:n mukaisesti julkaisemalla se, koska vastaajan osoitetta ei tiedetä, määräaika alkaa kulua sitä päivää seuraavana päivänä, jona ilmoitus kiinnitetään tuomioistuimen ilmoitustaululle tai julkaistaan valtion virallisessa lehdessä tai sähköisesti.
Kun oikeudenkäyntiavustajan toimittamien asiakirjojen jäljennöksiä on toimitettava muiden osapuolten oikeudenkäyntiavustajille, siviiliprosessilain 278 §:ssä säädetään, että jos asiakirjan toimittaminen käynnistää lain mukaan sellaisen määräajan, jonka kuluessa on suoritettava menettelyllinen toimi, määräaika alkaa kulua ilman tuomioistuimen toimenpiteitä sitä päivää seuraavasta päivästä, joka ilmoitetaan toimitetuissa jäljennöksissä tai jona asiakirjat katsotaan toimitetuiksi sähköisesti.
Määräajan kuluminen alkaa sitä päivää seuraavasta päivästä, jona määräajan lain mukaan käynnistävä tapahtuma sattui.
Vapaapäiviä ei lasketa mukaan määräaikoihin, paitsi edellä todetun mukaisesti sähköisten huutokauppojen tarjouksissa, joiden yhteydessä määräaika ilmaistaan kalenteripäivinä.
Kiireellisten toimien määräaikoja laskettaessa elokuun päiviä ei luokitella vapaapäiviksi, ja ainoastaan lauantaita, sunnuntaita ja yleisiä vapaapäiviä ei lasketa mukaan.
Kuukausina tai vuosina ilmaistut määräajat lasketaan alkamispäivästä päättymispäivään. Espanjan lainsäädännössä ei säädetä viikkoina ilmaistuista määräajoista.
Jos määräajan viimeisessä kuukaudessa ei ole alkamispäivää vastaavaa päivää, päättymispäivä on kuukauden viimeinen päivä.
Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai muuna vapaapäivänä, sitä pidennetään seuraavaan työpäivään.
Määräaikaa ei voida pidentää. Määräajan kuluminen voidaan kuitenkin keskeyttää ja määräpäivää voidaan tarvittaessa lykätä ylivoimaisen esteen vuoksi. Kun keskeytyksen tai lykkäämisen syy on lakannut, aika alkaa kulua uudelleen. Tuomioistuimen on joko omasta aloitteestaan tai sen osapuolen pyynnöstä, johon tilanne vaikuttaa, löydettävä todisteita tällaisesta ylivoimaisesta esteestä käsittelyssä, johon toiset osapuolet osallistuvat (ks. vastaus kysymykseen 13).
Muutoksenhaun eri tyyppien määräajat vahvistetaan lainsäädännössä, eikä niitä voida pidentää. Kun muutosta haetaan ylemmässä tuomioistuimessa (recurso de apelación) tai korkeimmassa oikeudessa (recurso de casación), määräaika on 20 päivää tuomioistuimen päätöksen tiedoksiantoa seuraavasta päivästä (siviiliprosessilain 458 ja 479 §).
Lakisääteisiä määräaikoja ei voi pidentää. Joissain tapauksissa lainsäädännössä vaaditaan, että tuomioistuin vahvistaa toimelle tietyn päivän ja ajan.
Poikkeustapauksissa määräaika voidaan keskeyttää tai määräpäivää lykätä ylivoimaisen esteen vuoksi.
Kaksi osapuolta voi yhteisellä sopimuksella hakea myös menettelyn keskeyttämistä ilman perusteluja, jotta he voivat yrittää päästä sopimukseen tai viedä asian sovittelu- tai välimiesmenettelyyn. Menettely voidaan keskeyttää enintään 60 päiväksi tai kunnes sovittelumenettely on päättynyt (siviiliprosessilain 19 §:n 4 momentti ja 415 §).
Oikeusapua voidaan hakea kahdella tapaa oikeusavusta 10. tammikuuta 1996 annetun lain 1/1996, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 42/2015, 16 §:n mukaisesti.
Määräaika alkaa kulua uudestaan joka tapauksessa, kun asianajajayhdistys (Colegio de Abogados) ilmoittaa hakijalle asianajajan nimeämisestä väliaikaisesti, tai tarvittaessa kun oikeusapulautakunta (Comisión de Asistencia Jurídica Gratuita) tekee päätöksen oikeusavusta, ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.
Jos hakemus hylätään, on ilmeisen perusteeton ja sillä pyritään ainoastaan määräaikojen pidentämiseen, asiaa käsittelevä tuomioistuin voi laskea määräajat laissa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja soveltaa kaikkia asianmukaisia seuraamuksia.
Kun kysymyksessä on maksamatta jättämisestä tai määräajan umpeutumisesta johtuvaa häätöä koskeva suullinen menettely, siviiliprosessilain 441 §:n 5 momentissa säädetään toisesta tapauksesta, jossa menettely keskeytetään, kun sosiaaliviranomainen vahvistaa, että asianomainen kotitalous on sosiaalisesti tai taloudellisesti haavoittuvassa asemassa. Tuomioistuimen oikeussihteerin on ilmoituksen saatuaan keskeytettävä asian käsittely siihen asti, kunnes sosiaaliviranomaisen asianmukaisiksi katsomat toimenpiteet on toteutettu, ja enintään kuukauden ajaksi alkaen siitä päivästä, jona sosiaaliviranomaisen oikeusviranomaiselle toimittama ilmoitus on vastaanotettu, tai kolmen kuukauden ajaksi, jos kantaja on oikeushenkilö. Kun toimenpiteet on toteutettu tai määräaika on kulunut umpeen, keskeytys päättyy ja menettelyä jatketaan.
Ei sovelleta.
Osapuoli, joka ei noudata määräaikaa tai määräpäivää, menettää yleensä oikeuden suorittaa kyseinen toimi (siviiliprosessilain 136 §). Seuraavassa on muutamia tärkeimpiä esimerkkejä:
Asianosainen voi hakea päätökseen muutosta, jos hänelle ilmoitetaan, että tietyn toimen määräaika on päättynyt ja menettelyn seuraava vaihe on siten käynnistynyt, tai jos hänen tekemänsä hakemus hylätään myöhästymisen vuoksi. Näin on esimerkiksi silloin, kun vastaus kanteeseen hylätään sen vuoksi, että se toimitettiin määräajan jälkeen.
Poissa olevana tuomittu henkilö, jolle tuomio on annettu tiedoksi henkilökohtaisesti, voi hakea muutosta ainoastaan ylemmästä tuomioistuimesta (recurso de apelación) tai korkeimmasta oikeudesta (recurso de casación). Nämä muutoksenhakukeinot ovat mahdollisia myös silloin, kun ilmoitus on annettu tiedoksi julkaisemalla virallisessa lehdessä tai sähköisesti. Molemmissa tapauksissa muutosta on haettava lakisääteisen määräajan kuluessa (siviiliprosessilain 500 §).
Henkilö, joka on toistuvasti jättänyt saapumatta tuomioistuimeen, voi hakea lainvoimaisen tuomion mitätöintiä, jos hän ei voinut saapua tuomioistuimeen tai hän ei ollut tietoinen menettelystä ylivoimaisen esteen vuoksi (siviiliprosessilain 501 §).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Ranskan lainsäädännössä erotetaan toisistaan vanhentumisajat (délais de prescription), preklusiiviset määräajat (délais de forclusion) ja menettelylliset määräajat (délais de procédure).
Vanhentumisajalla tarkoitetaan sellaista määräaikaa, jonka päättyessä henkilö voi saada jonkin esineoikeuden pitkäaikaisen hallinnan nojalla (délai de la prescription acquisitive, oikeuden saamiseen johtava vanhentumisaika) tai hän voi menettää oikeuden tai hänen oikeutensa voi vanhentua siksi, ettei hän ole käyttänyt sitä (délai de la prescription extinctive, oikeuden menettämiseen johtava vanhentumisaika). Vanhentumisajan kuluminen voidaan keskeyttää väliaikaisesti tai katkaista.
Preklusiivinen määräaika (josta käytetään myös ilmaisua délai préfix) on erityisen tiukka, yleensä laissa määrätty määräaika tietyn toimen toteuttamiseen. Kun määräaika umpeutuu, toimi katsotaan päättyneeksi. Preklusiivisten määräaikojen kulumista ei voi keskeyttää väliaikaisesti, eikä niitä periaatteessa voi myöskään katkaista. Siviililain (code civil) 2241 ja 2244 §:n mukaisesti tietyt toimet, kuten kanne tai pakkotäytäntöönpanotoimi (kuten ulosmittaus), kuitenkin keskeyttävät näiden määräaikojen kulumisen.
Menettelyllisiä määräaikoja sovelletaan oikeudenkäyntimenettelyissä, kun asia viedään oikeuden käsiteltäväksi. Ne ovat tapauksen mukaan joko lainsäädännössä vahvistettuja tai tuomarin asettamia. Preklusiivisista määräajoista poiketen oikeudenkäyntimenettelylle asetettujen määräaikojen umpeutuminen ei johda siihen, että asian käsittely päättyisi. Menettelyllisten määräaikojen kulumista ei voi keskeyttää väliaikaisesti eikä katkaista.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan virallisia vapaapäiviä ovat:
Näiden lisäksi eräissä Ranskan departementeissa ja alueellisissa yhteisöissä (collectivités territoriales) vietetään orjuuden lakkauttamisen muistopäivää: Guadeloupessa 27. toukokuuta, Ranskan Guayanassa 10. kesäkuuta, Martiniquessa 22. toukokuuta, Réunionissa 20. joulukuuta ja Mayottessa 27. huhtikuuta.
Alsace-Mosellen departementeissa pyhäpäiviä ovat myös tapaninpäivä ja pitkäperjantai.
Yleinen vanhentumisaika, jonka jälkeen oikeus menetetään, on viisi vuotta 17. kesäkuuta 2008 annetun lain nro 2008-561 (joka sisältää siirtymäsäännöksiä) voimaantulon jälkeen. Aiemmin se oli 30 vuotta.
Tästä periaatteesta on kuitenkin monia poikkeuksia. Esimerkiksi ruumiinvammaan johtaneesta tapahtumasta nostettaviin vahingonkorvauskanteisiin sovelletaan 10 vuoden vanhentumisaikaa.
Preklusiivisten ja menettelyllisten määräaikojen kesto vaihtelee oikeudenalan ja menettelyn mukaan.
Menettelyllisten määräaikojen osalta siviiliprosessilain (code de procédure civile) 640 §:ssä säädetään, että kun jokin teko tai virallinen toimi on suoritettava ennen tietyn määräajan päättymistä, tämän määräajan alkamisajankohta on se päivä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko on toteutettu, tapahtuma on sattunut tai päätös tai tiedoksianto on annettu.
Oikeuden menettämiseen johtavan vanhentumisajan alkamisajankohta on yleislainsäädännössä velvoite- ja esineoikeudellisten kanteiden osalta päivä, jona oikeuden haltija on tullut tietoiseksi tai jona hänen olisi pitänyt tulla tietoiseksi seikoista, jotka antavat hänelle mahdollisuuden käyttää asianomaista oikeutta. Tietyillä oikeudenaloilla määrätään erityisistä alkamisajankohdista, kuten esimerkiksi tapauksissa, joissa on kyse ruumiinvammaan johtaneesta tapahtumasta nostettavista vahingonkorvauskanteista. Siviililain 2226 §:n mukaisesti 10 vuoden vanhentumisaika alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona alkuperäinen tai pahentunut vamma on todettu.
Siviiliprosessilain 664-1 §:ssä säädetään, että silloin, kun asiakirjan tiedoksiantamisen suorittaa haastemies (signification), sen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona asiakirja on toimitettu vastaanottajalle, tämän kotiin taikka asuinpaikkaan, tai päivänä, jona haastemies on laatinut pöytäkirjan, jossa hän selostaa, millä tavoin hän on pyrkinyt tavoittamaan asiakirjan vastaanottajan, kun tämän koti-, asuin- tai työpaikka ei ole tiedossa. Jos tiedoksianto toimitetaan asiakirjan vastaanottajalle sähköisesti, asiakirja katsotaan tiedoksiannetuksi sillä päivämäärällä ja kellonajalla, jona se on lähetetty.
Siviiliprosessilain 668 ja 669 §:ssä säädetään, että postitiedoksiannon päivämäärä on tiedoksiantajan kannalta kirjeen lähetyspäivä ja vastaanottajan kannalta kirjeen vastaanottopäivä. Postitiedoksiannon lähetyspäivänä pidetään lähettävän postitoimiston postileiman päiväystä. Postitiedoksiannon vastaanottopäivänä taas pidetään vastaanottotodistuksen (récépissé) tai vastaanottajan kuittauksen (émargement) päiväystä. Kun tiedoksianto on toimitettu kirjatulla kirjeellä saantitodistusta (avis de réception) vastaan, vastaanottopäivänä pidetään sen leiman päiväystä, jonka postivirkailija merkitsee saantitodistukseen luovuttaessaan kirjeen vastaanottajalle.
Edellä esitetyistä säännöksistä poiketen siviiliprosessilain 647-1 §:ssä säädetään, että silloin, kun oikeudenkäynti- tai muu asiakirja annetaan tiedoksi Ranskan Polynesiassa, Wallis ja Futunan saarilla, Uudessa-Kaledoniassa, Ranskan eteläisillä ja antarktisilla alueilla tai ulkomailla, tiedoksiantopäivä on tiedoksiantajan kannalta päivä, jona haastemies tai tuomioistuimen kirjaaja lähettää asiakirjan, tai, jos tämä ei ole mahdollista, päivä, jona toimivaltainen syyttäjäviranomainen vastaanottaa asiakirjan.
Kun määräaika on ilmaistu päivinä, sitä päivää, jona määräajan kulumisen käynnistävä toimi on toteutettu, tapahtuma on sattunut tai päätös tai tiedoksianto on annettu, ei siviiliprosessilain 641 §:n mukaisesti lasketa mukaan määräaikaan. Tämä sääntö koskee menettelyllisiä määräaikoja.
Myös oikeuden menettämiseen johtava vanhentumisaika lasketaan päivinä, joten päivää, jona määräajan kulumisen käynnistävä tapahtuma sattuu, ei lasketa mukaan määräaikaan. Kun on kyse nimenomaisesti muutoksenhaun määräajoista ja tilanteesta, jossa asiakirjaa ei ole luovutettu henkilökohtaisesti, määräajan alkamista voidaan tiettyjen säännösten nojalla lykätä päivään, jona asiakirja on tosiasiallisesti luovutettu asianomaiselle henkilölle, tai päivään, jona asiakirjan nojalla on toteutettu pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä.
Siviiliprosessilain 642 §:n nojalla määräaikaa, joka päättyisi lauantaina, sunnuntaina tai pyhäpäivänä tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetään seuraavaan arkipäivään.
Määräajan kuluminen siis jatkuu sunnuntaisin ja virallisina vapaapäivinä, mutta sitä pidennetään seuraavaan arkipäivään silloin, kun se muutoin päättyisi lauantaina, sunnuntaina tai pyhäpäivänä tai yleisenä vapaapäivänä.
Siviiliprosessilain 641 §:ssä säädetään, että kun määräaika on ilmaistu kuukausina tai vuosina, se päättyy määräajan viimeisen kuukauden tai vuoden sinä päivänä, jolla on sama järjestysluku kuin päivällä, jona kyseisen määräajan kulumisen käynnistänyt toimi on toteutettu, tapahtuma on sattunut tai päätös tai tiedoksianto on annettu. Ellei järjestysluvultaan vastaavaa päivää ole, määräaika päättyy kuun viimeisenä päivänä.
Jos määräaika on ilmaistu kuukausina ja päivinä, lasketaan ensin kuukaudet ja sitten päivät.
Siviiliprosessilain 642 §:ssä vahvistettua sääntöä (ks. edellinen kysymys) sovelletaan kaikkiin määräaikoihin riippumatta siitä, onko ne ilmaistu päivinä, kuukausina vai vuosina.
Siviiliprosessilain 641 §:ssä säädetään, että kun määräaika on ilmaistu kuukausina tai vuosina, se päättyy määräajan viimeisen kuukauden tai vuoden sinä päivänä, jolla on sama järjestysluku kuin päivällä, jona kyseisen määräajan kulumisen käynnistänyt toimi on toteutettu, tapahtuma on sattunut tai päätös tai tiedoksianto on annettu. Ellei järjestysluvultaan vastaavaa päivää ole, määräaika päättyy kuun viimeisenä päivänä.
Jos määräaika on ilmaistu kuukausina ja päivinä, lasketaan ensin kuukaudet ja sitten päivät.
Siviiliprosessilain 642 §:ssä vahvistettua sääntöä (ks. edellinen kysymys) sovelletaan kaikkiin määräaikoihin riippumatta siitä, onko ne ilmaistu päivinä, kuukausina vai vuosina.
Kuten edellä on todettu, määräaikaa, joka päättyisi lauantaina, sunnuntaina tai pyhäpäivänä tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetään seuraavaan arkipäivään.
Määräajan pidentämistä seuraavaan arkipäivään sovelletaan kaikilla oikeudenaloilla ja kaikissa menettelyissä.
Silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, joka sijaitsee Ranskan Euroopassa olevalla alueella, pidennetään määräaikoja, jotka koskevat osapuolten saapumista asian käsittelyyn, muutoksenhakua, takaisinsaantia, uudelleenkäsittelyn vaatimista ja kassaatiomuutoksenhakua, siviiliprosessilain 643 §:n mukaisesti seuraavasti:
Silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, joka sijaitsee Guadeloupessa, Ranskan Guayanassa, Martiniquessa, Réunionissa, Mayottessa, Saint-Barthélemyssä, Saint-Martinissa, Saint-Pierre ja Miquelonissa tai Wallis ja Futunan saarilla, pidennetään määräaikoja, jotka koskevat osapuolten saapumista asian käsittelyyn, muutoksenhakua, takaisinsaantia ja uudelleenkäsittelyn vaatimista, siviiliprosessilain 644 §:n mukaisesti seuraavasti:
Siviiliprosessilain 538 §:n mukaisesti muutoksenhaun määräaika on lähtökohtaisesti riita-asioissa yksi kuukausi ja hakemusasioissa 15 päivää. Tästä periaatteesta kuitenkin poiketaan monissa säädöksissä. Näin ollen muutoksenhaun määräaika on esimerkiksi välitoimia koskevien määräysten, täytäntöönpanosta vastaavan tuomarin päätösten, perheoikeuden tuomarin määräysten ja lastensuojelun tukitoimia koskevien tuomarin päätösten osalta 15 päivää.
Yleensä siviilioikeudellinen tuomioistuin voi kiireellisissä tapauksissa tuomarin luvalla lyhentää määräaikoja, jotka koskevat osapuolten saapumista asian käsittelyyn ja haasteiden toimittamista. Näitä määräaikoja voidaan myös lyhentää lain tai asetuksen nojalla.
Asianosaiset voidaan esimerkiksi valtuuttaa esittämään haaste jonakin nimenomaisesti määrättynä ajankohtana välitoimimenettelyssä ja nopeutetussa menettelyssä mutta myös kiireellisessä menettelyssä (procédure à jour fixe).
Yleensä tuomioistuin voi myös päättää lykätä asian käsittelyä myöhempään istuntopäivään, jotta osapuolet voivat saapua asian käsittelyyn.
Silloin, kun asiakirja, jonka vastaanottaja olisi asuinpaikkansa vuoksi oikeutettu määräajan pidennykseen, annetaan asianomaiselle henkilölle tiedoksi paikassa, jonka asukkailla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen, tiedoksiantoon sovelletaan siviiliprosessilain 647 §:n mukaisesti viimeksi mainittuja henkilöitä koskevia määräaikoja.
Kun vanhentumisaika tai preklusiivinen määräaika umpeutuu, tästä on seuraamuksena prosessinedellytyksen puuttuminen (fin de non-recevoir), jonka perusteella tuomioistuimen on kanteen sisältöä tutkimatta todettava, että sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi.
Lakisääteisen tai tuomarin asettaman menettelyllisen määräajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset vaihtelevat määräajan tarkoituksen ja toteutettavan toimen mukaan. Laissa ei säädetä, millaisia seuraamuksia siitä aiheutuu, jos asian käsittelyyn saapumiselle asetettua määräaikaa ei noudateta; oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että ennen määräajan päättymistä annettu tuomio mitätöityy, jos vastaaja jättää saapumatta asian käsittelyyn annetussa määräajassa.
Silloin, kun asianosaisille on asetettu määräaika tietyn toimen toteuttamiselle, osapuolten toimimatta jättämisestä (défaut de diligence) annettuna määräaikana on yleensä seuraamuksena asian poistaminen tuomioistuimen juttulistalta. Oikeudenkäyntitoimien toteuttamatta jättämisestä saattaa kuitenkin olla seuraamuksena myös asian raukeaminen (esimerkiksi silloin, jos haastetta ei toimiteta tuomioistuimen kirjaamoon asetetussa määräajassa) tai tutkinnan lopettaminen asian valmisteluvaiheessa (tavallinen kirjallinen menettely).
Jos oikeus toteuttaa jokin oikeudenkäyttöön liittyvä toimi on menetetty, sitä ei voida palauttaa minkään säännöksen nojalla, koska kyseessä on vanhentumisajan tai preklusiivisen määräajan umpeutumisesta johtuva oikeusvaikutus.
Tuomioistuin voi kuitenkin peruuttaa osan määräajan päättymisen vuoksi tapahtuneesta oikeudenmenetyksestä, jos laissa erikseen niin säädetään. Siviiliprosessilain 540 §:ssä säädetään mahdollisuudesta peruuttaa osa muutoksenhaun määräajan umpeutumisesta johtuvasta oikeudenmenetyksestä silloin, kun muutoksenhaun kohteena oleva tuomio on annettu toista osapuolta kuulematta (yksipuolinen tuomio) tai kun tuomio on katsottu annetuksi kontradiktorisessa menettelyssä (vastapuolen kuulemisen jälkeen) ja kun asianosainen on jäänyt vaille tietoa tuomiosta ilman omaa syytään niin pitkään, ettei hän ole voinut käyttää muutoksenhakuoikeuttaan, tai jos sen käyttäminen on ollut asianosaiselle mahdotonta.
Tuomioistuimen päätökseen, jolla oikeudenkäyntitoimi julistetaan rauenneeksi, voidaan hakea muutosta päätöksen tehneessä tuomioistuimessa. Lisäksi on huomattava, että asian raukeaminen johtaa kyseisen käsittelyn lopettamiseen mutta jättää voimaan oikeuden saattaa asia oikeuden käsiteltäväksi. Asiasta on siis mahdollista nostaa uusi kanne, kunhan asia ei ole esimerkiksi vanhentunut, mikä johtaisi siihen, että oikeus toteuttaa kyseinen toimi olisi menetetty.
Päätökseen poistaa asia tuomioistuimen juttulistalta ei voi hakea muutosta. Juttulistalta poistaminen jättää kuitenkin voimaan mahdollisuuden käynnistää asiassa oikeuskäsittely myöhemmin. Haasteen aiheuttama vanhentumisajan tai preklusiivisen määräajan kulumisen keskeytys pysyy siis voimassa. Oikeuskäsittelyn keskeytys voidaan lopettaa pyytämällä asian palauttamista juttulistalle ja esittämällä perusteeksi toteutetut toimet, joiden nojalla päätös juttulistalta poistamisesta oli tehty.
Legifrance-verkkosivusto – siviiliprosessilaki
Legifrance-verkkosivusto – siviiliprosessilaki englanniksi ja espanjaksi
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Kroatiassa siviilioikeudellisiin menettelyihin sovellettavia määräaikoja säännellään siviiliprosessilain (Zakon o parničnom postupku, Kroatian virallisen lehden (Narodne novine) nrot 53/91, 91/92, 112/99, 129/00, 88/01, 117/03, 88/05, 2/07, 84/08, 96/08, 123/08, 57/11, 25/13, 89/14 ja 70/19) 111–114 §:llä.
Määräajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka kuluessa tai umpeuduttua jokin prosessitoimi voidaan toteuttaa.
Kroatian prosessioikeus sisältää erityyppisiä määräaikoja:
Kroatiassa luetteloa muista kuin työpäivistä säännellään juhla-, muisto- ja vapaapäivistä annetulla lailla (Zakon o blagdanima, spomendanima i neradnim danima u Republici Hrvatskoj, virallisen lehden nro 110/19).
Kroatiassa yleisiä vapaapäiviä ovat seuraavat:
Kroatiassa ei tehdä työtä yleisinä vapaapäivinä.
Määräajat lasketaan päivissä, kuukausissa ja vuosissa.
Laskennassa käytettäviä sääntöjä sovelletaan kaikkiin määräaikoihin. Määräajat lasketaan kokonaisina päivinä keskiyöstä keskiyöhön (computatio civilis, a die ad diem), ei siis tunneissa ja minuuteissa (computatio naturalis, a momento ad momentum). Lisätietoja yleisistä säännöistä on kohdassa 1.
Määräaika alkaa menettelyn vireillepanopäivästä tai muun toimen (esim. tiedoksianto tai ilmoitus) toteutuspäivästä. Kyseistä päivää ei kuitenkaan lasketa mukaan päivissä ilmaistuun määräaikaan, vaan määräaika alkaa kulua sitä seuraavasta päivästä.
Yleissäännön mukaan tiedoksiannon on tapahduttava arkipäivänä klo 7–20 vastaanottajan kotona, työpaikalla tai tuomioistuimessa, jos vastaanottaja on kyseisenä ajankohtana tuomioistuimessa. Edellä mainitusta säännöstä ei poiketa silloinkaan, kun toimeksianto tapahtuu postitse tai haastemiehen välityksellä.
Vastaanottajan suostumuksella tiedoksianto voi tapahtua myös edellä esitetystä poikkeavaan aikaan ja poikkeavassa paikassa.
Tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä tiedoksiannon suoritettavaksi missä ja milloin tahansa. Tällöin vastaanottajalle on toimitettava jäljennös kyseisestä tuomioistuimen määräyksestä, jota ei tarvitse perustella.
Jos määräaika on ilmoitettu päivissä, päivää, jona tiedoksianto on suoritettu tai määräajan käynnistävä tapahtuma ilmennyt, ei lasketa mukaan, vaan määräaika alkaa kulua sitä seuraavasta päivästä.
Jos esimerkiksi 15 päivän määräajan käynnistävä tapahtuma on ilmennyt 5. helmikuuta, määräaika päättyy 20. helmikuuta klo 24.
Määräaika alkaa siis kulua tapahtumaa seuraavasta päivästä (dies a quo).
Jos määräaika on ilmoitettu päivissä, niillä tarkoitetaan kalenteripäiviä. Mutta jos määräajan viimeinen päivä sattuu olemaan yleinen vapaapäivä, sunnuntai tai muu päivä, jolloin tuomioistuin on kiinni, määräajan katsotaan päättyvän ensimmäisenä kyseistä päivää seuraavana arkipäivänä.
Kuukausissa tai vuosissa ilmoitettu määräaika päättyy määräajan viimeisen kuukauden tai vuoden sinä päivänä, joka päivämäärältään vastaa määräajan alkamispäivää.
Jos kuukaudessa, jolloin määräaika päättyy, ei ole identtistä päivämäärää, määräaika päättyy kyseisen kuun viimeisenä päivänä.
Ks. vastaus kysymykseen 8.
Kyllä.
Tuomioistuimen asettamaa määräaikaa voi pidentää vain kerran asianosaisen perustellusta pyynnöstä.
Pyyntö on esitettävä ennen määräajan päättymistä.
Määräajan pidentämistä koskevaan päätökseen ei voi hakea muutosta.
Pidennetty määräaika alkaa kulua alkuperäisen määräajan päättymistä seuraavasta päivästä.
Osapuolet voivat hakea muutosta ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon 15 päivän kuluessa tuomion tiedoksiannosta, jollei laissa toisin säädetä. Vekseleitä ja sekkejä koskevissa riita-asioissa määräaika on 8 päivää.
Muutoksenhakuun sovellettavat määräajat eivät kulu 1.–15. elokuuta välisenä aikana.
Tuomioistuimen asettamaa määräaikaa voi pidentää vain kerran asianosaisen perustellusta pyynnöstä.
Kroatian siviiliprosessioikeuden säännöissä ei säädetä mahdollisuudesta määräajan pidentämiseen osapuolten asuinpaikan perusteella.
Seuraamukset riippuvat määräajan juridisesta luonteesta. Jos kyseessä on lakisääteinen määräaika, joka ei ole pidennettävissä, ja jos osapuoli ei toteuta prosessitoimea asetetussa määräajassa, hän menettää oikeuden toteuttaa kyseinen toimi myöhemmin.
On myös olemassa määräaikoja, joiden noudattamatta jättämisestä ei seuraa oikeuden menetys jonkin toimen toteuttamiseen myöhemmässä vaiheessa. Tällaisia määräaikoja kutsutaan ohjeellisiksi.
Jos osapuoli ei saavu oikeuden istuntoon tai ei noudata jonkin toimen toteuttamiseen asetettua määräaikaa, hän menettää oikeuden kyseisen toimen toteuttamiseen. Tuomioistuin voi tällöin antaa osapuolelle tämän pyynnöstä luvan toteuttaa kyseinen toimi myöhemmin (aiemman asiaintilan palauttaminen), jos se katsoo, että laiminlyönnille oli olemassa perustellut syyt.
Tällainen pyyntö on esitettävä 8 päivän kuluessa päivästä, jona syyt laiminlyönnille lakkasivat. Jos osapuoli saa tietää laiminlyönnistään vasta myöhemmin, 8 päivän määräaika alkaa kulua päivästä, jona hän sai kyseisen tiedon. Aiemman asiaintilan palauttamista ei voi pyytää enää sen jälkeen, kun laiminlyönnistä on kulunut 2 kuukautta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Menettelyllisellä määräajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa tietty toimi on toteutettava. Se voi olla a) ehdoton määräaika (termine perentorio), jonka noudattamatta jättäminen johtaa asian raukeamiseen, b) ohjeellinen määräaika (termine ordinatorio), jonka noudattamatta jättäminen ei johda asian raukeamiseen tai mitätöimiseen, vähimmäismääräaika (termine dilatorio), josta alkaen toimi voidaan toteuttaa ja jota ennen toimi on mitätön. (siviiliprosessilain 152–155 §, liitteet).
Pyhäpäiviä ovat kaikki sunnuntait, 1. tammikuuta, 6. tammikuuta, 25. huhtikuuta, pääsiäismaanantai, 1. toukokuuta, 2. kesäkuuta, 15. elokuuta, 1. marraskuuta, 8. joulukuuta sekä 25. ja 26. joulukuuta.
Laskettaessa menettelyllistä määräaikaa määrätystä ajankohdasta aloituspäivää (dies a quo) ei lasketa mukaan. Jos määräajan päättymispäivä (dies ad quem) on pyhäpäivä, määräaikaa jatketaan automaattisesti ensimmäiseen päivään, joka ei ole pyhäpäivä. Jos laissa viitataan ”vapaapäiviin” (giorno libero), dies ad quem -päivää ei myöskään lasketa mukaan.
Jos laissa ei yksiselitteisesti säädetä määräajan ehdottomuudesta, se katsotaan ohjeelliseksi.
Kun määräaika lasketaan kuukausina tai vuosina, käytetään tavallista kalenteria. Määräaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavan päivän ja kuukauden, tai (vuositasolla) päivän, kuukauden ja (seuraavan) vuoden, päättyessä. Määräajan laskemisessa ei siis oteta huomioon sitä, että kuukaudessa voi olla 31 tai 28 päivää tai että määräaikaan saattaa sisältyä karkausvuoden helmikuu.
Ehdottomia määräaikoja ei voi jatkaa.
Yleisten ja hallinnollisten tuomioistuinten menettelyllisten määräaikojen kuluminen (työoikeudellisia riitoja lukuun ottamatta) keskeytetään suoraan lain nojalla asetuksella nro 132/2014 tehdyn muutoksen nojalla kunkin vuoden 1. ja 31. elokuuta väliseksi ajaksi (aiemmin keskeytys jatkui 15. syyskuuta asti). Määräajan kuluminen jatkuu keskeytyksen jälkeen.
Jos tuomioistuin ei ilmaise alkamisajankohtaa, määräaika alkaa tavallisesti hetkestä, jolloin asianosainen osapuoli saa velvoitteen tosiasiallisesti tai laissa edellytetyllä tavalla tietoonsa (esimerkiksi muutoksenhaun määräaika alkaa tuomion tiedoksiantamisesta, tai jos sitä ei anneta tiedoksi, sen julkaisemisesta).
Tämä voi tulla kyseeseen seuraavissa kahdessa tilanteessa:
a) Määräaika alkaa asiakirjan tiedoksiannosta tai ilmoittamisesta (esim. tuomiota koskevan muutoksenhaun määräaika).
