Sovittelusta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annetussa laissa 5/2012 (La Ley 5/2012 de mediación en asuntos civiles y mercantiles) säädetään, että sovittelijalla on oltava yliopistotutkinto tai tutkinto korkeammasta ammatillisesta koulutuksesta sekä erityiskoulutus sovittelijan työn tekemiseen. Sovittelijan erityiskoulutus hankitaan käymällä yksi tai useampia akkreditoitujen laitosten järjestämiä kursseja. Erityiskoulutus antaa pätevyyden harjoittaa sovittelua koko maan alueella.
Joidenkin autonomisten alueiden laeissa ja asetuksissa säädetään perhesovittelun edellyttämästä koulutuksesta. Vaatimuksena on yleensä, että sovittelijalla on vähintään keskitason yliopistotutkinto ja että hän suorittaa runsaasti käytännön harjoittelua sisältävän erityiskoulutuksen, jonka kesto on 100–300 tuntia.
Erityiskoulutusta sovittelun alalla tarjoavat yleensä yliopistot ja ammattialajärjestöt, kuten psykologiliitot ja lakimiesliitot.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa sovittelijarekisteriä, vaan erikoistuneita sovittelijoita voi löytää esimerkiksi seuraavasti:
Autonomiset alueet ovat toistaiseksi antaneet luettelojen pitämisen liittojen tehtäväksi.
Ei ole olemassa kansallista rekisteriä. Liittojen luettelojen käyttö on ilmaista.
Kansalaiset voivat kääntyä vastaavan ammattialajärjestön puoleen saadakseen tietoja rekisteröidyistä sovittelijoista.
Tämän sivuston eri kieliversioita ylläpitävät asianomaiset jäsenvaltiot. Käännökset on tehty Euroopan komissiossa. Muutokset, joita jäsenvaltiot ovat saattaneet tehdä tekstin alkuperäisversioon, eivät välttämättä näy käännöksissä.Euroopan komissio ei ole vastuussa tässä asiakirjassa esitetyistä tai mainituista tiedoista. Ks. oikeudellinen huomautus, josta löytyvät tästä sivustosta vastaavan jäsenvaltion tekijänoikeussäännöt.