Koska siviiliprosessilain 325 §:ssä tarkoitettu lyhyt muutoksenhakuaika (30 päivää muutoksenhaulle ja 60 päivää kassaatiovalitukselle) lasketaan alkavaksi siitä, kun vastaanottaja saa hänelle tiedoksiannettavan tuomion jäljennöksen, muutoksenhakuajan alkaminen voi vaihdella sen mukaan, miten tiedoksianto toimitetaan. Postitse toimitettava tiedoksianto voi kestää pidempään kuin haastemiehen välityksellä tapahtuva tiedoksianto.
b) Kassaatiotuomioistuin on vahvistanut (tuomiot 477/2002 ja 28/2004) postitiedoksiannon suhteen periaatteen, jonka mukaan menettelyyn kuuluvan asiakirjan tiedoksianto katsotaan tiedoksiantotavasta riippumatta (postitiedoksianto tai haastemies) toimitetuksi tiedoksiantajan osalta silloin, kun asiakirja on luovutettu haastemiehelle, kun taas vastaanottajan osalta tiedoksianto katsotaan toimitetuksi vasta sinä päivänä, jona tämä on vastaanottanut kyseisen asiakirjan.
Tämän periaatteen mukaan tiedoksiannon katsotaan tapahtuvan tiedoksiantajan ja vastaanottajan osalta eri aikoina (periaate vahvistetaan myös neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1348/2000). Periaatetta sovelletaan kuitenkin ainoastaan tiedoksiannon ajankohdan määrittämiseen, sillä tiedoksiantajan katsotaan noudattaneen tiedoksiantamiselle asetettua lakisääteistä määräaikaa, jos kyseinen asiakirja on luovutettu haastemiehelle ajoissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin vastaanottajaa koskevan määräajan alkamispäivään (dies a quo), joka lasketaan joko asiakirjan tiedoksiannosta tai tuomion julkaisemisesta tai muista tapahtumista, kuten edellä on tarkemmin selitetty.
Määräajan alkamispäivää (dies a quo) ei lasketa mukaan.
Kaikki päivät lasketaan mukaan. Ainoastaan jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, määräaikaa jatketaan seuraavaan työpäivään.
Kun määräaika lasketaan kuukausina tai vuosina, käytetään tavallista kalenteria.
Tällöin määräaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavan päivän ja kuukauden, tai vuositasolla päivän, kuukauden ja (seuraavan) vuoden, päättyessä. Määräajan laskemisessa ei siis oteta huomioon sitä, että kuukaudessa voi olla 31 tai 28 päivää tai että määräaikaan saattaa sisältyä karkausvuoden helmikuu.
Kyllä.
Ehdottomia määräaikoja ei voi jatkaa. Osapuolet voivat kuitenkin pyytää tuomioistuimelta määräajan jatkamista osoittamalla, että viiveen syy ei johdu heistä.
Ensinnäkin on eroteltava pitkät ja lyhyet määräajat.
Pitkä määräaika on kuusi kuukautta tuomion julkaisemisesta. Lyhyt määräaika alkaa tuomion tiedoksiannosta ja on pituudeltaan 30 päivää muutoksenhaulle ja 60 päivää kassaatiovalitukselle. Kolmannen osapuolen kumoamiskanne ja tuomion purkamishakemus on jätettävä 30 päivän kuluessa sen perusteluna olevan petoksen, vilpin tai virheen havaitsemisesta. Päätös toimivaltaisesta tuomioistuimesta on tehtävä 20 päivässä.
Tavallisesti tuomioistuin voi päättää määräajan vapaasti tietyissä laissa säädetyissä rajoissa. Asiassa vastaamisen määräaikaa ei kuitenkaan määrittele tuomioistuin, vaan siitä säädetään laissa. Siviiliprosessilain 168 a §:n mukaan tuomioistuin voi lykätä ensimmäisen kuulemisen akankohtaa enintään 45 päivällä.
Italiassa ei ole yleisiä sääntöjä määräaikoihin liittyvistä hyödyistä, vaikka joissakin tapauksissa määräajan kuluminen on keskeytetty luonnononnettomuuksien vuoksi. Yleisesti määräajan jatkamisesta koitunut hyöty koskee ainoastaan sääntelytoimenpiteessä tai ministerin määräyksessä tarkoitettua asianomaista kohdetta tai aluetta.
Ehdottoman määräajan noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että oikeus suorittaa kyseinen toimenpide menetetään.
Osapuolet voivat pyytää määräajan jatkamista osoittamalla, että viiveen syy ei johdu heistä.
Menettelylliset määräajat (Codice procedura civile articoli 323–338) (72 Kb)
Menettelylliset määräajat (Codice di Procedura Civile articoli 152–155) (41 Kb)
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tärkeimmät siviiliprosessisääntöihin perustuvat määräajat ovat seuraavat:
Oikeudellisten asiakirjojen rekisteröintiä koskevat määräajat:
Kantajan on jätettävä yleinen allekirjoitettu haastehakemus tuomioistuimeen ja ilmoitettava vastaajalle haasteesta kymmenen päivän kuluessa päivästä, jona vastaaja on ilmoittanut vastustavansa kannetta, paitsi jos tuomioistuin määrää toisin.
Vastaajan, joka on jo ilmoittanut vastustavansa kannetta, on annettava vastauksensa 14 päivän kuluessa haastehakemuksen vastaanottopäivästä, paitsi jos tuomioistuin pidentää kyseistä määräaikaa.
Oikeuden päätöksen täytäntöönpanon määräaika:
Oikeuden päätös on pantava täytäntöön kuuden vuoden kuluessa päivästä, jona päätöksestä on tullut täytäntöönpanokelpoinen. Silloin kun täytäntöönpano ei onnistu annetussa määräajassa, kantaja voi pyytää, että päätös annetaan uudelleen (näin määräaikaa pidennetään välillisesti).
Lauantain ja sunnuntain lisäksi virallisia pyhäpäiviä Kyproksen tasavallassa ovat seuraavat:
Lisäksi siviiliprosessisääntöjen 61 säännön mukaan oikeuslaitoksen virallisia vapaapäiviä ovat seuraavat:
Osapuolten kuuleminen tai muita menettelyjä voidaan järjestää edellä mainittuina ajanjaksoina ainoastaan korkeimman oikeuden tai tällaisessa menettelyssä toimivaltaisen tuomarin määräyksestä.
Määräaika alkaa kulua asian tiedoksiantopäivää seuraavasta päivästä, koska laintulkintaa koskevan lain 2 §:n mukaan päivällä tarkoitetaan kokonaista vuorokautta.
Siviiliprosessisääntöjen mukaisesti tiedoksiantoasiakirja toimitetaan Kyproksen tasavallassa haastemiehen välityksellä (lukuun ottamatta poikkeustapauksia, jolloin tuomioistuin voi pyynnöstä päättää toisin). Tiedoksiannon ajankohta ei vaikuta määräaikaan.
Ei. Ks. vastaus kysymykseen 4.
Kun määräaikaa ilmaistaan päivinä, tarkoitetaan kalenteripäiviä, paitsi jos tuomioistuin määrää toisin kyseisessä tapauksessa. Tuomioistuin voi esimerkiksi määrätä, että vastaajan on annettava vastauksensa ”kolmen työpäivän kuluessa tästä päivästä” tai että määräys on annettava tiedoksi ”viiden työpäivän kuluessa sen laatimisesta” (esimerkiksi vastaajalle ex parte ‑menettelyssä tai pankille tilin jäädyttämisen yhteydessä).
Laintulkintaa koskevan lain mukaisesti päivillä tarkoitetaan puolestaan aina kokonaisia vuorokausia.
Määräajalla tarkoitetaan kalenteriviikkoja tai ‑kuukausia.
Tällaisissa tilanteissa määräaika päättyy määräajaksi määrätyn viikon, kuukauden tai vuoden viimeisen päivän viimeisen tunnin päätyttyä.
Kyllä. Tällaisessa tilanteessa määräaikaa pidennetään seuraavaan työpäivään.
Siviiliprosessisääntöjen 57 säännön 2 säännöksen mukaisesti tuomioistuimella on harkintavalta pidentää tai lyhentää määräaikoja, jotka ovat mainittujen sääntöjen mukaisia tai jotka on vahvistettu määräyksellä, ehdoitta tai oikeuden edun edellyttämien ehtojen puitteissa.
Väliaikaisesta tai lopullisesta määräyksestä voi valittaa, jos kyseessä ei ole siviilikanne tai jos kyseessä on välitoimihakemuksen hylkääminen. Valitus on toimitettava 14 päivän kuluessa määräyksen vahvistamispäivästä tai välitoimihakemuksen hylkäyspäivästä.
Kaikissa muissa tapauksissa (esim. kun on kyse siviilikanteeseen annetusta lopullisesta päätöksestä) muutosta on haettava kuuden viikon kuluessa päätöksen vahvistamispäivästä.
Määräaikaa voidaan pidentää ainoastaan poikkeuksellisissa ja erityisissä tapauksissa.
Asian vireillepanoa koskevat määräajat vahvistetaan vanhentumisaikoja koskevassa laissa 165(I)/2002.
Asian tiedoksiannon jälkeen vastaajalla on kymmenen päivää aikaa ilmoittaa vastustavansa kannetta.
Muissa tapauksissa tuomioistuimet asettavat päivät, joina asianosaisten on oltava paikalla tuomioistuimessa.
Tuomioistuimen kirjaamossa vahvistetaan asiassa ensimmäisen paikalletulon määräpäivä, ellei ole erityistä syytä vahvistaa tiettyä paikalletulon päivämäärää. Tällaisessa tilanteessa tietty päivämäärä voidaan vahvistaa vain, kun siihen on saatu ensin asiaa käsittelevän tuomioistuimen lupa.
Kun on kyse muiden määräaikojen muuttamisesta, katsokaa vastaus kysymykseen 11.
Jos menettelyyn sovelletaan Kyproksen lainsäädäntöä, sovelletaan samoja sääntöjä ja samoja määräaikoja sen asianosaisen asuinpaikasta riippumatta, jolle asiakirja on osoitettu.
Jos vastaaja ei ole ilmoittanut vastustavansa kannetta eikä tästä syystä ole myöskään toimittanut vastausta määräajassa, kantaja voi pyytää itselleen edullisen päätöksen tekemistä.
Vastaavasti silloin kun kyseessä on yleinen allekirjoitettu haastehakemus, vastaaja voi pyytää kanteen hylkäämistä, jos kantaja laiminlyö haastehakemuksen jättämisen määräajassa.
Lisäksi tuomioistuin voi jättää myöhässä jätetyn vastauksen huomiotta, minkä seurauksena vastaaja menettää oikeutensa tulla kuulluksi tuomioistuimessa.
Kantaja, joka ei tullut paikalle ja jonka asia hylättiin, voi pyytää, että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.
Vastaaja, joka ei tullut paikalle mutta jota koskeva päätös tehtiin, voi pyytää päätöksen kumoamista.
Tällaiset pyynnöt voidaan hyväksyä poikkeustapauksissa.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Menettelyn määräajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa tietty prosessitoimi on toteutettava.
Määräajat voidaan luokitella sen mukaan, ketä ne sitovat.
- Määräajat, joita tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen on noudatettava, on säädetty laissa, ja ne ovat tavallisesti lyhyitä. Siviilioikeudenkäynneissä nämä määräajat ovat 1–30 päivää. Esimerkiksi siviiliprosessilain (Civilprocesa likums) 102 §:n 2 momentissa määräaika on 15 päivää, 140 §:n 9 momentissa 30 päivää ja 341.6 §:n 2 momentissa 15 päivää. Tuomarin on päätettävä hakemuksen hyväksymisestä seitsemän päivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Jos kuitenkin on kyse ulkomaille toimitettavasta hakemuksesta, jonka avulla halutaan palauttaa lapsi takaisin Latviaan, päätös on tehtävä suullisessa tuomioistuinkäsittelyssä 15 päivän kuluessa oikeudenkäynnin aloittamisesta. Päätös, joka koskee vaatimukseen liittyvää turvaamistoimea, on annettava yhdessä päivässä oikeudenkäynnin aloittamisesta. Päätös väliaikaisen suojan myöntämisestä väkivaltaa vastaan on tehtävä seuraavana päivänä hakemuksen vastaanottamisesta, jollei ole tarpeen hankkia lisänäyttöä tai jos viivästys voisi vaikuttaa olennaisesti hakijan oikeuksiin. Muissa tapauksissa suojaa koskeva päätös on tehtävä 20 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Tietyille asiatyypeille on määräaikoja, joiden kuluessa asian tutkinta on aloitettava ja päätös annettava. Päätöksestä on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös kolmen päivän kuluessa päätöksen julistamisesta tai, jos päätös on annettu tiivistelmänä, kolmen päivän kuluessa koko tuomion laatimisesta. Laissa on säädetty myös muista määräajoista. Toisinaan tuomioistuimen tai haastemiehen on tehtävä tiettyjä asioita heti. Tietyissä laissa mainituissa tapauksissa tuomioistuin tai tuomari voi muuttaa yleisen määräajan erityiseksi määräajaksi. Tällöin tuomioistuin tai tuomari voi itse määrätä, minkä ajan kuluessa prosessitoimi on toteutettava. Monimutkaisissa asioissa tuomioistuin voi laatia päätöksestä tiivistelmän, jossa on vain johdanto ja tuomiolauselma. Koko tuomio laaditaan 14 päivän kuluessa. Tuomioistuin määrää päivän, jona koko tuomio on valmis. Siviiliprosessilaissa ei säädetä määräajasta, jonka kuluessa tuomioistuimen on valmisteltava ja annettava päätös siviilioikeudenkäynneissä. Tuomiovallasta annetun lain (Likums par tiesu varu) 28 §:n mukaan tuomioistuimen on kuitenkin – varmistaakseen, että kansalaiset saavat oikeussuojaa heidän oikeuksiensa loukkauksia vastaan – tutkittava asiat ”joutuisasti”, millä tarkoitetaan sitä, että päätös on annettava niin pian kuin mahdollista. Samalla siviiliprosessilaissa säädetään poikkeuksena normaalista tuomioistuinmenettelystä erityisiä määräaikoja ja erityismenettelyjä tietyille siviiliprosessin asiatyypeille. Tuomarin on esimerkiksi annettava päätös riidattomien saatavien perintää koskevissa asioissa seitsemän päivän kuluessa hakemuksesta. Lisäksi on erityislainsäädäntöä, jonka mukaan tiettyihin asioihin on sovellettava erityismenettelyjä. Esimerkiksi asioille, joissa on kyse lasten oikeuksien ja etujen turvaamisesta lasten oikeuksien suojelusta annetun lain (Bērnu tiesību aizsardzības likums) mukaisesti, on annettava etusija.
- Siviiliprosessilaissa vahvistetaan määräajat myös oikeudenkäyntien asianosaisten prosessitoimille. Siten todistusaineisto on toimitettava 14 päivää ennen suullista tuomioistuinkäsittelyä, ellei tuomari ole määrännyt muuta määräaikaa (seitsemän päivää kirjallisessa menettelyssä). Valitukseen (blakus sūdzība) sovelletaan kymmenen päivän määräaikaa. Muutosta (apelācija) on haettava 20 päivän kuluessa. Useimmissa tapauksissa määräajat, joita oikeudenkäyntien asianosaisten on noudatettava, määrää kuitenkin tuomioistuin, tuomari tai haastemies. Nämä tahot asettavat tarkat päivämäärät määräajoille, jotka lainsäädännössä määritellään vain yleisesti. Ne voivat asettaa määräajan myös itsenäisesti niin, että otetaan asianmukaisesti huomioon oikeudenkäyntimenettelyn tyyppi, etäisyys henkilön asuin- tai olinpaikasta sekä muut olosuhteet.
Määräajat, jotka koskevat muita kuin oikeudenkäynnin asianosaisia, asettaa yksinomaan tuomioistuin tai tuomari.
Tärkeimmät määräajat ovat seuraavat:
• Määräaika todisteiden toimittamiselle: ellei tuomari määrää toisin, todistusaineisto on toimitettava viimeistään 14 päivää ennen suullista tuomioistuinkäsittelyä (seitsemän päivää ennen käsittelyn aloittamista, jos kyseessä on kirjallinen menettely). Kun suullinen tuomioistuinkäsittely on meneillään, todisteita voidaan esittää asianomaisen tai kolmannen osapuolen perustellusta pyynnöstä. Tämä on mahdollista seuraavissa tapauksissa: päätöksen antaminen asiassa ei tämän takia viivästy; tuomioistuin katsoo, että syyt, joiden vuoksi todisteita ei ole toimitettu ajoissa, ovat hyväksyttävät; tai todisteet koskevat seikkoja, jotka ovat tulleet ilmi vasta oikeudenkäynnin kuluessa. Päätökseen, jolla tuomioistuin on hylännyt todisteiden esittämistä koskevan pyynnön, ei voi hakea muutosta. Todisteita koskevasta päätöksestä voi kuitenkin valittaa samassa yhteydessä, kun haetaan muutosta täysimittaisella muutoksenhaulla (apelācija) tai kassaatiovalituksella (kasācija).
• Määräaika vastaajan huomautuksille: kun oikeudenkäynti on alkanut, hakemus on lähetettävä vastaajalle välittömästi tämän viralliseen sähköpostiosoitteeseen tai kirjattuna lähetyksenä ja vastaajalle on asetettava määräaika kirjallisten huomautusten esittämiseen. Määräaika on 15–30 päivää hakemuksen lähettämisestä vastaajalle.
• Määräaika hakemukselle, joka koskee oikeudenkäynnin ja asian käsittelyn aloittamista uudelleen: jos on annettu yksipuolinen tuomio vastaajan poissa ollessa, tämä voi 20 päivän kuluessa päätöksen lähettämisestä pyytää, että tuomioistuin aloittaa oikeudenkäynnin ja asian käsittelyn uudelleen.
Oikeudenkäynnin lykkäystä koskevat määräajat:
Alioikeuden päätökseen on haettava muutosta (apelācija) 20 päivän kuluessa siitä, kun alioikeus on antanut päätöksensä. Jos annetaan päätöstiivistelmä, muutoksenhakuaika alkaa kulua päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos päätös kuitenkin annetaan ilmoitetun päivän jälkeen, muutoksenhakuaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu. Jos muutosta haetaan määräajan jo umpeuduttua, hakemusta ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle.
Valitus (blakus sūdzība) on tehtävä kymmenen päivän kuluessa päivästä, jona tuomioistuin teki riitautetun päätöksen, ellei siviiliprosessilaissa toisin säädetä. Jos valitus jätetään tämän määräajan jo umpeuduttua, sitä ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle.
Määräajat hakemukselle, jossa pyydetään ottamaan huomioon vastikään tietoon tulleita seikkoja, alkavat kulua seuraavasti:
Täytäntöönpanon perusteena oleva asiakirja on toimitettava ja hakemus sen täytäntöönpanemiseksi tehtävä kymmenen vuoden kuluessa päivästä, jona tuomioistuimen tai tuomarin päätös saavutti lainvoiman, ellei laissa ole säädetty muista määräajoista.
Kun oikeuden päätöksellä määrätään, että velka on maksettava toistuvaissuorituksina, täytäntöönpanon perusteena oleva asiakirja pysyy voimassa koko sen ajan, jonka kuluessa maksut on tehtävä. Mainittu kymmenen vuoden aika alkaa kuitenkin kulua kunkin maksuerän osalta siitä päivästä, jona maksuerä erääntyy.
Yleisiä vapaapäiviä koskevan lain mukaan yleisiä vapaapäiviä ovat seuraavat:
Ortodoksit, vanhoillisuskovaiset ja muiden uskontokuntien edustajat juhlivat pääsiäistä, helluntaita ja joulua uskontonsa mukaisina päivinä.
Jos 4. toukokuuta, Latvian laulu- ja tanssijuhlien viimeinen päivä tai 18. marraskuuta sattuu lauantaille tai sunnuntaille, seuraavasta työpäivästä tulee vapaapäivä.
Prosessitoimet on toteutettava laissa säädettyjen määräaikojen sisällä. Jos määräaikaa ei ole säädetty laissa, sen asettaa tuomioistuin tai tuomari. Tuomioistuimen tai tuomarin asettaman määräajan tulee olla riittävän pitkä, jotta prosessitoimi voidaan toteuttaa.
Määräaika voidaan ilmaista täsmällisenä päivämääränä tai ajanjaksona, joka päättyy määrättynä päivämääränä, tai se määritellään vuosina, kuukausina, päivinä tai tunteina. Jos prosessitoimea ei tarvitse toteuttaa tiettynä päivämääränä, se voidaan toteuttaa milloin tahansa määrätyn ajanjakson aikana. Prosessitoimen toteuttamiseen tarkoitettu ajanjakso voidaan määritellä suhteessa tapahtumaan, jonka tiedetään välttämättä toteutuvan.
Vuosina, kuukausina tai päivinä ilmaistu menettelyn määräaika alkaa kulua seuraavana päivänä päivämäärästä tai tapahtumasta, jonka vuoksi määräaika alkaa kulua.
Tunteina ilmaistu menettelyn määräaika alkaa kulua seuraavasta tunnista sen tapahtuman jälkeen, jonka vuoksi määräaika alkaa kulua.
Oikeudenkäyntiasiakirjat lähetetään vastaanottajille ensisijaisesti sähköisesti: joko verkkopalvelun kautta, jos vastaanottaja on ilmoittanut tuomioistuimelle suostuvansa käyttämään verkkopalvelua viestintään tuomioistuimen kanssa, vastaanottajan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen, jos vastaanottaja on ilmoittanut tuomioistuimelle suostuvansa viestimään tuomioistuimen kanssa sähköpostitse, tai vastaanottajan viralliseen sähköpostiosoitteeseen. Jos asiakirjat toimitetaan sähköisesti, ne katsotaan tiedoksi annetuiksi kolmantena päivänä niiden lähettämispäivästä.
Jos oikeudenkäyntiasiakirjoja ei ole mahdollista toimittaa luonnolliselle henkilölle sähköisesti, ne lähetetään luonnollisen henkilön ilmoittamaan kotiosoitteeseen tai toiseen osoitteeseen. Oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan toimittaa myös henkilön työpaikalle. Jos oikeudenkäyntiasiakirjoja ei ole mahdollista toimittaa oikeushenkilölle sähköisesti, ne lähetetään sen rekisteröityyn toimipaikkaan. Jos asiakirjat lähetetään postitse, ne katsotaan tiedoksi annetuiksi seitsemäntenä päivänä niiden lähettämispäivästä.
Oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan antaa tiedoksi vastaanottajalle henkilökohtaisesti tai kenelle tahansa hänen kanssaan asuvalle täysi-ikäiselle perheenjäsenelle. Tällöin asiakirjat katsotaan tiedoksi annetuiksi päivänä, jona vastaanottaja tai muu henkilö vastaanotti ne.
Se, että oikeudenkäyntiasiakirjat on toimitettu osoitteeseen, jonka luonnollinen henkilö on ilmoittanut asuinpaikakseen tai toiseksi osoitteekseen tai antanut tuomioistuimen kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten, tai että ne on toimitettu oikeushenkilön rekisteröityyn toimipaikkaan ja että postitoimisto lähettää ilmoituksen postilähetyksen toimittamisesta tai että asiakirjat palautuvat lähettäjälle, ei itsessään anna perustetta päätellä, että oikeudenkäyntiasiakirjat olisi annettu tiedoksi. Vastaanottaja voi kiistää olettaman, jonka mukaan asiakirjat on annettu tiedoksi seitsemäntenä päivänä lähettämispäivästä, kun asiakirjat on lähetetty postitse, tai kolmantena päivänä lähettämispäivästä, kun ne on lähetetty sähköpostitse tai niistä on ilmoitettu verkossa, sellaisten objektiivisten seikkojen perusteella, jotka ovat hänestä riippumattomia ja joiden nojalla hän oli estynyt vastaanottamasta kyseisiä asiakirjoja ilmoitetussa osoitteessa. Jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta oikeudenkäyntiasiakirjoja, niiden tiedoksianto katsotaan tapahtuneeksi päivänä, jona vastaanottaja kieltäytyi vastaanottamasta niitä.
Ei. Jos prosessuaalisen määräajan kuluminen alkaa tietyn tapahtuman vuoksi, määräaika alkaa kulua seuraavana päivänä kyseisen tapahtuman jälkeen.
Jos määräaika ilmaistaan päivinä, kaikki kalenteripäivät sisällytetään määräaikaan.
Määräajat, jotka ilmaistaan vuosina, kuukausina tai päivinä, sisältävät kaikki kalenteripäivät.
Vuosina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen vuoden vastaavan kuukauden vastaavana päivänä.
Kuukausina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen kuukauden vastaavana päivänä. Jos kuukausina ilmaistu määräaika päättyy kuukautena, jossa ei ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy tuon kuukauden viimeisenä päivänä.
Määräaika, joka jatkuu tiettyyn päivään saakka, päättyy tuona päivänä.
Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai lakisääteisenä kansallisena vapaapäivänä, määräajan viimeiseksi päiväksi katsotaan seuraava työpäivä.
Ainoastaan tuomioistuimen tai tuomarin asettamia määräaikoja voidaan pidentää asianosaisen pyynnöstä. Tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä kuitenkin palauttaa muun, lakisääteisen määräajan. Määräajan pidentämistä tai menetetyn määräajan palauttamista koskeva hakemus on jätettävä sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa viivästynyt toimi olisi pitänyt toteuttaa, ja hakemus käsitellään kirjallisessa menettelyssä. Asianosaisille ilmoitetaan etukäteen tästä kirjallisesta menettelystä ja heille lähetetään samalla määräajan pidentämistä tai menetetyn määräajan palauttamista koskeva hakemus. Määräajan palauttamista koskevan hakemuksen yhteydessä on toimitettava asiakirjat, jotka vaaditaan prosessitoimen toteuttamiseen, sekä perustelut määräajan palauttamiselle.
Tuomarin asettamaa määräaikaa voidaan pidentää yhden tuomarin käsittelyssä. Sellaisesta tuomioistuimen tai tuomarin päätöksestä, jonka mukaan määräaikaa ei pidennetä eikä palauteta, voi tehdä valituksen (blakus sūdzība).
Valitus on tehtävä kymmenen päivän kuluessa päivästä, jona tuomioistuin teki päätöksen.
Jos päätös on annettu kirjallisessa menettelyssä, määräaika valituksen tekemiselle alkaa kulua päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi.
Jos päätös on annettu asianosaisen poissa ollessa (esimerkiksi päätös todisteiden vastaanottamisesta tai väliaikaisen suojelumääräyksen antamisesta), määräaika valituksen tekemiselle alkaa kulua päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi tai lähetetty.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen tehdä valituksen 15 päivän kuluessa päivästä, jona hänelle annettiin tiedoksi tuomioistuimen päätös, tai jos päätös oli annettu tiivistelmänä, päivänä, jona hänelle annettiin tiedoksi koko päätös.
Tuomioistuimen päätökseen on haettava muutosta (apelācija) 20 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös annetaan tiivistelmänä, muutoksenhakuaika alkaa päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos päätös kuitenkin annetaan ilmoitetun päivän jälkeen, muutoksenhakuaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen hakea muutosta 20 päivän kuluessa päivästä, jona päätös annettiin hänelle tiedoksi.
Kassaatiovalitus (kasācija) on jätettävä 30 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös annetaan tiivistelmänä, valitusaika alkaa päivästä, jonka tuomioistuin on määrännyt koko päätöksen antamispäiväksi. Jos päätös kuitenkin annetaan ilmoitetun päivän jälkeen, valitusaika alkaa kulua päivästä, jona päätös on todellisuudessa annettu.
Jos henkilön asuin- tai olinpaikka tai rekisteröity toimipaikka ei ole Latviassa mutta henkilön osoite on tiedossa, tuomioistuimen päätös voidaan lähettää Euroopan unionin lainsäädännön tai Latviaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Kyseinen henkilö voi tämän jälkeen toimittaa kassaatiovalituksen 30 päivän kuluessa päivästä, jona päätös annettiin hänelle tiedoksi.
Jos valitus tai kassaatiovalitus jätetään määräajan jälkeen, sitä ei tutkita vaan se palautetaan lähettäjälle. Sellaista tuomarin päätöstä vastaan, jolla täysimääräistä muutoksenhakua tai kassaatiovalitusta ei ole otettu käsiteltäväksi, voi tehdä valituksen (blakus sūdzība) kymmenen päivän kuluessa tuomarin päätöksen antamisesta.
Tietyissä riita-asiatyypeissä, kuten asiassa, joka koskee ulkomaisen tuomioistuimen päätöksen tunnustamista, sovelletaan erityisiä valitusaikoja, jotka määrätään tapauskohtaisesti siviiliprosessisääntöjen mukaisesti.
Tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä ja määrättävä uusi päivä suulliselle tuomioistuinkäsittelylle, jos
Tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä myös eräissä muissa tilanteissa.
Tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos
Ei. Kun toimitetaan ja annetaan tiedoksi oikeudenkäyntiasiakirjoja henkilölle, jonka asuin- tai olinpaikka on Latvian ulkopuolella, sovelletaan siviiliprosessisääntöjen mukaisesti toisenlaista menettelyä. Myös menettelyjen määräajat, jotka alkavat kulua asiakirjojen vastaanottamisesta, lasketaan eri tavalla.
Esimerkiksi alioikeuden päätökseen voi hakea muutosta pääsääntöisesti 20 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Jos päätös on lähetetty asianosaiselle, jonka asuin- tai olinpaikka on Latvian ulkopuolella, hänellä on oikeus hakea muutosta 20 päivän kuluessa siitä, kun oikeuden päätös on annettu hänelle tiedoksi. Kun oikeudenkäynnin asianosaisille on asetettu eripituiset määräajat, joiden sisällä ne voivat hakea muutosta alioikeuden päätökseen, päätös tulee lainvoimaiseksi, kun viimeisenä tehdystä päätöksen tiedoksiannosta laskettava muutoksenhakuaika päättyy eikä muutosta ole haettu.
Oikeus prosessitoimen toteuttamiseen lakkaa laissa määrätyn tai tuomioistuimen asettaman määräajan päättyessä. Valituksia ja asiakirjoja, jotka toimitetaan määräajan päätyttyä, ei tutkita.
Tuomioistuin palauttaa osapuolen hakemuksesta menetetyn määräajan, jos se katsoo, että määräajan ylittyminen tapahtui perustellusta syystä.
Ei ole esimerkiksi mahdollista palauttaa kymmenen vuoden määräaikaa, jonka kuluessa täytäntöönpanoasiakirjat on toimitettava ja joka alkoi kulua asiaa koskevan tuomioistuimen tai tuomarin päätöksen tultua lainvoimaiseksi.
Menetetyn määräajan palauttaminen tarkoittaa, että tuomioistuimen on myös sallittava viivästyneen prosessitoimen toteuttaminen.
Tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen asettamaa menettelyn määräaikaa voidaan pidentää asianosaisen pyynnöstä ennen määräajan päättymistä. Laissa säädettyjä määräaikoja ei voi pidentää. Jos asianosainen ei saa prosessitoimea toteutetuksi tuomioistuimen, tuomarin tai haastemiehen hänelle asettamassa määräajassa, asianosainen voi pyytää uuden määräajan asettamista tuota prosessitoimea varten.
Hakemus määräajan pidentämisestä tai palauttamisesta on toimitettava tuomioistuimelle, jossa viivästynyt prosessitoimi olisi pitänyt toteuttaa. Hakemukseen annetaan päätös suullisessa tuomioistuinkäsittelyssä, ja asianosaisille ilmoitetaan etukäteen käsittelyn aika ja paikka. Asianosaisen poissaolo ei estä hakemusta koskevan päätöksen antamista.
Menettelyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen yhteydessä toimitetaan asiakirjat, jotka vaaditaan prosessitoimen toteuttamiseen, sekä selostus määräajan palauttamisen perusteista.
Tuomarin asettamaa määräaikaa voidaan pidentää yhden tuomarin käsittelyssä.
Sellaisesta tuomioistuimen tai tuomarin päätöksestä, jonka mukaan määräaikaa ei pidennetä eikä palauteta, voi tehdä valituksen (blakus sūdzība).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Siviililaissa (Civilinis kodeksas) säädetään yleisestä vanhentumisajasta ja sitä lyhyemmistä vanhentumisajoista. Vanhentumisaikoja voidaan jatkaa, tai ne voivat johtaa oikeuden tai velvollisuuden saavuttamiseen tai päättymiseen.
Sunnuntait
1. tammikuuta: uudenvuodenpäivä
16. helmikuuta: Liettuan kansallispäivä
11. maaliskuuta: Liettuan itsenäisyyden palauttamisen muistopäivä
pääsiäissunnuntai ja pääsiäismaanantai (länsimaisen kalenterin mukaan)
1. toukokuuta: kansainvälinen työn päivä
toukokuun 1. sunnuntai: äitienpäivä
kesäkuun 1. sunnuntai: isänpäivä
24. toukokuuta juhannus, keskikesän juhla
6. heinäkuuta: kuningas Mindaugasin kruunajaispäivä (valtion muodostumisen päivä)
15. elokuuta: Neitsyt Marian taivaaseen astumisen päivä
1. marraskuuta: pyhäinpäivä
24. joulukuuta: jouluaatto
25. ja 26. joulukuuta: joulu.
Laeissa tai sopimuksessa määritetty tai oikeusviranomaisen määrittämä määräaika ilmaistaan kalenteripäivänä tai vuosien, kuukausien, viikkojen, päivien tai tuntien määränä.
Määräaika voidaan myös ilmaista väistämättömästi tapahtuvana tapahtumana. Sitä voidaan jatkaa, tai se voi johtaa oikeuden tai velvollisuuden saavuttamiseen tai raukeamiseen. Tuomioistuin voi jatkaa päättynyttä määräaikaa, jos sen noudattamatta jättämiselle on ollut painavia syitä. Saavuttamiseen johtava määräaika tarkoittaa aikaa, jonka päätyttyä tietty kansalaisoikeus tai ‑velvollisuus tulee voimaan (saavutetaan). Raukeamiseen johtava määräaika vastaavasti tarkoittaa aikaa, jonka päätyttyä tietty kansalaisoikeus tai ‑velvollisuus lakkaa olemasta. Tuomioistuin tai välimiesoikeus ei voi jatkaa raukeamiseen johtavaa määräaikaa.
Yleinen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.
Liettuan lainsäädännössä säädetään lyhyemmistä vanhentumisajoista tietyille kanteille.
Lyhyempää yhden kuukauden vanhentumisaikaa sovelletaan tarjousmenettelyjen tuloksista johtuviin kanteisiin.
Lyhyempää kolmen kuukauden vanhentumisaikaa sovelletaan kanteisiin, jotka koskevat oikeudellisen yksikön elinten päätösten mitätöintiä.
Lyhyempää kuuden kuukauden vanhentumisaikaa sovelletaan
Lyhyempää kuuden kuukauden vanhentumisaikaa sovelletaan kanteisiin, jotka liittyvät kuljetusyritysten ja näiden asiakkaiden suhteisiin Liettuan sisällä toimitettujen tavaroiden osalta, ja vuoden vanhentumisaikaa ulkomailta Liettuaan toimitettujen tavaroiden osalta.
Lyhyempää vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan vakuutussaataviin.
Lyhyempää kolmen vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan vahingonkorvausvaatimuksiin, jotka perustuvat esimerkiksi tuotteiden epäasianmukaiseen laatuun.
Lyhyempää viiden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan korkojen ja muiden määräaikaisten maksujen valvontaa koskeviin kanteisiin.
Suoritettujen töiden puutteita koskeviin kanteisiin sovelletaan lyhempiä vanhentumisaikoja.
Rahdin, matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta johtuviin kanteisiin sovelletaan tiettyihin kuljetusmuotoihin sovellettavissa laeissa asetettua vanhentumisaikoja.
Vanhentumisaikaa tai sen laskemista koskevia sääntöjä ei voida muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella.
Seuraavanlaiset kanteet eivät vanhene:
1) kanne, joka johtuu sellaisten henkilökohtaisten oikeuksien rikkomisesta, jotka eivät ole omaisuusoikeuksia, lukuun ottamatta laeissa määriteltyjä tapauksia;
2) tallettajan kanne pankkiin tai muuhun luottolaitokseen tehtyjen talletusten takaisinmaksusta;
3) muu vahingonkorvausvaatimus, joka johtuu jostakin seuraavista rikoslaissa (Baudžiamasis kodeksas) yksilöidyistä rikoksista:
1) joukkotuhonta (99 §)
2) kansainvälisen oikeuden nojalla kiellettyjen henkilöiden hoito (100 §)
3) kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla suojeltujen henkilöiden surmaaminen (101 §)
4) siviilihenkilöiden karkotus tai siirto (102 §)
5) ruumiilliseen haitan aiheuttaminen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla suojelluille henkilöille tai kyseisten henkilöiden kiduttaminen tai muu epäinhimillinen kohtelu (103 §)
6) siviilihenkilöiden tai sotavankien pakottaminen asepalvelukseen vihollisen puolustusvoimissa (105 §)
7) suojeltujen esineiden tuhoaminen tai kansallisaarteiden ryöstäminen (106 §)
8) hyökkäys (110 §)
9) kielletyt sotilaalliset hyökkäykset (111 §)
10) kiellettyjen sodankäyntikeinojen käyttö (112 §)
11) komentajan velvollisuuksien laiminlyönti;
4) muut laissa tai kanteessa määritellyt tapaukset.
Tuomioistuimen on pyrittävä käsittelemään yksityisoikeudellinen asia mahdollisimman pian, välttämään viiveitä ja varmistamaan, että asia käsitellään loppuun yhden tuomioistuimen istunnon aikana.
Lainsäädännössä voidaan vahvistaa erityisiä määräaikoja tiettyjen yksityisoikeudellisten asioiden luokkien käsittelylle. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei suorita siviililaissa tarkoitettua prosessitoimea, asianosainen, jonka etujen mukaista kanteen ratkaiseminen on, voi hakea muutoksenhakutuomioistuimelta määräajan asettamista prosessitoimen suorittamiselle. Hakemus tehdään sen tuomioistuimen kautta, jossa asia on vireillä. Kyseisen tuomioistuimen on päätettävä, täyttääkö hakemus käsiteltäväksi ottamisen edellytykset, viimeistään hakemuksen vastaanottamista seuraavana työpäivänä.
Jos tuomioistuin, joka ei ollut suorittanut hakemuksen kohteena olevaa prosessitoimea, toteuttaa sen seitsemän työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, hakemus katsotaan ratkaistuksi. Muussa tapauksessa hakemus siirretään muutoksenhakutuomioistuimelle seitsemän työpäivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Tällainen hakemus tutkitaan tavallisesti kirjallisessa menettelyssä. Asianosaisille ei ilmoiteta käsittelyajankohdasta tai paikasta, eikä heitä kutsuta saapuville.
Muutoksenhakutuomioistuimen on tutkittava hakemus seitsemän työpäivän kuluessa sen vastaanottamisesta. Hakemuksen tutkii ja ratkaisun tekee muutoksenhakutuomioistuimen puheenjohtaja, siviilijaoston puheenjohtaja tai näiden nimittämä tuomari. Ratkaisusta ei voi valittaa.
Ajanjakso alkaa kello 0.00 kalenteripäivämäärää tai sen alun määrittävää tapahtumaa seuraavana päivänä, ellei erikseen toisin säädetä.
Kaikki kirjalliset hakemukset ja ilmoitukset, jotka on toimitettu postitse, faksitse tai muulla viestintätavalla ennen määräajan viimeisen päivän keskiyötä, katsotaan ajoissa lähetetyiksi (siviililain 1.122 §).
Siviiliprosessilain (Civilinio proceso kodeksas) 123 §:n 3–4 momentissa säädetään, että kun menettelyasiakirjan toimittava henkilö ei löydä vastaanottajaa tämän kotoa tai työpaikalta, asiakirja on annettava vastaanottajan kanssa asuvalle aikuiselle perheenjäsenelle (lapsi (kasvattilapsi), vanhempi (kasvattivanhempi), puoliso jne.), ellei perheenjäsenen etu kyseessä olevassa asiassa ole vastakkainen vastaanottajan oikeudelle edulle. Jos yksikään perheenjäsen ei ole paikalla, asiakirja on annettava vastaanottajan työpaikan hallintohenkilöstölle.
Jos menettelyasiakirjan toimittava henkilö ei tavoita vastaanottajaa oikeudellisen yksikön rekisteröidystä toimipaikasta tai muusta oikeudellisen yksikön ilmoittamasta paikasta, menettelyasiakirja on annettava kelle tahansa oikeudellisen yksikön työntekijälle, joka on läsnä toimituspaikassa. Jos menettelyasiakirjaa ei toimiteta tässä kohdassa määritetyllä tavalla, se on postitettava oikeudellisen yksikön toimipaikan osoitteeseen, ja se katsotaan toimitetuksi kymmenen päivän kuluessa postittamispäivästä.
Määräaika alkaa kulua kello 00.00 sen alun määrittävää tapahtumaa seuraavana päivänä, ellei erikseen toisin säädetä. (Siviiliprosessilain 73 §)
Määräaika lasketaan kalenteripäivissä. Se alkaa kulua kello 00.00 kalenteripäivää tai sen alun määrittävää tapahtumaa seuraavana päivänä, ellei erikseen toisin säädetä.
Menettelyn määräaika ilmaistaan vuosissa, kuukausissa, viikoissa tai päivissä, ja se alkaa kulua kello 00.00 kalenteripäivämäärää tai sen alun määrittävää tapahtumaa seuraavana päivänä, ellei erikseen toisin säädetä.
Viikoissa ilmaistu määräaika päättyy kello 24.00 määräaikaan kuuluvan viimeisen viikon asianmukaisena päivänä. Kuukausissa ilmaistu määräaika päättyy kello 24.00 määräaikaan kuuluvan viimeisen kuukauden asianmukaisena päivänä. Vuosissa ilmaistu määräaika päättyy kello 24.00 määräaikaan kuuluvan viimeisen vuoden asianmukaisena päivänä. Jos vuosissa tai kuukausissa ilmaistu määräaika päättyy kuukautena, jossa ei ole kyseistä päivämäärää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Viralliset vapaa- ja pyhäpäivät (lauantait ja sunnuntait) sisältyvät määräaikaan. Jos määräajan viimeinen päivä on virallinen vapaa- tai pyhäpäivä, määräajan katsotaan päättyvän seuraavana työpäivänä.
Määräaikaa voidaan pidentää, jos lakisääteistä tai tuomioistuimen määräämää määräaikaa ei ole noudatettu syistä, jotka tuomioistuin katsoo painaviksi. Tuomioistuimella on oikeus pidentää määräaikaa omasta aloitteestaan, jos määräajan noudattamatta jättämiselle on ollut painavia syitä.
Määräajan pidennystä on haettava tuomioistuimelta, jossa prosessitoimi on määrä suorittaa. Hakemus tutkitaan kirjallisessa menettelyssä. Prosessitoimi (kanteen nostaminen, asiakirjojen toimittaminen tai muu toimi), jonka osalta määräaikaa ei ole noudatettu, on suoritettava samaan aikaan, kun hakemus jätetään. Määräajan pidennystä koskeva hakemus on perusteltava asiakirjatodistein.
Määräajan pidennystä koskeva hakemus ratkaistaan tuomioistuimen päätöksellä. Jos hakemus hylätään, hylkäämisen syyt on perusteltava päätöksessä. Hylkäyspäätöksestä voi valittaa.
Alioikeuden antamaan tuomioon voidaan hakea muutosta 30 päivän kuluessa.
Hakemus on tehtävä
Alioikeuden tuomioon voidaan hakea muutosta asiakysymysten osalta. Muutosta voidaan hakea erikseen myös alioikeuden väliratkaisuihin, joihin viitataan nimenomaisesti siviiliprosessilaissa. Tällaisia ovat muun muassa. päätös määräajan pidennystä koskevan hakemuksen hylkäämisestä (siviiliprosessilain 78 §:n 6 momentti), päätös riita-asian oikeuskulujen korvaamisesta (siviiliprosessilain 100 §) tai päätös menettelyn jatkamisen epäämisestä.
Asia on käsiteltävä loppuun yhden istunnon aikana, ellei käsittelyä lykätä. Lykkäys saa kestää enintään viisi työpäivää. Käsittelyä voidaan lykätä, jotta tuomari ja asianosaiset saavat levätä. Sitä voidaan lykätä myös puuttuvan näytön keräämiseksi. Lykkäyksellä pyritään edistämään asian ratkaisemista mahdollisimman sujuvasti.
Jos käsittelyä lykätään, tuomioistuimen on määrättävä seuraava käsittelyajankohta, joka on annettava tiedoksi asianosaisille allekirjoitettua vastaanottotodistusta vastaan. Henkilöille, jotka eivät ole tulleet paikalle tuomioistuimeen tai jotka on kutsuttu sinne ensimmäistä kertaa, on ilmoitettava seuraavasta käsittelyajankohdasta siviiliprosessilain mukaisesti.
Tietyissä tapauksissa käsittely voidaan myös keskeyttää. Tällöin kaikki prosessitoimet, jotka on tarkoitus suorittaa asian aiheellisuudesta päättämiseksi, keskeytetään väliaikaisesti määräämättömäksi ajaksi. Käsittely voidaan keskeyttää laissa määritetyistä objektiivisista syistä, jotka estävät riita-asian käsittelyn ja jotka eivät kuulu asianosaisten tai tuomioistuimen harkintavaltaan. Se voidaan keskeyttää myös syistä, joista ei säädetä erikseen, mutta jotka estävät asiakysymysten tutkimisen.
Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely seuraavissa tapauksissa:
Ei sovelleta.
Kanne hylätään, jos se on nostettu määräajan päättymisen jälkeen.
Jos tuomioistuin katsoo, että määräajan noudattamatta jättämiselle oli painava syy, loukattua oikeutta on puolustettava ja määräaikaa on pidennettävä.
Takaisinperintään liittyvät varallisuusoikeudelliset kysymykset, joihin sovelletaan vanhentumisaikaa, ratkaistaan siviililain IV niteen säännösten mukaisesti.
Oikeus suorittaa prosessitoimi raukeaa, kun lakisääteinen tai tuomioistuimen asettama määräaika päättyy. Kaikki määräajan jälkeen toimitetut menettelyasiakirjat palautetaan hakijoille. Tietyn menettelyvelvoitteen suorittamisen määräajan noudattamatta jättäminen ei vapauta asianomaista tästä velvoitteesta.
Jos määräajan noudattamatta jättämiselle on ollut painavia syitä ja jos sitä ei ole ylitetty yli kolmella kuukaudella siitä, kun tuomioistuimen tuomio annettiin, tuomioistuin voi pidentää määräaikaa muutoksenhakijan hakemuksesta. Voidaan myös asettaa uusi määräaika, jos tuomioistuin toteaa, että määräajan noudattamatta jättämiselle on ollut painavia syitä.
Tuomioistuimen päätös määräajan pidentämisen hylkäämisestä voidaan riitauttaa erillisellä valituksella. Jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy tämän erillisen valituksen ja pidentää sen määräaikaa, muutoksenhakutuomioistuimen siviilijaoston puheenjohtajan on siirrettävä valitus ja asian aineisto erityisjaoston käsiteltäväksi tai palautettava asia ratkaistavaksi ensimmäisen asteen tuomioistuimessa. Jos tällaisessa tapauksessa asian aineisto annetaan erityisjaostolle, muutoksenhakutuomioistuimen on annettava valituksen ja sen liitteiden jäljennökset tiedoksi asianosaisille kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun valituslupa annettiin.
Kun tuomion riitauttamisen ja muutoksenhakuun vastaamisen määräaika on päättynyt, ensimmäisen asteen tuomioistuin lähettää asian muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi seitsemän päivän kuluessa ja ilmoittaa tästä asianosaisille. Jos muutoksenhakutuomioistuin toteaa, että muutoksenhaun määräaikaa ei ole noudatettu, se voi pidentää määräaikaa viran puolesta edellyttäen, että aineistosta käy selvästi ilmi, että määräajan noudattamatta jättämiselle oli painavia syitä, tai ehdottaa muutoksenhakijalle määräajan pidennyksen hakemista (siviiliprosessilain 307 §:n 2–3 momentti, 338 § ja 78 §). Tällaisen hakemuksen hylkääminen voidaan riitauttaa erillisellä valituksella (siviiliprosessilain 78 §:n 6 momentti).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Luxemburgin lainsäädännössä säädettyihin menettelyllisiin määräaikoihin kuuluvat muun muassa muutoksenhaun määräajat, menettelyihin liittyvien toimien toteuttamisen määräajat, oikeuteen saapumiselle asetetut määräajat ja pitkien välimatkojen vuoksi pidennetyt määräajat.
Koska vanhentumisaikoja ja oikeuden menettämisen uhalla noudatettavia määräaikoja ei voida niiden luonteen vuoksi pitää yksinomaan menettelyllisinä määräaikoina, niitä ei käsitellä tässä yhteydessä.
Yleisiä vapaapäiviä ovat lauantain ja sunnuntain lisäksi seuraavat lakisääteiset juhlapyhät:
Menettelyjen määräajat voivat vaihdella aiheen ja menettelyn mukaan.
Kaikki menettelylliset määräajat alkavat kulua seuraavasta vuorokaudesta sen jälkeen kun määräajan kulumisen käynnistävä toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi.
Kyllä. Jos laissa vaaditaan asiakirjan antamista tiedoksi haastemiehen välityksellä tai kirjaajan toimesta, tiedoksiannon voidaan katsoa tapahtuneen muuna päivänä kuin sinä päivänä, jona kyseinen henkilö saa sen todellisuudessa haltuunsa (esimerkiksi jos henkilö kieltäytyy ottamasta vastaan asiakirjaa, jos tiedoksianto toimitetaan kotiin jne.).
Kaikki menettelylliset määräajat alkavat kulua seuraavasta vuorokaudesta sen jälkeen kun määräajan kulumisen käynnistävä toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi.
Yleiset vapaapäivät, lauantait ja sunnuntait sisältyvät määräaikoihin.
Yleiset vapaapäivät, lauantait ja sunnuntait sisältyvät määräaikoihin.
Kaikki menettelylliset määräajat päättyvät määräajan viimeisenä päivänä vuorokauden vaihtuessa.
Kun määräaika ilmoitetaan viikkoina, se päättyy viimeisen viikon sinä viikonpäivänä, joka on sama kuin se viikonpäivä, jona määräajan kulumisen käynnistävä toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi.
Kun määräaika ilmoitetaan kuukausina tai vuosina, se päättyy viimeisen kuukauden tai viimeisen vuoden sinä päivänä, jonka päivämäärä on sama kuin sen päivän, jona määräajan kulumisen käynnistävä toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi. Ellei päivämäärältään vastaavaa päivää ole, määräaika päättyy kuun viimeisenä päivänä.
Kun päivämäärä ilmoitetaan kuukausina ja päivinä tai kuukauden murto-osina, ensin lasketaan kokonaiset kuukaudet ja tämän jälkeen päivät tai kuukauden murto-osat. Kuukauden murto-osia laskettaessa katsotaan, että kuukaudessa on 30 päivää.
Jos sääntöjen mukaisesti laskettu määräaika päättyisi lauantaina, sunnuntaina, lakisääteisenä juhlapyhänä tai sen korvaavana yleisenä vapaapäivänä, sitä jatketaan ensimmäiseen seuraavaan arkipäivään. Sama koskee kunnantalolla (maison communale) tehtäviä tiedoksiantoja, jos kunnalliset laitokset ovat suljettuina yleisöltä määräajan viimeisenä päivänä.
Kun ulkomailla asuvaa tai oleskelevaa henkilöä vastaan on nostettu kanne jossakin Luxemburgin tuomioistuimessa, määräaikaa pidennetään pitkän välimatkan vuoksi. Pidennys on 15–35 päivää henkilön asuinpaikan mukaan.
Muutoksenhakuaika on pääsääntöisesti 40 päivää. Ulkomailla asuvien tapauksessa tähän lisätään pitkän välimatkan vuoksi myönnettävä pidennys. Tuomioon, joka ei ole väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoinen, ei voi hakea muutosta ensimmäisen viikon aikana.
Vastaajan poissa ollessa annettuun tuomioon voi hakea muutosta 15 päivän kuluessa tuomion tiedoksiantamisesta.
Välipäätökseen voi hakea muutosta 15 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Poissaolotuomiota voi vastustaa kahdeksan päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Tämä aika kuluu samaan aikaan muutoksenhakuajan kanssa.
Välipäätösmenettelyssä kanteet nostetaan haasteella oikeudenkäynnissä, joka pidetään tätä varten kyseisille menettelyille tavanomaisena päivänä ja kellonaikana. Jos asia edellyttää pikaista ratkaisua, tuomioistuimen presidentti tai hänen sijaisenaan toimiva tuomari voi kuitenkin hyväksyä, että haaste kuullaan tiettyyn aikaan – jopa juhlapyhänä tai päivänä, joka ei ole tavallinen arkipäivä – oikeudenkäynnissä tai hänen kotonaan avoimin ovin.
Kun Luxemburgin ulkopuolella asuvalle henkilölle toimitetaan henkilökohtaisesti haaste suurherttuakunnan alueella, noudatetaan tavanomaisia määräaikoja. Tuomioistuin voi kuitenkin pidentää määräaikoja tarvittaessa.
Muutoksenhaulle asetetun määräajan umpeutuminen johtaa prekluusioon eli oikeuden menettämiseen. Menettelyihin liittyvien toimien toteuttamiselle asetettujen määräaikojen umpeutuminen johtaa pääsääntöisesti asian vanhentumiseen eli sen poistamiseen luettelosta.
Ellei henkilö toteuta tarvittavia oikeustoimia ilmoitetussa määräajassa, hänelle voidaan palauttaa kaikissa asioissa prekluusion jälkeen hänen oikeutensa toteuttaa kyseiset toimet, jos hän ei ole itsestään riippumattomasta syystä saanut hyvissä ajoin tietoa määräajan kulumisen käynnistäneestä asiakirjasta tai jos hän on ollut estynyt toimimasta. Hakemus voidaan ottaa vastaan vain, jos se on laadittu 15 päivän kuluessa siitä, kun henkilö sai tietää määräajan kulumisen käynnistäneestä asiakirjasta tai kun estyneisyyden syy päättyi. Hakemusta ei voida enää ottaa vastaan, kun asiakirjan mukaisen normaalin määräajan päättymisestä on kulunut yli vuosi. Näillä määräajoilla ei ole lykkäävää vaikutusta.
Ellei toimia jatketa kolmeen vuoteen, käsittely päättyy. Määräaikaa pidennetään kuudella kuukaudella asian käsittelyn uudelleen aloittamista koskevan hakemuksen tekemisen tai uuden asianajajan nimittämisen seurauksena. Vanhentuminen ei merkitse kanteen kumoutumista, vaan se johtaa yksinomaan menettelyn päättymiseen. Jos henkilö haluaa toteuttaa oikeustoimia, hänen on nostettava uusi kanne käyttääkseen oikeuksiaan – edellyttäen, ettei tälle asetettu määräaika ole päättynyt.
Määräykseen, joka koskee asian poistamista luettelosta siksi, että asianajajat eivät ole noudattaneet asetettuja määräaikoja, ei voida hakea muutosta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tietyn oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavat prosessitoimet on yleensä toteutettava laissa säädetyissä määräajoissa. Määräaikoja koskevia säännöksiä on sekä aineellisessa oikeudessa että prosessioikeudessa.
Asiaa koskevat aineellisen oikeuden velvoitteet perustuvat osittain sääntöihin, jotka koskevat asian viemistä tuomioistuimeen, ja osittain vanhentumissääntöihin, joissa asetetaan määräajat siviilioikeudenkäyntien aloittamiselle. Lain mukaan rajoituksista voi poiketa vain, jos tarkoituksena on varmistaa vaatimusten ehdoton täytäntöönpano (esimerkiksi omaisuutta koskevien vaatimusten yhteydessä). Eräät prosessitoimet voidaan toteuttaa lainvoimaisesti ainoastaan tietyn (määrä)ajan kuluessa. Eräissä tapauksissa määräajan pituudesta säädetään laissa tarkasti. Tämä koskee esimerkiksi muutoksenhakua (lakisääteinen määräaika). Joissakin tapauksissa, esimerkiksi kun on kyse puutteellisten tietojen täydentämisestä, määräaika riippuu tuomioistuimen päätöksestä (tuomioistuimen asettama määräaika).
Määräaikojen laskenta on olennaisesti erilaista aineellisessa oikeudessa ja prosessioikeudessa. Myös erityyppisten määräaikojen noudattamatta jättämisen oikeudelliset seuraukset ovat erilaiset. Aineelliseen oikeuteen perustuvan materiaalisen määräajan noudattamatta jättäminen johtaa oikeuden menettämiseen, eikä tätä voida kumota millään perusteella. Ainoa poikkeus on vanhentumisaika, jonka umpeutuminen voidaan kumota asianomaisten aineellisen oikeuden säännösten nojalla. Menettelyllisissä määräajoissa on tehtävä ero subjektiivisten ja objektiivisten määräaikojen välillä. Subjektiivisella määräajalla tarkoitetaan määräaikaa, joka alkaa päivästä, jona asianosainen saa tiedon asiasta. Jos asianosainen ei ole noudattanut subjektiivista määräaikaa, hän voi yleensä tehdä määräajan palauttamista koskevan hakemuksen. Objektiivinen määräaika sen sijaan ei liity tiedoksisaantiin, eikä menetetyn määräajan palauttaminen ole mahdollista.
Yleiset vapaapäivät luetellaan työoikeudesta vuonna 2012 annetun lain nro I (A munka törvénykönyvéről szóló 2012. évi I. törvény) 102 pykälän 1 momentissa. Yleisiä vapaapäiviä ovat 1. tammikuuta, 15. maaliskuuta, toinen pääsiäispäivä, 1. toukokuuta, toinen helluntaipäivä, 20. elokuuta, 23. lokakuuta, 1. marraskuuta sekä 25. ja 26. joulukuuta.
Määräajat vahvistetaan päivinä, kuukausina tai vuosina. Kun määräaika vahvistetaan päivinä, alkamispäivää ei lasketa mukaan. Määräaika alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan tai määräajan perusteena oleva muu tapahtuma (tiedoksianto, ilmoitus) tapahtuu. Vuosina tai kuukausina ilmaistut määräajat päättyvät määräajan alkamispäivää vastaavana kalenteripäivänä. Jos kyseinen kuukausi ei sisällä vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä. Jos määräaika päättyy yleisenä vapaapäivänä, sitä pidennetään seuraavaan työpäivään. Määräaika päättyy viimeisen vuorokauden päättyessä. Sen sijaan määräaika tuomioistuimelle osoitetun hakemuksen tekemiselle tai tuomioistuimessa toteutettavalle toimelle päättyy jo virastoajan päättyessä. Kaikkien muiden siviilimenettelyjen määräaikoja koskevat yleiset säännöt sisältyvät siviiliprosessilaista vuonna 1952 annetussa laissa nro III (Polgári perrendtartásról szóló 1952. évi Ill. törvény) olevaan 103–112 pykälään.
Määräaika alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan tai määräajan perusteena oleva muu tapahtuma (tiedoksianto, ilmoitus) tapahtuu. Kun määräaika vahvistetaan päivinä, alkamispäivää ei lasketa mukaan.
Siviiliprosessissa ei erotella määräajan laskennassa eri tiedoksiantotapoja. Jos asiakirjoja vaihdetaan sähköisesti, sovelletaan kuitenkin tiettyjä erityissäännöksiä. Osa asiakirjoista toimitetaan asiantuntijalle paperimuodossa, vaikka asiantuntija olisi yhteydessä tuomioistuimeen sähköisesti. Tuomioistuin toimittaa asiantuntijalle tuomioistuimen asiakirjojen liitteet paperimuodossa tai muuta tietovälinettä käyttäen, jos liitteiden muuttamisesta sähköiseen muotoon aiheutuisi kohtuuton vaiva tai se olisi mahdotonta niiden suuren määrän tai tietovälineen luonteen takia tai jos paperimuodossa olevan asiakirjan aitoudesta on epäilyjä. Jos tuomioistuimen lähettämiin sähköisiin asiakirjoihin liittyy paperimuodossa olevia liitteitä, määräaika alkaa päivästä, jona liitteet on vastaanotettu. Oikeudenkäyntiin liittyvät hakemukset sekä tuomioistuimen asiakirjojen tiedoksianto siviiliprosessilaissa määritellyissä asioissa tapahtuu jo sähköisesti. Jos sähköinen tiedoksiantojärjestelmä on jonakin päivänä pois käytöstä vähintään neljä tuntia, kyseistä päivää ei lasketa mukaan lakisääteiseen tai tuomioistuimen asettamaan määräaikaan.
Jos asian käsittelyn yhteydessä sovelletaan sähköistä viestintää, määräajan laiminlyönnistä aiheutuvia seurauksia ei sovelleta siinä tapauksessa, että tuomioistuimelle osoitettu hakemus on toimitettu sähköisesti viimeistään määräajan viimeisenä päivänä tietotekniikkavaatimuksia noudattaen. Määräaikaa laskettaessa hakemus katsotaan toimitetuksi silloin kun tuomioistuimen tietotekniikkajärjestelmä on lähettänyt laissa säädetyn vastaanottotodistuksen. Valtakunnallisen tuomioistuinneuvoston puheenjohtaja tarjoaa käyttöön lomakkeen hakemuksen toimittamiseksi tietovälineellä. Tietoväline on toimitettava tuomioistuimelle henkilökohtaisesti tai postitse kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun sähköisestä viestinnästä vastaava henkilö on saanut vastaanottotodistuksen, jonka mukaan lomake on saapunut tuomioistuimeen. Tuomioistuin ilmoittaa tietovälineen saapumisesta automaattisesti tiedoksiantojärjestelmän kautta sähköisestä viestinnästä vastaavalle henkilölle. Hakemus on katsottava toimitetuksi tuomioistuimelle päivänä, joka mainitaan ilmoituksessa lomakkeen saapumisesta tuomioistuimeen.
Kun määräaika vahvistetaan päivinä, alkamispäivää ei lasketa mukaan. Määräaika alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan tai määräajan perusteena oleva muu tapahtuma (tiedoksianto, ilmoitus) tapahtuu.
Kun määräaika ilmaistaan päivinä, päivien lukumäärä tarkoittaa kalenteripäiviä. Jos määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, määräaika päättyy kuitenkin vasta ensimmäisenä kyseistä päivää seuraavana työpäivänä.
Vuosina tai kuukausina ilmaistut määräajat päättyvät määräajan alkamispäivää vastaavana kalenteripäivänä. Jos kyseinen kuukausi ei sisällä vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Vuosina tai kuukausina ilmaistut määräajat päättyvät määräajan alkamispäivää vastaavana kalenteripäivänä. Jos kyseinen kuukausi ei sisällä vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.
Kyllä.
Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi tuomioistuin voi painavasta syystä pidentää antamaansa määräaikaa kerran. Määräaika ja sen pidennys voivat yhdessä olla enintään 45 päivää, paitsi jos asiantuntijalausunnon antaminen edellyttää pidempää määräaikaa. Lakisääteisiä määräaikoja voidaan pidentää vain laissa mainituissa tapauksissa. Päivinä ilmaistuihin määräaikoihin ei lasketa mukaan ajanjaksoa 15. päivästä heinäkuuta 20. päivään elokuuta (tuomioistuinten lomakausi). Jos kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyisi tuomioistuinten lomakauden aikana, päättymispäiväksi tulee määräajan alkamispäivää vastaava seuraavan kuukauden päivä. Jos myös kyseinen päivä osuu tuomioistuinten lomakauteen, määräaika päättyy ensimmäisenä päivänä lomakauden päättymisen jälkeen. Laissa säädetään myös poikkeuksista tuomioistuinten lomakauteen. Jos poikkeuksia sovelletaan, tuomioistuimen on erikseen ilmoitettava tästä asianosaiselle. Kun on kyse tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä, joista säädetään muissa säädöksissä kuin siviiliprosessilaissa, tuomioistuinten lomakautta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa vain, jos tästä säädetään erikseen laissa.
Muutosta on yleensä mahdollista hakea 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Kun on kyse vekseliä koskevasta riita-asiasta, määräaika on kolme päivää.
Tuomioistuin voi painavasta syystä pidentää asettamaansa määräaikaa kerran. Määräaika ja sen pidennys voivat yhdessä olla enintään 45 päivää, paitsi jos asiantuntijalausunnon antaminen edellyttää pidempää määräaikaa. Lakisääteisiä määräaikoja voidaan pidentää vain laissa mainituissa tapauksissa.
Unkarin siviiliprosessilaissa ei säädetä määräajan pidentämisestä asianosaisten asuinpaikan perusteella. Sen sijaan määräajan noudattamatta jättämistä voidaan puolustella sillä, että asianosaiset eivät olleet tavoitettavissa henkilö- ja osoiterekisteriin ilmoitetussa osoitteessa perustellusta syystä.
Ellei laissa toisin säädetä, asianosainen ei voi toteuttaa oikeudellista toimenpidettä lainvoimaisesti enää määräajan umpeuduttua. Määräajan laiminlyönnin seuraukset tulevat voimaan ilman eri toimenpiteitä ja ennakkovaroitusta, lukuun ottamatta laissa mainittuja tapauksia. Jos määräajan laiminlyönnin seuraukset tulevat lain mukaan voimaan vain siinä tapauksessa, että asiasta on etukäteen varoitettu, tai ainoastaan vastapuolen hakemuksesta, voi toimenpiteen toteuttaa varoituksessa ilmoitetun ajan kuluessa tai siihen saakka, kun vastapuoli on esittänyt hakemuksensa. Jos taas vastapuoli esittää hakemuksensa oikeudenkäynnin aikana, toimenpiteen voi toteuttaa siihen saakka, kun tuomioistuin on tehnyt hakemusta koskevan päätöksen. Määräajan laiminlyönniksi ei katsota sitä, jos asianosainen ei ole voinut suorittaa oikeudellista toimenpidettä jonkin yleisesti tiedossa olevan luonnontapahtuman tai muun ylitsepääsemättömän esteen takia. Määräajan laiminlyönnistä aiheutuvia seurauksia ei sovelleta siinä tapauksessa, että tuomioistuimelle osoitettu hakemus on jätetty postiin kirjattuna lähetyksenä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä.
Asianosainen voi esittää menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen, ja tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus oikeudenmukaisesti.
Jos asianosainen tai hänen edustajansa ei ole saapunut oikeuteen määräpäivänä itsestään riippumattomista syistä tai on laiminlyönyt jonkin määräajan noudattamisen itsestään riippumattomista syistä, laiminlyönnin seuraukset voi estää tekemällä hakemuksen menetetyn määräajan palauttamiseksi. Kyseistä hakemusta ei voida kuitenkaan tehdä seuraavissa tapauksissa: mahdollisuus hakemuksen tekemiseen on suljettu pois laissa, määräajan laiminlyönnin seuraukset on mahdollista estää myös ilman menetetyn määräajan palauttamista koskevaa hakemusta tai laiminlyönnistä ei aiheudu haitallisia seurauksia tuomioistuimen päätöksessä, tai asianosainen laiminlyö uuden määräajan, joka on annettu menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen johdosta.
Menetetyn määräajan palauttamista koskeva hakemus on esitettävä viidentoista päivän kuluessa. Kyseinen määräaika alkaa laiminlyödystä määräpäivästä tai laiminlyödyn määräajan viimeisestä päivästä. Jos määräajan laiminlyönti tuli asianosaisen tai hänen edustajansa tietoon vasta myöhemmin tai jos laiminlyönnin aiheuttanut este poistui vasta myöhemmin, määräaika hakemuksen esittämiselle alkaa päivästä, jona asia tuli tietoon tai este poistui. Hakemusta ei voi esittää enää sen jälkeen, kun määräajan laiminlyönnistä on kulunut kolme kuukautta.
Hakemuksessa on ilmoitettava laiminlyönnin syy sekä perustelut sille, että laiminlyönti oli todennäköisesti tahaton. Kun on kyse määräajan laiminlyönnistä, suorittamatta jäänyt toimenpide on toteutettava samalla kun asianosainen pyytää menetetyn määräajan palauttamista.
Jos mahdollisuus määräajan palauttamiseen on suljettu pois lainsäädännössä tai jos määräajan palauttamista koskeva hakemus on jätetty myöhässä, hakemus on hylättävä eikä asian sisältöä tarkastella. Näin toimitaan myös silloin, kun asianosainen hakee menetetyn määräajan palauttamista, mutta ei ole toteuttanut suorittamatta jäänyttä toimenpidettä samanaikaisesti hakemuksen jättämisen kanssa.
Päätökseen, jossa hylätään määräajan palauttamista koskeva hakemus, voi hakea muutosta.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Maltan lakien 12 luvussa (Laws of Malta, Cap 12) säädetyn yleisen menettelyn mukaisesti henkilön on toimitettava vastauksensa 20 päivän kuluessa saatuaan tiedon menettelystä. Tämän lisäksi on erityislakeja, joissa säädetään muista määräajoista.
1. tammikuuta, 10. helmikuuta, 19. maaliskuuta, 31. maaliskuuta, pitkäperjantai, 1. toukokuuta, 7. kesäkuuta, 29. kesäkuuta, 15. elokuuta, 8. syyskuuta, 21. syyskuuta, 8. joulukuuta, 13. joulukuuta ja 25. joulukuuta.
Yleensä henkilöllä, jota vastaan siviilikanne on nostettu, on 20 päivää aikaa toimittaa vastauksensa tuomioistuimelle. Tämän lisäksi on erityislakeja, joissa säädetään lyhyemmästä tai pidemmästä määräajasta.
Tiedoksiantopäivästä.
Asiakirjojen toimitustapa ei vaikuta määräajan alkamiseen. Määräaika alkaa kulua vasta, kun asiakirjat on annettu tiedoksi.
Yleensä ajanjakso alkaa seuraavasta päivästä. Tuomioistuimen toimesta tai lainsäädännössä voidaan kuitenkin asettaa määräaika, joka alkaa kulua jo tiedoksiantopäivästä.
Maltan lainsäädännön mukaan määräaika ilmaistaan pääsääntöisesti kalenteripäivinä, paitsi jos laissa nimenomaisesti viitataan työpäiviin.
Ajanjaksoa laskettaessa katsotaan, että päivä on 24 tunnin jakso, kun taas kuukaudet ja vuodet lasketaan kalenterin mukaan.
Ajanjaksoa laskettaessa katsotaan, että päivä on 24 tunnin jakso, kun taas kuukaudet ja vuodet lasketaan kalenterin mukaan.
Kyllä. Jos määräaika päättyy yleisenä vapaapäivänä (eli lauantaina, sunnuntaina tai muuna pyhäpäivänä), määräaikaa pidennetään seuraavaan työpäivään Maltan lakien 108 luvun 12 jakson mukaisesti.
Määräaikaa voidaan pidentää vain, jos tuomioistuin on antanut siihen luvan. Henkilöllä on oikeus toimittaa vastauksensa, jos hän pystyy perustelemaan tuomioistuimen edellyttämällä tavalla, miksi valaehtoista vastausta ei pystytä toimittamaan ajoissa.
Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut tuomion, henkilö voi hakea muutosta 20 kalenteripäivän kuluessa tuomion antamisesta. Vastaajalla on 20 päivää aikaa vastata. Jos kanne on nostettu perustuslakia koskevissa asioissa hakemuksen perusteella, muutoksenhaun määräaika on 20 päivää tuomion antamisesta. Jos tuomioistuin siirtää asian perustuslakituomioistuinten käsiteltäväksi, muutosta on haettava kahdeksan työpäivän kuluessa. Vastaajalla on perustuslakia koskevassa asiassa kahdeksan työpäivää aikaa vastata. Jos muutosta haetaan ennen lainvoimaisen tuomion antamista, hakemus on jätettävä kuuden päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös julistetaan julkisessa istunnossa. Tämä on yleinen menettely. On kuitenkin huomattava, että erityislaeissa säädetään muista määräajoista muutoksenhaulle, jos se on tarkoitus käsitellä muussa kuin edellä mainitussa tuomioistuimessa.
Kaikissa tavanomaisissa siviiliasioissa asianosaisia on kuultava tuomioistuimessa kahden kuukauden kuluessa, ja istunnot on järjestettävä joka toinen kuukausi. Tuomioistuin voi päättää, että istuntoja ei järjestetä kunkin vuoden heinäkuun 16. päivän ja syyskuun 15. päivän välisenä aikana.
Perustuslakia koskevissa asioissa tuomioistuimen on vahvistettava istunnolle päivämäärä, joka on kahdeksan työpäivän kuluessa hakemuksen jättämisestä tai siitä, kun vastaaja on toimittanut vastauksensa sille annetussa määräajassa, tai (jos vastausta ei ole annettu) kyseisen määräajan päättymisestä.
Jos kyseessä on yksinkertaistettu tai erityismenettely, vastaaja on velvoitettava saapumaan oikeuden kuultavaksi aikaisintaan 15 päivän ja viimeistään 30 päivän kuluttua tiedoksiannosta.
Maltassa ei ole paikkoja, joissa asuva voisi hyötyä määräajan pidennyksestä.
Jos määräaikoja ei noudateta, asianosaisen katsotaan syyllistyneen oikeuden halventamiseen, ja hän menettää oikeuden toimittaa vastauksensa ja esittää todisteita. Ennen tuomion antamista tuomioistuin antaa kuitenkin vastaajalle lyhyen sitovan määräajan, jonka kuluessa tämä voi esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia kantajan vaadetta vastaan. Velvoitteensa laiminlyöneellä asianosaisella säilyy oikeus hakea muutosta häntä vastaan annettuun lainvoimaiseen tuomioon.
Asianosaisten on perusteltava laiminlyönnin syyt. Jos tuomioistuin katsoo perusteiden olevan riittävät, se voi antaa asianosaisille luvan toimittaa vastaus.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Siviiliprosessilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtsvordering) mukaiset määräajat voidaan jakaa yleisesti ottaen seuraavasti:
a. Vähimmäisajat vastapuolen sekä mahdollisten kolmansien osapuolten ja todistajien haastamiselle. Tavallisesti aikaa on vähintään yksi viikko. Vähintään yhden viikon määräaikaa sovelletaan periaatteessa myös asianosaisten haastamiseen hakemusmenettelyssä, ellei tuomioistuin määrää toisin (asianosaisten ja kolmansien osapuolten haastaminen, ks. siviiliprosessilain 114–119 ja 276 §; todistajien haastaminen, ks. samaisen lain 170 ja 284 §). Jos on tiedossa, että vastaajan asuinpaikka tai tosiasiallinen oleskelupaikka on Alankomaiden ulkopuolella, haastamisen määräaika on vähintään neljä viikkoa (siviiliprosessilain 115 §).
b. Oikeussuojakeinojen käytön enimmäisajat. Vastalause on tavallisesti esitettävä neljän viikon kuluessa. Muutoksenhakuun (hoger beroep), kassaatiovalitukseen (cassatie) ja lainvoimaisen tuomion kumoamiseen (herroeping) sovelletaan yleensä kolmen kuukauden määräaikaa (ks. siviiliprosessilain 143 § (vastalause), 339 ja 358 § (muutoksenhaku), 402 ja 426 § (kassaatiovalitus) ja 383 ja 391 § (lainvoimaisen tuomion kumoaminen).
c. Määräajat osapuolille toteuttaa menettelytoimia ja tuomioistuimen päätöksille. Kesto on tavallisesti 2–6 viikkoa. Tuomioistuin voi tietyissä olosuhteissa pidentää menettelytoimien toteuttamisen määräaikaa.
d. Vanhentumisajat oikeudellisten toimien aloittamiselle ja täytäntöönpanovallan harjoittamiselle. Yleinen vanhentumisaika on 20 vuotta. Monissa tapauksissa sovelletaan kuitenkin lyhyempää viiden vuoden vanhentumisaikaa. Uhkasakkojen soveltaminen päättyy jo kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona ne määrätään. Vanhentumisaika on mahdollista keskeyttää, minkä jälkeen alkaa uusi vanhentumisaika. Esimerkiksi täytäntöönpanovaltaan sovellettava vanhentumisaika voidaan keskeyttää antamalla tuomio tiedoksi tai millä tahansa muulla täytäntöönpanotoimella (siviiliprosessilain kolmas nide, 306–325 §).
Lakisääteisiin määräaikoihin sovelletaan myös määräajoista annettua yleistä lakia (Algemene Termijnenwet).
Lauantain ja sunnuntain lisäksi virallisia vapaapäiviä ovat määräajoista annetun yleisen lain mukaan seuraavat:
Lakisääteisiin määräaikoihin sovelletaan määräajoista annetussa yleisessä laissa vahvistettuja sääntöjä. Sääntöjen mukaan lauantaina, sunnuntaina tai virallisena vapaapäivänä päättyviä lakisääteisiä määräaikoja jatketaan seuraavaan arkipäivään asti. Vähintään kolmen päivän määräaikaa jatketaan tarvittaessa niin, että siihen lisätään vähintään kaksi arkipäivää.
Haasteella vireille pantavia siviilioikeudellisia asioita koskevien kansallisten menettelysääntöjen (Landelijk procesreglement voor civiele dagvaardingen bij de rechtbanken) mukaan osapuolten toteuttamiin menettelytoimiin ja tuomion antamiseen sovelletaan lähtökohtaisesti kuuden viikon määräaikaa. Alioikeuksien kantonijaostossa käsiteltäviä siviiliasioita koskevien kansallisten menettelysääntöjen (Landelijk reglement voor de civiele rol van de kantonsectoren) mukaan kantonijaostoissa sovelletaan periaatteessa neljän viikon määräaikaa (http://www.rechtspraak.nl/).
Ajanjakso alkaa aina asianomaista tapahtumaa seuraavasta päivästä.
Haasteet
Ei sovelleta.
Oikeussuojakeinot
Vastalauseeseen (mahdollinen ainoastaan yksipuolisten tuomioiden tapauksessa) sovellettavalla määräajalla on kolme mahdollista alkamisaikaa:
Tuomioiden osalta määräaika muutoksenhaulle ja kassaatiovalitukselle alkaa tuomion antamista seuraavasta päivästä. Katso myös vastaus kysymykseen 12.
Päätösten osalta määräaika muutoksenhaulle ja kassaatiovalitukselle alkaa
Määräaika tuomion tai päätöksen kumoamiselle alkaa sen jälkeen, kun kumoamisperuste on syntynyt, ja kantaja tai hakija on tullut siitä tietoiseksi. Se ei kuitenkaan ala ennen kuin tuomio tai päätös on tullut lainvoimaiseksi, eli vasta sen jälkeen kun vastalause, muutoksenhaku tai kassaatiovalitus eivät ole enää mahdollisia.
Menettelytoimet
Menettelytoimien kiinteät määräajat lasketaan tavallisesti edellisestä istuntopäivästä täysissä viikoissa. Esimerkki: istunto on keskiviikkona, minkä jälkeen sitä käsitellään seuraavan kerran neljän viikon kuluttua, jälleen keskiviikkona, ja määräaika toimitukselle on kello 10. Jos asia poistetaan käsiteltävien asioiden luettelosta, tuomioistuin määrää päivämäärän, jolloin se palautetaan luetteloon.
Vanhentumisajat
Oikeudellisiin toimiin sovellettavien vanhentumisaikojen alkamisaika riippuu toimen luonteesta. Esimerkiksi kanneoikeus, joka liittyy jonkin asian tarjoamista tai tekemistä koskevan sopimusvelvoitteen noudattamiseen, vanhenee viiden vuoden kuluttua sitä päivää seuraavasta päivästä, jona saatava on erääntynyt. Esimerkki: kanneoikeus, joka koskee lainvastaisen tilanteen päättämistä, vanhenee viiden vuoden kuluttua sitä päivää seuraavasta päivästä, jona tilanteen välitöntä päättämisestä on voinut vaatia.
Täytäntöönpano
Periaatteessa täytäntöönpanovalta päättyy 20 vuotta sitä päivää seuraavasta päivästä, jona tuomio on annettu.
Ei. Joissakin tapauksissa tuomion tiedoksiantotapa voi kuitenkin vaikuttaa oikeussuojakeinojen käyttöön (esim. vastalauseen esittämiseen) asetetun määräajan alkamisajankohtaan. Katso myös vastaus kysymykseen 4.
Ei. Määräaika alkaa tapahtumaa seuraavasta päivästä.
Ellei toisin ole ilmoitettu, Alankomaiden lainsäädännössä käytetään kalenteripäiviä. Määräajoista annetussa yleisessä laissa säädetään, että lauantaina, sunnuntaina tai virallisena vapaapäivänä päättyviä lakisääteisiä määräaikoja jatketaan ensimmäiseen arkipäivään.
Lisäksi vähintään kolmen päivän määräaikaa jatketaan tarvittaessa niin, että siihen lisätään vähintään kaksi arkipäivää.
Tällöinkin tarkoitetaan kalenterikuukausia ja -vuosia.
Haasteet
Ei sovelleta.
Oikeussuojakeinot
Haastemenettelyissä oikeussuojaa haetaan antamalla haaste. Haastemies ei saa toimittaa haastehakemusta kello 20:n jälkeen, ellei tuomioistuin, johon asianosaista ollaan haastamassa, ole sallinut sitä. Määräaika päättyy siis kello 20. Haastemenettelyssä on pidettävä mielessä, että haastamisen määräaikaa määritettäessä mukaan ei lasketa päivää, jona haaste annetaan, eikä päivää, jona osapuolen on saavuttava oikeuteen (ensimmäinen istuntopäivä). Vähimmäismääräajan on siis mahduttava näiden kahden päivämäärän väliin.
Hakemusmenettelyssä oikeussuojaa haetaan jättämällä hakemus tuomioistuimen kirjaamoon. Tämä voidaan tehdään postitse tai henkilökohtaisesti kirjaamon aukioloaikana tai faksitse viimeistään klo 24 määräajan viimeisenä päivänä.
Perheasioita koskevissa muutoksenhauissa määräajan alkaminen poikkeaa muista hakemusmenettelyasioista (ks. myös ”Oikeussuojakeinot” vastauksessa kysymykseen 4). Hakija voi hakea muutosta kolmen kuukauden kuluessa tuomion antopäivästä. Muut asianosaiset voivat hakea muutosta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on annettu niille tavalla tai toisella tiedoksi.
Menettelytoimet
Jos asia on otettu käsiteltävien asioiden luetteloon, asiakirjojen toimittamiseen sovelletaan seuraavaa: Periaatteessa istuntopäivänä käsiteltäväksi tarkoitettu asiakirja on toimitettava tuomioistuimen kirjaamoon toimitusta koskevan määräajan kuluessa. Tämä koskee kaikkia muita oikeudenkäyntiasiakirjoja paitsi haasteita. Kansallisten menettelysääntöjen mukaan asiakirjat on toimitettava viimeistään keskiviikkona kello 10. Jos istuntoa ei järjestetä, koska asia käsitellään kirjallisesti, asiakirjat on toimitettava tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään käsittelypäivänä. Kantonijaosto järjestää aina istunnon, koska kantoniasioissa menettelytoimet voidaan toteuttaa myös suullisesti. Asiakirjat on toimitettava tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään käsittelypäivää edeltävänä päivänä. Tämä voidaan tehdä postitse tai henkilökohtaisesti kirjaamon aukioloaikana tai faksitse viimeistään klo 24.
Vanhentumisajat
Katso myös ”Vanhentumisajat” vastauksessa kysymykseen 4. Joissakin oikeudellisissa toimissa ajankohdalla, jolloin osapuoli saa tietyn seikan tietoonsa, on merkitystä. Esimerkki: oikeus vaatia aiheettomasti suoritetun maksun palauttamista vanhenee viiden vuoden kuluttua sitä päivää seuraavasta päivästä, jona velkoja saa tiedon saatavasta ja vastaanottajan henkilöllisyydestä, ja joka tapauksessa 20 vuoden kuluttua saatavan syntymisestä.
Kyllä. Lauantaina, sunnuntaina tai virallisena vapaapäivänä päättyvää määräaikaa pidennetään seuraavaan arkipäivään. Määräajoista annetun yleisen lain mukaan tätä ei kuitenkaan sovelleta määräaikoihin, jotka lasketaan ajankohdasta tai tapahtumasta taaksepäin. Toisin sanoen sääntöä sovelletaan enimmäisaikoihin, ei vähimmäisaikoihin.
Lain mukaan määräaikaa voidaan pidentää vain siinä tapauksessa, että hävinnyt osapuoli kuolee muutoksenhaulle asetetun määräajan kuluessa ja hänen perijät haluavat jatkaa muutoksenhakumenettelyä. Tällöin alkaa uusi kolmen kuukauden määräaika.
Yleisesti ottaen määräaikoihin liittyviä sääntöjä valvotaan tiukasti, vaikka Alankomaiden korkein oikeus (Hoge Raad der Nederlanden) on tehnyt poikkeuksia asioissa, joissa muutosta hakeneelle osapuolelle ei ollut ilmoitettu tuomiosta riittävän ajoissa tuomioistuimen virheen tai laiminlyönnin vuoksi. Tällöin määräajan noudattamatta jättäminen ei ole ollut osapuolen vika ja määräaikaa on pidennetty hieman.
Muutoksenhaun määräaika on yleisesti ottaen kolme kuukautta. Tietyissä siviilioikeudellisissa asioissa, esimerkiksi välitoimimenettelyssä (nopeutettu menettely), muutoksenhakuun ja kassaatiovalitukseen sovelletaan lyhyempiä määräaikoja (muutoksenhaku 4 viikkoa, kassaatiovalitus 8 viikkoa).
Kaikki määräajat, jotka liittyvät siihen, onko osapuolen tultava paikalle, ovat vähimmäisaikoja. Enimmäisaikoja ei ole asetettu.
Haasteet
Tuomioistuin voi kantajan pyynnöstä tarvittaessa lyhentää haastamisen määräaikaa tietyin ehdoin. Välitoimimenettelyssä haaste toimitetaan vasta sen jälkeen, kun toimista päättävä tuomari on määrännyt käsittelypäivän ja -kellonajan. Se voi olla myös sunnuntai. Tarvittaessa haastaminen voi tapahtua erittäin lyhyellä määräajalla. Myös hakemusmenettelyssä tuomioistuin voi asettaa tavallista lyhyemmän määräajan haastamiselle.
Tuomioistuin ei voi pidentää haastamisen määräaikaa, mutta hakemusmenettelyssä se voi pidentää sitä (katso vastaukset kysymyksiin 7 ja 8).
Menettelytoimet
Tuomioistuin voi pidentää määräaikaa, jonka kuluessa osapuolten on toteutettava menettelytoimet, jos osapuolet yhdessä pyytävät sitä. Jos pyyntö tehdään yksipuolisesti, lykkäystä myönnetään vain pakottavista syistä tai ylivoimaisen esteen sattuessa. Pakottavia syitä ovat muun muassa tapauksen monimutkaisuus, samaan asiaan liittyvässä toisessa menettelyssä annettavan tuomion odottaminen sekä osapuolen ja/tai tämän asianajajan sairastuminen tai loma.
Alankomaiden lainsäädännössä ei ole säännöksiä tällaisesta tilanteesta.
Haasteet
Jos haastaminen tapahtuu liian lyhyellä määräajalla, tuomioistuin julistaa haasteen pätemättömäksi, mikäli vastaaja ei tule paikalle. Haasteista ei tule automaattisesti pätemättömiä. Kantaja voi korjata tilanteen tekemällä korjatun haastehakemuksen ennen ensimmäistä käsittelypäivää.
Jos vastaaja ei tule paikalle ensimmäisenä käsittelypäivänä, tarkastetaan, onko haasteessa puutteita, jotka voivat tehdä siitä pätemättömän. Jos haaste on asianmukainen, vastaaja katsotaan poissaolevaksi, ja kanne voidaan tavallisesti käsitellä vastaajan poissa ollessa. Jos vastaaja ei tule paikalle ja on todennäköistä, että hän ei ole saanut haastetta siinä olevan puutteen vuoksi, tuomioistuin julistaa haasteen pätemättömäksi.
Jos vastaaja ei tule paikalle eikä nimeä asianajajaa huolimatta siitä, että häntä on siihen haasteessa kehotettu, ja käy ilmi, että haasteessa on puute, joka tekee siitä pätemättömän, vastaajaa ei katsota poissaolevaksi. Tuomioistuin ilmoittaa uuden käsittelypäivän ja määrää puutteen korjattavaksi kantajan kustannuksella. Jos vastaaja tulee paikalle eikä vetoa puutteeseen, katsotaan, että haaste on annettu oikein.
Oikeussuojakeinot
Jos oikeussuojan hakemisen määräaika ylittyy, seuraamuksena on muutoksenhakemuksen hylkääminen. Sen taustalla olevasta tuomioistuimen päätöksestä tulee tällöin lainvoimainen, eli sitä ei voida enää kumota vastalauseella, muutoksenhaulla tai kassaatiovalituksella.
Menettelytoimet
Jos menettelytoimea ei toteuteta asetetussa määräajassa, siihen voi saada tietyin ehdoin lykkäystä (katso vastaus kysymykseen 10). Jos lykkäystä ei myönnetä, oikeus menettelytoimien toteuttamiseen raukeaa.
Vanhentumisajat
Oikeus ryhtyä oikeudellisiin toimiin säilyy, vaikka asianosainen olisi antanut siihen tarkoitetun määräajan umpeutua. Tällöin oikeutta ei voi kuitenkaan enää käyttää tuomioistuimessa.
Osapuolilla, jotka eivät ole noudattaneet määräaikoja, on käytössään seuraavat oikeussuojakeinot.
Haasteet
Vastaaja, joka ei tule paikalle ensimmäisenä käsittelypäivänä, tuomitaan tavallisesti poissaolevana. Vastaaja voi välttää poissaolevana tuomitsemisen lainvoimaisen tuomion antamiseen asti tulemalla paikalle menettelyn asianosaisena. Kun lainvoimainen tuomio on annettu, poissaolevana tuomittu osapuoli voi esittää vastalauseen. Poissaolevana tuomitseminen, poissaolevana tuomitsemisen välttäminen tulemalla paikalle tuomioistuimeen ja vastalause eivät ole mahdollisia hakemusmenettelyssä. Tällaisissa tapauksissa asianosainen, joka ei ole tullut paikalle, voi hakea tuomioon muutosta.
Oikeussuojakeinot
Tuomioistuimen tehtävänä on valvoa oikeussuojan hakemista koskevien määräaikojen noudattamista. Muutoksenhakujen ja kassaatiovalitusten määräajat ovat ehdottomia. Tuomioistuimet suhtautuvat hyvin tiukasti niiden noudattamiseen oikeusvarmuuden vuoksi. Alankomaiden korkein oikeus on kuitenkin osoittanut jonkin verran joustavuutta muutoksenhauissa, kun on kyse hakemusmenettelystä. Muutoksenhakemuksessa on esitettävä muutoksenhaun perusteet, mutta tapauksissa, joissa päätös on tehty mutta sitä ei vielä annettu tiedoksi, eivätkä sen perustelut ole siitä syystä hakijan tiedossa, muutoksenhaun perusteet voidaan esittää myöhemmin toimitettavassa täydentävässä hakemuksessa. Muutoksenhaku on kuitenkin tehtävä määräajassa. Vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa tuomioistuin on tehnyt kaksinkertaisen virheen, määräaikaa pidennetään 14 päivää päätöksen vastaanottamisesta. Näin on silloin, kun muutosta hakeva osapuoli ei tuomioistuimen (tai tuomioistuimen kirjaamon) virheen vuoksi tiennyt eikä voinut tietää, milloin päätös tehdään, ja päätös on hakijasta riippumattoman virheen vuoksi lähetetty tai annettu tiedoksi vasta, kun muutoksenhaun määräaika on jo päättynyt. Haastemenettelyssä muutoksenhakemuksessa ei tarvitse esittää muutoksenhaun perusteita. Ne esitetään vasta menettelyn myöhemmässä vaiheessa.
Menettelytoimet
Tietyissä oloissa voidaan pyytää lykkäystä menettelytoimien toteuttamiseen (katso vastus kysymykseen 13). Jos lykkäystä ei saada, oikeus menettelytoimien toteuttamiseen raukeaa.
Vanhentumisajat
Vanhentumisaikojen päättymiseen ei ole oikeussuojakeinoja lukuun ottamatta niiden keskeyttämistä ajoissa (katso vastaus kysymykseen 1, d kohta). Erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että vanhentumiseen vetoaminen on vastoin kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Itävallan lainsäädännössä sovelletaan erityyppisiä määräaikoja.
On erotettava toisistaan menettelylliset määräajat (eli määräajat, joiden loppuun mennessä osapuoli tai muu asianosainen voi tehdä tietyn prosessitoimen tai hänen on tehtävä tällainen toimi) ja aineellisoikeudelliset määräajat (määräajat, joiden loppuun mennessä sellaisen tietyn seikan on tapahduttava, johon oikeusjärjestys liittää tiettyjä aineellisoikeudellisia seurauksia, esimerkiksi kieltokannetta hallinnanloukkaustapauksessa koskeva määräaika siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 454 §:n mukaan tai vuokraoikeudelliset irtisanomismääräajat kyseisen lain 560 §:n mukaan). Olennainen ero on se, että toisin kuin aineellisoikeudellisten määräaikojen osalta menettelyllisiin määräaikoihin ei sisälly postinkulkuun kuluvaa aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi muutoksenhaku on suoritettu ajoissa menettelyllisen määräajan osalta, jos muutoksenhakukirjelmä on postitettu (josta postileima on osoituksena) kyseisen määräajan viimeisenä päivänä, vaikka kirjelmä saapuisi tuomioistuimeen vasta määräajan päätyttyä.
Lisäksi tehdään ero sen mukaan, määräytyykö määräajan pituus suoraan lainsäädännön perusteella (esimerkiksi muutoksenhakumääräajat) vai asettaako tuomioistuin määräajan yksittäisen tapauksen edellyttämällä tavalla (esimerkiksi määräaika kulujen kattamiseksi asetettavan vakuuden osalta). Näiden määräaikojen yhdistelmän muodostavat ohjeelliset määräajat, joiden osalta lainsäädännössä annetaan ainoastaan tietyt puitteet (vähimmäis- ja enimmäiskesto tai likimääräinen määräaika, kuten valmisteluistunnon määrääminen siviiliprosessilain 257 §:n 1 momentin mukaan).
Absoluuttiset määräajat määräytyvät niiden päättymisajankohdan (yleensä kalenteripäivä) mukaan. Relatiivisten määräaikojen osalta annetaan niiden kesto, ja alkamisajankohta määräytyy määräajan kulumisen aloittavan seikan perusteella.
Tuomioistuin voi pääsääntöisesti pidentää määräaikaa (erstreckbare Frist). Jos määräajan pidentäminen on lainsäädännössä poikkeuksellisesti kielletty, on kyseessä sitova määräaika (unerstreckbare Frist tai Notfrist).
Palautettavissa oleva määräaika (restituierbare Frist) ja sellainen määräaika, joka ei ole palautettavissa (nicht restituierbare Frist), eroavat toisistaan siinä, voidaanko tilannetta ennallistaa määräajan laiminlyöntitapauksessa. Määräaika on pääsääntöisesti palautettavissa, mutta jos tilanteen ennallistaminen on poikkeuksellisesti kielletty, on kyse preklusiivisesta tai rauettavasta määräajasta (Präklusivfrist tai Fallfrist). Preklusiivisia prosessimääräaikoja ovat esimerkiksi mitättömyys- ja palauttamiskanteen nostamista koskevat absoluuttiset määräajat (siviiliprosessilain 534 §:n 3 momentti).
Vapaapäiviä Itävallassa ovat lauantai, sunnuntai, pitkäperjantai ja laissa säädetyt vapaapäivät, jotka ovat 1.1. (uusivuosi), 6.1. (loppiainen), pääsiäismaanantai, 1.5. (vapunpäivä), helatorstai, helluntain jälkeinen maanantai, Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhla, 15.8. (Marian taivaaseenastumisen päivä), 26.10. (kansallispäivä), 1.11. (pyhäinpäivä), 8.12. (Marian synnittömän sikiämisen päivä), 25.12. (joulupäivä) ja 26.12. (tapaninpäivä).
Määräaikoja koskevat säännökset ovat saatavilla olennaisilta osin siviiliprosessilain 123–129 §:ssä, 140–143 §:ssä ja 222 §:ssä sekä tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain (Gerichtsorganisationsgesetz, GOG) 89 §:ssä.
Määräaika alkaa kulua pääsääntöisesti määräajan asettaneen tai sen kulumisen aloittaneen päätöksen tiedoksiannosta; muissa tapauksissa määräajan kuluminen alkaa päätöksen antamisesta (siviiliprosessilain 124 §).
Kyllä. Yleissääntönä on, että tiedoksiantoajankohta on ajankohta, jolloin päätös, jossa määräaika asetetaan tai joka laukaisee määräajan alkamisen, annetaan tiedoksi tai tehdään. Tästä poiketen katsotaan sähköisesti välitetyt tuomioistuinten ratkaisut ja kannekirjelmät (tuomioistuinjärjestelmästä annetun lain (Gerichtsorganisationsgesetz – GOG) 89a §:n 2 momentti) tiedoksiannetuiksi ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen, kun ne on toimitettu sähköisesti vastaanottajalle (lauantaita ei tässä yhteydessä katsota arkipäiväksi) (GOG:n 89d §:n 2 momentti).
Päivinä ilmoitettavaa määräaikaa laskettaessa ei oteta mukaan sitä päivää, josta määräajan kuluminen alkaa tai jolloin määräajan kulumisen aloittava seikka tapahtuu.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmoitettavat määräajat sen sijaan päättyvät määräajan viimeisellä viikolla tai viimeisenä kuukautena sen päivän päättyessä, joka vastaa nimeltään tai järjestysluvultaan määräajan alkamispäivää. Jos määräajan viimeisenä kuukautena ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisen päivän päättyessä.
Päivinä ilmaistut määräajat lasketaan kalenteripäivinä.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistujen määräaikojen laskentatavan vuoksi (ks. kohdat 6 ja 9) kysymys ei ole oleellinen.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina annettu määräaika päättyy viimeisen viikon tai kuukauden sen päivän päättyessä, joka vastaa nimeltään tai järjestysluvultaan määräajan alkamispäivää. Jos määräajan viimeisenä kuukautena ei ole tällaista päivää (kuukauden määräaika alkaa esimerkiksi 31. tammikuuta), määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisen päivän päättyessä (tässä tapauksessa 28. tai 29. helmikuuta). Lauantait, sunnuntait, yleiset vapaapäivät ja pitkäperjantai eivät vaikuta määräaikojen alkamiseen tai kulumiseen.
Kyllä. Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina, yleisenä vapaapäivänä tai pitkäperjantaina, sitä pidennetään seuraavaan työpäivään (joka ei ole mikään edellä mainituista päivistä).
Muutoksenhakumenettelyissä sitovien määräaikojen kuluminen keskeytetään heinäkuun 15. päivän ja elokuun 17. päivän välillä sekä joulukuun 24. päivän ja tammikuun 6. päivän välillä. Jos keskeytys alkaa sitovan määräajan kuluessa tai sitova määräaika alkaa tällaisen keskeytyksen aikana, sitovaa määräaikaa pidennetään keskeytyksen koko keston verran tai keskeytyksen alkaessa vielä jäljellä olevan ajan verran.
Tämä ei koske kaikkia menettelyjä, kuten hallinnanloukkausriitoja, elatusriitoja, täytäntöönpanokanteita ja välipäätöksiä eikä yksipuolisten ja myöntämiseen perustuvien tuomioiden muutoksenhaun määräaikoja.
Muutoksenhakumääräajat määräytyvät periaatteessa ratkaisun muodon (tuomio vai päätös) ja asian luonteen perusteella. Siviiliriita-asioissa muutoksenhakuaika on valituksen (Rekur) osalta pääsääntöisesti 14 päivää ja muun muutoksenhaun (Berufung) osalta neljä viikkoa.
Tuomioistuin voi pääsääntöisesti pidentää määräaikaa. Jos määräajan pidentäminen on poikkeuksellisesti kielletty lainsäädännössä, on kyseessä sitova määräaika (esimerkiksi muutoksenhakumääräajat).
Kaikkia määräaikoja voidaan lyhentää osapuolten sopimuksella, jonka olemassaolo on osoitettava kirjallisesti. Tuomioistuin voi lyhentää määräaikaa osapuolen hakemuksesta, jos osoitetaan, että määräajan lyhentäminen on todennäköisesti tarpeen huomattavien haittojen ehkäisemiseksi, ja jos se osapuoli, jonka toimia määräaika koskee, voi suorittaa prosessitoimen vaikeuksitta lyhennetyssä määräajassa (siviiliprosessilain 129 §).
Määräaikaa voidaan pidentää hakemuksesta, jos pidennyksestä hyötyvä osapuoli ei voi suorittaa kyseistä prosessitointa alkuperäisessä määräajassa vakavien tai väistämättömien syiden vuoksi ja jos hän ilman pidennystä kärsisi korvaamattomia vahinkoja (128 §:n 2 momentti). Määräaikoja ei voida pidentää osapuolten sopimuksella (128 §:n 1 momentti).
Paikalletuloa edellytetään kuitenkin yleensä tiettynä ajankohtana, minkä vuoksi kysymys määräajan muuttamisesta tai määräpäivän asettamisesta ei sovellu paikalletuloon.
Ei menetä, koska kyseessä on prosessitoimen suorittamisen oikea-aikaisuus suhteessa itävaltalaiseen tuomioistuimeen.
Prosessitoimen laiminlyönnistä seuraa yleensä se, ettei kyseinen osapuoli voi enää suorittaa myöhempiä prosessitoimia (prekluusiovaikutus, siviiliprosessilain 144 §). Tästä poikkeuksena ovat esimerkiksi 289 §:n 2 momentti (todistelun vastaanotosta poisjääntiä koskevat seuraamukset) ja 491 § (valituksen käsittelystä poisjääntiä koskevat seuraamukset).
Myöhässä tehdyt prosessitoimet hylätään pääsääntöisesti lain nojalla tai muutamissa tapauksissa ainoastaan (vastapuolen) hakemuksesta.
Yleisten seuraamusten lisäksi laiminlyönnistä voi tietyissä tapauksissa aiheutua myös erityisiä seuraamuksia, jotka vaihtelevat huomattavasti. Tärkein laiminlyönnin erityisistä seuraamuksista on se, että riitaoikeudenkäynnissä toinen osapuoli voi tietyissä olosuhteissa pyytää yksipuolisen tuomion antamista laiminlyönnin perusteella (siviiliprosessilain 396 § ja 442 §). Esimerkkinä voidaan lisäksi mainita asian käsittelyn lykkääntyminen (vähintään kolmeksi kuukaudeksi) 170 §:n mukaan, jos molemmat osapuolet laiminlyövät osallistumisen tuomioistuimen käsittelyyn. Jos kantaja jää pois avio-oikeudellisen asian käsittelystä, kanne todetaan vastaajan pyynnöstä perutuksi, vaikkei kantajan katsota luopuneen vaateestaan (460 §:n 5 kohta).
Määräajan ylittymisestä aiheutuvien seuraamusten välttämiseksi voidaan turvautua seuraaviin oikeuskeinoihin:
Oikeuksien ennalleen palauttaminen (Wiedereinsetzung in den vorigen Stand, siviiliprosessilain 146 § ja sitä seuraavat pykälät)
Oikeuksien ennalleen palauttaminen on oikeuskeino, johon voidaan turvautua asian käsittelystä poisjäännistä tai prosessitoimelle asetetun määräajan laiminlyönnistä aiheutuvien seuraamusten välttämiseksi silloin, kun osapuolen tai hänen edustajansa laiminlyönti on johtunut odottamattomasta tai väistämättömästä tapahtumasta. Lisäksi edellytetään, ettei osapuoli tai hänen edustajansa ole aiheuttanut laiminlyöntiä tai ainakaan se ei ole saanut aiheutua heidän vähäistä suuremmasta tuottamuksestaan. Tätä oikeuskeinoa koskeva hakemus on toimitettava 14 päivän kuluessa laiminlyönnin aiheuttaneen esteen poistumisesta.
Takaisinsaanti (Widerspruch, 397a § ja 442a §)
Takaisinsaanti on oikeuskeino, jolla voidaan hakea yksipuolisen tuomion kumoamista siviiliprosessilain 396 §:n tai 442 §:n nojalla. Takaisinsaantia on haettava pääsääntöisesti 14 päivän kuluessa yksipuolisen tuomion tiedoksiannosta asiaa käsittelevään tuomioistuimeen toimitetulla asiakirjalla. Kyseistä määräaikaa ei voida pidentää.
Valitus (Berufung, 461 § ja sitä seuraavat pykälät)
Yksipuolista tuomiota vastaan voidaan tehdä valitus erityisesti sillä perusteella, ettei laiminlyöntiä ole tapahtunut, koska tapaukseen on soveltunut jokin siviiliprosessilain 477 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan mitättömyysperusteista (virheellinen tiedoksianto tai osapuolen puutteellinen edustus asian käsittelyssä). Mitättömyyteen ei kuitenkaan voi vedota asianosaisen tosiasiallisen laiminlyönnin perusteella, vaan on vedottava – kuten kaikissa muutoksenhakukeinoissa – oikeusvirheeseen, jonka vuoksi asianosainen näyttää syyllistyneen laiminlyöntiin.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Puolan siviilioikeudellisessa menettelyssä on 1) lakisääteiset, tuomioistuimen asettamat ja sopimukseen perustuvat määräajat osapuolten suorittamille menettelytoimille ja 2) ohjeelliset määräajat tuomioistuimen suorittamille menettelytoimille.
Lakisääteiset ja tuomioistuimen asettamat määräajat ovat lopullisia, eikä niitä saa ylittää.
Lakisääteiset eli laissa vahvistetut määräajat ovat ns. preklusiivisia määräaikoja, mikä tarkoittaa, että niiden noudattamatta jättämisen seurauksena menetetään oikeus kyseisen menettelytoimen suorittamiseen. Tällaisia määräaikoja ei voida pidentää eikä lyhentää.
Lakisääteinen määräaika alkaa laissa määritetystä ajankohdasta. Lakisääteisiä määräaikoja on kahdenlaisia: määräaika, jota ennen toimi on toteutettava, ja määräaika, jonka jälkeen toimi voidaan toteuttaa. Lakisääteisiä määräaikoja ovat mm. määräajat oikeussuojakeinojen hakemiselle, esimerkiksi muutoksenhaun tai valituksen esittämiselle.
Myös tuomioistuimen asettamat määräajat ovat preklusiivisia. Näitä määräaikoja voidaan pidentää tai lyhentää, mutta vain tärkeästä syystä ja ennen määräajan päättymistä tehdyn hakemuksen perusteella. Tämä voidaan tehdä jopa ilman vastapuolen kuulemista. Nämä määräajat alkavat siitä, kun asiasta on tehty päätös tai annettu määräys. Kun siviiliprosessilaissa säädetään automaattisesta tiedoksiantamisesta, määräajat alkavat siitä, kun päätös tai määräys annetaan tiedoksi.
Tuomioistuimen asettamia määräaikoja ovat mm. määräajat oikeudellisen tai menettelyllisen esteellisyyden vahvistamiseksi tai menettelyyn liittyvien puutteiden korjaamiseksi muutoksenhaussa tai valituksessa.
Sopimukseen perustuvat määräajat asetetaan nimensä mukaisesti osapuolten välisessä sopimuksessa. Perinteinen esimerkki tästä on menettelyn keskeyttäminen osapuolten yhteisestä hakemuksesta. Jos osapuolet jättävät tällaisen hakemuksen, tuomioistuin voi keskeyttää menettelyn (mutta sen ei ole pakko tehdä sitä). Tällaisen määräajan soveltaminen riippuu ainoastaan osapuolten tahdosta.
Ohjeelliset määräajat on yleensä osoitettu oikeusviranomaisille (tuomioistuimille), ei asianosaisille. Niiden noudattamatta jättämisellä ei ole haitallisia seurauksia menettelylle. Niiden päätarkoituksena on edistää menettelyjen sujuvuutta. Esimerkki tällaisesta määräajasta on tuomioistuimelle tuomion perustelujen laatimista varten asetettu määräaika.
Vapaapäivistä 18. tammikuuta 1951 annetun lain mukaisesti seuraavat päivät ovat lakisääteisiä vapaapäiviä:
1. kaikki sunnuntait (lauantait eivät ole lakisääteisiä vapaapäiviä)
2. seuraavat päivät:
a) 1. tammikuuta – uudenvuodenpäivä
b) 6. tammikuuta – loppiainen
c) pääsiäissunnuntai
d) pääsiäismaanantai
e) 1. toukokuuta – yleinen vapaapäivä
f) 3. toukokuuta – toukokuun kolmannen päivän kansallinen vapaapäivä
g) helluntaipäivä
h) Kristuksen ruumiin ja veren juhla
i) 15. elokuuta – Neitsyt Marian taivaaseenottamisen päivä
j) 1. marraskuuta – pyhäinpäivä
k) 11. marraskuuta – kansallinen vapaapäivä – itsenäisyyspäivä
l) 25. joulukuuta – joulupäivä
m) 26. joulukuuta – tapaninpäivä.
Vuonna 2019 pääsiäissunnuntai on 21. huhtikuuta, pääsiäismaanantai 22. huhtikuuta, helluntaipäivä 9. kesäkuuta ja Kristuksen ruumiin ja veren juhla 20. kesäkuuta.
Siviililaissa ”määräajalla” voi olla kaksi merkitystä. Se voi olla joko tietty päivä (esim. 5. huhtikuuta 2017) tai tietty jakso, jolla on alku ja loppu (esim. 14 päivää).
Kun asetetaan määräaika, johon mennessä jotakin on tehtävä, tärkeintä on määräajan tarkka päättymisajankohta. Määräajan ei tarvitse olla tietty päivämäärä, mutta se on määriteltävä sellaisen seikan perusteella, jonka sopimuspuolet odottavat tapahtuvan tietyssä tilanteessa.
Menettelylliset määräajat määritetään päivinä, viikkoina, kuukausina tai vuosina. Siviiliprosessilain 165 §:n mukaisesti määräaikojen laskemista säännellään siviilioikeudellisessa menettelyssä määräaikoja koskevilla siviililain säännöksillä, jos laissa, tuomioistuimen päätöksessä, muun valtion viranomaisen päätöksessä tai säädöksessä asetetaan jokin määräaika erittelemättä sitä, miten se lasketaan (siviililain 110 §).
Jos menettelyasiakirja on postitettu puolalaisesta postitoimistosta tai kansainvälisiä postipalveluja toisessa jäsenvaltiossa tarjoavan toimijan postitoimistosta, tämän katsotaan vastaavan sitä, että menettelyasiakirja on jätetty tuomioistuimeen. Vastaavasti riittää, että sotilas jättää asiakirjan päämajaan, vankeudessa oleva henkilö vankilahallintoon tai puolalaisen aluksen miehistön jäsen aluksensa kapteenille.
Päivässä on 24 tuntia, ja se alkaa ja päättyy kello 24.00. Päivinä ilmaistu määräaika päättyy viimeisen päivän päättyessä. Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, jonka nimi tai järjestysnumero on sama kuin määräajan ensimmäisen päivän, tai jos viimeisessä kuukaudessa ei ole kyseistä päivää, kuukauden viimeisenä päivänä.
Jos määräajan ilmoitetaan päättyvän kuukauden alussa, puolivälissä tai lopussa, sen katsotaan tarkoittavan kuukauden ensimmäistä, 15:ttä tai viimeistä päivää, ja puoli kuukautta tarkoittaa 15:tä päivää.
Jos määräaika ilmaistaan kuukausina tai vuosina eikä jatkuvuutta edellytetä, kuukaudessa katsotaan olevan 30 päivää ja vuodessa 365 päivää. Jos määräaika tietyn toimen suorittamiselle päättyy lakisääteisenä vapaapäivänä tai lauantaina, määräaika päättyy seuraavana päivänä, joka ei ole vapaapäivä tai lauantai.
Jos päivinä määritetty määräaika alkaa tietystä tapahtumasta, päivää, jona tapahtuma tapahtuu, ei oteta huomioon määräajan laskemisessa. Jos tuomioistuin on esimerkiksi 11. tammikuuta 2017 antanut asianosaiselle tiedoksi oikeudenkäyntiasiakirjan, jossa tämä määrätään suorittamaan tietty toimi seitsemän päivän määräajassa, määräaika päättyy keskiyöllä (24.00) 18. tammikuuta 2017.
Tuomioistuin voi antaa oikeudenkäyntiasiakirjoja tiedoksi eri tavoin: postitse, haastemiehen tai oikeudenpalvelijan välityksellä tai tuomioistuimen tiedoksiantojaoston avulla. Tiedoksianto voidaan toimittaa myös luovuttamalla asiakirja vastaanottajalle tuomioistuimen kirjaamossa. Mikäli tiedoksianto on toteutettu sääntöjen mukaisesti, kaikki nämä menetelmät ovat yhtä päteviä, eikä valittu menetelmä vaikuta määräaikojen kulumiseen.
Tuomioistuimet ovat voineet 8. syyskuuta 2016 lähtien antaa oikeudenkäyntiasiakirjoja tiedoksi sähköisten televiestintäjärjestelmien avulla, jos vastaanottaja on jättänyt asiakirjat järjestelmän kautta tai on valinnut sen vaihtoehdoksi tiedonantojen vastaanottamista varten. Vastaanottaja, joka on valinnut vaihtoehdoksi asiakirjojen jättämisen televiestintäjärjestelmän kautta, voi aina luopua sähköistä palvelua koskevasta vaihtoehdosta.
Sähköisesti tiedoksi annettu asiakirja katsotaan tiedoksi annetuksi päivänä, joka ilmoitetaan sähköisessä vastaanottotodistuksessa, vaikka päivämäärä olisi lakisääteinen vapaapäivä. Se, että sähköinen tiedoksianto otetaan vastaan yöllä, ei vaikuta siihen, milloin tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen. Jos järjestelmä ei anna sähköistä vastaanottotodistusta, tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen 14 päivän kuluttua siitä kun asiakirja on ladattu järjestelmään. Edellä esitetyissä säännöissä edellytetään, että osapuolet tarkastavat sähköisen tilinsä vähintään 14 päivän välein.
Jos päivinä määritetyn määräajan alku on tietty tapahtuma, päivää, jona tapahtuma tapahtuu, ei oteta huomioon määräaikaa laskettaessa.
Päivinä ilmaistut määräajat tarkoittavat kalenteripäiviä. Jos määräaika tietyn toimen suorittamiselle päättyy lakisääteisenä vapaapäivänä tai lauantaina, määräaika päättyy seuraavana päivänä, joka ei ole vapaapäivä tai lauantai.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, jonka nimi tai järjestysnumero on sama kuin määräajan ensimmäisen päivän, tai jos viimeisessä kuukaudessa ei ole kyseistä päivää, kuukauden viimeisenä päivänä.
Jos määräajan ilmoitetaan päättyvän kuukauden alussa, puolivälissä tai lopussa, sen katsotaan tarkoittavan kuukauden ensimmäistä, 15:ttä tai viimeistä päivää. Puoli kuukautta tarkoittaa 15:tä päivää.
Jos määräaika on ilmaistu kuukausina tai vuosina eikä jatkuvuutta edellytetä, kuukaudessa katsotaan olevan 30 päivää ja vuodessa 365 päivää.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy sen päivän päättyessä, jonka nimi tai järjestysnumero on sama kuin määräajan ensimmäisen päivän, tai jos viimeisessä kuukaudessa ei ole kyseistä päivää, kuukauden viimeisenä päivänä.
Jos määräajan ilmoitetaan päättyvän kuukauden alussa, puolivälissä tai lopussa, sen katsotaan tarkoittavan kuukauden ensimmäistä, 15:ttä tai viimeistä päivää. Puoli kuukautta tarkoittaa 15:tä päivää.
Jos määräaika on ilmaistu kuukausina tai vuosina eikä jatkuvuutta edellytetä, kuukaudessa katsotaan olevan 30 päivää ja vuodessa 365 päivää.
Jos määräaika tietyn toimen suorittamiselle päättyy vapaapäivänä tai lauantaina, määräaika päättyy seuraavana päivänä, joka ei ole vapaapäivä tai lauantai.
Vain tuomioistuimen tai puheenjohtajana toimivan tuomarin asettamia määräaikoja voidaan pidentää tai lyhentää. Päätöksen määräajan pidentämisestä tai lyhentämisestä voi tehdä joko puheenjohtajana toimiva tuomari tai tuomioistuin, mutta vain tärkeästä syystä oman harkintansa mukaan.
Määräaikaa voidaan pidentää tai lyhentää vain osapuolen, hakemusmenettelyn osapuolen, väliintulijan, yleisen syyttäjän, työsuojelutarkastajan, kuluttaja-asiamiehen, kansalaisjärjestön, tuomioistuimen nimittämän asiantuntijan tai todistajan esityksestä, jos määräaika koskee heidän toimiaan. Tuomioistuin tai tuomari ei voi tehdä tällaista päätöstä oma-aloitteisesti.
Hakemus määräajan pidentämiseksi on jätettävä ennen asetetun määräajan päättymistä.
Puolan siviiliprosessilaissa vahvistetaan lakisääteiset määräajat oikeussuojakeinojen käyttämiselle oikeuden päätöksen (tuomio (wyrok), hakemusmenettelyn asiasisältöä koskevan päätöksen (postanowienie co do istoty sprawy w postępowaniu nieprocesowym), poissaolotuomion (wyrok zaoczny), saatavien perintää koskevassa menettelyssä annetun maksamismääräyksen (nakaz zapłaty w postępowaniu upominawczym), maksamismääräysmenettelyssä annetun maksamismääräyksen (nakaz zapłaty w postępowaniu nakazowym) ja päätösten (postanowienie)) tyypin mukaisesti. Erityisesti on säädetty seuraavista lakisääteisistä määräajoista:
Menettelyn todistajalla tai asianosaisella on velvollisuus olla läsnä oikeudenistunnossa. Todistajan on saavuttava oikeudenistuntoon myös siinä tapauksessa, että hän ei tunne asian olosuhteita tai vaikka hän olisi jo päättänyt käyttää oikeuttaan kieltäytyä todistamisesta.
Todistajan on esitettävä selvitys poissaolosta (läsnäolovelvollisuuden laiminlyönti) kirjallisesti ennen käsittelypäivää. Selvityksen esittäminen myöhemmin ei estä tuomioistuinta määräämästä käsittelyssä todistajalle sakkoa. Todistajan on liitettävä selvitykseensä asiakirja, jossa vahvistetaan poissaolon syy.
Todistajan poissaolo voidaan hyväksyä, jos syynä on sairaus, tärkeä työmatka tai vakava ennakoimaton tapaus. Jos poissaolon syyksi ilmoitetaan sairaus, tuomioistuimen lääkärin on annettava todistus, jossa vahvistetaan kyvyttömyys tulla paikalle. Siinä tapauksessa tuomioistuin määrää uuden päivän paikalletuloa varten.
Asianosaiseen tai todistajaan sovelletaan oikeusviranomaisen (tuomioistuimen) soveltamia siviilimenettelyä koskevia sääntöjä.
Asianosaisen määräajan päättymisen jälkeen toteuttama menettelytoimi on mitätön. Tätä periaatetta sovelletaan sekä lakisääteisiin että tuomioistuimen asettamiin määräaikoihin. Menettelytoimen mitättömyys tarkoittaa, että määräajan päättymisen jälkeen toteutetulla toimella ei ole niitä oikeusvaikutuksia, jotka sillä olisi, jos se olisi suoritettu lain mukaan. Määräajan päättymisen jälkeen toteutettu menettelytoimi on mitätön myös silloin, kun tuomioistuin ei ole vielä antanut päätöstä määräajan päättymisen vuoksi.
Jos määräaika ylitetään, asianosainen voi hakea määräajan palauttamista ja menettelyn avaamista uudelleen.
Jos asianosainen ei ole noudattanut menettelytoimen suorittamisen määräaikaa muusta kuin omasta syystään, tuomioistuin voi palauttaa määräajan asianosaisen pyynnöstä. Määräajan palautusta ei kuitenkaan myönnetä, jos määräajan noudattamatta jättämisellä ei ole menettelyyn haitallisia vaikutuksia asianosaisen kannalta.
Hakemus määräajan palauttamiseksi on jätettävä sille tuomioistuimelle, jossa toimi oli määrä suorittaa, viimeistään viikon kuluttua siitä, kun syy määräajan noudattamatta jättämiseen on lakannut olemasta voimassa. Hakemuksessa on esitettävä sen perusteena olevat olosuhteet. Asianosaisen on suoritettava menettelytoimi samalla kun hakemus jätetään.
Kun määräajan päättymisestä on kulunut vuosi, se voidaan palauttaa vain poikkeustapauksissa. Kun hakemus määräajan palauttamiseksi koskee muutoksenhakua avioliiton mitätöintiä tai avioeron tuomitsemista koskevaan tuomioon, sitä ei oteta käsiteltäväksi, jos ainakin toinen osapuolista on mennyt uusiin naimisiin sen jälkeen kun tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Tuomioistuin hylkää määräajan palauttamista koskevan hakemuksen, joka on jätetty myöhässä tai jota ei voida ottaa käsiteltäväksi lain nojalla.
Määräajan palauttamista koskevan pyynnön esittäminen ei keskeytä menettelyä tai päätöksen toimeenpanoa. Tuomioistuin voi kuitenkin olosuhteiden niin vaatiessa keskeyttää menettelyn tai päätöksen toimeenpanon. Jos hakemus hyväksytään, tuomioistuin voi välittömästi jatkaa asian käsittelyä.
Kun menettely avataan uudelleen, lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu asia voidaan käsitellä uudelleen. Muutoksenhaku, jossa pyydetään menettelyn uudelleen avaamista, käsitellään usein ylimääräisenä oikeussuojakeinona (tai ylimääräisenä muutoksenhakuna). Sitä käytetään lainvoimaisten päätösten riitauttamisessa, toisin kuin tavanomaisia oikeussuojakeinoja (joita käytetään muiden kuin lainvoimaisten päätösten riitauttamisessa).
Menettelyn uudelleen avaamista voidaan pyytää sen perusteella, että tuomio perustui väärennettyyn tai muutettuun asiakirjaan tai rikostuomioon, joka on sittemmin kumottu, tai että tuomio perustui rikokseen.
Menettelyn uudelleen avaamista voidaan pyytää myös siinä tapauksessa, että myöhemmin tulee ilmi samaa oikeussuhdetta koskeva aiempi lainvoimainen tuomio tai sellaisia tosiseikkoja tai todisteita, jotka voisivat vaikuttaa asian tulokseen ja joita asianosainen ei voinut käyttää edellisessä menettelyssä.
Menettelyn uudelleen avaamista voidaan pyytää myös, jos tuomion sisältöön vaikutti päätös, joka ei lopettanut menettelyä asiassa ja joka oli tehty sellaisen säädöksen perusteella, jonka perustuslakituomioistuin on todennut perustuslain, ratifioidun kansainvälisen sopimuksen tai lain vastaiseksi (kumottu tai muutettu siviiliprosessilain mukaisesti).
Menettelyn uudelleen avaamista ei voida pyytää yli kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun tuomiosta tuli lainvoimainen (paitsi jos asianosainen ei voinut toimia asianmukaisesti tai häntä ei edustettu asianmukaisesti).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Menettelyllinen määräaika voi olla preklusiivinen eli ehdoton (prazo perentório), kun sen päättyminen johtaa toimen suorittamista koskevan oikeuden sammumiseen, tai se voi olla lykkäävä (prazo dilatório) niin, että toimen suorittamismahdollisuutta tai määräajan laskemisen aloittamista voidaan siirtää tiettyyn ajankohtaan.
Menettelyllisiin määräaikoihin sovelletaan Portugalin siviiliprosessilain (Código de Processo Civil) 138–143 §:ää.
Menettelyllisten määräaikojen tai tuomioistuinten vahvistamien määräaikojen laskennassa sovelletaan Portugalin siviililain (Código Civil) 278, 279 ja 296 §:n säännöksiä.
Siviilioikeudellisten määräaikojen pituudesta ja vaikutuksista oikeussuhteisiin säädetään siviililain 296–333 §:ssä.
Vanhentumista (prescrição) ja oikeuden menettämistä (caducidade) koskeviin määräaikoihin sovelletaan erityisesti siviililain 300–327 §:ää sekä 328–333 §:ää.
Portugali on ilmoittanut Euroopan komissiolle seuraavat yleiset vapaapäivät:
1. tammikuuta, 7. huhtikuuta (pitkäperjantai), 9. huhtikuuta (ensimmäinen pääsiäispäivä), 25. huhtikuuta, 1. toukokuuta, 8. kesäkuuta (pyhän ruumiin juhlapäivä), 10. kesäkuuta, 15. elokuuta, 5. lokakuuta, 1. marraskuuta, 1., 8. ja 25. joulukuuta.
Euroopan komissio on julkaissut tämän luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä 2023/C 39 sivulla 7. Se on saatavana täällä.
Jäsenvaltiot toimittavat tällaisen luettelon Euroopan komissiolle vuosittain. Luettelo ei sisällä vaihtuvia yleisiä vapaapäiviä.
Portugalin siviiliprosessioikeuden yleissäännön mukaan noudatetaan 10 päivän määräaikaa, jos erityissäännöksiä ei ole annettu. Määräajan kuluessa asianosaiset voivat esittää jotakin toimea tai oikeudellista menettelyä koskevan hakemuksen, mitättömyysväitteen tai liitännäisen väitteen tai käyttää jotakin muuta prosessuaalista oikeutta. Määräaika, jonka kuluessa asianosainen voi vastata vastapuolen vaatimukseen, on niin ikään 10 päivää (siviiliprosessilain 149 §).
Pääsäännön mukaan määräaika vastauksen jättämiselle alkaa kulua sen toimen tiedoksiantamisesta, johon vastataan (siviiliprosessilain 149 §:n 2 momentti).
Tiedoksianto vireillä olevan prosessin asianosaisille tehdään heidän asiamiehilleen.
Kun tiedoksianto koskee asianosaisen paikalletuloa, asiamiehelle lähetettävän tiedoksiannon lisäksi asianosaiselle itselleen on lähetettävä kirjattu kirje, jossa mainitaan paikalletulon päivämäärä, paikka ja tarkoitus.
Tiedoksianto asiamiehille tapahtuu sähköisesti (26. elokuuta 2013 annettu määräys (portaria) nro 280/13; saatavana portugaliksi täällä. Tietojärjestelmä varmentaa tiedoksiantopäivämäärän. Tiedoksiannon oletetaan tapahtuvan kolmantena päivänä kyseisestä päivästä tai, jos kolmas päivä ei ole työpäivä, ensimmäisenä sitä seuraavana työpäivänä.
Saantitodistuskirjeenä toimitettava haaste katsotaan toimitetuksi sinä päivänä, jona saantitodistus on allekirjoitettu. Asianosaisen katsotaan ottaneen haasteen vastaan, vaikka kolmas osapuoli olisikin allekirjoittanut saantitodistuksen, ja haaste katsotaan toimitetuksi suoraan hänelle, jollei toisin osoiteta (siviiliprosessilain 230 §:n 1 momentti).
Kun oikeudenkäyntiedustaja, haastemies tai oikeusvirkamies jättää haasteen haastettavalle, määräaika alkaa kulua siitä hetkestä, jona kyseinen henkilö allekirjoittaa haastetodistuksen.
Kyllä. Ks. edelliseen kysymykseen annettu vastaus.
Päivää, jolloin toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi, ei lueta mukaan määräaikaan (siviililain 279 §:n b kohta).
Kun prosessioikeudellisen toimen suorittamiselle asetettu määräaika päättyy päivänä, jolloin tuomioistuimet ovat suljettuina, päättymispäivä siirtyy seuraavaan työpäivään (siviiliprosessilain 138 §:n 2 momentti).
Oikeuslaitos on lomalla 22. joulukuuta – 3. tammikuuta, palmusunnuntaista pääsiäismaanantaihin sekä 16. heinäkuuta – 31. elokuuta.
Tuomioistuin voi tehdä asianosaisia kuultuaan perustellun päätöksen menettelyllisen määräajan kulumisen keskeyttämisestä siviiliprosessilain 269 §:n 1 momentin c kohdan mukaisesti.
Määräaikojen laskennassa ei oteta huomioon päivää eikä tuntia (jos määräaika on tuntien pituinen), jona määräajan kulumisen aloittava tapahtuma tapahtuu (siviiliprosessilain 279 §:n b kohta).
Viikoissa, kuukausissa tai vuosissa ilmaistu määräaika, joka alkaa kulua tietystä päivästä, päättyy viimeisen viikon, kuukauden tai vuoden vastaavana päivänä klo 24.00. Jos viimeisenä kuukautena ei kuitenkaan ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä (siviililain 279 §:n c kohta).
Tuomioistuimet ovat avoinna vain työpäivisin. Jos määräajan kohteena oleva toimi on toteutettava tuomioistuimessa ja määräajan päättymispäivä on sunnuntai tai yleinen vapaapäivä, jotka katsotaan oikeuslaitoksen vapaapäiviksi, määräaika voidaan siirtää seuraavaan työpäivään.
Kaikissa menettelyllisten määräaikojen alkamisajan määrittämistä koskevissa tapauksissa sovelletaan sääntöä, jonka mukaan prosessioikeudellisen toimen suorittamiselle asetetun määräajan päättymispäivä siirtyy seuraavaan työpäivään, jos se osuu päiväksi, jolloin tuomioistuimet ovat suljettuina (siviiliprosessilain 138 §:n 2 momentti).
Laissa vahvistettua menettelyllistä määräaikaa voidaan pidentää laissa säädetyissä tapauksissa.
Asianosaisten suostumuksella määräaikaa voidaan pidentää yhden kerran ja samanpituisella ajanjaksolla (siviiliprosessilain 141 §).
Jos kyseessä on oikeutettu este, laki sallii määräajan pidentämien (siviiliprosessilain 140 §)
Laki sallii myös sen, että toimi voidaan suorittaa kolmen ensimmäisen työpäivän kuluessa määräajan päättymisestä maksamalla sakko (siviiliprosessilain 139 §)
Muutoksenhaun määräaika on 30 päivää, ja se alkaa kulua päätöksen tiedoksiantopäivästä (siviiliprosessilain 638 §). Määräaika on lyhennetty 15 päivään kiireellisissä tapauksissa sekä siviiliprosessilain 644 §:n 2 momentissa ja 677 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.
Tapauksissa, joissa päätöstä ei anneta tiedoksi, määräajan kuluminen alkaa siitä päivästä, jona asianomainen henkilö sai tiedon päätöksestä.
Lakisääteisiä menettelyllisiä määräaikoja ei voida lyhentää. Tuomioistuin voi kuitenkin asettaa päivämäärän tai määräajan asianosaisten paikalletulolle.
Jos haaste toimitetaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimipaikkana olevan alueen ulkopuolelle, pidennetään määräaikaa, jonka kuluessa vastaajaksi haastettavan on jätettävä vastauksensa (siviiliprosessilain 245 pykälä).
Ehdottoman määräajan päättyminen johtaa toimen suorittamista koskevan oikeuden sammumiseen. Toimi voidaan kuitenkin suorittaa myös määräajan päätyttyä, jos sen suorittamisen on estänyt oikeutettu este. Tästä riippumatta se voidaan aina suorittaa kolmen työpäivän kuluessa määräajan päättymisestä, mutta tällöin toimen pätevyys edellyttää sakon maksamista välittömästi (siviiliprosessilain 139 §).
Toimi voidaan suorittaa määräajan päätyttyä, jos kyseessä on oikeutettu este.
Siviiliprosessilain 140 §:n mukaisesti oikeutetulla esteellä tarkoitetaan tapahtumaa, jota ei voida lukea asianosaisen tai hänen edustajiensa tai asiamiestensä syyksi ja joka estää suorittamasta määrättyä toimea ajoissa. Tässä tapauksessa esteeseen vetoavan asianosaisen on välittömästi esitettävä asiaankuuluvat todisteet.
Vaikka kyseessä ei olisi oikeutettu este, toimi voidaan tästä huolimatta suorittaa aina kolmen työpäivän kuluessa määräajan päättymisestä, mutta tällöin toimen pätevyys edellyttää sakon maksamista, kuten edellä todetaan. Tuomioistuin voi poikkeuksellisesti päättää alentaa sakkoa tai olla edellyttämättä sen maksamista, kun kyse on selkeästi vähävaraisesta henkilöstä tai kun sakon määrä katsotaan ilmeisen kohtuuttomaksi. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa ei edellytetä asiamiehen nimeämistä ja joissa toimen on suorittanut asianosainen itse.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Menettelylliseltä kannalta menettelyn määräaika määritellään yleisesti aikaväliksi, jonka aikana tietyt prosessitoimet on tehtävä tai jonka aikana niiden tekeminen on kielletty. Asiaa koskevat säännökset on vahvistettu 15. helmikuuta 2013 voimaan tulleen siviiliprosessilain nro 134/2010 180–186 §:ssä, sellaisena kuin laki on uudelleenjulkaistuna ja myöhemmin muutettuna ja täydennettynä.
Kaikki siviiliprosessin puitteissa käytettävät erityyppiset määräajat luokitellaan vahvistamistavan mukaan lakisääteisiksi, oikeudellisiksi tai tavanomaisiksi määräajoiksi (niiden luonteesta riippumatta). Lakisääteisistä määräajoista säädetään nimenomaisesti laissa, ja ne ovat periaatteessa muuttumattomia. Näin ollen tuomari tai osapuolet eivät voi lyhentää tai pidentää niitä (tällainen on esimerkiksi viiden päivän määräaika haasteen tiedoksiantoa varten). Laissa sallitaan poikkeuksena tiettyjen lakisääteisten määräaikojen pidentäminen tai lyhentäminen. Oikeudelliset määräajat ovat niitä, jotka tuomioistuin asettaa asioiden käsittelyn aikana. Ne koskevat muun muassa asianosaisten saapumista asian käsittelyyn, todistajien kuulemista ja todisteiden eli muun muassa asiakirjojen ja asiantuntijoiden raporttien hallinnointia. Tavanomaiset määräajat ovat niitä, jotka asianosaiset voivat vahvistaa riita-asioita koskevien tuomioiden antamisen aikana, eivätkä ne edellytä tuomioistuimen hyväksyntää.
Menettelyn määräajat ovat tyypistä riippuen pakottavia (ehdottomia) tai kieltäviä (lykkääviä). Pakottavien määräaikojen kuluessa tietty prosessitoimi on toteutettava (esimerkiksi määräajat muutoksenhaulle, kuten valituksen tai oikaisuvaatimuksen tekemiselle), kun taas kieltävien määräaikojen kuluessa ei lain mukaan saa toteuttaa mitään prosessitoimia.
Toinen kriteeri määräaikojen luokittelulle liittyy seuraamukseen, jota sovelletaan, jos määräaikoja ei noudateta. Tällä perusteella määräajat ovat ehdottomia tai suhteellisia. Jos ehdottomia määräaikoja ei noudateta, ne vaikuttavat lopulta prosessitoimien pätevyyteen. Suhteellisten määräaikojen noudattamatta jättäminen puolestaan ei välttämättä johda prosessitoimien mitätöintiin, mutta sen seurauksena syyllisiin osapuoliin voidaan kohdistaa kurinpitotoimia tai taloudellisia seuraamuksia (tällaisia määräaikoja ovat esimerkiksi päätöksen määräaika tai valmistelun määräaika).
Määräaikojen kesto voi olla tunteja, päiviä, viikkoja, kuukausia tai vuosia. Myös tästä luokituksesta säädetään siviiliprosessilain 181 §:ssä. Lisäksi on tiettyjä tapauksia, joissa laissa ei säädetä erityisesti tietyn tyyppisestä määräajasta (tunti, päivä) vaan viimeisestä ajankohdasta prosessitoimen toteuttamiselle (esimerkiksi kun kyse on täytäntöönpanon vastustamisesta, joka voidaan tehdä viimeiseen täytäntöönpanotoimenpiteeseen asti). Laissa voidaan myös esittää säännöksiä siitä, että toimi olisi toteutettava ”viipymättä”, ”mahdollisimman pian” tai ”kiireellisesti”.
Romanian lainsäädännön mukaan vapaapäiviä ovat kaikki lauantait ja sunnuntait, ja niiden lisäksi seuraavat yleiset vapaapäivät: 1. ja 2. tammikuuta (uusivuosi), 24. tammikuuta (Romanian ruhtinaskuntien yhdistymisen päivä), pääsiäinen – kaksi päivää riippuen kalenteripäivistä (pitkäperjantai mukaan lukien), 1. toukokuuta (työn päivä), 1. kesäkuuta (lasten päivä), helluntai – yksi päivä riippuen kalenteripäivistä, 15. elokuuta (Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen), 30. marraskuuta (pyhän Andreaksen päivä), 1. joulukuuta (kansallispäivä) sekä 25. ja 26. joulukuuta (joulu).
Määräaikoihin sovellettavat säännöt on vahvistettu siviiliprosessilain 180–186 §:ssä.
Kullakin määräajalla on alkamis- ja päättymisaika sekä niiden välissä oleva kesto.
Alkamisajasta säädetään siviiliprosessilain 184 §:n 1 momentissa, että määräajat alkavat päivästä, jona prosessitoimet annetaan tiedoksi, ellei laissa toisin säädetä.
On kuitenkin myös asioita, joissa määräaikojen alkamisajankohdaksi asetettu prosessitoimen tiedoksiantaminen voidaan korvata vastaavilla prosessitoimilla (yhdenvertaiset asiat). Tällöin määräajan käynnistävä prosessitoimen tiedoksiantaminen korvataan joissakin tapauksissa muilla menettelyillä, joista määräaika sitten käynnistyy (esimerkiksi pyyntö antaa prosessitoimet tiedoksi vastapuolelle, muutoksenhaun tekeminen tai toimeenpanomääräyksen tiedoksiantaminen).
Yleisestä säännöstä poiketen on myös asioita, joissa määräajat alkavat muista ajankohdista kuin tiedoksiantamisesta. Ne voivat alkaa tuomiosta (määräajan päättymisen toteaminen, tuomion täydentäminen), todisteiden tunnustamisesta (pyydettyjen määrien tai todistajaluettelon toimittaminen viiden päivän kuluessa) tai tiettyjen asiakirjojen julkaisemisesta (kiinteistön myynnistä ilmoittaminen viiden päivän kuluessa).
Päättymisajalla tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin määräajan vaikutus saavutetaan. Se on joko ajankohta, jona päättyy mahdollisuus toteuttaa menettely, jota varten määräaika on asetettu (kun kyseessä on pakottava määräaika), tai ajankohta, jona alkaa oikeus toteuttaa tiettyjä prosessitoimia (kun kyseessä on kieltävä määräaika).
Aloitus- ja päättymisajankohdan välillä määräajat kuluvat periaatteessa keskeytyksettä ilman mahdollisuutta keskeyttämiseen tai lykkäämiseen. Asianosaisen tahdosta riippumattomista olosuhteista johtuva syy – johon viitataan siviiliprosessilain 186 §:ssä – on kuitenkin peruste menettelyn määräaikojen keskeyttämiseen. Muitakin erityisiä keskeyttämisen oikeuttavia olosuhteita on (esimerkiksi muutoksenhaun määräajan keskeyttäminen – siviiliprosessilain 469 §). Laissa kuitenkin säädetään, että menettelyn määräaikaa voidaan myös lykätä (kuten vanhentumisaikaa koskevassa tapauksessa – siviiliprosessilain 418 §). Jos määräaika keskeytetään siviiliprosessilain 186 §:n nojalla, 15 päivän vakiomääräaika alkaa kulua esteen poistumisen jälkeen riippumatta keskeytetyn määräajan kestosta. Lykkäyksessä määräaika jatkaa kulumista ajankohdasta, jona lykkääminen on päättynyt, ja siihen lisätään myös ennen määräajan lykkäämistä kulunut aika.
Siviiliprosessilain 183 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirja, joka on toimitettu lakisääteisessä määräajassa postitoimistoon, lähettipalveluun tai erityiseen viestipalveluun kirjattuna kirjeenä tai lähetetty faksilla tai sähköpostilla, katsotaan toimitetuksi määräajassa. Jos osapuoli jättää asiakirjan lakisääteisessä määräajassa sotilasyksikölle tai hallinnolle siinä säilöönottopaikassa, jossa hän on sijoitettuna, se katsotaan samoin jätetyksi määräaikana. Postitoimiston kuitti tai mahdollinen lähettipalvelun, erityisen viestipalvelun, sotilasyksikön tai säilöönottopaikan hallinnon antama kirjaamiskuitti tai tosite toimitetusta asiakirjasta, samoin kuin tuomioistuimen vastaanottavan tietokoneen tai faksilaitteen osoittama merkintä faksin tai sähköpostin vastaanottamispäivämäärästä ja -ajasta, on todiste päivämäärästä, jona asianosainen osapuoli on toimittanut asiakirjan.
Siviiliprosessilain 181 §:n mukaan päivissä ilmaistut määräajat lasketaan poissulkevan järjestelmän mukaisesti siten, että päivää, jona aika alkaa kulua – dies a quo – tai päivää, jona se päättyy – dies ad quem – ei oteta huomioon. Sovellettavat säännöt määritetään aloitusajankohdan yhteydessä, kuten kohdassa 4 esitetään.
Päivissä ilmaistut määräajat lasketaan aina kokonaisina päivinä, mutta asiakirja voidaan toimittaa vain tuomioistuimen yksikköjen työaikana. Tämä ongelma voidaan kuitenkin välttää lähettämällä menettelyasiakirja postitse, sillä postista ilmoitetaan virallisesti päivämäärä ja tosiasiallinen toimitustapa vastaanottajalle. Ks. myös vastaus kysymykseen 4.
Jos henkilön on esimerkiksi toteutettava toimia tai hänelle toimitetaan asiakirja tiedoksi maanantaina 4. huhtikuuta 2005, ja häntä pyydetään antamaan vastaus 14 päivän kuluessa tiedoksiantamisesta, tarkoittaako se, että kyseisen henkilön on vastattava ennen
Oikea vastaus on, että määräaika lasketaan kalenteripäivinä. Kyseisen henkilön on toimittava viimeistään 19. huhtikuuta.
Siviiliprosessilain 182 §:n mukaisesti vuosissa, kuukausissa tai viikoissa ilmaistut määräajat päättyvät kyseisen vuoden, kuukauden tai viikon sen päivän lopussa, joka vastaa määräajan alkamispäivää.
Jos määräaika alkaa kuukauden 29., 30. tai 31. päivänä ja päättyy kuukautena, jossa ei ole tällaista päivää, sen katsotaan päättyvän kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä.
Määräaikaa, joka päättyy yleisenä vapaapäivänä tai kun palvelut eivät ole avoinna, jatketaan seuraavan työpäivän loppuun.
Viikoissa, kuukausissa tai vuosissa ilmaistu määräaika päättyy viimeisen viikon, kuukauden tai vuoden vastaavana päivänä. Jos viimeisessä kuukaudessa ei ole päivää, joka vastaa määräajan alkamispäivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä. Jos määräajan viimeinen päivä on vapaapäivä, määräaikaa jatketaan seuraavaan työpäivään.
Kyllä. Jos määräajan viimeinen päivä on vapaapäivä, määräaikaa jatketaan seuraavaan työpäivään.
Siviiliprosessilain 184 §:ssä määritetään, että menettelyn määräaika keskeytetään ja uusi määräaika alkaa kulua uuden tiedoksiantamisen päivästä seuraavissa tapauksissa:
Menettelyn määräaika ei käynnisty, ja jos se on alkanut kulua aiemmin, se keskeytetään sen osapuolen osalta, jolla ei ole oikeustoimikelpoisuutta tai jonka oikeustoimikelpoisuus on rajoitettu, siihen asti, että kyseiselle osapuolelle on tarvittaessa nimetty edustaja tai avustaja.
Eri oikeusaloille on vahvistettu erityisiä määräaikoja. Siviiliprosessilaissa muutoksenhaun (apel) ja toisen muutoksenhaun (recurs) yleiset määräajat ovat 30 päivää. Tietyissä tapauksissa (erityismenettelyt), esimerkiksi kieltomääräyksen osalta, muutoksenhaun määräaika on viisi päivää, mikä on lyhyempi kuin muutoksenhaun esittämisen määräaika yleislainsäädännössä.
Kyllä, tietyissä poikkeustapauksissa tuomari voi lain nojalla joko pidentää määräaikaa (esimerkiksi viidellä päivällä siviiliprosessilain 469 §:n mukaisesti muutoksenhaussa ja 490 §:n mukaisesti toisessa muutoksenhaussa) tai lyhentää sitä (esimerkiksi siviiliprosessilain 159 §:n nojalla haasteen tiedoksiantamisen määräajan yhteydessä viidellä päivällä ennen käsittelypäivää).
Siviiliprosessilain 1 088 §:n pykälän nojalla tuomioistuin soveltaa kansainvälisissä siviilimenettelyissä Romanian prosessilakia, ellei nimenomaisesti toisin määrätä. Ks. myös vastaukset kysymyksiin 5, 11 ja 16.
Kuten edellä on todettu, ehdottoman määräajan noudattamatta jättäminen vaikuttaa lopulta prosessitoimien pätevyyteen. Suhteellisten määräaikojen noudattamatta jättäminen ei puolestaan välttämättä johda prosessitoimien mitätöintiin, mutta sen seurauksena syyllisiin osapuoliin voidaan kohdistaa kurinpitotoimia tai taloudellisia seuraamuksia (esimerkiksi päätösten määräaikojen tai valmistelun määräaikojen tapauksessa).
Menettelyn määräaikojen noudattamatta jättämisestä voi aiheutua seuraavanlaisia seuraamuksia:
Siviiliprosessilain 185 §:ssä säädetään, että kun menettelyllistä oikeutta on käytettävä tietyssä määräajassa, tämän velvoitteen noudattamatta jättäminen aiheuttaa kyseisen oikeuden menettämisen, ellei laissa toisin säädetä. Prosessitoimi, joka toteutetaan määräajan päättymisen jälkeen, on mitätön. Jos laissa säädetään prosessitoimen keskeytymisestä määräajaksi, prosessitoimi, joka on toteutettu ennen määräajan päättymistä, voidaan mitätöidä asianosaisen osapuolen pyynnöstä.
Siviiliprosessilain 186 §:ssä todetaan, että asianosaiselle, joka on ylittänyt menettelyn määräajan, annetaan uusi määräaika edellyttäen, että asianosainen todistaa, että viive johtuu asianmukaisesti perustellusta syystä. Asianosainen toteuttaa prosessitoimen enintään 15 päivän kuluessa siitä päivästä, jona keskeytys on päättynyt, ja pyytää samalla uutta määräaikaa. Jos kyseessä on muutoksenhaku, määräajan pituus on sama kuin muutoksenhakua varten vahvistettu määräaika. Pyynnön uudesta määräajasta käsittelee tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä määräajassa käyttämättä jäänyttä oikeutta koskeva pyyntö. Kun viivästys on asianosaisen syytä, oikeussuojakeinoja ei ole käytettävissä.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Slovenian prosessioikeudessa määräajalla tarkoitetaan alku- ja päättymishetken rajaamaa ajanjaksoa, jonka kuluessa tietty menettely on suoritettava, tai poikkeuksellisesti ajanjaksoa, jonka kuluessa tiettyä menettelyä ei voi suorittaa.
Slovenian oikeudessa tunnetaan erilaisia määräaikoja:
Asetuksen N:o 1182/71 mukaan työpäiviä ovat kaikki muut päivät paitsi yleiset vapaapäivät, lauantait ja sunnuntait. Seuraavat yleiset vapaapäivät on määritetty Sloveniassa muiksi kuin työpäiviksi Slovenian yleisiä vapaapäiviä ja muita kuin työpäiviä koskevassa laissa (Zakon o praznikih in dela prostih dnevih v Republiki Sloveniji, ZPDPD):
Lisäksi seuraavat päivät ovat Slovenian tasavallassa muita kuin työpäiviä:
Slovenian oikeudessa menettelyllisten määräaikojen yleissääntö on kirjattu siviiliprosessilakiin (Zakon o pravdnem postopku, ZPP). Lain 110–112 ja 116–121 §:ää sovelletaan suoraan riita-asioihin ja soveltuvien osin myös riidattomiin asioihin, täytäntöönpanoa ja turvaamistoimia koskeviin menettelyihin ja myös liikeyrityksen maksukyvyttömyydestä johtuvaan velkajärjestely- tai konkurssimenettelyyn tai yrityksen purkamismenettelyyn.
Slovenian laissa määräajat lasketaan kalenterin mukaan, mikä tarkoittaa päivissä laskemista. Määräajat lasketaan päivissä, kuukausissa ja vuosissa. Jos määräaika lasketaan päivinä, se ei ala kulua tuomioistuimen asiakirjan tiedoksiantopäivästä tai tapahtumasta, jonka perusteella määräaika lasketaan, vaan seuraavasta päivästä. Kuukausina tai vuosina määritelty määräaika päättyy viimeisenä kuukautena tai vuotena sen päivän päättyessä, jonka numero on sama kuin päivän, jona määräaika alkoi. Jos viimeisessä kuukaudessa ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä. Näissä tapauksissa määräajat alkavat päivänä, jona tapahtuma, josta määräaika lasketaan, alkoi (esimerkiksi, jos prosessitoimi on toteutettava yhden vuoden kuluessa asiakirjan tiedoksiannosta, ja tiedoksianto tapahtui 25. huhtikuuta 2018, määräaika päättyy 25. huhtikuuta 2019). Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai, yleinen vapaapäivä tai muu päivä kuin työpäivä, joka on määritetty sellaiseksi Slovenian yleisistä vapaapäivistä ja muista kuin työpäivistä annetussa laissa (ks. ed. kohta 2), määräaika päättyy seuraavana työpäivänä. Edellä mainitut päivät eivät vaikuta menettelyn aloittamiseen tai sen kestoon, koska määräaika kuluu keskeytyksettä myös näinä päivinä. Poikkeus tähän sääntöön on oikeuslaitoksen loma (15.7.–15.8.), jonka aikana määräaika ei voi alkaa kulua. Se alkaa kulua ensimmäisenä oikeuslaitoksen loman jälkeisenä päivänä.
Määräaika alkaa useimmissa tapauksissa kulua tuomion tiedoksiantamisesta, vastapuolen teosta tai prosessinulkoisesta tapahtumasta.
Slovenian oikeudessa asiakirjat annetaan tiedoksi postitse, oikeuden työntekijän toimesta, oikeusistuimessa tai muulla laissa säädetyllä tavalla. Jos määräaika alkaa asiakirjojen tiedoksiantamisesta, tiedoksiantotapa ei vaikuta määräajan alkamiseen. Määräajan kuluminen alkaa siitä, kun tiedoksianto on lain mukaan suoritettu tai kun se katsotaan suoritetuksi.
Tiedoksiantamista säännellään siviiliprosessilain 132 §:llä ja sitä seuraavilla §:illä. Tiedoksiantaminen toteutetaan postitse ei-henkilökohtaisesti (tavanomainen tiedoksianto) tai henkilökohtaisesti. Lisäksi tiedoksiantaminen voidaan toteuttaa turvallisten sähköisten kanavien kautta. Myös sähköinen tiedoksiantaminen voi olla tavanomainen tai henkilökohtainen.
Asiakirjojen ei-henkilökohtaisessa tiedoksiantamisessa (siviiliprosessilain 140 ja 141 §) tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona haastemies toimittaa asiakirjat vastaanottajalle tämän kotiin tai työpaikalle. Jos vastaanottaja ei ole kotona, asiakirjat voidaan antaa vastaanottajan kanssa samaan talouteen kuuluvalle aikuiselle henkilölle. Jos haastemies antaa asiakirjat tiedoksi vastaanottajan työpaikalla eikä vastaanottaja ole siellä tai haastemies ei tavoita häntätyöpaikan työskentelymenettelyjen vuoksi, tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun asiakirjat annetaan henkilölle, joka on valtuutettu ottamaan postin vastaan, tai henkilölle, joka on töissä kyseisessä työpaikassa. Jos vastaanottaja asuu asuntolassa eikä haastemies tavoita häntä sieltä, asiakirjat annetaan henkilölle, joka on valtuutettu ottamaan postin vastaan asuntolan asukkaiden puolesta. Määräaika alkaa kyseistä tiedoksiantamista seuraavana päivänä. Jos tiedoksiantaminen ei ole mahdollista, haastemies voi jättää asiakirjat postilaatikkoon henkilön kotiosoitteessa. Tällöin katsotaan, että tiedoksiantaminen on tapahtunut päivänä, jona asiakirjat jätettiin postilaatikkoon. Jos vastaanottajalla ei ole postilaatikkoa tai sitä ei voida käyttää, asiakirjat voidaan toimittaa tuomioistuimeen, joka on pyytänyt tiedoksiantamista, tai paikalliseen postitoimistoon. Silloin tiedoksiantamisesta jätetään kotioveen ilmoitus siitä, mistä asiakirjat voidaan hakea. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona ilmoitus on kiinnitetty oveen. Postitoimisto säilyttää asiakirjoja 30 päivää. Jos vastaanottaja ei hae asiakirjoja kyseiseen määräaikaan mennessä, asiakirjat palautetaan tuomioistuimeen. Jos asiakirjat on annettava tiedoksi rekisteröidylle oikeushenkilölle tai itsenäiselle yrittäjälle eikä tiedoksiantaminen ole mahdollista rekisteriin merkityn toimipaikan osoitteessa, tiedoksiantaminen toteutetaan jättämällä asiakirjat tai ilmoitus tiedoksiantamisesta rekisteriin merkittyyn osoitteeseen, jos kyseinen osoite on olemassa.
Henkilökohtainen tiedoksiantaminen (siviiliprosessilain 142 ja 143 §) toteutetaan, kun tiedoksi annetaan kanne, tuomioistuimen päätös, johon voidaan hakea muutosta varsinaisin tai ylimääräisin oikeussuojakeinoin, maksamismääräys, joka koskee siviiliprosessilain 105a §:n mukaisista toimituksista kannettavaa tuomioistuinmaksua, kutsu selvityskäsittelyyn tai ensimmäiseen pääkäsittelyyn. Muut asiakirjat annetaan henkilökohtaisesti tiedoksi vain, kun sitä edellytetään laissa tai kun tuomioistuin arvioi, että se on välttämätöntä, koska asiakirjat ovat alkuperäisiä tai muista syistä, jotka vaativat suurempaa huolellisuutta. Määräaika alkaa kulua tiedoksiantamista seuraavana päivänä. Määräaika voi päättyä muuna kuin työpäivänä, mikä tarkoittaa, että jos se päättyy muuna kuin työpäivänä, määräaikaa ei pidennetä seuraavaan työpäivään.
Jos edellytetään suoraa henkilökohtaista tiedoksiantoa, mutta se ei ole mahdollista, haastemies voi jättää asiakirjan postilaatikkoon tai kiinnittää asiakirjoja koskevan ilmoituksen kotioveen. Ilmoituksessa kerrotaan, että vastaanottaja voi hakea asiakirjat 15 päivän kuluessa paikallisesta postitoimistosta, kun tiedoksiantoa on yritetty postitse, tai tuomioistuimesta, joka on määrännyt tiedoksiantamisen. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun vastaanottaja hakee asiakirjat postitoimistosta, tai 15 päivän kuluttua, jos vastaanottaja ei hae asiakirjoja. Jos vastaanottaja ei hae asiakirjoja, määräaika alkaa kulua päivä sen jälkeen, kun tiedoksiantaminen on tapahtunut tai sen katsotaan tapahtuneen.
Asiakirjojen sähköinen tiedoksiantaminen voidaan tehdä suojatuin sähköisin keinoin. Tuomioistuimen tietojärjestelmä lähettää asiakirjat automaattisesti vastaanottajan tiedoksianto-osoitteeseen, joka on rekisteröity tuomioistuimen tietojärjestelmään, tai suojattuun sähköisen postilaatikkoon sellaisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välityksellä, joka hoitaa asiakirjojen tiedoksiantoa suojatuin sähköisin keinoin rekisteröitynä toimintana ja on saanut siihen oikeusministeriöltä luvan. Vastaanottajan on haettava asiakirjat 15 päivän kuluessa. Vastaanottaja hakee asiakirjat tietojärjestelmästä todistamalla henkilöllisyytensä kuvatulla tavalla, allekirjoittaa todistuksen tiedoksiannosta sähköisesti ja palauttaa sen lähettäjälle suojatuin sähköisin keinoin. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen päivänä, jona vastaanottaja saa sähköiset asiakirjat haltuunsa. Jos asiakirjoja ei vastaanoteta 15 päivän kuluessa, tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen tämän määräajan päättymisen jälkeen. Vastaanottajalla on oltava mahdollisuus tutustua asiakirjojen sisältöön vähintään kolme kuukautta sen jälkeen kun 15 päivän määräaika on päättynyt. Määräaika alkaa kulua päivä sen jälkeen, kun tiedoksiantaminen on tapahtunut tai sen katsotaan tapahtuneen, jos vastaanottaja ei hae asiakirjoja. Vaikka sähköisellä tiedoksiantamisella on lakisääteinen oikeudellinen perusta, sitä ei voida vielä käyttää siviili- ja kauppaoikeuden menettelyissä lukuun ottamatta täytäntöönpano-, maksukyvyttömyys- ja maarekisterimenettelyjä. Sähköisestä asioinnista on lisätietoa kohdassa ”Sähköinen asiointi” .
Jos määräaika lasketaan päivinä, se ei ala kulua tuomioistuimen asiakirjan tiedoksiantopäivästä tai tapahtumasta, jonka perusteella määräaika lasketaan, vaan seuraavasta päivästä.
Kuukausissa tai vuosissa määritelty määräaika päättyy viimeisenä kuukautena tai vuotena sen päivän päättyessä, jonka numero on sama kuin päivän, jona määräaika alkoi. Jos viimeisessä kuukaudessa ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä. Näissä tapauksissa määräajat alkavat päivänä, jona tapahtuma, josta määräaika lasketaan, alkoi (esimerkiksi, jos prosessitoimi on toteutettava yhden vuoden kuluessa asiakirjan tiedoksiannosta, ja tiedoksianto tapahtui 25. huhtikuuta 2018, määräaika päättyy 25. huhtikuuta 2019).
Jos määräaika lasketaan päivinä, se tarkoittaa kalenteripäiviä. Määräajat kuluvat keskeytyksettä, myös lauantaisin, sunnuntaisin ja muina kuin työpäivinä. Jos esimerkiksi tuomio on annettu tiedoksi perjantaina, muutoksenhaun määräaika alkaa kulua lauantaina. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai, yleinen vapaapäivä tai muu päivä kuin työpäivä, joka on määritetty sellaiseksi Slovenian yleisistä vapaapäivistä ja muista kuin työpäivistä annetussa laissa, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä.
Määräaikoja laskettaessa on myös sovellettava tuomioistuinlain (Zakon o sodiščih) 83 §:n erityissääntöjä, jotka koskevat oikeuslaitoksen lomia. Heinäkuun 15. päivän ja elokuun 15. päivän välillä tuomioistuimet käsittelevät ja tekevät päätöksiä vain kiireellisissä asioissa, jotka määritetään sellaisiksi laissa (kieltomääräykset, lasten huoltajuus ja hoito, elatusvelvollisuus yms.). Kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta menettelylliset määräajat eivät kulu. Jos tiedoksiantaminen on tapahtunut oikeuslaitoksen loman aikana (esim. 20. heinäkuuta), menettelyllinen määräaika alkaa kulua oikeuslaitoksen viimeistä lomapäivää seuraavana päivänä eli 16. elokuuta. Menettelylliset määräajat eivät voi myöskään päättyä oikeuslaitoksen loman aikana. Jos esimerkiksi tiedoksiantaminen on tapahtunut 10. heinäkuuta, 15 päivän määräaika päättyy 26. elokuuta. Oikeuslaitoksen loma keskeyttää määräaikojen kulumisen.
Slovenian lainsäädännössä ei lasketa määräaikoja viikkoina. Määräajat lasketaan päivinä, kuukausina ja vuosina. Lauantait, sunnuntait ja muut kuin työpäivät eivät vaikuta määräaikaan, eikä määräaika voi päättyä tällaisena päivänä. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai, yleinen vapaapäivä tai muu kuin työpäivä, joka on määritetty Slovenian yleisistä vapaapäivistä ja muista kuin työpäivistä annetussa laissa, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä.
Tuomioistuinlain säännökset määräajoista oikeuslaitoksen loman aikana ovat puutteellisia kuukausina ja vuosina ilmaistujen määräaikojen osalta. siviiliprosessilain 111 §:n 3 momentissa säädetään, että ne päättyvät päivänä, jonka numero on sama kuin päivän, jona määräaika alkoi. Oikeuslaitoksen loma ei vaikuta vuosina ilmaistujen määräaikojen kulumiseen. Kuukausina ilmaistut määräajat eivät oikeuskäytännön mukaan kulu oikeuslaitoksen loman aikana, ja näin ollen niitä pidennetään yhdellä kuukaudella (esim. kolmen kuukauden menettelyllinen määräaika, joka alkaa kulua 20. kesäkuuta, päättyy 20. syyskuuta; kolmen kuukauden määräaikaa, joka olisi päättynyt oikeuslaitoksen loman aikana, esimerkiksi 5. elokuuta, pidennetään yhdellä kuukaudella, ja se päättyy 5. syyskuuta).
Kuukausina tai vuosina määritelty määräaika päättyy viimeisenä kuukautena tai vuotena sen päivän päättyessä, jonka numero on sama kuin päivän, jona määräaika alkoi. Jos viimeisenä kuukautena ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä (esim. jos tietty prosessitoimi on tehtävä vuoden kuluessa asiakirjojen tiedoksiantamisesta, ja asiakirjat on annettu tiedoksi 25. huhtikuuta 2018, määräaika päättyy 25. huhtikuuta 2019. Jos tietty prosessitoimi on tehtävä kuukauden kuluessa tiedoksiantamisesta, joka tapahtui 31. toukokuuta 2018, määräajan viimeinen päivä on 30. kesäkuuta 2018).
Määräajat eivät pääty lauantaina, sunnuntaina tai muuna kuin työpäivänä. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai, yleinen vapaapäivä tai muu kuin työpäivä, joka on määritetty Slovenian yleisistä vapaapäivistä ja muista kuin työpäivistä annetussa laissa, määräaika päättyy seuraavana työpäivänä.
Vain tuomioistuimen määräämiä määräaikoja (siviiliprosessilain 110 §) voidaan pidentää. Tuomioistuin voi pidentää määräämäänsä määräaikaa asianosaisen pyynnöstä, kun sen pidentämiseen on perustellut syyt. Määräajan pidentämistä on pyydettävä ennen sen päättymistä. Laissa säädettyjä määräaikoja ei voida pidentää. Säännös, jonka mukaan laissa säädettyjä määräaikoja ei voida pidentää, on velvoittava.
Osapuolet voivat hakea muutosta ensimmäisessä oikeusasteessa annettuun tuomioon tai päätökseen muutoksenhaun yleisen määräajan kuluessa, joka on 30 päivää tuomion tiedoksiantamisesta tai 15 päivää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen kopion tiedoksiantamisesta, ellei siviiliprosessilaissa (363 §:n 2 momentti ja 333 §) toisin säädetä.
Lyhyempää 15 päivän muutoksenhaun määräaikaa sovelletaan riidoissa, jotka koskevat vekseleitä tai sekkejä (siviiliprosessilain 333 §), ja kahdeksan päivän määräaikaa riidoissa, jotka koskevat omistusoikeuden loukkausta (siviiliprosessilain 428 §), vähäisiä vaatimuksia (siviiliprosessilain 458 §), muutoksenhausta ilmoittamista vähäisiä vaatimuksia koskevissa kauppaoikeudellisissa riita-asioissa ja maksamismääräyksen antamista. Lyhyempää kahdeksan päivän määräaikaa sovelletaan myös oikeussuojakeinojen (muutoksenhaut ja vastalauseet) käyttämiseen vaatimusten täytäntöönpanoa ja turvaamista koskevissa menettelyissä (täytäntöönpano- ja turvaamistoimista annetun lain 9 §) (Zakon o izvršbi in zavarovanju)).
Tuomioistuimet järjestävät käsittelyt, kun niistä säädetään laissa tai ne ovat tarpeen menettelyssä (siviiliprosessilain 113 §). Käsittely määrätään tiettyyn paikkaan ja tiettyyn aikaan prosessitoimen suorittamista varten. Tuomioistuin voi lykätä käsittelyä myöhemmäksi, kun siihen on perusteltuja syitä (siviiliprosessialain 115 §).
Tuomioistuin voi myös pidentää määräaikaa, jonka se on asettanut asianosaiselle prosessitoimen suorittamiseksi (tuomioistuimen määräämä määräaika), jos sen pidentämiselle on perusteltuja syitä ja asianosainen on pyytänyt määräajan pidentämistä ennen sen päättymistä.
Slovenian oikeudessa ei ole säännöksiä, joiden nojalla määräaikaa pidennettäisiin asianosainen asuinpaikan perusteella.
Määräajan noudattamatta jättäminen merkitsee yleensä oikeuden menettämistä. Asianosainen menettää oikeutensa hakea oikeussuojaa (vanhentuminen), ja liian myöhään tehty oikeussuojahakemus hylätään. Tuomioistuin hylkää hakemuksen, jota asianosainen ei muuta tai täydennä määrätyssä määräajassa.
Jos määräaikaa ei noudateta, asianosaisen voidaan katsoa peruneen kanteensa (esim. jos asianosainen ei maksa tuomioistuinmaksua laissa säädetyssä määräajassa, tämän katsotaan peruneen kanteensa ja menettely keskeytetään; samoin on silloin, kun kumpikaan osapuoli ei pyydä menettelyn jatkamista neljän kuukauden kuluessa sen keskeyttämisestä).
Jos asianosainen ei tule paikalle käsittelyyn, joissakin tapauksissa kanteen katsotaan peruuntuneen (esimerkiksi, jos ensimmäiseen käsittelyyn ei tule yhtään osapuolta, kantajan katsotaan peruneen kanteen).
Määräajan noudattamatta jättämisellä voi olla seurauksia myös todistusmenettelyn osapuolelle. Ehdotetun todisteen huomioon ottamista koskevan etumaksun määräajan noudattamatta jättäminen tarkoittaa, että kyseistä todistetta ei oteta huomioon.
Jos asianosainen ylittää tietyn prosessitoimen määräajan ja menettää tämän vuoksi oikeuden suorittaa prosessitoimi, tuomioistuin voi kyseisen asianosaisen pyynnöstä antaa luvan suorittaa prosessitoimi myöhemmin (menetetyn määräajan palauttaminen, siviiliprosessilain 116–121 §).
Menetetyn määräajan palauttaminen edellyttää seuraavaa:
Pyyntö menetetyn määräajan palauttamisesta ei yleensä vaikuta menettelyn kulkuun, mutta tuomioistuin voi keskeyttää menettelyn, kunnes pyyntöä koskeva päätös on lainvoimainen. Saatuaan määräaikana pyynnön menetetyn määräajan palauttamisesta tuomioistuin yleensä asettaa määräpäivän, jolloin se tekee pyyntöä koskevan päätöksen. Jos se hyväksyy menetetyn määräajan palauttamisen, menettely palautetaan siihen tilaan, jossa se oli ennen määräajan ylittymistä, ja kaikki päätökset, jotka tuomioistuin on tehnyt määräajan ylittymisen vuoksi, mitätöidään.
http://www.dz-rs.si/wps/portal/Home/deloDZ/zakonodaja/preciscenaBesedilaZakonov
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
a) Lakisääteiset määräajat, joiden kesto on vahvistettu laissa.
b) Tuomioistuimen asettamat määräajat, joita tuomioistuin voi asianomaisen henkilön pyynnöstä pidentää.
Yleiset vapaapäivät ovat arkipäiviin osuvia vapaapäiviä. Niihin kuuluvat myös ns. kansalliset vapaapäivät.
a) Slovakian tasavallassa yleisiä vapaapäiviä ovat 6. tammikuuta, pitkäperjantai, ensimmäinen pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, 1. toukokuuta, 8. toukokuuta, 15. syyskuuta, 1. marraskuuta, 24. joulukuuta, 25. joulukuuta ja 26. joulukuuta,
b) kansallisia vapaapäiviä ovat 1. tammikuuta, 5. heinäkuuta, 29. elokuuta, 1. syyskuuta ja 17. marraskuuta.
a) Riita-asiain siviiliprosessilain 160/2015 (zákon č. 160/2015 Civilný sporový poriadok) mukaan määräajan oikeustoimen suorittamiselle asettaa tuomioistuin, jollei toisin säädetä. Päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni, ei oteta huomioon päivinä ilmaistavan määräajan laskennassa.
b) Määräajan ei katsota kuluvan sellaisen henkilön osalta, joka on menettänyt kelpoisuutensa olla asianosaisena oikeudenkäynnissä tai toimia tuomioistuimessa (riita-asiain siviiliprosessilain 119 §).
c) Jos menettelyyn osallistuu uusi osapuoli, oikeudellinen edustaja tai osapuolen huoltaja, määräaika alkaa kulua siitä, kun tämä liittyi menettelyyn (riita-asiain siviiliprosessilain 120 §).
d) Määräaikaa katsotaan noudatetun, jos sen viimeisenä päivänä toimi suoritetaan tuomioistuimessa tai asiakirja luovutetaan viranomaiselle, jolla on velvoite toimittaa se eteenpäin (riita-asiain siviiliprosessilain 121 §:n 5 momentti).
Määräaika alkaa kulua määräajan käynnistävää tapahtumaa seuraavana päivänä.
Ei.
Ei.
Määräaika lasketaan kalenteripäivinä.
Viikkoina, kuukausina ja vuosina ilmaistut määräajat lasketaan kalenteripäivinä.
Viikkoina, kuukausina tai vuosina ilmaistut määräajat päättyvät sen päivän lopussa, joka nimeltään vastaa päivää, jolloin määräajan käynnistävä tapahtuma ilmeni. Jos kyseisessä kuukaudessa ei ole tällaista päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä. Jos määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai yleinen vapaapäivä, määräajan viimeinen päivä on seuraava työpäivä (riita-asiain siviiliprosessilain 121 §).
Kyllä.
Ellei laissa säädetä määräaikaa toimen suorittamiselle, määräajan asettaa tarvittaessa tuomioistuin. Tuomioistuin voi myös pidentää asettamaansa määräaikaa (riita-asiain siviiliprosessilain 118 §:n 2 momentti).
Valitus on jätettävä 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta sille tuomioistuimelle, jonka päätöstä se koskee (riita-asiain siviiliprosessilain 362 §).
Kyllä, mutta vain kun on kyse kuulemiselle tiedonsaantitarkoituksessa asetettavasta määräajasta.
Määräajan noudattamatta jättämisen seurauksena on määräajan ylittyminen.
Tuomioistuin voi myöntää uuden määräajan, jos osapuolella tai hänen edustajallaan oli hyväksyttävä syy olla noudattamatta määräaikaa, minkä vuoksi hän ei voinut suorittaa hänelle kuuluvaa toimea. Hakemus on jätettävä 15 päivän kuluessa siitä, kun este lakkasi olemasta merkityksellinen, ja suorittamatta jäänyt toimi on suoritettava samanaikaisesti (riita-asiain siviiliprosessilain 122 §). On tuomioistuimen harkintavallassa päättää, oliko osapuolella tai hänen edustajallaan hyväksyttävä syy olla noudattamatta lakisääteistä määräaikaa.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Määräajalla tarkoitetaan sitä aikaa, joka on asetettu esimerkiksi tietyn toimenpiteen suorittamista varten. Määräaika voi olla säädetty laissa tai se voi olla tuomioistuimen määräämä.
Lauantain ja sunnuntain lisäksi vapaapäiviä Suomessa ovat seuraavat:
Määräaikoja koskevat laskentasäännöt ilmenevät ns. määräaikalaista (25.4.1930/150). Määräaikojen pituuksista on säännöksiä oikeudenkäymiskaaressa ja useissa muissa säädöksissä.
Pääsääntöisesti tällainen määräaika alkaa kulua sitä tapahtumaa seuraavan vuorokauden alusta, joka on johtanut toimenpiteeseen. Esimerkiksi testamentin moitetta koskeva määräaika alkaa kulua testamentin tiedoksiantopäivää seuraavan vuorokauden alusta.
Tiedoksiantotapa ei vaikuta määräajan alkamisajankohtaan. Määräaika alkaa kulua vasta, kun asiakirja on annettu tiedoksi.
Kun määräaika on ilmaistu päivinä tietyn päivän jälkeen, viimeksi mainittua ei lueta määräaikaan. Esimerkiksi tiedoksiantopäivää ei lueta määräaikaan.
Asetettuun aikaan sisältyvät kaikki kalenteripäivät, eivät ainoastaan työpäivät. Mikäli määräaika kuitenkin päättyy kysymyksessä 2 mainittuina päivinä, määräajan päättymispäivä siirtyy seuraavaan arkipäivään.
Aika, joka on määrätty viikkoina, kuukausina tai vuosina nimetyn päivän jälkeen, päättyy sinä viikon tai määräkuukauden päivänä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa sanottua päivää. Jos vastaavaa päivää ei ole siinä kuussa, jona määräaika päättyisi, pidetään sen kuukauden viimeistä päivää määräajan päättymispäivänä.
Katso vastaus kysymykseen 8.
Katso vastaus kysymykseen 7.
Määräaikoihin voi saada pidennystä, jos sille on perusteita. Määräajan pidennystä haetaan esim. tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden osalta tuomioistuimesta. Määräajan pidentämisestä päättää asian käsittelijä.
Tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa asianosaisen, joka tahtoo hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, on ilmoitettava siihen tyytymättömyyttä puhevallan menettämisen uhalla viimeistään seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Määräaika valitusta varten on 30 päivää siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Asianosaisen on toimitettava valituskirjelmä käräjäoikeuden kansliaan viimeistään määräajan päättymispäivänä ennen virka-ajan päättymistä.
Hovioikeuden antaman tuomion osalta määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen on 60 päivää siitä päivästä, jona hovioikeuden ratkaisu annettiin. Hakijan on puhevallan menettämisen uhalla viimeistään määräajan päättymispäivänä toimitettava hovioikeuden kirjaamoon korkeimmalle oikeudelle osoitettu muutoksenhakukirjelmä, johon on sisällytettävä lupahakemus ja valitus.
Jos kyseessä on muutoksenhaku asiassa, jota hovioikeus on käsitellyt ensimmäisenä asteena, määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää siitä päivästä, jona hovioikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin.
Määräaikalakiin perustuvia aikarajoja ei voida lyhentää. Tuomioistuimilla on valtaosassa tapauksia mahdollisuus asettaa harkitsemansa pituinen määräaika tietylle toimenpiteelle ja myös pidentää sitä. Eräissä tapauksissa tuomioistuin voi myös pidentää muutoksenhaulle asetettua määräaikaa.
Suomella ei ole tällaisia alueita, joten tällainen tilanne ei tule kysymykseen.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että määräajan noudattamatta jättäminen luetaan laiminlyöjän vahingoksi, mikä voi johtaa oikeudenmenetykseen.
Varsinaista, kaikissa käsiteltävinä olevissa tapauksissa käytettävissä olevaa, määräajan laiminlyönnin korjaamiskeinoa ei ole käytössä. Joissakin tapauksissa määräaika voidaan palauttaa hakemuksesta. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Siviilioikeudellisissa menettelyissä sovelletaan monia erityyppisiä määräaikoja. Joistakin määräajoista säädetään perustuslaissa. Tästä ovat esimerkkeinä muutoksenhakumääräajat (aika, jonka sisällä muutoksenhaku on tehtävä) sekä valitus- ja uudelleenkäsittelymääräajat (aika, jonka sisällä kanne on pantava vireille tuomioistuimessa). On olemassa myös määräyksiä, joiden perusteella on toteutettava jokin toimenpide, mutta jotka jättävät aikataulun tuomioistuimen päätettäväksi. Tästä ovat esimerkkeinä täydentävien tietojen ja todisteiden antamisen sekä kanteeseen vastaamisen määräajat.
Lauantait, sunnuntait ja yleiset vapaapäivät eivät ole työpäiviä.
Ruotsin yleisistä vapaapäivistä annetun lain (1989:253) mukaan Ruotsissa ovat yleisiä vapaapäiviä seuraavat:
Lähtökohtana on, että henkilölle, jolle tuomioistuin on määrännyt jonkin toimen suoritettavaksi oikeudenkäynnissä, on annettava riittävästi aikaa valmistautua kyseiseen toimeen (Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 32 luvun 1 §). Useimmissa tapauksissa määräajan asettaa tuomioistuin. Määräajan on oltava sellainen, että osapuolella on sopivasti aikaa käytettävissään.
Muutamia tapauksia varten oikeudenkäymiskaaressa (rättegångsbalken) on määrätty tietty aika. Tämä koskee pääasiassa tuomioistuimen tuomion tai päätöksen muutoksenhakuaikaa ja päätetyn käsittelyn uudelleenavaamispyynnön määräaikaa sekä joissakin tapauksissa myös määräajan palauttamista.
Jos haluaa valittaa käräjäoikeuden tuomiosta siviilimenettelyssä, on toimittava kolmen viikon kuluessa tuomion antamisesta. Käräjäoikeuden siviilimenettelyssä antamasta päätöksestä on valitettava saman määräajan kuluessa. Jos oikeudenkäynnin tuloksena tehtyä päätöstä ei ole annettu tiedoksi istunnossa eikä istunnossa ole ilmoitettu, milloin päätös annetaan tiedoksi, valitusaika alkaa siitä päivästä, jolloin kantaja saa päätöksen tietoonsa. Muutostenhauissa hovioikeuden (hovrätt) tuomioihin ja päätöksiin on neljän viikon määräaika (katso Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 50 luvun 1 §, 52 luvun 1 §, 55 luvun 1 § ja 56 luvun 1 §).
Jos käräjäoikeus on antanut yksipuolisen tuomion, vastaaja voi pyytää käsittelyn uudelleen avaamista kuukauden kuluessa tuomion antamispäivästä (katso Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 44 luvun 9 §).
Jos muutoksenhaku raukeaa, koska muutoksenhakija ei saapunut hovioikeuden istuntoon, muutoksenhakija voi kolmen viikon kuluessa päätöksen antamispäivästä pyytää asian käsittelyn jatkamista (katso Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 50 luvun 22 §).
Jos osapuoli ei ole valittanut tai pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä tai avaamista määräajan kuluessa, hän voi pyytää määräajan palauttamista. Pyyntö on tehtävä kolmen viikon kuluessa määräajan noudattamatta jättämisen perusteen lakkaamisesta ja viimeistään vuoden kuluttua määräajan umpeutumisesta (katso Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 58 luvun 12 §).
Myös Ruotsin kruununvoutiviranomaisen (Kronofogdemyndigheten) summaarisiin menettelyihin sovelletaan erilaisia määräaikoja. Vastaaja määrätään antamaan lausunto hakemuksesta tietyn ajan kuluessa tiedoksiantopäivästä. Aika ei voi ilman erityistä syytä olla pitempi kuin kaksi viikkoa (maksamismääräyksestä ja tuesta annetun lain [1990:746] 25 §). Jos vastaaja riitauttaa hakemuksen, hakijalla on enintään neljä viikkoa aikaa riitautustiedon saamispäivästä lähtien pyytää, että asia siirretään käräjäoikeuteen jatkokäsittelyä varten (34 §). Jos kruununvoutiviranomainen antaa päätöksen maksamismääräystä tai tukea koskevassa asiassa, vastaaja voi pyytää asian uudelleenkäsittelyä kuukauden kuluessa päätöksen antamispäivästä (53 §). Viranomaisen muista päätöksistä voi valittaa kolmen viikon kuluessa päätöksen antamispäivästä (55–57 §).
Jos teko tai toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, määräaika alkaa pääsääntöisesti kulua siitä päivästä, jolloin päätös tai määräys on annettu. Jos osapuolelle annetaan tiedoksi asiakirja, alkamisaika siirtyy kuitenkin siihen päivään, jolloin osapuoli vastaanottaa asiakirjan (tiedoksiantopäivä).
Jos osapuolelle annetaan tiedoksi asiakirja, alkamisaika siirtyy siihen päivään, jolloin osapuoli vastaanottaa asiakirjan (tiedoksiantopäivä).
Jos määräaika alkaa päätöksen tai määräyksen antamispäivästä, määräaika ilmoitetaan yleensä tarkkana päivämääränä, johon mennessä päätöksen/määräyksen mukaisen toimen on oltava suoritettu. Joskus määräaika annetaan kuitenkin siten, että toimenpide määrätään toteutettavaksi tietyn päivä-, viikko-, kuukausi- tai vuosimäärän kuluessa. Tällöin aika lasketaan aina määräajan kulumisen aloittavasta päivästä. Jos määräaika alkaa tiedoksiantopäivästä, ilmoitetaan aina, että toimenpide on toteutettava tietyn päivä-, viikko-, kuukausi- tai vuosimäärän kuluessa tiedoksiantopäivästä. Tiedoksiantopäivä on päivä, jolloin osapuoli vastaanottaa asiakirjan.
Kun määräaika ilmaistaan päivissä, ilmoitettu päivien lukumäärä koostuu kalenteripäivistä, ei vain työpäivistä.
Jos teko tai toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, määräaika alkaa pääsääntöisesti kulua siitä päivästä, jolloin päätös tai määräys on annettu. Jos asiakirja on annettava osapuolelle tiedoksi, alkamisaika siirtyy kuitenkin siihen päivään, jolloin osapuoli vastaanottaa asiakirjan (tiedoksiantopäivä).
Lakisääteisten määräaikojen laskemisesta annetussa laissa (1930:173) säädetään, että kun määräaika ilmaistaan viikoissa, kuukausissa tai vuosissa, päättymispäivä on sama viikonpäivä tai järjestysluvultaan vastaava kuukauden päivä kuin määräajan alkamispäivä. Jos päättymiskuukaudessa ei ole vastaavaa päivää, päättymispäivä on kyseisen kuukauden viimeinen päivä.
Jos päivä, jona toimi on viimeistään suoritettava, on lauantai, sunnuntai tai muu yleinen vapaapäivä (katso vastaus kysymykseen 2), juhannusaatto (juhannuspäivää edeltävä päivä), jouluaatto (24. joulukuuta) tai uudenvuoden aatto (31. joulukuuta), määräaikaa pidennetään seuraavaan työpäivään. Tämä koskee myös tapauksia, joissa määräaika alkaa tiedoksiantopäivänä.
Tapauksissa, joissa sovelletaan määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua asetusta (ETY, EURATOM) N:o 1182/71, noudatetaan asetuksen säännöksiä.
Jos päivä, jona toimi on viimeistään suoritettava, on lauantai, sunnuntai tai muu yleinen vapaapäivä (katso vastaus kysymykseen 2), juhannusaatto (juhannuspäivää edeltävä päivä), jouluaatto (24. joulukuuta) tai uudenvuoden aatto (31. joulukuuta), määräaikaa pidennetään seuraavaan työpäivään. Tämä koskee myös tapauksia, joissa määräaika alkaa tiedoksiantopäivänä.
Määräaikojen pidentämisestä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä tilanteessa, jossa osapuoli asuu, harjoittaa toimintaansa tai on muusta syystä vaikeapääsyisessä paikassa tai muualla kuin Ruotsissa. Kuten alussa jo mainittiin, tuomioistuin voi kuitenkin monissa tapauksissa päättää määräajan pituuden ja varmistaa, että osapuolella on sopivasti aikaa käytettävissään.
Tuomioistuimen tuomiota tai päätöstä koskevan muutoksenhaun määräaika on tavallisesti kolme tai neljä viikkoa.
Jos määräajasta säädetään laissa (esimerkiksi muutoksenhakumääräaika), aikaa ei voida lyhentää eikä pidentää. Jos osapuoli on määrätty olemaan läsnä käsittelyssä tai suorittamaan jokin toimi, tuomioistuin voi pidentää määräaikaa asettamalla uuden päättymisajankohdan. Hätätilanteessa mikään ei estä tuomioistuinta peruuttamasta suunniteltua käsittelyä ja määräämästä uutta aikaisempaan ajankohtaan. Osapuolilla on kuitenkin oltava riittävästi aikaa valmistautumiseen.
Ei (katso vastaus kysymykseen 11).
Määräysten noudattamisen määräajat ja muut vastaavat
Jos kantaja ei noudata määräystä antaa lisätietoja haastehakemusta varten tai jos asian ratkaisemiselle on jokin muu este, kanne hylätään. Jos vastaaja ei vastaa kanteeseen, hänelle voidaan antaa yksipuolinen tuomio. Määräyksen noudattamatta jättäminen määräajan kuluessa voi johtaa siihen, että tuomioistuin antaa päätöksen siitä huolimatta.
Istunnosta pois jääminen
Jos kyseessä on tuomioistuimen ulkopuolinen ratkaisumenettely (esimerkiksi kaupallisissa riidoissa), osapuolen jääminen pois käräjäoikeuden istunnosta johtaa yksipuolisen tuomion antamiseen. Muissa tapauksissa voidaan määrätä sakkorangaistus. Jos kyseessä on kuitenkin tilanne, jossa ei voida käyttää tuomioistuimen ulkopuolista ratkaisumenettelyä (esimerkiksi perheoikeudellisissa riidoissa), voi kantajan poissaolo aiheuttaa kanteen hylkäämisen. Vastapuoli voidaan vastaavassa tilanteessa määrätä maksamaan sakkoja tai hänet voidaan määrätä haettavaksi istuntoon. Jos kantaja ei ilmesty hovioikeuden käsittelyyn, muutoksenhaku raukeaa. Jos vastapuoli ei ilmesty paikalle, voidaan määrätä sakkorangaistus.
Valittamismääräaika
Jos osapuoli tekee valituksen liian myöhään, valitus hylätään.
Jos määräajasta ei ole säädetty laissa, osapuoli voi ennen määräajan päättymistä pyytää lykkäystä tai pyytää tuomioistuinta pidentämään määräaikaa. Jos määräaika on kulunut umpeen ja tuomioistuin on sen jälkeen toteuttanut jonkin toimenpiteen (esimerkiksi tehnyt päätöksen), on olemassa useita tavallisia ja poikkeuksellisia toimenpiteitä, joita osapuoli voi toteuttaa. Toimenpiteiden tarkoitus on avata päätetty käsittely uudelleen tai joissakin tapauksissa muuttaa määräaikaa (katso vastaus kysymykseen 3).
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tärkeimmät määräaikatyypit ovat seuraavat:
Kanteeseen vastaamisen määräaika – Vastaanottaessaan kannekirjelmän (claim form) tai yksityiskohtaiset vaatimukset (particulars of claim) siinä tapauksessa, että ne annetaan tiedoksi erikseen, vastaajalla on 14 päivää aikaa vastata kanteeseen tai ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon. Kun vastaaja on ilmoittanut vastaanottaneensa tiedoksiannon, sillä on 14 päivää aikaa valmistella vastaus. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaajalla voi olla jopa 28 päivää aikaa vastata kanteeseen, mutta jos se ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on saanut yksityiskohtaiset vaatimukset, vastaajalla on vain 15 päivää aikaa vastata kanteeseen.
Tuomion täytäntöönpanon määräaika – Vuoden 1980 vanhentumislain (Limitation Act 1980) 24 §:n mukaisesti tuomioon ei voi hakea muutosta sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta on kulunut kuusi vuotta.
Vanhentumisajat – Yleensä kuuden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan
Muiden asiatyyppien vanhentumisajat vaihtelevat. Esimerkiksi
Siviiliprosessia koskevan lain (Civil Procedure Rules) 2.8–2.10 osassa käsitellään määräaikojen laskemista koskevien sääntöjen soveltamista ja tulkintaa.
Englannissa ja Walesissa vapaapäiviä ovat lauantain ja sunnuntain lisäksi seuraavat yleiset vapaapäivät:
Jos joulupäivä, tapaninpäivä tai uudenvuodenpäivä osuu viikonloppuun, seuraavasta arkipäivästä tulee vapaapäivä. Jos esimerkiksi 25. ja 26. joulukuuta ovat lauantai ja sunnuntai, maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä.
Lisäksi kaikki tuomioistuimet ovat jouluna suljettuina ylimääräisen päivän.
Limitation Act 1980 – Laissa säädetään useita menettelyn aloittamista koskevia määräaikoja ja asetetaan muita määräaikoja, joiden puitteissa esimerkiksi tuomio on pantava täytäntöön tai osapuolten on toteutettava muita toimia. Lisätietoja edellä kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Foreign Limitation Periods Act 1984 – Lakia sovelletaan mitä tahansa sellaista lakia sovellettaessa, joka koskee käsiteltävien toimien vanhentumista niissä tapauksissa, joihin vaikuttaa ulkomainen laki tai ulkomaisen tuomioistuimen ratkaisu asiakysymyksessä ja joskus myös menettelykysymyksessä.. Sitä sovelletaan välimiesmenettelyissä ja oikeudenkäynneissä Englannin ja Walesin tuomioistuimissa aina silloin, kun toisen maan lainsäädäntö on otettava huomioon.
Civil Procedure Rules – Englannin ja Walesin siviilituomioistuimia koskevat menettelysäännöt, joihin sisältyy eri toimia koskevia määräaikoja.
Se päivä, josta määräaika lasketaan alkavaksi, on yleensä asianomaisen tapahtuman päivämäärä. Esimerkiksi kanteeseen vastaamisen 14 päivän mittainen määräaika alkaa siitä päivästä, jona kannekirjelmä tai yksityiskohtaiset vaatimukset siinä tapauksessa, että ne annetaan tiedoksi erikseen, vastaanotetaan (riippuu asianmukaista tiedoksiantoa koskevista säännöistä – ks. jäljempänä). Lisäksi tuomion täytäntöönpanon kuuden vuoden määräaika alkaa siitä päivästä, jona tuomiosta tuli täytäntöönpanokelpoinen.
Asiakirjat lähetetään tavallisesti ensimmäisen luokan postina. Jos asiakirja lähetetään ensimmäisen luokan postina, se katsotaan tiedoksi annetuksi toisena päivänä sen jälkeen, kun se on lähetetty.
Lisätietoja muiden kuin henkilökohtaisten tiedoksiantotapojen tiedoksiantopäivämääristä on siviiliprosessisääntöjen 6 osassa. Näitä tapoja ovat muun muassa asiakirjojen vaihto, asiakirjan toimittaminen sallittuun osoitteeseen tai sen jättäminen sallittuun osoitteeseen sekä faksilla tai muilla sähköisillä menetelmillä lähettäminen.
Kun määräaika ilmoitetaan päivien lukumääränä, se lasketaan kokonaisina päivinä. Kokonaisten päivien lukumäärää laskettaessa määräaikaan kuuluvaksi ei lasketa sitä päivää, jona määräaika alkaa, ja jos määräajan on määritelty päättyvän johonkin tapahtumaan, sitä päivää jona tapahtuma ilmenee. Esimerkkejä siitä, miten nämä päivät lasketaan, on siviiliprosessisääntöjen 2 osassa.
Kun tuomioistuin antaa tuomion, määräyksen tai ohjeen, jossa asetetaan määräaika jonkin toimen toteuttamiselle, viimeinen sallittu päivä toimen toteuttamiselle on ilmoitettava mahdollisuuksien mukaan kalenteripäivän ja kellonajan muodossa. Jos päiväys, johon mennessä toimi on toteutettava, on kirjattu mihin tahansa asiakirjaan, päiväys on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava kalenteripäivänä.
Esimerkiksi jos henkilölle annetaan asiakirja tiedoksi 4. huhtikuuta ja häntä pyydetään vastaamaan siihen 14 päivän kuluessa tiedoksiannosta, hänen on vastattava ennen huhtikuun 18. päivää.
Jos määräaika on alle viisi päivää, lauantaita, sunnuntaita ja yleisiä vapaapäiviä ei oteta huomioon.
Kun sana ’kuukausi’ esiintyy missä tahansa tuomiossa, määräyksessä, ohjeessa tai muussa asiakirjassa, sillä tarkoitetaan kalenterikuukautta.
Kun määräaika ilmaistaan vuosina, sovelletaan vastaavasti siviiliprosessisääntöjen 2.10 osaa, vaikka asiasta ei ole mitään nimenomaista sääntöä. Näin ollen jos missä tahansa tuomiossa, määräyksessä, ohjeessa tai muussa asiakirjassa käytetään sanaa ’vuosi’, sillä tarkoitetaan kalenterivuotta.
Jos määräajan päättyminen on määritelty viittaamalla tapahtumaan, sitä päivää, jona tapahtuma ilmenee, ei lasketa määräaikaan kuuluvaksi. Ks. myös vastaus kysymykseen 6.
Kun siviiliprosessisäännöissä, menettelyohjeissa, tuomiossa tai tuomioistuimen määräyksessä oleva määräaika, jonka aikana toimi on suoritettava tuomioistuimen kansliassa, päättyy sellaisena päivänä, jona kanslia on suljettu, toimi katsotaan suoritetuksi määräajassa, kun se suoritetaan seuraavana kanslian aukiolopäivänä. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin määräaikoihin.
Jos kannekirjelmä annetaan tiedoksi ulkomailla, sovelletaan erityissääntöjä. Jos esimerkiksi asiakirja annetaan tiedoksi EU:n jäsenvaltiossa tai oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan vuoden 1965 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen määräaika on 21 päivää kannekirjelmän tai yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Kanteeseen vastaamisen määräaika on 21 päivää siitä, kun yksityiskohtaiset vaatimukset on annettu tiedoksi, tai jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, 35 päivää yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Jos tiedoksianto suoritetaan vuoden 1965 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevan valtion muulla alueella, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen määräaika on 31 päivää kannekirjelmän tai yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Kanteeseen vastaamisen määräaika on 31 päivää siitä, kun yksityiskohtaiset vaatimukset on annettu tiedoksi, tai jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, 45 päivää yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Lisätietoja on siviiliprosessisääntöjen 6 osassa.
Siinä tapauksessa, että tiedoksianto suoritetaan muussa valtiossa, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen tai kanteeseen vastaamisen määräaika on esitetty taulukossa (ks. linkki jäljempänä), ja se alkaa yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, määräaika on taulukossa ilmoitettujen päivien lukumäärä ja 14 lisäpäivää laskettuna yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Taulukko on siviiliprosessisääntöjen menettelyohjeessa 6B.
Tuomioon voi hakea muutosta 14 päivän kuluessa. Jos tietyn elimen tekemään päätökseen voi hakea tuomioistuimessa muutosta, määräaika sen tekemiseen on 28 päivää, jollei sovellettavassa laissa muuta säädetä.
Jos kantaja katsoo, että on olemassa poikkeuksellisia syitä, hän voi pyytää tuomioistuinta tekemään ratkaisun välittömästi ja ilman asiakirjojen tiedoksiantoa vastaajalle (yksipuolinen menettely). Jos tuomioistuin antaa määräyksen yksipuolisessa menettelyssä, kantajalle määrätään uusi istuntopäivä. Vastaajalla on oikeus osallistua istuntoon, jotta tuomari voi kuulla molempia asianosaisia ennen mahdollisen uuden määräyksen antamista.
Vuoden 1980 vanhentumislain II osassa säädetään muista määräajan pidentämismahdollisuuksista. Vanhentumisaikaa voidaan pidentää esimerkiksi sen vuoksi, että kantaja on toimintarajoitteinen (vuoden 1980 vanhentumislain 28 §).
Jollei siviiliprosessisäännöissä tai menettelyohjeessa toisin säädetä tai tuomioistuin toisin määrää, säännössä tai tuomioistuimessa asetettua määräaikaa, jonka aikana henkilön on suoritettava toimi, voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Tuomareilla on lisäksi laajat valtuudet muuttaa asioiden käsittelyn määräaikoja.
Ei. Osapuoli ei menetä tällaista oikeutta.
Jos vastaaja ei määräajassa vastaa kanteeseen tai ilmoita vastaanottaneensa sitä, kantaja voi pyytää yksipuolista tuomiota. Vastaaja voi kuitenkin hakea päätökseen muutosta tai tuomioistuin voi kumota tuomion.
Myös muita asian käsittelyyn liittyviä seuraamuksia voidaan käyttää. Jos asianosaisen on esimerkiksi toimitettava asiantuntijalausunto tietyssä ajassa eikä määräaikaa noudateta, tuomioistuin voi määrätä, että kyseistä lausuntoa ei voida ottaa vastaan.
Tuomioistuin voi myös määrätä seuraamuksia esimerkiksi oikeuden halventamisesta.
Velvoitteensa laiminlyöneet osapuolet voivat pyytää tuomioistuimelta määräajan pidentämistä. Jos määräajan ylittäminen on johtanut yksipuolisen tuomion antamiseen, tuomioon voidaan hakea muutosta tai voidaan pyytää sen kumoamista.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Kanteeseen vastaamisen määräaika – Ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen (High Court) menettelyissä Pohjois-Irlannissa asuvan vastaajan on vastattava tiedoksiantoasiakirjaan 14 päivän kuluessa sen tiedoksiannosta (määräys10) (tiedoksiantopäivä mukaan luettuna), mutta hän voi vastata kanteeseen myöhässä milloin tahansa ennen kuin hänelle annetaan tuomio. Tuomion jälkeinen kanteeseen vastaaminen edellyttää lupaa (Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen (Rules of the Court of Judicature (Northern Ireland) 1980)) määräys 12). Vastaajan olisi vastattava kanteeseen kuuden viikon kuluessa yksityiskohtaisten vaatimusten (statement of claim) tiedoksiannosta, kuuden viikon kuluessa paikalletulosta tai kuuden viikon kuluessa siitä, kun hänelle on annettu lupa antaa vastaus, sen mukaan mikä ajankohta on myöhäisempi (määräys 18). Alemman oikeusasteen siviilituomioistuimen (County Court) menettelyssä vastaaja olisi ilmoitettava aikomuksestaan vastata 21 päivän kuluessa kanteen tiedoksiannosta (Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen (County Court Rules) määräys 12).
Tuomion täytäntöönpanon määräaika – vanhentumisaikoja koskevan Pohjois-Irlannin vuoden 1989 lain (Limitation (Northern Ireland) Order 1989) 16 §:n mukaan tuomioon ei voi hakea muutosta sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta on kulunut kuusi vuotta.
Vanhentumisajat – Kuuden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan yleensä esimerkiksi
Muiden asiatyyppien vanhentumisajat vaihtelevat. Esimerkiksi:
henkilövahingoista nostettaviin kanteisiin sovelletaan kolmen vuoden määräaikaa (vuoden 1989 vanhentumisaikoja koskevan lain 7 §).
Vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksessä 3 yhdessä vuoden 1978 tulkintalain (Interpretation Act 1978) 5 §:n kanssa ja vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen määräyksessä 43 yhdessä Pohjois-Irlannin vuoden 1954 tulkintalain (Interpretation Act (Northern Ireland) 1954) 39 §:n kanssa käsitellään korkeimman oikeuden oikeudenkäyntisääntöjen (Rules of the Supreme Court) ja alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen soveltamista ja tulkintaa määräaikojen laskemisen osalta.
Lauantain ja sunnuntain lisäksi Pohjois-Irlannissa vapaapäiviä ovat seuraavat yleiset vapaapäivät:
Jos joulupäivä, tapaninpäivä tai uudenvuodenpäivä osuu viikonloppuun, seuraavasta arkipäivästä tulee vapaapäivä. Jos esimerkiksi 25. ja 26. joulukuuta ovat lauantai ja sunnuntai, maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä.
Lisäksi kaikki tuomioistuimet ovat suljettuina ylimääräisen päivän jouluna ja pitkäperjantaina.
Limitation (Northern Ireland) Order 1989 – Laissa säädetään useita menettelyn aloittamista koskevia määräaikoja ja asetetaan muita määräaikoja, joiden puitteissa esimerkiksi tuomio on pantava täytäntöön tai osapuolten on toteutettava muita toimia. Lisätietoja annetaan kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Foreign Limitations Period Act 1984 – Lakia sovelletaan mitä tahansa sellaista lakia sovellettaessa, joka koskee käsiteltävien toimien vanhentumista niissä tapauksissa, joihin vaikuttaa ulkomainen laki tai ulkomaisen tuomioistuimen ratkaisu asiakysymyksessä ja joskus myös menettelykysymyksessä. Sitä sovelletaan välimiesmenettelyssä ja oikeudenkäynneissä Pohjois-Irlannin tuomioistuimissa aina silloin, kun toisen maan lainsäädäntö on otettava huomioon.
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän säännöt ja Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten säännöt – Nämä ovat menettelyllisiä sääntöjä Pohjois-Irlannin siviilituomioistuimille ja ne sisältävät erilaisten toimien määräaikoja.
Kanteeseen vastaamisen määräaika alkaa yleensä kulua siitä päivästä, jona on saatu tieto menettelystä (ks. vastaus kysymykseen 1). Vanhentumisaikoja koskevan Pohjois-Irlannin lain (1989) mukaisesti määräajan alkamispäivä on yleensä asianomaisen tapahtuman päivämäärä, esimerkiksi tuomion täytäntöönpanon kuuden vuoden määräaika alkaa päivästä, jona tuomiosta tulitäytäntöönpanokelpoinen.
Kyllä. Jos haaste on annettu tiedoksi postitse tai toimittamalla se postilaatikkoon, se katsotaan annetun tiedoksi seitsemäntenä päivänä (viikonloppu mukaan luettuna) toimituksen jälkeen (Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksen 10 sääntö 1), mutta jos se postitetaan sunnuntaina, se luultavasti katsottaisiin annetuksi tiedoksi maanantaina kahdeksan päivää postittamisen jälkeen. Vastaavasti jos toimistoasianajaja (solicitor) antaa siviilihaasteen ensimmäisen luokan postissa, se katsotaan tiedoksi annetuksi seitsemäntenä työpäivänä postittamisen jälkeen (postituspäivää ei lasketa), mutta toisin kuin ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän säännöissä säädetään, seitsemän päivän määräaikaan eivät sisälly lauantait, sunnuntait ja yleiset vapaapäivät (Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen määräyksen 43 sääntö 19A).
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksen 3 sääntöä 2 sovelletaan kaikkiin kyseisessä laissa asetettuihin määräaikoihin tai jonkun toimen tekemiseksi tuomiossa, määräyksessä tai ohjeessa asetettuun määräaikaan. Jos toimi on tehtävä tiettynä ajanjaksona tietyn päivän jälkeen tai siitä lähtien, määräaika yleensä alkaa välittömästi kyseisen päivän jälkeen. Jos toimi on tehtävä tietyssä määrässä kokonaisia päiviä ennen tai jälkeen määrätyn päivän, suorittamispäivän ja määrätyn päivän välissä on oltava vähintään kyseinen määrä päiviä.
Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen määräyksen 43 sääntöä 17 sovelletaan kyseisissä säännöissä säädettyihin määräaikoihin. Jos jotain on tehtävä tietyn ajanjakson aikana tai tietyn tapahtuman jälkeen, määräaika alkaa kulua tapahtumapäivää seuraavan päivän alusta, jollei erikseen mainita, että kyseinen päivä luetaan kuuluvaksi määräaikaan.
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksen 3 säännössä 2 säädetään, että jos kyseessä oleva enintään seitsemän päivän määräaika sisältää lauantain, sunnuntain tai yleisen vapaapäivän, joulupäivän tai pitkäperjantain, kyseistä päivää ei oteta huomioon. Määräyksen 3 säännössä 3 säädetään, että jollei tuomioistuin toisin määrää, kesäloma-aikaa ei lasketa kuuluvaksi mihinkään kyseisessä laissa säädettyyn määräaikaan tai sellaiseen määräaikaan, joka on päätöksessä tai ohjeessa määrätty oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantamiselle, toimittamiselle tai muuttamiselle. Määräyksen 3 säännössä 4 säädetään, että jos kyseisissä säännöissä tai tuomiossa, päätöksessä tai ohjeessa asetettu määräaika toimen suorittamiseksi korkeimman oikeuden kansliassa päättyy sellaisena päivänä, jolloin kanslia on suljettu eikä toimea voida sen vuoksi toteuttaa, toimi katsotaan suoritetuksi ajoissa, jos se suoritetaan seuraavana kanslian aukiolopäivänä.
Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen määräyksen 43 säännössä 17 säädetään, että jos kyseisissä säännöissä säädetään jotain tehtäväksi enintään kolmen päivän määräajassa, siihen määräaikaan ei lasketa kuuluvaksi lauantaita, sunnuntaita tai muita päiviä, jona kanslia on suljettuna. Jos toimen toteuttamisen määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai muuna päivänä, jona kanslia on suljettuna, toimen voi suorittaa seuraavana aukiolopäivänä. Viimeksi mainittua säännöstä sovelletaan myös päätöksessä tai määräyksessä tarkoitettuun määräaikaan.
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksen 3 säännön 1 mukaan tuomiossa, päätöksessä tai ohjeessa tai muussa asiakirjassa esiintyvällä sanalla ’kuukausi’ tarkoitetaan kalenterikuukautta, jollei asiayhteydestä muuta johdu. Tämä ei kuitenkaan rajoita vuoden 1978 tulkintalain 5 §:n soveltamista sääntöihin.
Kun määräaika ilmaistaan vuosina, eli jos missä tahansa tuomiossa, määräyksessä, ohjeessa tai muussa asiakirjassa käytetään sanaa ’vuosi’, sillä tarkoitetaan vastaavasti kalenterivuotta, vaikka asiasta ei ole mitään nimenomaista sääntöä.
Alemman oikeusasteen siviilituomioistuimen menettelyissä sovelletaan Pohjois-Irlannin vuoden 1954 tulkintalain 39 §:ää, jossa ’vuodella’ tarkoitetaan 12 (kalenteri)kuukautta ja ’kuukaudella’ kalenterikuukautta.
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 korkeimman oikeuden oikeudenkäyntisääntöjen määräyksen 3 säännössä 2 säädetään, että jos toimi on suoritettava tietyn ajan kuluessa tai ennen tiettyä päivämäärää, määräaika päättyy, kun kyseinen päivä alkaa.
Pohjois-Irlannin vuoden 1981 alemman oikeusasteen siviilituomioistuinten sääntöjen ja Pohjois-Irlannin vuoden 1954 tulkintalain 39 §:n nojalla määräaika, joka päättyy tiettynä päivänä tai joka lasketaan tiettyyn päivään saakka, sisältää päivän, jona määräaika päättyy.
Pohjois-Irlannin vuoden 1980 ylemmän oikeusasteen tuomioistuinjärjestelmän sääntöjen määräyksen 3 säännössä 2 säädetään, että jos kyseessä oleva enintään seitsemän päivän määräaika sisältää lauantain, sunnuntain tai yleisen vapaapäivän, joulupäivän tai pitkäperjantain, kyseistä päivää ei oteta huomioon. Määräyksen 3 säännössä 3 säädetään, että jollei tuomioistuin toisin määrää, kesäloma-aikaa ei lasketa kuuluvaksi mihinkään kyseisessä laissa säädettyyn määräaikaan tai sellaiseen määräaikaan, joka on päätöksessä tai ohjeessa määrätty oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantamiselle, toimittamiselle tai muuttamiselle. Määräyksen 3 säännössä 4 säädetään, että jos kyseisissä säännöissä tai tuomiossa, päätöksessä tai ohjeessa asetettu määräaika toimen suorittamiseksi korkeimman oikeuden kansliassa päättyy sellaisena päivänä, jolloin kanslia on suljettu eikä toimea voida sen vuoksi toteuttaa, toimi katsotaan suoritetuksi ajoissa, jos se suoritetaan seuraavana kanslian aukiolopäivänä.
-
Ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon voi hakea muutosta yleensä kuuden viikon kuluessa ja alemman oikeusasteen siviilituomioistuimen päätöksiin 21 päivän kuluessa. Jos tietyn elimen tekemään päätökseen voi hakea tuomioistuimessa muutosta, määräaika sen tekemiseen on 21 päivää, jollei sovellettavassa laissa muuta säädetä.
Jos kantaja katsoo, että on olemassa poikkeuksellisia syitä, hän voi pyytää tuomioistuinta tekemään ratkaisun välittömästi ja ilman asiakirjojen tiedoksiantoa vastaajalle (yksipuolinen menettely). Jos tuomioistuin antaa määräyksen yksipuolisessa menettelyssä, kantajalle määrätään uusi istuntopäivä. Vastaajalla on oikeus osallistua istuntoon, jotta tuomari voi kuulla molempia asianosaisia ennen uuden määräyksen antamista.
Vanhentumisaikoja koskevan Pohjois-Irlannin lain IV (1989) osassa säädetään muista määräajan pidentämismahdollisuuksista. Vanhentumisaikaa voidaan pidentää esimerkiksi sen vuoksi, että kantaja on toimintarajoitteinen (vuoden 1980 vanhentumislain 48 §).
Jollei tuomioistuimen säännöissä toisin säädetä tai tuomioistuin toisin määrää, säännössä tai tuomioistuimessa asetettua määräaikaa, jonka aikana henkilön on suoritettava toimi, voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Tuomareilla on lisäksi valtuudet muuttaa määräaikoja.
Ei. Asianosainen ei menetä kyseisen ulkomaisen lainsäädännön mukaista oikeuttaan.
Jos vastaaja ei määräajassa vastaa kanteeseen tai ilmoita vastaanottaneensa sitä, kantaja voi pyytää yksipuolista tuomiota. Vastaaja voi kuitenkin hakea muutosta annettuun ratkaisuun tai tuomioistuin voi kumota tuomion.
Myös muita asian käsittelyyn liittyviä seuraamuksia voidaan käyttää. Jos asianosaisen on esimerkiksi toimitettava asiantuntijanlausunto tietyssä ajassa eikä määräaikaa noudateta, tuomioistuin voi määrätä, että kyseistä lausuntoa ei voida ottaa vastaan.
Tuomioistuin voi myös määrätä seuraamuksia esimerkiksi oikeuden halventamisesta.
Myöhästyneet osapuolet voivat pyytää tuomioistuimelta määräajan pidennystä. Jos määräajan ylittäminen on johtanut yksipuolisen tuomion antamiseen, tuomioon voidaan hakea muutosta tai voidaan pyytää sen kumoamista.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Kanteeseen vastaamisen määräaika
Court of Session ‑tuomioistuimen asioissa, joissa tiedoksianto tapahtuu Euroopassa tai Euroopan ulkopuolella, määräaika on 21 päivää tiedoksiantopäivästä. Tietyissä asioissa, joissa tiedoksiantoa ei ole suoritettu näissä säännöissä kuvatulla menettelyllä, määräaika on 42 päivää.
Sheriff Court ‑tuomioistuimen asioissa, joissa tiedoksianto tapahtuu Euroopassa, määräaika on 21 päivää tiedoksiantopäivästä. Kaikissa tapauksissa, joissa tiedoksianto tapahtuu Euroopan ulkopuolella, määräaika on 42 päivää tiedoksiantopäivästä.
Lisätietoa:
Enintään 5 000 punnan suuruisten määrien perintään sovelletaan yksinkertaista menettelyä ja nopeutettua menettelyä koskevia sääntöjä.
Määräajat ja vanhentumisajat
Skotlannin oikeudessa määräajat, joiden kuluessa asia on pantava vireille, määräytyvät vanhentumisajan ja negatiivisen määräajan (negative prescription) oikeudellisten käsitteiden perusteella. Vanhentumisaika on suojaava menettelysääntö, jonka mukaan tietyistä oikeuksista ja velvollisuuksista (vaikka ne ovat edelleen olemassa) tulee tietyn ajan kuluttua oikeudellisesti täytäntöönpanokelvottomia. Negatiivinen määräaika on aineellisen oikeuden sääntö, joka toimii siten, että henkilön oikeus ja/tai velvoite raukeaa tietyn ajan kuluttua.
Nykyinen laki sisältyy määräaikoja ja vanhentumisaikoja koskevaan Skotlannin lakiin vuodelta 1973 (Prescription and Limitation (Scotland) Act 1973), sellaisena kuin se on muutettuna.
Negatiivista määräaikaa koskevat säännökset ilmaisevat, milloin sopimukseen perustuvat oikeudet ja velvoitteet raukeavat. Määräajat vaihtelevat velvoitteen luonteen mukaan.
Laissa säädetään vahingonkorvauksia, henkilövahinkoja, kunnianloukkauksia ja tuotevastuuta koskevien kanteiden vanhentumisajasta. Vanhentumisaika on kolme vuotta vahinkoa koskevan tiedon saamisesta, mutta tuomioistuimet voivat harkintansa mukaan sallia kanteen nostamisen tämän määräajan päätyttyä, jos ne pitävät sitä kohtuullisena.
Myös muissa laeissa säädetään erilaisista vanhentumisajoista, esimerkiksi (henkilöiden tai tavaroiden) lento-, maantie-, meri- ja rautatiekuljetuksia koskevien kanteiden vanhentumisesta.
Asianajajalta tai kansalaisten neuvontapalvelulta (Citizens Advice Bureau) voi kysyä neuvoa siihen, sovelletaanko erityisiä määräaikoja sellaiseen asiaan, jonka tahdot panna vireille.
Skotlannissa vapaapäiviä ovat lauantain ja sunnuntain lisäksi seuraavat yleiset vapaapäivät:
Jos joulupäivä, tapaninpäivä, uudenvuodenpäivä tai 2. tammikuuta osuu viikonloppuun, seuraavasta arkipäivästä tulee vapaapäivä. Jos esimerkiksi 25. ja 26. joulukuuta ovat lauantai ja sunnuntai, maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä.
Kaikki päivämäärät on vahvistettu vuoden 1971 pankki- ja rahoitustoimintaa koskevan lain (Banking and Financial Dealings Act) taulukoissa 1 lukuun ottamatta spring bank holidaytä ja tapaninpäivää, joista määrätään kuninkaallisella julistuksella.
Määräajat ja vanhentumisajat
Määräaikoja ja vanhentumisaikoja koskevassa Skotlannin laissa vuodelta 1973, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään yksityiskohtaisesti eri määräaikojen ja vanhentumisaikojen laskemisesta, kuten kysymykseen 1 annetussa vastauksessa kuvataan.
Alkamisajankohta on tiedoksiannon päivämäärä. Postitse suoritettu tiedoksianto katsotaan tapahtuneeksi haasteen postittamista seuraavana päivänä. Jos haasteen määräajan viimeinen päivä osuu viikonloppuun, vapaapäivään tai sellaiseen päivään, jona tuomioistuin on suljettuna, määräaika pitenee automaattisesti joko seuraavaan työpäivään.
Alkamispäivä on aina tiedoksiannon suorittamispäivä riippumatta sen suoritustavasta. Tiedoksiannon päivämäärän määritelmän osalta katso vastaus kysymykseen 4.
Määräaika alkaa tapahtuman päivämäärästä. Ensimmäinen tiedoksiannon jälkeinen päivä on ensimmäinen päivä, joka lasketaan mukaan määräaikaan (ottaen huomioon vapaapäiviin liittyvät seikat, jotka on esitetty vastauksessa kysymykseen 4).
Kalenteripäiviä (ks. kuitenkin kysymys 4 muun muassa vapaapäivistä). Vaikka määräajan päättymispäivä ei voi olla vapaapäivä, määräaikaan lasketaan mukaan kaikki muut vapaapäivät.
Tuomioistuimen asiakirjoissa sanalla ’kuukausi’ tarkoitetaan kalenterikuukautta.
Määräajat päättyvät edellisissä kysymyksissä kuvattujen periaatteiden mukaisesti määräajan pituudesta riippuen sen viimeisenä päivänä pitäen mielessä, että määräaika alkaa kulua tiedoksiannon jälkeisestä päivästä.
Kyllä. Ks. vastaus kysymykseen 4.
Tuomioistuin voi pidentää tiedoksiannon määräaikaa, jos se on perusteltua ja tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi.
Court of Sessionissa vastaajalla on lainvoimaisen päätöksen tai lainvoimaista päätöstä edeltävän päätöksen (interlocutor) antamisesta 14 päivää aikaa hakea päätökseen muutosta ja ilmoittaa aikomuksestaan tuomioistuimelle.
Määräaikaa, jonka kuluessa Sheriff Courtin tiettyihin päätöksiin voidaan hakea muutosta, pidennettiin 1. tammikuuta 2016 alkaen 14 päivästä 28 päivään. Nämä muutoksenhaut toimitetaan nyt suoraan muutoksenhakutuomioistuimeen (Sheriff Appeal Court).
Nopeutetun menettelyn ja yksinkertaisen menettelyn muutoksenhaut jätetään edelleen Sheriff Courtiin, ja muutoksenhakuaika on edelleen 14 päivää.
On huomattava, että jos lainsäädännössä säädetään säännöistä poikkeavista muutoksenhakuajoista tietyntyyppisiä muutoksenhakuja varten, sovelletaan laissa säädettyä määräaikaa.
Vain poikkeustapauksissa. Lyhennettyjen määräaikojen vähimmäismääräaika on 48 tuntia. Vaatimus ilmoittaa vastaajalle ennakkoon voidaan sivuuttaa kokonaan ainoastaan lastensuojelutapauksessa annettavan väliaikaiskiellon yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa voidaan tietenkin järjestää kuuleminen jälkikäteen kaikille osapuolille tasapuolisen menettelyn turvaamiseksi.
Ei.
Jos vastaaja ei vastaa kanteeseen, voidaan antaa yksipuolinen tuomio, jos kantaja sitä pyytää. Vastaaja voi tietenkin hakea tuomioon muutosta, kuten vastauksessa kysymykseen 12 kuvataan.
Vastaaja voi pyytää tuomioistuimelta määräajan pidentämistä. Jos tuomio on jo annettu (yksipuolisesti), vastaaja voi pyytää tuomioistuinta kumoamaan toimen, jos sovellettava tuomioistuimen työjärjestys tämän sallii.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.
Tärkeimmät määräaikatyypit ovat seuraavat:
Kanteeseen vastaamisen määräaika – Vastaanottaessaan kannekirjelmän (claim form) tai yksityiskohtaiset vaatimukset (particulars of claim) siinä tapauksessa, että ne annetaan tiedoksi erikseen, vastaajalla on 14 päivää aikaa vastata kanteeseen tai ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon. Kun vastaaja on ilmoittanut vastaanottaneensa tiedoksiannon, sillä on 14 päivää aikaa valmistella vastaus. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaajalla voi olla jopa 28 päivää aikaa vastata kanteeseen, mutta jos se ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on saanut yksityiskohtaiset vaatimukset, vastaajalla on vain 15 päivää aikaa vastata kanteeseen.
Tuomion täytäntöönpanon määräaika – Vuoden 1960 vanhentumislain (Limitation Act 1960) 4 §:n 4 momentin mukaisesti tuomioon ei voi hakea muutosta sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisesta on kulunut 12 vuotta.
Vanhentumisajat – Yleensä kuuden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan
Muiden asiatyyppien vanhentumisajat vaihtelevat. Esimerkiksi
Siviiliprosessia koskevan lain (Civil Procedure Rules) 2.8–2.10 osassa käsitellään määräaikojen laskemista koskevien sääntöjen soveltamista ja tulkintaa.
Lauantain ja sunnuntain lisäksi Gibraltarilla vapaapäiviä ovat seuraavat yleiset vapaapäivät:
Jos joulupäivä, tapaninpäivä, uudenvuodenpäivä tai kansallispäivä osuu viikonloppuun, seuraavasta arkipäivästä tulee vapaapäivä. Jos esimerkiksi 25. ja 26. joulukuuta ovat lauantai ja sunnuntai, maanantai ja tiistai ovat vapaapäiviä. Lisäksi tuomioistuimet voivat lopettaa toimintansa joulun ja uuden vuoden välisenä aikana.
Limitation Act 1960 – Laissa säädetään useita menettelyn aloittamista koskevia määräaikoja ja asetetaan muita määräaikoja, joiden puitteissa esimerkiksi tuomio on pantava täytäntöön tai osapuolten on toteutettava muita toimia. Lisätietoja annetaan kysymykseen 1 annetussa vastauksessa.
Civil Procedure Rules – Englannin ja Walesin siviilituomioistuimia koskevat menettelysäännöt, joihin sisältyy eri toimia koskevia määräaikoja (ja joita sovelletaan Gibraltariin).
Se päivä, josta määräaika lasketaan alkavaksi, on yleensä asianomaisen tapahtuman päivämäärä. Esimerkiksi kanteeseen vastaamisen 14 päivän mittainen määräaika alkaa siitä päivästä, jona kannekirjelmä tai yksityiskohtaiset vaatimukset siinä tapauksessa, että ne annetaan tiedoksi erikseen, vastaanotetaan (riippuu asianmukaista tiedoksiantoa koskevista säännöistä – ks. jäljempänä). Lisäksi tuomion täytäntöönpanon 12 vuoden määräaika alkaa siitä päivästä, jona tuomiosta tuli täytäntöönpanokelpoinen.
Gibraltarilla asiakirjat annetaan tiedoksi yleensä henkilökohtaisesti. Siinä tapauksessa, että tiedoksianto tapahtuu kirjattuna lähetyksenä, tulkintaa ja yleisiä lausekkeita koskevan lain (Interpretation and General Clauses Act) 8 §:ssä säädetään, että tiedoksianto katsotaan suoritetuksi ”ajankohtana, jona postin kirje tavanomaisesti toimittaisiin”.
Lisätietoja muiden kuin henkilökohtaisten tiedoksiantotapojen tiedoksiantopäivämääristä on siviiliprosessisääntöjen 6 osassa. Näitä tapoja ovat muun muassa asiakirjojen vaihto, asiakirjan toimittaminen tai jättäminen sallittuun osoitteeseen sekä faksilla tai muilla sähköisillä menetelmillä lähettäminen.
Kun asiakirja annetaan tiedoksi henkilökohtaisesti, se katsotaan tiedoksi annetuksi seuraavana työpäivänä, jos se on annettu työpäivänä kello 17.00 jälkeen tai milloin tahansa lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä.
Kun määräaika ilmoitetaan päivien lukumääränä, se lasketaan kokonaisina päivinä. Kokonaisten päivien lukumäärää laskettaessa määräaikaan kuuluvaksi ei lasketa sitä päivää, jona määräaika alkaa, ja jos määräajan on määritelty päättyvän johonkin tapahtumaan, sitä päivää jona tapahtuma ilmenee. Esimerkkejä siitä, miten nämä päivät lasketaan, on siviiliprosessisääntöjen 2 osassa.
Kun tuomioistuin antaa tuomion, määräyksen tai ohjeen, jossa asetetaan määräaika jonkin toimen toteuttamiselle, viimeinen sallittu päivä toimen toteuttamiselle on ilmoitettava mahdollisuuksien mukaan kalenteripäivän ja kellonajan muodossa. Jos päiväys, johon mennessä toimi on toteutettava, on kirjattu mihin tahansa asiakirjaan, päiväys on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava kalenteripäivänä.
Esimerkiksi jos henkilölle annetaan tiedoksi asiakirja 4. huhtikuuta ja häntä pyydetään vastaamaan siihen 14 päivän kuluessa tiedoksiannosta, hänen on vastattava ennen huhtikuun 18. päivää.
Jos määräaika on alle viisi päivää, lauantaita, sunnuntaita ja yleisiä vapaapäiviä ei oteta huomioon.
Kun sana ’kuukausi’ esiintyy missä tahansa tuomiossa, päätöksessä, ohjeessa tai muussa asiakirjassa, sillä tarkoitetaan kalenterikuukautta.
Kun määräaika ilmaistaan vuosina, sovelletaan vastaavasti siviiliprosessisääntöjen 2.10 osaa, vaikka asiasta ei ole mitään nimenomaista sääntöä. Näin ollen, jos missä tahansa tuomiossa, määräyksessä, ohjeessa tai muussa asiakirjassa käytetään sanaa ’vuosi’, sillä tarkoitetaan kalenterivuotta.
Jos määräajan päättyminen on määritelty viittaamalla tapahtumaan, sitä päivää, jona tapahtuma ilmenee, ei lasketa määräaikaan kuuluvaksi. Ks. myös vastaus kysymykseen 6.
Kun siviiliprosessisäännöissä, menettelyohjeissa, tuomiossa tai tuomioistuimen määräyksessä oleva määräaika, jonka aikana toimi on suoritettava tuomioistuimen kansliassa, päättyy sellaisena päivänä, jona kanslia on suljettu, toimi katsotaan suoritetuksi määräajassa, kun se suoritetaan seuraavana kanslian aukiolopäivänä. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin määräaikoihin.
Jos kannekirjelmä annetaan tiedoksi ulkomailla, sovelletaan erityissääntöjä. Jos esimerkiksi asiakirja annetaan tiedoksi EU:n jäsenvaltiossa tai oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan vuoden 1965 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen määräaika on 21 päivää kannekirjelmän tai yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Kanteeseen vastaamisen määräaika on 21 päivää siitä, kun yksityiskohtaiset vaatimukset on annettu tiedoksi, tai jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, 35 päivää yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Jos tiedoksianto suoritetaan vuoden 1965 Haagin yleissopimuksen osapuolena olevan valtion muulla alueella, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen määräaika on 31 päivää kannekirjelmän tai yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Kanteeseen vastaamisen määräaika on 31 päivää siitä, kun yksityiskohtaiset vaatimukset on annettu tiedoksi, tai jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, 45 päivää yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Lisätietoja on siviiliprosessisääntöjen 6 osassa.
Siinä tapauksessa, että tiedoksianto suoritetaan muussa valtiossa, tiedoksiannon vastaanottamisesta ilmoittamisen tai kanteeseen vastaamisen määräaika on esitetty siviiliprosessisääntöjen menettelyohjeessa 6B olevassa taulukossa, ja se alkaa yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta. Jos vastaaja ilmoittaa vastaanottaneensa tiedoksiannon, määräaika on taulukossa ilmoitettujen päivien lukumäärä ja 14 lisäpäivää laskettuna yksityiskohtaisten vaatimusten tiedoksiannosta.
Tuomioon voi hakea muutosta 14 päivän kuluessa. Jos tietyn elimen tekemään päätökseen voi hakea tuomioistuimessa muutosta, määräaika sen tekemiseen on kolme kuukautta, jollei sovellettavassa laissa muuta säädetä (vaikkakin tällaiset muutoshakemukset on joka tapauksessa tehtävä nopeasti).
Jos kantaja katsoo, että on olemassa poikkeuksellisia syitä, hän voi pyytää tuomioistuinta tekemään ratkaisun välittömästi ja ilman asiakirjojen tiedoksiantoa vastaajalle (yksipuolinen menettely). Jos tuomioistuin antaa määräyksen yksipuolisessa menettelyssä, kantajalle määrätään uusi istuntopäivä. Vastaajalla on oikeus osallistua istuntoon, jotta tuomari voi kuulla molempia asianosaisia ennen mahdollisen uuden määräyksen antamista.
Vuoden 1960 vanhentumislaissa säädetään muista määräajan pidentämismahdollisuuksista. Vanhentumisaikaa voidaan pidentää esimerkiksi sen vuoksi, että hakija on toimintarajoitteinen (vanhentumislain 28 §).
Jollei siviiliprosessisäännöissä tai menettelyohjeessa toisin säädetä tai tuomioistuin toisin määrää, säännössä tai tuomioistuimessa asetettua määräaikaa, jonka aikana henkilön on suoritettava toimi, voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Tuomareilla on lisäksi laajat valtuudet muuttaa asioiden käsittelyn määräaikoja.
Ei. Osapuoli ei menetä tällaista oikeutta.
Jos vastaaja ei määräajassa vastaa kanteeseen tai ilmoita vastaanottaneensa sitä, kantaja voi pyytää yksipuolista tuomiota. Vastaaja voi kuitenkin pyytää tuomioistunta kumoamaan tuomion.
Myös muita asian käsittelyyn liittyviä seuraamuksia voidaan käyttää. Jos asianosaisen on esimerkiksi toimitettava asiantuntijanlausunto tietyssä ajassa eikä määräaikaa noudateta, tuomioistuin voi määrätä, että kyseistä lausuntoa ei voida ottaa vastaan.
Tuomioistuin voi myös määrätä seuraamuksia esimerkiksi oikeuden halventamisesta.
Velvoitteensa laiminlyöneet osapuolet voivat pyytää tuomioistuimelta määräajan pidentämistä. Jos määräajan ylittäminen on johtanut yksipuolisen tuomion antamiseen, tuomioon voidaan hakea muutosta tai voidaan pyytää sen kumoamista.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät Euroopan oikeudellisen verkoston kansalliset yhteysviranomaiset. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä. Komissio tai Euroopan oikeudellinen verkosto eivät ole vastuussa tiedoista, joita esitetään tai joihin viitataan tällä sivustolla. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.